Facebook

Jaa tämä sivu Facebookissa!

Kirja-arvostelu: Walter Benjamin ja työväenluokan tajunnan vapauttaminen

Saksalainen filosofi ja kirjailija Walter Benjamin (1892 - 1940) oli Weimarin tasavallan (1919 - 1933) kulttuurisen ja taiteellisen mullistuskauden todistajia ja tallentajia. Hänen pohdinnat kopioimisen ja monistamisen vaikutuksesta kokemukseen ovat kantaneet näihin päiviin, jolloin tallennustekniikka ja internet ovat tuoneet maailman kulttuurit ja taiteet kaikkien saataville.

HashiksestaKustannusyhtiö Savukeidas käänsi ja julkaisi harvinaisen tekstin ”Hashiksesta”, ”Uber Haschisch”, joka ei valmistunut Benjaminin elinaikana, vaan jäi koepöytäkirjojen asteelle hänen ja hänen ystäväpiirinsä hasiskokeiluista.

Kirja on toisaalta ainutlaatuinen objektiivisuuteen pyrkivässä subjektiivisten kokemusten ylöskirjaamisessa ja toisaalta se asettuu osaksi pitkää kannabiskirjallisuuden perinnettä, joka yleensä liitetään beat- ja hippisukupolveen, mutta jonka juuret länsimaissa ulottuvat ainakin Francois Rabelaisiin (1432 - 1492).

Benjamin oli kääntänyt Charles Baudelairen teoksen Pahan kukkia. Hän oli ilmaissut mielenkiintonsa hasiksen kokeiluun syyskuussa vuonna 1919, jolloin hän kirjoitti ystävälleen Ernst Schoenille: ”Olen myös lukenut Baudelairen ”Les Paradis artificiels” -kirjan. Se on hyvin pidättyvä ja hajanainen yritys tarkkailla sitä psykologista ilmiötä, mikä tulee esille silloin, kun henkilö on hasiksen tai oopiumin vaikutuksen alaisena. Mitä tämä voisi opettaa meille filosofisesti? On tarpeellista toistaa tämä kokeilu ilman tuon kirjan vaikutusta.”

Baudelairen tulkinta hasispäihtymyksestä vaikutti yleisiin käsityksiin niin paljon, että sillä oli jopa kansainvälisiä vaikutuksia 1900-luvun huumekieltolain suunnittelijoiden pitäessä Baudelairen runokokoelmaa autenttisena asiantuntijalausuntona. Baudelairen poetiikkaan vaikuttivat myös hänen oopiumkokemuksensa, kiihkeä katolilaisuus ja sukupuolitaudin krooniset oireet.

Mm. Kansainliiton huumeasiantuntija tohtori J. Bouquet piti Baudelairen kuvausta ”ylikirjallisena”. Bouquet oli kotoisin Tunisiasta eikä suinkaan huumemyönteinen, mutta hänellä oli käytännön kokemuksia kotimaastaan. Bouquet kirjoittaa:

”Kaikki kirjoittajat, jotka ovat kirjoittaneet kannabiksesta, ovat kirjallisista lähteistä peräisin olevan kollektiivisen suggestion uhreja, mihin Moreau of Tours, Baudelaire, Richet jne. ovat syyllisiä. Heidän kuvaamansa ilmiö esiintyy vain heidän mielikuvituksessaan.”

”Ensiksi tutkimukset keskittyvät vain muutamiin hyvin älykkäisiin henkilöihin, jotka kuuluvat kehittyneempiin yhteiskuntiin (tämä pätee loistaviin, mutta liian kirjallisiin selontekoihin kannabispäihtymyksestä, joita laativat pätevät kirjailijat kuten Baudelaire ja Theophile Gautier). Täten näissä kuvatut olosuhteet eivät päde alemman luokan addikteihin, jotka ovat huonosti koulutettuja tai kokonaan kouluttamattomia, ja siten psykologiset reaktiot eivät voi olla samat.” (Bulletin on Narcotics 1950:4; 1951:1)

Benjamin ja kumppaninsa nauttivat syötynä Merck-lääkeyhtiön hasista jopa gramman annoksina, mikä on vahva annos. Tämä kertoo siitä, että kokeissa oli tarkoituksena tavoittaa mahdollisimman ”syviä” kokemuksia. Tämä käyttötapa on erilainen kuin nykyaikainen viihde- tai rentoutuskäyttö, jolloin ihmiset käyttävät kuivattua kukintoa kymmenesosa gramman annoksina polttamalla.

Hashiksesta-kirja koostuu Benjaminin omakohtaisista kokemuksista ja muiden tekemistä havainnoista, jotka on kirjoitettu muistiin pöytäkirjojen, ”protokollien”, muodossa. Hänen ensimmäisen ja toisen kokeilukerran vertailu tuottaa jo mielenkiintoisia havaintoja hänen käydessä läpi kaikenlaiset tunneskaalat ja eritellessä ennakko-odotusten ja ympäristön vaikutusta itse kokemuksen laatuun, mikä vastaa nykyisin huumetutkimuksessa käytettyjä termejä set ja setting.

Walter BenjaminBenjamin käyttää yhden istunnon aikana termiä ”sovinnollisuus” kuvatessaan hasispäihtymyksen luonnetta. Pöytäkirjoissa vahvan hasisannoksen psykoaktiivisia vaikutuksia kuvataan jatkuvina mielikuvien ryöppyinä ja uudissanojen luomisena. Psykoaktiivisuuden törmäykset valmiiksi omaksuttuihin käsityksiin ja normeihin määrittävät kokemuksen miellyttävyyden.

Vuoden 1931 istunnossa Benjamin saavuttaa hasiskokemuksen ytimen: ”Oli kuin olisi ollut tekemisissä ajatukseen suunnatun ”seesam aukene” -lauseen kanssa. Itse ajatus aukenee ja tarjoaa väylän uusiin kuva-aarteisiin. Tässä jatkuvasti toistuvassa mekanismissa piilee eräs hashishuuman intensiivimmistä nautinnonlähteistä.”

”Merck-yhtiöön voi luottaa!”, hän huudahtaa kesken session. Hasiskokemus oli tuohon aikaan laillista.

Benjaminin filosofiassa juutalainen mystiikka yhdistyi Brechtiltä omaksuttuun vasemmistolaisuuteen ja hän tutustui frankfurtilaisen kriittisen koulukunnan perustajiin saaden vaikutteita heidän ajattelustaan. Hän väitti politiikan keinojen valtaavan taiteen kentän sen menettäessä mekaanisen kopioinnin aikakaudella perinteiset, rituaaleja ohjaavat arvot.

Benjaminin anti kannabiskeskusteluun on näkökulma, joka yritti siirtää päihtymiseen liittyvä kosminen kokemus antiikin ja varhaishistorian kulttuureista työväenluokalle kapitalistisen yhteiskunnan tuottaman vieraantumisen tilalle.

Mitä Marx poltti?

Benjamin kuoli pikkukaupungissa Ranskassa Espanjan rajalla vuonna 1940 natseja paetessaan vahingossa tai omasta tahdosta morfiinin yliannokseen. Hänen kirjansa paloivat natsien kirjarovioissa, hän oli juutalainen ja natsien julistaman Rauschgiftbekämpfung’in, päihdemyrkkytaistelun, varjollakin hänet oltaisiin internoitu ja eliminoitu. Rauschgiftbekämpfung suuntautui käytännössä intellektuelleja, toisrotuisia, erikulttuurisia, taitelijoita ja muita natsien epämääräisiksi kokemia ryhmiä vastaan.

Toisen maailmansodan jälkeen innovaatioaalto siirtyi Euroopasta Yhdysvaltoihin ja Aldous Huxleyn ”Doors of Perception”, beat-runoilijat ja Timothy Learyn innoittamat hipit loivat nykyaikaiset huumekokemusmallit. Benjaminin yritys saattaa ”päihtymys” ja ”kapina” yhteen ”maalliseksi valaistumiseksi” ei varmaan ole mikään outo ajatus niille, jotka kokivat 1960-luvun kulttuurivallankumouksen.

Rauschgiftbekämpfung’ista kehkeytyi nykyaikainen huumesota ja huumeet rinnastettiin maailmansotaa seuranneen kylmän sodan rintamalinjojen mukaan natsien tai kommunistien orjuuteen. 1970-luvulla kannabiksen kieltolakia perusteltiin sillä, että nykyinen kulttuurimme katoaa jos kannabiksen käyttö yleistyy alkoholin tasolle.

Huumeella näyttää olevan ihmiselle vapauttavia ja vangitsevia ominaisuuksia. Sama näyttää pätevän myös muihin asioihin tai esineisiin. Internet on koettu sekä vapauttavana että riippuvuutta (ja valvontaa) aiheuttavana. Internetin voidaan kokea tunkeutuvan inhimillisyyden perustekijöihin, mutta sehän on ihmisen tekemä, meidän ajattelun jatke. Tuskinpa kukaan ehdottaa tosissaan internetin kieltämistä, vaikka sen käytön rajoituksista keskustellaan koko ajan.

Nämä ovat ihmismielen ominaisuuksia, ihmisenä olemisen eri puolia. Päihtymistä ei ole määritelty ihmisoikeudeksi, mutta kieltolaki rikkoo tästä näkökulmasta tarkasteltuna ihmisoikeuksia, ihmisen vapautta toteuttaa omaa itseään.

On syvästi epäinhimillistä, että olemme uhranneet sodassa voitettuja vapauksiamme ainoastaan muutaman huumeeksi luokitellun päihdyttävän aineen kieltämiseksi. Epäinhimillisyytensä takia tämä kielto ei ole toiminut ja mm. Steve Jobs ja Carl Sagan ovat muuttaneet maailmaa ennalta arvaamattomasti. Karl Marx sanoi aikanaan, että kaikki pysyvä haihtuu ilmaan. Mitähän Marx poltti?

Turkulainen kustannusyhtiö Savukeidas teki kulttuuriteon julkaistessaan tämän kannabiskirjallisuuden klassikon. Savukeidas on aiemmin julkaissut Fitz Hugh Ludlowin ”Hasiksenkäyttäjä eli katkelmia pythagoralaisen elämästä” (2008, alkup 1856) sekä Thomas De Quinceyn ”Englantilaisen oopiuminkäyttäjän tunnustukset” (2007, alkup. 1822). TuSKY suosittelee tutustumaan näihin alan kirjallisuuden klassikoihin ja tukemaan samalla paikallista kulttuuriosaamista.

Copyright © 2010 Turun seudun kannabisyhdistys. Powered by Joomla
Template designed by Towfiq I.