Facebook

Jaa tämä sivu Facebookissa!

Tilaa uutiset RSS-syötteenä

TuSKY:n uutiset TuSKY:n uutiset

YK:lla johdonmukainen kanta dekriminalisointiin

UNODC ja INCB ovat julkistaneet kannanottoja, jotka puoltavat dekriminalisaatiota. YK:n järjestöjen kanta UNGASS2016 kokousta varten on vihdoin johdonmukainen: toiminnan pitää perustua ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja tavoite on ihmiskunnan terveys ja hyvinvointi eikä huumesota. Kansalaisjärjestöt kehottavat liiallisen optimismin sijaan varovaiseen toiveikkuuteen: kriminalisoiva huumepolitiikka ajaa edelleen sortohallintojen etuja.

altYK:n huumetoimiston, UNODC, “sensuroitu” raportti herätti lokakuussa laajaa julkisuutta YK:n huumevalvontabyrokratialle, mikä on harvinaista. Vaikka huumeuutiset ovat usein “lööppikamaa”, eivät tiedotusvälineet ole löytäneet huumepolitiikan tekemisestä suuren yleisön mielenkiintoa herättävää kulmaa. UNODC:n uusin kannanotto dekriminalisoinnin puolesta onkin jäänyt uutispimentoon. 

Marraskuussa julkaistiin WHO:n asiantuntijoiden valmistama ja UNAIDS:n julkaisema raportti ‘Technical brief: HIV and young people who inject drugs’. Raportti on valmisteltu yhteistyössä lukuisien kansalaisjärjestöjen kanssa ja sen johtopäätöksiä tukee 10 YK:n toimistoa ja ohjelmaa: UNODC, WHO, UNFPA, UNHCR, World Bank, UNDP, UNESCO, UNAIDS, ILO ja UNICEF.

Raportin dekriminalisointisuositus on sivulla 19: “Ponnistele huumeiden käytön dekriminalisoinnin sekä ihmisoikeuksiin perustuvan ja syrjintää ehkäisevän lainsäädännön puolesta käyttäytymisen, ennakkoluulojen ja HIV-statuksen perusteella tapahtuvaa nuorten huumeiden käyttäjien leimaamista, syrjäyttämistä ja väkivaltaa vastaan.”

Tärkeää raportissa on sisältö sekä myös se, että kaikki YK:n järjestöt UNODC:ta myöten seisovat tämän periaatteen takana. Tämä on selkein UNODC:n kanta dekriminalisointiin, kunnes se saa julkaistua oman tarkistetun kannanottonsa UNGASS2016 kokousta varten.

Kansainvälinen huumeongelma koskettaa kaikkia YK:n järjestöjä, mutta YK:n huumepolitiikka on vuosikymmeniä karsinoitu huumebyrokratian CND-UNODC-INCB kolmiyhteyteen. Kansalliselta tasolta saakka huumepolitiikan tekeminen on eristäytynyt vankilateollisen kompleksin puuhamaaksi, jonka toiminnan ymmärtämistä ei ole helpottanut tiedotusvälineiden haluttomuus tai kykenemättömyys uutisoida itse järjestelmän toiminnasta.

Järjestelmän johdonmukaisuus -käsite, “system wide coherence”, tuli YK:n järjestelmän periaatteeksi vuonna 2000 annettujen vuosituhattavoitteiden eli koko maailman kehitystavoitteiden myötä. Tarkoituksena on tehostaa ja yhtenäistää YK:n työtä yhdistämällä koko organisaation toimintaa siellä, missä YK on aktiivinen.

YK:n huumevalvontabyrokratia on vasta 2000-luvulla ottanut toimintansa kriteeriksi ihmisoikeuksien noudattamisen. Tämä yhtenäistää YK:n tavoitteet huumeongelman käsittelyssä ja tekee toiminnasta johdonmukaista.

INCB: ihmiskunnan terveys ja hyvinvointi 

YK:n huumevalvontalautakunta, INCB, julkaisi marraskuun alussa kannanottonsa UNGASS2016 kokousta varten. Siinä ei ole mainintaakaan kannabiksesta, mikä kertoo INCB:n vanhakantaisesta haluttomuudesta sekaantua aineiden välisiä eroja käsittelevään keskusteluun. Mutta kannanotto yllättää sillä, että uusi johtaja Werner Sipp kertoo INCB:n olleen oikeastaan aina kehityksen hermolla.

Kannanoton sivuilla 4 - 5 nostetaan esille suhteellisuuden periaate: kansainvälisiä sopimuksia kansalliseen lainsäädäntöön sovellettaessa pitäisi noudattaa kansainvälistä suhteellisuuden periaatetta. Valtion pitää huolehtia siitä, että rikosoikeudelliset rangaistukset eivät ole suhteettomia rikoksen vakavuuteen nähden. INCB muistuttaa, että vuoden 1988 huumesopimuksessa tehdään selkeä ero sen välillä, onko kyseessä huumekauppaan liittyvä teko vai omaan käyttöön tarkoitettu teko.

INCB kiistää sen, että sopimukset vaatisivat ankaria rangaistuksia, niitä on vain tulkittu monissa valtioissa tässä tarkoituksessa. INCB korostaa sitä, että huumeiden käyttäjien tekemiä huumerikoksia - hallussapito, ostaminen ja kasvatus - ei automaattisesti rangaistaisi.

INCB käsittelee kannabispolitiikkaa vuoden 2014 vuosiraportissaan. Siinä INCB analysoi kannabiksen viihde- ja lääkekäytön sallimista Yhdysvalloissa. Sivulla 43 INCB tuomitsee Alaskan, Oregonin ja pääkaupunki D.C:n hyväksymät lakialoitteet kannabiksen ei-lääkinnällisen käytön laillistamiseksi: ne haastavat Yhdysvaltojen hallituksen sitoutumisen noudattaa kansainvälisiä huumesopimuksia.

Vuosiraportin sivulla 55 INCB nostaa esille sen, kuinka lääkekäytön laillistaminen täytyy toteuttaa: hallituksen täytyy perustaa virasto, joka on vastuussa lupien myöntämisestä kasvatukseen, jalostamiseen, kuljetukseen ja myyntiin. Jakeessa 367 INCB suorastaan rohkaisee hallituksia noudattamaan näitä sopimuksissa säädettyjä toimenpiteitä, jotta lääkekäyttö rajattaisiin vain potilaisiin eikä kannabista ajautuisi laittomille markkinoille.

INCB on arvostellut kannabiksen lääkekäytön sallimista huumesopimuksien vastaisena, mutta tässä raportissa se kertoo laajemmin II luvun osiossa F1, kuinka tämä täytyy toteuttaa oikeaoppisesti. Kannabiksen lääkekäyttö on vuoden 1961 sopimuksen mukaista ja täyttääkseen sopimuskriteerit tulee valtion perustaman viraston hallinnoida kannabiksen kasvatuksen ja käytön kaikkia vaiheita. INCB ei lämpene potilaiden oikeudelle kasvattaa itse kasvinsa ja käyttää sitä parhaaksi katsomallaan tavalla. Samoin INCB katsoo monien maiden kannabiksen lääkekäytön valvonnan toimivan puutteellisesti. Pääasia kuitenkin on se, että INCB myöntää lääkekäytön olevan legitiimiä kunhan muodollisuudet hoidetaan.

INCB arvostelee Yhdysvaltoja viihdekäytön sallimisesta jakeessa 142: vuoden 1961 sopimus säätää, että “huumeiden valmistus, vienti, tuonti, jakelu, kauppa, käyttö ja hallussapito täytyy rajoittaa vain lääkinnällisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin”. Tämä on sitova ehto eikä sitä voi “tulkita joustavasti”. Yhdysvaltain liittovaltion hallitusta ei INCB:n tulkinnan mukaan pelasta paheksunnalta edes liittovaltiorakenne vaan valtion tulee panna sopimusvelvoitteet toimeen koko sen alueella.

altYhdysvallat on jo kaksi kertaa julkisesti todennut, ettei se enää painosta muita valtioita huumepoliittisissa ratkaisuissa kunhan he huolehtivat kansainvälisistä velvoitteistaan. Näin USA:n hallinnonkin olisi tehtävä ja silti se sallii osavaltioiden laillistaa kannabis. Tilanne on mielenkiintoinen, koska Yhdysvallat on aiemmin pitänyt kuria yllä huumepolitiikassa.

INCB arvostelee monen kappaleen verran Uruguayn uutta lainsäädäntöä samoilla perusteilla kuin Yhdysvaltoja. Yhdysvaltojen painostuksen loputtua INCB:n jakamat sanktiot eivät tosin hallituksia paljoa hetkauta: Uruguayllekin sanktioksi langetetaan uhkaus yhä uusien korkea-arvoisten virkamiesdelegaatioiden vierailuista!

Vuosiraportin kannabiksen valvontaa käsittelevän jakson lopuksi jakeessa 227 INCB uudistaa  kehotuksensa WHO:lle arvioida kannabiksen lääkepotentiaali sekä sen muodostama uhka ihmisten terveydelle vuoden 1961 sopimuksessa säädetyn mandaatin mukaan. Tämä on selkeä viittaus UNGASS2016 kokousta varten.

INCB:n tehtävä on sopimuksien noudattamisen valvominen, ei niiden muuttaminen. Tämä on YK:n jäsenvaltioiden tehtävä UNGASS2016:ssa tai seuraavassa tarkistuskokouksessa vuonna 2019.

INCB nostaa UNGASS2016 kannanoton sivulla 7 esille oman perustehtävänsä: huumeiksi luokiteltujen aineiden saatavuuden takaaminen tutkimus- ja lääkekäyttöön. Tätä varten se julkaisee vuosittain arviointiraportin, jonka viimeisimmässä painoksessa näkyy esimerkiksi Suomen osalle varatun 80 kiloa kannabista vuodelle 2015. Tämä jos mikä on selkeä todiste siitä, että kannabis on palannut lääkkeeksi. Siksi sen luokittelu huumeeksi, jolla ei ole lääkinnällistä käyttöä, pitää lopettaa.

Kannanoton tärkein anti on siinä, että se korostaa sivulla 8 jäsenvaltioille valvontajärjestelmän tarkoituksena olevan “ihmiskunnan terveys ja hyvinvointi” eikä “huumesota”.

Tämä viesti jättää oven auki dekriminalisoinnille ja kannabiksen uudelleenluokittelulle hyväksymällä sen lääkekäyttö. Kunhan se toteutetaan INCB:n neuvomalla tavalla eli perustetaan virasto!

Potilaat vaativat kannabiksen uudelleenluokittelua

Maaliskuussa Tsekin tasavallan pääkaupungissa Prahassa pidetyssä “Medical Cannabis and Cannabinoids: Policy, Research and Medical Practice” konferessissa kannabista käyttävien potilaiden edustajat perustivat kansainvälisen lääkekannabispotilaiden liiton, International Medical Cannabis Patient Coalition, IMCPC, joka lähetti UNGASS2016 kokoukselle suoran vetoomuksensa. 

Kannabista lääkkeenä käyttävät potilaat 27:stä maasta vetosivat WHO:n huumeriippuvuuden asiantuntijakomiteaan, Expert Committee on Drug Dependence, ECDD, tämän pidettyä kokouksensa Genevessä 16. - 20.11.

“Nykyinen kansainvälinen kannabispolitiikka on vanhentunut ja sillä on haitallisia vaikutuksia potilaiden asemalle Yhdysvalloissa ja koko maailmassa. Uudessa politiikassa pitää ottaa huomioon uudet tutkimustulokset, kannabiksen kasvatukselle, jalostukselle ja jakelulle luodut turvaohjeet sekä potilaiden tarpeet”, Americans for Safe Access -järjestön toiminnanjohtaja ja IMCPC:n edustaja Steph Sherer tiivistää kannanoton sanoman.

Tällä hetkellä jo 2/3 Yhdysvaltain asukkaista asuu osavaltiossa, jossa kannabiksen lääkekäyttö on sallittu, ja 2,5 miljoonaa potilasta käyttää sitä. Mm. Suomessa, Kanadassa, Israelissa, Hollannissa, Tsekin tasavallassa, Kroatiassa, Meksikossa, Uruguayssa, Romaniassa, Saksassa, Jamaikalla, Australiassa ja Sveitsissä kannabiksen lääkekäyttö on laillista. Kymmenissä maissa tutkitaan tätä mahdollisuutta. 

“Tämä on ensimmäinen tilaisuus sitten vuoden 1935 jälkeen vaihtaa tieteellinen tutkimus ideologian tilalle ja sallia potilaiden käyttää tätä lääkettä maailmanlaajuisesti. Pyrimme varmistamaan Genevessä, että tämä prosessi perustuu tieteelliselle näytölle ja että ensimmäisen kerran vuoden 1935 jälkeen potilaiden ääni kuuluu kannabiksen asemaa käsittelevässä prosessissa”, kertoo Veterans for Medical Cannabis Access -järjestön johtaja Michael Krawitz

Kannabista lääkkeenä käyttävät potilaat toivovat ECDD:n kokouksen päätyvän antamaan YK:lle kannabiksen uudelleenluokittelemiseksi suosituksen, jossa otettaisiin huomioon sen lääkekäyttö ja kansainvälisen lainsäädännön sallima tarjonta.

Huumesodan kustannukset julki!

Huumepolitiikan julistetaan suojelevan nuorisoa, mutta marraskuussa ilmestynyt Count the Costs -projektin uusi raportti 'The War on Drugs: Harming, not protecting, young people' osoittaa huumepolitiikkamme aiheuttavan paljon enemmän vahinkoa kuin hyötyä nuorisolle. Propagandasta ja valistuksesta huolimatta huumevalvonta kohdistuu etupäässä nuorisoon, heitä vangitaan, kriminalisoidaan ja syrjäytetään enemmän kuin muita ikäluokkia, huumekauppa on nuoria alistavan järjestäytyneen rikollisuuden käsissä ja huumeet vahvempia kuin koskaan.

Yhteiskunta uhraa miljardeja tähän toimintaan samalla kun nuorten muut ongelmat jäävät huomiotta.

“Tämä sota, jota käydään nuorison suojelemiseksi “huumeiden aiheuttamalta uhalta”, on ironisesti altistanut nuorison vielä suuremmalle uhalle. Sota huumeita vastaan on todellisuudessa sotaa ihmisiä vastaan”, raportti tiivistää.

Count the Costs on useiden kansalaisjärjestöjen yhteinen projekti huumepolitiikan todellisten kustannusten nostamiseksi keskustelun piiriin. Tämä raportti on projektin anti UNGASS2016 kokoukselle.

Kansalaisjärjestöt pitävät yllä CNDblog tiedotuskanavaa, jonka avulla voi seurata UNGASS2016 prosessin kulkua.

Esimerkiksi kokouspöytäkirja ihmisoikeusneuvoston huumepaneelista osoittaa konkreettisesti, miten erilaisia näkemyksiä tässä prosessissa joudutaan sovittelemaan yhteen: kansalaisjärjestöt vaativat yksilön vapautta mutta diktatuurihallinnoille huumesota on tärkeä väline oman maan kansalaisten valvontaan. Ne eivät halua luopua kriminaalipolitiikan välineistä, joilla voidaan valvoa ja vangita kansalaisia ilman, että niitä voitaisiin syyttää esimerkiksi poliittisen opposition tai ammattiyhdistysliikkeen tukahduttamisesta.

Lähde: Transform 13.11.2015,  UNAIDS: Technical brief: HIV and young people who inject drugs, IDPC, INCB:n UNGASS2016 kannanotto 11.11.2015, INCB:n vuosiraportti 2014, Safe Access Now 16.11.2015,  Count the Costs 20.11.2015 


HCLU:n videoraportti "Toward a Harm Reduction Decade" -konferenssista Kuala Lumpurissa, Malesiassa, mallina siitä, miten kansalaisjärjestöt ovat organisoituneet haittoja vähentävän politiikan edistämiseksi YK:n huumebyrokratiassa.


 


International Institute of Strategic Studies, IISS, instituutin tulevaisuuden konfliktien ja kyberturvallisuuden johtaja Nigel Inkster sekä International Drug Policy Consortium, IDPC, kansalaisjärjestöjen verkoston kehitys- ja koordinointijohtaja Ann Fordham johtavat keskustelua “Improving Global Drug Policy Comparative Perspectives and UNGASS 2016”, jossa käsitellään huumepolitiikan muuttamisen mahdollisuuksia tulevassa erikoisyleiskokouksessa. Asiantuntijat varoittavat liiasta optimismista mutta uskovat sopimusten muuttamisen sijaan käytännön toimenpiteiden kehittymiseen. Vuosikymmenien sortopolitiikan jälkeen on vihdoin syytä varovaiseen toiveikkuuteen.

 

 

Add comment


Security code
Refresh

Copyright © 2010 Turun seudun kannabisyhdistys. Powered by Joomla
Template designed by Towfiq I.