Facebook

Jaa tämä sivu Facebookissa!

Tilaa uutiset RSS-syötteenä

TuSKY:n uutiset TuSKY:n uutiset

Pilvi on ihmisoikeus

Meksikon korkeimman oikeuden päätös sallia neljän ihmisen käyttää kannabista ihmisoikeuksiin vedoten on yksinkertainen: kieltolaki kieltää ihmiseltä oikeuden kehittää vapaasti omaa persoonaansa. Korkein oikeus totesi, että valtion tulee tunnustaa yksilön vapaus harjoittaa sellaista toimintaa, joka ei aiheuta vahinkoa muille. Kannabiskielto on äärimmäinen ja suhteeton toimenpide, jos huumepolitiikan tarkoitus on edistää oikeutta terveyteen.

altKannabiksen kieltolain ihmisoikeusarvostelussa on keskitytty siihen, millaisia ihmisoikeusloukkauksia kieltolain toimeenpano aiheuttaa. Meksikon korkeimman oikeuden käsittelemässä tapauksessa keskityttiin siihen, miksi kannabiksen käyttö on ihmisoikeus. Tämä on YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen ydintä, keskeinen perustelu sille, mitä on olla yksilö, jonka oikeuksia arvostetaan ja puolustetaan.

Valtiovalta on kiertänyt yksilön vapauden periaatteen mm. väittämällä kannabiksen vievän ihmiseltä tämän vapaan tahdon sekä väittämällä kannabiksen käytön tuhoavan länsimaisen yhteiskunnan. Mikään tutkimus ei ole ikinä tukenut näitä väitteitä, mutta valtiovalta on pystynyt kumoamaan vastaväitteet väkivaltamonopolillaan mm. kieltämällä Suomen kannabisyhdistyksen rekisteröitymisen yli 20 vuoden ajan.

Tuo kielto perustui sille ideologialle, etteivät kannabiksen käyttäjät ole samanarvoisia muiden Suomen kansalaisten kanssa ja siksi heillä ei ole myöskään tasa-arvoista oikeutta järjestäytyä ja esittää näkemyksiään julkisuudessa. Tämä ei ole nykyaikaisen demokratiakäsityksen mukaista politiikkaa.

Sociedad Mexicana de Autoconsumo Responsable y Tolerante, SMART, kansalaisjärjestön korkeimman oikeuden harkintaan jättämä valitus:

"Valtio ei voi asettaa yksilön elämälle malleja ja standardeja eikä sekaantua henkilökohtaisen tai yksityisyyden piiriin kuuluviin asioihin.

Kieltolaki rajoittaa kohtuuttomasti oikeutta yksilöllisyyteen, henkilökohtaiseen minäkuvaan, yksilöllisen olemuksen vapaaseen kehitykseen, itsepäätäntävaltaan ja henkilökohtaiseen vapauteen, jotka perustuvat ihmisarvon ja oikeus terveyteen ihmisoikeuden tunnustamiselle.

Kannabiksen käytön kielto rikkoo tätä vastaan eikä se kestä perustuslaillista suhteellisuuden testiä, jolla voitaisiin perustella perusoikeuksien rajoittaminen.

Kannabiksen käyttö erottaa käyttäjät muusta yhteiskunnasta. Siksi kannabiksen kieltolaki on perustuslain vastainen, koska se tukahduttaa sellaista käyttäytymistä, joka antaa ihmiselle yksilöllisen eron muihin. Yhden terveen elämän standardin pakottaminen ei ole hyväksyttävää liberaalissa valtiossa, joka oikeuttaa valtansa jokaisen ihmisen ainutkertaisuuden ja itsenäisyyden tunnustamisella.

Kannabiksen käyttö on henkilökohtainen päätös, koska kyseinen henkilö kokee itse kannabiksen käytön aiheuttamat vaikutukset. Yksilö joutuu kantamaan päätöksensä seuraukset vaikuttamatta muuhun yhteiskuntaan. Käyttämällä kieltolakitoimia valtio olettaa, ettei yksilöllä on älyllistä kapasiteettia hallita ruumistaan, mieltään eikä persoonallisuuttaan.

Valtion kieltolaki rikkoo oikeutta terveyteen, mikä tarkoittaa yksilön oikeutta vaikuttaa omaan terveydentilaansa. Valtio ei voi rikkoa yksilön vapautta hallita omaa terveyttään ja kehoaan. Valtio ei voi puuttua vapauteen vaikuttaa omaan terveyteensä, joka on oikeus terveyteen ihmisoikeuden sisältö.

Kannabiksen kielto perustuu moraaliarvojen synnyttämiin ennakkoluuloihin eikä tieteelliseen tutkimukseen, mikä paljastaa sen, ettei valtio toimi eettisesti neutraalilla tavalla. Kieltolaki osoittaa, että valtio on ottanut paternalistisen asenteen kohdellessaan kansalaisia kuin nämä eivät olisi tarpeeksi järkeviä tehdäkseen rationaalisia päätöksiä. Tämä asenne pitäisi ulottaa tupakkaan, alkoholiin, sokeriin, rasvaan ja kahviin.

Kieltolakihallinto muodostaa esteen edellä mainittujen oikeuksien toteutumiselle; siten tämä hallinto ei kestä suhteellisuustestin vaatimuksia, sillä ei ole legitiimiä tavoitetta, koska yhden terveellisen elämän mallin pakottaminen ei ole hyväksyttävää liberaalissa valtiossa, joka perustuu ihmisen ainutkertaisuuden ja itsenäisyyden tunnustamiselle. Valtio väittää, että kieltolakihallinto on tärkeä terveyshaittojen ehkäisemisessä tai riippuvuuden vastaisessa toiminnassa, eikä kuitenkaan missään ole osoitettu, että kannabiksen dekriminalisointi lisäisi kysyntää ja kulutusta. Itse asiassa kieltolaki ei ole onnistunut vähentämään kysyntää eikä kulutusta. Eikä se ole myöskään suhteellinen, koska on olemassa vähemmän ihmisoikeuksia rajoittavia tapoja suojella terveyttä ja kieltolain aiheuttamat haitat ovat suurempia kuin sen tuottamat hyödyt.

Valtio ylittää vallan käytön valtuutensa kansanterveyden laillisessa säätelyssä ja rikosten määrittelyssä kriminalisoidessaan kannabiksen käytön, ja valtio rikkoo perustuslaissa asetettuja rikoslain objektiivisen tarkoituksen sekä yksilöiden henkilökohtaisen vapauden periaatteita.

Koska kannabiksen käyttö ei vähennä muiden ihmisten vapautta, ei rikoslain käyttämiselle yksilön oikeuden rajoittamiseksi ja siihen puuttumiseksi ole oikeutusta.”

Meksikon korkein oikeus totesi päätöksessään asiasta valittaneiden olevan oikeassa ja perusteli kantansa hyvin seikkaperäisesti, mihin kannattaa perehtyä. Se vahvisti, että kannabiksen valvottu myynti täyttää suhteellisuuden testin vaatimukset paremmin kuin totaalikielto, jos politiikan tavoitteena on kansanterveyden ylläpito. Korkein oikeus otti myös kantaa dekriminalisointiin: 5 gramman hallussapidon dekriminalisointikaan ei ole riittävä tae perusoikeuksien toteutumiselle. Tällainen säätely ei vielä takaa oikeutta henkilökohtaiseen kulutukseen vaan raja on vain vastuun rajoittamista eli paternalistista politiikkaa.

Ihmisarvo ja oikeus yksilöllisen olemuksen vapaaseen kehitykseen mainitaan ihmisoikeussopimuksen 22. artiklassa (suom. ja engl.).

Oikeuden päätös avasi keskustelun

Meksiko on konservatiivinen katolinen maa, missä kannabiksen laillistamisen kannatus ei ole kovin korkealla. Maata riipivä huumesota vaatii kuitenkin radikaaleja ratkaisuja talttuakseen, ja pohjoiset naapurimaat näyttävät olevan laillistamisen kynnyksellä.

Meksikon presidentti Enrique Pena Nieto ilmoitti korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen avaavansa kansallisen keskustelun kannabislainsäädännöstä YK:n ensi vuoden erikoisyleiskokousta varten. Presidentti Nieto sanoi, ettei hän henkilökohtaisesti kannata kannabiksen laillistamista mutta hän pyysi sisäministeriä kutsumaan koolle alan asiantuntijoita keskustelemaan kannabiksen valvonnan tulevaisuudesta Meksikossa.

Hallituspuolueen Institutional Revolutionary Party, PRI, senaattori Cristina Diaz Salazar esitteli 10.11. lain, joka helpottaisi kannabiksen lääkekäyttöä. Toistaiseksi vasta yksi 8-vuotias epilepsiapotilas saa käyttää kannabista lääkkeeksi. Uusi laki helpottaa lääkkeenä käytettävien kannabistuotteiden maahantuontia mutta ei salli kotimaista kasvatusta.

Presidentti Nieton mukaan Meksikon täytyy muodostaa yhtenäinen kanta kannabiksen laillisesta asemasta ennen YK:n huumepoliittista kokousta, UNGASS2016, ensi vuoden huhtikuussa.

Ihmisoikeudet ja UNGASS2016

Ihmisoikeuksien perusta on paalutettu toisen maailmansodan jälkeen perustetun YK:n perustamisasiakirjaan vuodelta 1945 ja ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen vuodelta 1948. Ihmisoikeusvelvoitteet ovat muiden sopimuksien asettamien velvoitteiden yläpuolella.

Kansainvälisen huumepolitiikan perustaksi ihmisoikeudet tulivat kuitenkin vasta vuonna 2008 huumekomission, CND, hyväksyttyä kannanoton ihmisoikeuksista. Tätä ennen kaikki ihmisoikeuksiin vedonneet kannanotot saivat osakseen tiettyjen jäsenvaltioiden vastustusta ja ne kumottiin näiden vaatimuksesta. CND:n hyväksymässä kannanotossa kehotettiin tekemään yhteistyötä YK:n ihmisoikeusneuvoston kanssa. Kannanotto pystyttiin hyväksymään vasta kun siitä oli poistettu kaikki viittaukset kuolemantuomioihin, alkuperäiskansojen oikeuksiin sekä yhteydet YK:n ihmisoikeusmekanismeihin.

Vihdoin maaliskuussa 2015 YK:n ihmisoikeusneuvosto pyysi ihmisoikeuskomissaaria laatimaan raportti ihmisoikeuksien toteutumisesta huumeongelman ratkaisemisessa. Tästä raportista on lähtenyt liikkeelle prosessi, joka voi kulminoitua UNGASS2016 kokouksessa huumepolitiikan täydellisenä suunnanmuutoksena ihmisoikeuksien polkemisesta huumeettoman utopian saavuttamiseksi niiden täydelliseen kunnioittamiseen.

Tusky uutisoi aiemmin siitä, kuinka syksyllä 2015 YK:n huumetoimisto, UNODC, panttaa kannanottoaan dekriminalisaatiosta. Ko. kannanotossa nostettiin esille ihmisoikeusnäkökulma:

“Kansanterveyden suojeleminen on legitiimi tavoite mutta rikosoikeudellisten rangaistusten käyttäminen huumeiden käyttöön ja henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuun hallussapitoon ei ole hyödyllistä eikä suhteellista. Päinvastoin rangaistus pahentaa kärsivien ihmisten käyttäytymiseen liittyviä, terveyteen liittyviä sekä yhteiskunnallisia olosuhteita.”

Mistä tunnistaa huumehaukan?

altKannabiksen vastustajiin lukeutuu erilaisten motiivien takia erilaisia tahoja. Siksi usein esitetty kysymys kuuluukin, että mistä erottaa varsinaisen huumehaukan muuten vaan massan mukana vastustajasta?

Ruotsin huumepolitiikka sai marraskuun alussa kritiikkiä YK:n ihmisoikeuskomissaarilta, mikä herätti Ruotsissa laajan keskustelun politiikan perusteista. Mm. kuningatar Silvian kansainvälisesti näkyvä rooli huumehaukkajärjestöjen keulakuvana on asetettu kyseenalaiseksi, koska kuningashuone ei saisi sekaantua valtakunnan politiikkaan.

Huumepolitiikasta vastaava kansanterveysministeri Gabriel Wikström puolustautui laukomalla käsityksiään ihmisoikeuksista.

“Huumeiden käyttö ei ole mikään ihmisoikeus kuten elämän ja terveyden suojeleminen”, Wikström tiivisti kantansa haastattelussa.

Käytännössä kyse on ollut erilaisuuden torjumisesta, ei lasten tai terveyden suojelemisesta. Viime vuonna huumeiden yliannokseen kuoli yli 700 ruotsalaista, enemmän kuin koskaan aiemmin. Tässä paljastuu ruotsalaisten huumehaukkojen rotuhygienia- eli eugeniikkatausta: politiikalla pyritään uuteen uljaampaan maailmaan välittämättä ihmisarvosta ja terveydestä. Lapsen oikeuksien puolustaminen on silkkaa retoriikkaa kun samalla politiikka rikkoo törkeästi ihmisoikeuksia. Huumehaukkojen retoriikka perustuu ideologiaan ja sillä yritetään oikeuttaa huumesodan luomat ansaintamahdollisuudet eli korruptio.

Tämän artikkelin otsikko on muotoiltu kärkeväksi, koska valtion pitää pystyä perustelemaan ihmisoikeuksiin puuttuminen eikä kannabiksen käyttäjien sen laillistamista! 

 

Lähde: The Atlantic 9.11.2015, ABCNews 10.11.2015, Voice of America 9.11.2015, Meksikon korkeimman oikeuden päätös kannabiksen laillisesta asemastaTNI 22.5.2015, CND:n päätös ihmisoikeuksiin perustuvasta huumepolitiikasta 2008, SVT 8.11.2015Drugnews 13.11.2015, SVT 13.11.2015.

 

 

 

Johtaako korkeimman oikeuden päätös kannabiksen laillistamiseen Meksikossa?

 

 

 

Add comment


Security code
Refresh

Copyright © 2010 Turun seudun kannabisyhdistys. Powered by Joomla
Template designed by Towfiq I.