Facebook

Jaa tämä sivu Facebookissa!

Tilaa uutiset RSS-syötteenä

TuSKY:n uutiset TuSKY:n uutiset

Kannabis on vaarallisempaa kuin XLR-11

Kannabiskasvi on vaarallisempi kuin XLR-11, mikäli uskomme kansainvälistä huumevalvontajärjestelmää. Järjestelmän uskottavuus on yhtä kuin WHO:n asiantuntijakomitean, ECDD, uskottavuus, jonka pitäisi taata tieteellinen perustelu kannabiksen huumeluokittelulle.

altPäihteiden tai huumausaineiden luokittelu voi kuulostaa etäiseltä tekniseltä asialta. Tutkimusten mukaan tämä luokittelu luo valheellisen kuvan aineiden haitoista, ja historiallisesti tarkasteltuna se on mielivaltainen ja perustuu kunkin aikakauden poliittisiin intohimoihin eikä puolueettomaan tieteelliseen tutkimukseen. Kannabiksen luokittelu huumausaineeksi oli historiallinen virhe, jonka ylläpitämiseksi on luotu koko maailman kattava byrokratia nimeltään kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä.

Luokittelu on kansainvälisen huumevalvonnan ydin: sen avulla määritellään, kuinka ankarasti käyttäjiä kohdellaan eli kyseessä on ihmisoikeuksien toteutumiseen asti ulottuva ongelmavyyhti. Esimerkkinä The Lancet julkaisi vuonna 2010 monimuuttuja-analyysin yleisimmin käytetyistä päihteistä, joka osoitti miten mielivaltaisesti erilaiset päihdyttävät aineet on luokiteltu, jos tarkastellaan aineiden aiheuttamia haittoja yksilölle ja yhteiskunnalle. 

Kannabis tuli mukaan kehittyvään kansainväliseen huumevalvontaan kansainliiton aikakaudella vuonna 1924 solmitun sopimuksen myötä. Italian ja Etelä-Afrikan edustajat nostivat sen kokouksen asialistalle lähinnä rasistisin perustein. Kansainliitto suoritti vuonna 1935 tutkimuksensa kannabiksesta vuoden 1936 huumesopimusta varten. Yhdysvallat ei liittynyt sopimukseen, koska sen edustajan Harry Anslingerin mukaan se oli liian lievä. Hän junttasi vuonna 1937 Yhdysvaltain kongressissa läpi Marihuana Tax Actin, joka toimi kannabiksen kieltolain perustana aina 1960-luvun loppuun saakka, jolloin se todettiin perustuslain vastaiseksi. Tämä ei kuitenkaan estänyt Richard Nixonia jatkamasta kieltolakia (Controlled Substances Act, CSA) ja luomasta byrokraattista koneistoa (DEA, NIDA, ONDCP) sen ylläpitämiseksi.

Kansainliitto oli kolonialististen valtioiden muodostama yhteisö, jonka tavoite oli rauhan turvaaminen Euroopassa, missä se epäonnistui kolossaalisesti. Toinen maailmansota lopetti kansainliiton toiminnan, ja sodan jälkeen perustettu Yhdistyneet kansakunnat omi kansainliitolta mm. sen huumepolitiikan kaikkine rasistisine perinteineen. YK:n ajama kannabiksen kieltolaki perustuu vuonna 1935 valmistuneeseen selvitykseen. Virallisesti YK:n huumesopimuksilla valvotaan huumausaineita kansanterveyden turvaamiseksi, ja tämä valvonta perustuu maailman terveysjärjestön, WHO, riskien arvioinnille.

Vuonna 1949 YK perusti WHO:n alaisuuteen komitean Expert Committee on Habit-Forming Drugs, jonka nimi vaihdettiin vuonna 1950 muotoon Expert Committee on Drugs Liable to Produce Addiction. Vuonna 1961 YK:n alaisuudessa solmittiin nykyisen huumepolitiikan perustana oleva huumausaineyleissopimus, Single Convention on Narcotic Drugs. Se teki kannabiksen kieltolaista kansainvälisen normin kahdella perusteella: kannabiksella ei ole lääkinnällistä käyttöä ja se aiheuttaa samanlaista riippuvuutta kuin heroiini.

Vuonna 1964 komitean nimeksi vaihdettiin Expert Committee on Addiction-Producing Drugs, vuonna 1966 komitean nimi muutettiin muotoon Expert Committee on Dependence-Producing Drugs ja vuonna 1969 komitean nimi sai nykyisen asunsa Expert Committee on Drug Dependence, ECDD. Komitean nimenvaihdoksissa paljastuu riippuvuuskäsitteen muuttuminen ajan myötä, koska se ei ole yksiselitteisen ristiriidaton käsite, vaikka sillä perustellaan kriminaalivalvonta eli ihmisten yksityisyyteen puuttuminen.

Vuoden 1961 huumesopimus koskee ns. perinteisiä huumausaineita, joihin laskettiin myös kannabiskasvi ja siitä valmistetut tuotteet. Vuonna 1971 solmittiin ns. psykotrooppisten aineiden sopimus, joka kattaa länsimaisen kemianteollisuuden tuottamia aineita. Kannabiksen vaikuttava aine, THC, löydettiin vasta 1964, ja asetettiin vuoden 1971 huumesopimuksen piiriin, minkä takia kasvista uutettua THC:tä ja sen synteettistä muotoa valvotaan lievemmin kuin kannabiskasvia. Tämän luokittelun takia kannabista saa lääkkeeksi vain erityisluvalla, mutta vaikuttava aine THC eri muodoissaan dronabinolina tai nabiximolina ovat normaaleja reseptilääkkeitä.

Vuodesta 1949 vuoteen 1999 mennessä ECDD:n huumeiksi eli vuoden 1961 sopimuksen alaisuuteen luokittelemien aineiden määrä on noussut 18:sta 118:aan ja psykotrooppisiksi aineiksi luokittelemien aineiden määrä 32:sta 111:een. Tämä on ollut vasta alkua luokittelun ristiriitaisuudelle yhä uusien ns. muunto- tai laillisten huumeiden tulviessa markkinoille. EU:n huumevalvontakoneisto kirjasi vuosina 2013 - 2015 300 uutta ainetta Euroopan laittomilla huumemarkkinoilla. Päihteinä käytettyjen aineiden kriminalisoiminen yllyttää kauppiaita kehittämään yhä vahvempia aineita salakuljetuksen mahdollistamiseksi. Tässä toimii sama logiikka kuin alkoholin kieltolain aikana, jolloin olut- ja viinikulttuurit muuttuivat pirtukulttuureiksi.

ECDD:n kokous 14. - 18.11.2016 kuvaa tätä kehitystä: Kokouksessa käsiteltiin kannabista 11:n muun aineen ohella, joista neljä on ns. synteettisiä kannabinoideja JWH-073 ja XLR-11. Kokouksessa käsiteltyjen aineiden lista on kuin dystooppista science fictionia: U-47700, Butyrfentanyl (Butyrylfentanyl), 4-Methylethcathinone (4-MEC), 3-Methylmethcathinone (3-methyl-N-methylcathinone; 3-MMC), Ethylone (3,4-methylenedioxy-N-ethylcathinone; bk-MDEA; MDEC), Pentedrone (α-Methylaminovalerophenone), Ethylphenidate (EPH), Methiopropamine (MPA), MDMB-CHMICA, 5F-APINACA (5F-AKB48), JWH-073 sekä XLR-11 (5-Fluoro UR-144, 5F-UR-144).

Kannabiksen luokittelu historiallinen virhe

Kannabiksen luokittelulle vaaralliseksi huumeeksi vailla lääkinnällistä käyttöä ei ole mitään tieteellistä perustelua. Kannabiksen huumeluokituksen taustalla vaikuttaa kansainliitossa vallinnut kolonialististen länsimaiden rasismi, Harry Anslingerin tarve löytää hyvä vihollinen virastonsa määrärahojen turvaamiseksi ja Richard Nixonin tarve löytää tekosyy mustien ja rauhanaktivistien vainolle ilman, että kukaan huomaa mitään.

Vaatimuksia luokittelun tarkistamiseksi ovat vuosien mittaan esittäneet niin tutkijapiirit kuin kannabisaktivistit. WHO on vuosikymmenien aikana julkaissut muutaman tutkimusraportin, mutta byrokratian sääntöjen mukaan ECDD raportoi suoraan YK:n huumepolitiikasta päättävälle huumekomissiolle, CND. UNGASS 2016 kokousprosessin seuraaminen osoitti, kuinka huumehaukat ovat miehittäneet tärkeät byrokraattiset positiot, minkä avulla he pystyvät jatkamaan nykyistä pattitilannetta.

Kieltolakilobby yrittää pitää myös luokittelun omana monopolinaan. Ruotsin valtio kustansi ennen UNGASS 2016 kokousta operaation, jolla vaikutettiin WHO:ssa vireillä olevaan kannabiksen luokituksen tarkistukseen. 

ECDD:n asiantuntijajäsenet ovat vuosina 2012, 2014 ja 2015 esittäneet kannabiksen aseman “esitarkastusta”, “Pre-Review”. Valvontabyrokratiassa esitarkastus on ensimmäinen askel kannabiksen siirtämiseksi pois huumeluokituksesta. Tällainen piti saada aikaan UNGASS 2016 kokoukselle, mitä ei tapahtunut, ja ECDD:n marraskuun kokouksen asialistalla oli vain kannabiksen aseman “päivitys”, “Update”.

Independent Scientific Committee on Drugs, DrugScience, on tutkijoiden perustama kansainvälinen ja riippumaton tutkimussäätiö, joka jätti ECDD:lle raporttinsa “Cannabis and Cannabis Resin. Pre-Review Report”. Siinä todetaan johtopäätöksenä:

“Vaikka huumeyleissopimuksen huumeiden luokittelujärjestelmän oletetaan perustuvan tieteelliselle arvioinnille, WHO ei ole koskaan julkaissut arviointia kannabiksen ja kannabishartsin luokituksesta. Tämän takia asiantuntijakomitea, ECDD, kiistää kannabiksen lääkekäytön sivuuttaen kannabiksen lääkekäytön kasvun niin, että sitä saa monissa maissa lääkärin määräämänä. Samalla monissa maissa kamppaillaan niiden ongelmien kanssa, joita kannabiksen kieltolaki aiheuttaa yhteiskunnalle (kuten ihmisoikeusloukkaukset), huumemarkkinoille ja kannabiksen käytölle mukaan lukien synteettisten kannabinoidien markkinoiden luominen.”

11 Euroopan valtiota, 29 USA:n osavaltiota, Kanada, Israel ja Australia ovat laillistaneet kannabiksen lääkekäytön, Britanniassa Royal Pharmaceutical Society kannattaa kannabiksen uudelleenluokittelua ja Saksa aikoo tehdä kannabiksesta normaalin reseptilääkkeen, kasvattaa sitä ja jakaa lääkekorvauksia.

Kannabis vaarallisempaa kuin XLR-11

ECDD:n kokouksessa julkaistiin kaksi “päivitystä”, joista toinen käsittelee kannabiksen lääkinnällisiä ominaisuuksia ja toinen on haittavertailu kannabiksen ja Sativexin välillä. Eli tässä testataan kannabiksen kieltolain kahta perustelua, lääkekäyttöä ja riippuvuutta!

altECDD:n kannabiksen lääkinnällisiä ominaisuuksia käsittelevä “päivitys” on nimeltään “Systematic reviews on therapeutic efficacy and safety of Cannabis (including extracts and tinctures) for patients with multiple sclerosis, chronic neuropathic pain, dementia and Tourette syndrome, HIV/AIDS, and cancer receiving chemotherapy”.

Arviot ovat hyvin varautuneita, mutta komitean kriteereillä valituilla tutkimuksilla löytyy näyttöä lääkinnällisistä vaikutuksista MS-tautiin, kemoterapian aiheuttamaan pahoinvointiin ja Touretten syndroomaan. Kroonisesta hermokivusta raportti toteaa, että “tehokkaan lääkkeen puute jättää lääkärin tasapainoilemaan kannabislääkityksen mahdollisen vaikutuksen ja haittavaikutusten välillä”. Raportissa ei sivuta mm. kannabiksen syöpää parantavia vaikutuksia. Updaten sivulta 72 kukin voi käydä arvioimassa poisjätettyjen tutkimuksien ansioita tai heikkouksia, mutta jo näiden ankarasti karsittujen tutkimusten perusteella kannabis on lääke.

ECDD:n kannabiksen väärinkäytön ja riippuvuuden potentiaalia käsittelevä “päivitys” on nimeltään “Abuse and dependence potential of Cannabis sativa and nabiximols”. Sen on laatinut professori Jason White School of Pharmacy and Medical Sciences at the University of South Australia -yliopistosta.

Päivitys on oikeastaan vertailu kannabiksen ja lääkkeeksi hyväksytyn, nabiximoliksi nimetyn ja tuotemerkillä Sativex myytävän kannabistinktuuran välillä. Sativex on siinä mielessä tinktuura, että sen vaikuttavat ainesosat THC, CBD sekä muut kannabinoidit uutetaan oikeista kasveista, joiden genomin GWPharmaceuticals osti 2000-luvun alussa samoilta hollantilaisilta kannabiksen jalostajilta, joilta myös kotikasvattajat ostavat siemenensä. Professori Jason White arvioi Sativexin, “ettei sen väärinkäytöstä eikä riippuvuudesta löydy näyttöä, eikä tuotteella ole potentiaalia aiheuttaa kumpaakaan.”

Kannabiksen osalta olemme siten Liisa Ihmemaassa -tilanteessa, jossa kannabiksen kaksi pääasiallista vaikuttavaa ainetta ovat todistetusti lääkinnällisiä ja haitattomia, mutta itse kasvi on vaarallinen ja vailla lääkinnällisiä ominaisuuksia. Kannabiksen uudelleenluokittelu merkitsisi käytännössä sitä, että lääkärit voisivat kirjoittaa sitä reseptillä sillä aikaa kun odotellaan uusia kannabinoidilääkkeitä eri sairauksiin. Käytännössä potilaiden tarpeiden mukaan tarvittaisiin erilaisia valmisteita valvotusti kasvatetusta kasvimuotoisesta Bedrocanista tablettimuotoisiin, voiteisiin, inhalaattoreihin ja inhibiittoreihin.

Synteettiset kannabinoidit, oikeammin kannabisreseptoreihin vaikuttavat synteettiset aineet, SRCA-aineet, havaittiin huumemarkkinoilla ensimmäisen kerran virallisesti vuonna 2008. Puhuttiin ns. Spice-ilmiöstä tai laillisista huumeista eli kuivattujen yrttikasvien päälle ruiskutettujen SRCA-aineiden myynnistä laillisesti jopa huoltoasemilla tai lehtikioskeissa. JWH-018, JWH-073 ja CP-47,497 sitoutuvat kannabinoidireseptoreihin tehokkaammin ja aiheuttavat enemmän haitallisia sivuvaikutuksia kuin THC tai kannabis.

JWH-073:tä on havaittu laittomilla huumemarkkinoilla 29:ssä maassa etupäässä korkean elintason länsimaissa. Eikä sillä ole lääkinnällistä käyttöä! JWH-073:n kaltainen JWH-018 on luokiteltu vuoden 1971 psykotrooppisten aineiden sopimuksen II listalle mutta ECDD ei suosittele JWH-073:n huumeluokittelua. Perusteluna on se, että “olemassaoleva tietopohja ei osoita suoraa yhteyttä JWH-073:n väärinkäytön ja kansanterveyden sekä yhteiskunnallisten ongelmien välillä, mitä vaadittaisiin kansainväliseen huumeluokitukseen”.

Toisesta SRCA-aineesta XLR-11 raportti toteaa, että aineen farmakologiset vaikutukset ovat vahvempia kuin THC:n, mutta kun Δ9 -THC on vuoden 1971 sopimuksen I listalla niin XLR-11 ehdotetaan luokiteltavaksi saman sopimuksen II listalle. JWH-073 ja XLR-11 ovat monien maiden huumelistoilla, kuten Suomessa.

Kannabis on siten ECDD:n asiantuntijoiden mielestä vaarallisempi huume kuin XLR-11 ja JWH-073, vaikka XLR-11 voi aiheuttaa munuaisvaurioita, ja SRCA-aineet ylipäänsä aiheuttavat ensiapukäyntejä paljon enemmän käytön laajuuteen nähden.

Tarinan opetus ei ole siinä, kuinka monta kertaa haitattomampi kannabis on kuin XLR-11 tai dronabinol, vaan siinä, että ECDD on vain yksi kieltolain luomista byrokratioista, jotka on perustettu pitämään yllä tätä aineiden epätieteellistä huumeluokittelua. Jokaiseen maahan on luotu samanlainen byrokratia, Suomessa THL suorittaa tällaista aineiden luokittelua ja EU:lla on erikseen omat huumebyrokratiansa.

Nämä luokittelijat ovat huolissaan kannabiksesta, ettei se ole enää samaa kuin isoäidin hippiheinä! Todellisuudessa heidän kynänjälkensä ratkaisee sen, kuka ammutaan Filippiinien ja Meksikon huumesodassa, kuka hirtetään Iranissa ja Singaporessa. Tämä järjestelmä on pohjimmiltaan täysin moraaliton. Kannabis pitää asettaa samaan kategoriaan parsakaalin kanssa, mutta suurin este järkevän uudistuksen toteuttamiselle on kansainväliselle ja kansallisille tasoille juurtuneet huumeiden valvontabyrokratiat.

Lähde: British Medical Journal 14.11.2016,

ECDD:n kokous 14. - 18.11.2016

“Systematic reviews on therapeutic efficacy and safety of Cannabis (including extracts and tinctures) for patients with multiple sclerosis, chronic neuropathic pain, dementia and Tourette syndrome, HIV/AIDS, and cancer receiving chemotherapy.”

“Abuse and dependence potential of Cannabis sativa and nabiximols.”

ScienceDaily 17.4.2007

Principal League of Nations Documents Relating to Narcotic Drugs. Bulletin on Narcotics 1952/01/01., 

New psychoactive substances in Europe: legislation and prosecution — current challenges and solutions. EMCDDA, Eurojust, Lisbon, November 2016.

H. Valerie Curran, Philip Wiffen, David J. Nutt ja Willem Scholten: Cannabis and Cannabis Resin. Pre-Review Report. A document prepared for the World Health Organization Expert Committee on Drug Dependence Thirty-eight Meeting Geneva, 14 – 18 November 2016.

Bertha K. Madras: Update of Cannabis and its medical use.

Stakeholders seek WHO formal review. HempToday 11.11.2016

Raportti: Eurooppa vaikeuksissa kilpajuoksussa muuntohuumeita vastaan. YLE 15.11.2016

“Suomessa ei ole aikaisemmin ollut opioidi-tyyppisiä muuntohuumeita”. YLE 17.11.2016

 

Sanjay Gupta: Yhdysvaltojen liittovaltion kustantamien tutkimuslaitosten kannabistutkimukset suunniteltiin siten, että niissä etsittiin vain haittoja. 

 

alt

Add comment


Security code
Refresh

Copyright © 2010 Turun seudun kannabisyhdistys. Powered by Joomla
Template designed by Towfiq I.