Facebook

Jaa tämä sivu Facebookissa!

Tilaa uutiset RSS-syötteenä

TuSKY:n uutiset TuSKY:n uutiset

Uruguay - kuinka kannabiskauppaa valvotaan

Uruguayssa ollaan eletty kolme vuotta kannabiksen laillistamisen kanssa ja projekti on vielä kesken. Tämä ei ole mikään ihme, koska Uruguay aloitti käytännössä nollapisteestä.

altUruguay on ensimmäinen itsenäinen valtio, joka toteuttaa laillisesti valvotut kannabismarkkinat. Kanadan, Coloradon ja Kalifornian laillistamisprojektien perustana on vuosien kokemukset kannabiksen lääkekäytön valvonnasta. 

Uruguayn presidentti Jose Mujica julkaisi vuonna 2012 aloitteensa “Strategy for Life and Coexistence”. Sen viidestätoista ehdotuksesta yksi koski “kannabiksen kaupan laillistamista ja valvontaa”. Kongressissa oli jo vireillä yksi laillistamisaloite, mutta se korvattiin Mujican paljon pidemmälle menevällä suunnitelmalla. Mujica loi valtion monopolijärjestelmän, joka sallii kotikasvatuksen ja kannabisklubit. Laki hyväksyttiin Uruguayn kongressissa 24.12.2013.

WOLA on ihmisoikeuksien toteutumista Amerikan valtioissa tutkiva ja edistävä ajatushautomo, jonka raportti Uruguayn kannabiksen laillistamisesta on ensimmäinen kattava tutkimus tästä uraa uurtavasta kokeilusta. Yhdysvaltojen tukemien diktatuurien vaihduttua demokratioiksi ovat uudet ongelmat nousseet yhteiskuntien kehityksen esteiksi. Näitä ovat USA:n ajama huumesotapolitiikka, siitä kumpuava järjestäytynyt rikollisuus, sen synnyttämä väkivalta ja korruptio sekä muuttoliike ja rajaturvallisuus. 

Tärkein syy presidentti Mujican ja hänen puolueensa kannabispolitiikkaan on Paraguayn kaltainen narkovaltiokehitys, joka on vienyt useita Etelä-Amerikan valtioita liki perikatoon. Uruguay on mantereen rauhallisimpia maita mutta kehitys 2000-luvulla on koettu huolestuttavana.

Laki laillisti välittömästi kotikasvatuksen sallien käyttäjien kasvattaa kuusi kasvia. Myöhemmin valvontaviranomaisia ohjeistettiin toimimaan kotikasvatustapauksissa siten, että poliisin pitää todistaa kasvatuksen olevan tarkoitettu laittomille markkinoille vaikka kasvattajalla on liikaa kasveja eikä hän ole rekisteröitynyt.

Laillistaminen osui 2000-luvulla alkaneen kannabiksen käytön yleistymisen kulminaatiokohtaan. Vuoden 2001 jälkeen kannabiksen käyttö on yleistynyt niin että 23% väestöstä on kokeillut kannabista ainakin kerran. Vain 9% on käyttänyt kuluneen vuoden aikana ja 6,5% kuluneen kuukauden aikana. Kannabiksen käyttö on vähäisempää kuin Yhdysvalloissa, missä yli 40% kansalaisista on käyttänyt kannabista.

altVuonna 2014 60% kannabiksen käyttäjistä kertoi hankkineensa laittomilta markkinoilta ns. prässättyä kannabista, joka tulee suurimmaksi osaksi Paraguaysta, 30% hankki kotimaista kannabista ja 9% kasvatti omansa. Tutkimusten mukaan laittomilla markkinoilla myytävän kannabiksen THC-pitoisuus on keskimäärin 5,5%, mikä asettuu laillisen kannabistarjonnan alarajoille.

Kansa ei ollut alussa lain kannalla yli 60%:n vastustaessa sitä mielipidemittausten mukaan mutta hyvin erilaisista syistä. Vuoden 2013 lopussa tehdyn mielipidemittauksen mukaan 78% piti kuitenkin valtion tarjoamaa kannabista parempana vaihtoehtona kuin rikollisia markkinoita, joita kannatti enää 5%.

Asia ei kosketa suurta yleisöä, eikä siitä ole tullut yhteiskuntaa jakava moraalinen kysymys. Laillistamisesta ei tullut vaaliteemaa vuoden 2014 kongressivaaleissa. Niinpä vallassa pysynyt Frente Amplio puolue ja uusi presidentti Tabaré Vázquez voivat jatkaa projektin kehittämistä.

Laissa joustonvaraa

Liki kolme vuotta aloittamisesta projekti on kesken, ja keskeisen valvontaelimen Institute for the Regulation and Control of Cannabis, IRCCA, budjetti aiotaan kaksinkertaistaa 1,2 miljoonaan dollariin vuoteen 2020 mennessä henkilöstötarpeen kasvaessa koko ajan.

5300 kotikasvattajaa on rekisteröitynyt samoin kuin 22 kannabisklubia. Apteekkijakelua ei ole aloitettu marraskuuhun 2016 mennessä. Tämä ei ole ollut kovin pitkä aika, vaan Yhdysvalloissa toteutetuissa lääkekäytön laillistamisissa on myös kulunut vuosia ennenkuin kaikki osaset on saatu toimimaan.

Laillistamislaki laadittiin niin, että siinä on mukana joustonvaraa kannabiksen hinnoittelussa sekä siinä, kuinka ihmiset voivat valita kannabiksen hankintalähteensä. Näin hallituksella on käytössään lailliset välineet mukautua uusien kannabismarkkinoiden muutoksiin sitä mukaa kuin kertyy uutta tietoa ja kokemuksia.
 Valtio on perustanut asiantuntijoista kootun seurantakomitean, jonka ensimmäisen raportin pitäisi ilmestyä ennen vähittäismyynnin alkamista.

Valtion lisäksi kansalaisyhteiskunta on mobilisoitunut tilanteen valvontaan. Mm. Friedrich Ebert Foundation (FESUR), Uruguayn yliopisto ja katolinen yliopisto keräävät tietoa markkinoista ja mielipiteistä.

IRCCA tekee yhteistyössä Uruguayn yliopiston kemian ja lääketieteen tiedekuntien tutkijoiden kanssa Uruguayssa kasvatettavien kannabislajikkeiden perimän ja kemian tutkimusta. Tarkoituksena on kehittää keskuslaboratorio kannabiksen analysointiin.

Uruguayn hallituksella ei ole kuvitelmia siitä, että heidän mallistaan pitäisi tehdä esikuva muiden maiden laillistamishankkeille. Mutta hallitus on hyvin tietoinen siitä, että ensimmäisenä kannabiksen kaupan laillistavana maana he tulevat olemaan huomion keskipisteenä kotimaassa ja kansainvälisesti. 

WOLA:n raportti nostaa ongelmakohdaksi hallituksen päätöksen myydä kannabista kiinteään 1,20 dollarin grammahintaan vahvuudesta riippumatta. Mielipidemittausten mukaan kannabiksen käyttäjät eivät aio noudattaa tiukkaa sääntöä hankkia kannabista ainoastaan yhdestä sallituista vaihtoehdoista. Kannabisklubien kehittäminen on tehty hankalaksi tiukkojen taloudellisten ja organisaatiorajoitusten takia.

Vaikka valvovan viraston, IRCCA, rakenteen ajateltiin saattavan yhteen kaikki asiaankuuluvat tahot, on näiden instituutioiden yhteistoiminta ja keskinäinen tiedonkulku puutteellista luoden ongelmia lain täytäntöönpanolle. Hallituksen täytyy myös valvoa, että tiedotuskampanjat ovat toimivia ja riittävästi rahoitettuja.

Laillistamisen vaikutuksesta liikenneturvallisuuteen on mahdotonta sanoa vielä mitään. Vähittäismyyntikään ei ole alkanut. Tilastojen mukaan onnettomuudet ovat jopa lievästi laskeneet vuoden 2013 jälkeen. Huumeiden käytöstä liikenteessä ei ole mitään seurantaa, koska kokaiinin ja kannabiksen testaaminen kuljettajilta aloitettiin vasta vuonna 2014.

Ihmisoikeudet oleellisin asia

Vuoden 2014 lopussa IRCCA:n rekisteröimä kotikasvattaja pidätettiin 11 kasvin kasvatuksesta ja häntä syytettiin luvan rikkomisesta. Tuomari kuitenkin vapautti hänet, kun oikeudessa paljastui viiden ylimääräisen kasvin olevan uroksia ja taimia. Kansalaisjärjestöt konsultoivat sisäministeriä ehdotuksellaan selventää poliisin toimintatapoja silloin, kun he ovat tekemisissä kannabiksen kasvatuksen kanssa. Vuonna 2015 sisäministeriö julkaisi poliisiohjeistuksen, jolla selvennettiin epäjohdonmukaisuuksia.

Ohjeistus oli tärkeä osa lain täytäntöönpanoa, koska se suojelee rekisteröitymättömiä kotikasvattajia poliisin toimilta, kunhan nämä eivät ole tekemisissä laittomien markkinoiden kanssa.

Proderechos-kansalaisjärjestön edustajan Martin Collazon mukaan poliisin uusi ohjeistus kannabiksen kasvatuksessa on kansalaisliikkeen merkittävä voitto, tulos onnistuneesta vuoropuhelusta sisäministeriön ja kansalaisjärjestöjen välillä.

Tämä politiikka liittyy Uruguayn kulttuurin liberaaliin lähestymistapaan huumeiden käyttöä kohtaan: opetuksena diktatuuriajoilta yksilön vapauksia kunnioitetaan lainkuuliaisuuden sijaan.

Kannabisklubimalli kyseenalainen

altKannabisklubien asema yhtenä vaihtoehtona on kyseenalainen ja nykyisen lain mukainen toiminta ei takaa niiden jatkuvuutta. Klubien ajatuksena oli saada kannabiksen käyttäjät kasvattamaan yhdessä osuuskuntamuotoisesti niin, että vältyttäisiin kaupallisen tarjonnan yksipuolisuudelta ja kotikasvatuksen vaivalta. 45 henkilön raja aiheuttaa käytännössä sen, ettei löydy tarpeeksi vapaaehtoisia kasvattajia, vaan suurin osa maksaa jäsenmaksun saadakseen korkeatasoista kannabista.


Tutkija Rosario Queirolon mukaan kyse on klassisesta yhteistoimintaan liittyvästä ongelmasta.

“Kannabisklubi on romanttinen ajatus, mutta aktivistijoukon ulkopuolella ihmiset ovat sitä mieltä, että tekisivät jotakin muuta kuin puutarhatöitä tai mieluiten pelkästään maksaisivat osallistumisesta. Suhde on vain kaupallinen eikä klubi yhteisöllisenä kohtaamispaikkana eikä kasvin mystisyys kiinnosta.”

Turvallisuusvaatimukset ja sijaintirajoitukset tekevät klubin aloittamisesta kalliin, minkä lisäksi vaaditaan asiantuntijuutta puutarhurin hommista.

“Epäilen kannabisklubien menestystä pitkällä tähtäimellä. Ihmiset päätyvät apteekkien asiakkaiksi jos klubien määrä ei kasva. IRCCA:n asettamilla kriteereillä monet niistä ei saa lupaa. Joissakin kasvit kasvavat näkyvillä mutta laki vaatii kameroita ja kaltereita. Lisäksi mukana on paljon amatöörejä, joiden kasvit ovat kuolleet tai ne on varastettu.”

Ihmisoikeusjärjestö Proderechos on perustanut yhden klubin ja se painostaa IRCCA:lta lupaa jakaa kasvatusta klubien kesken. Vuoden 2015 lopussa käytäntöä kuitenkin tiukennettiin siten, että klubien pitää sijaita vähintään kilometrin päässä toisistaan. Poliisilla ja suurella yleisöllä ei ole vielä selvää kuvaa klubien toimintaperiaatteista, vaikka poliisin toimintaohjeita on uudistettu. Klubien jäsenet raportoivat naapureilta tulleista valituksista, jotka ovat johtaneet ratsioihin poliisien ollessa täysin tietämättömiä siitä, miten toimia laillisissa kannabistapauksissa.


Uruguayn kannabiksen laillistaminen etenee, ja hallitus on antanut lisää resursseja valvonnan kehittämiseen. WOLA:n arvion mukaan projektin etenemisen pääongelmat ovat resurssien puute, lain ja sitä toimeenpanevien säädöksien huonot elementit sekä valvonnan institutionaaliset haasteet.

Lähde: WOLA: GETTING REGULATION RIGHT. Assessing Uruguay’s Historic Cannabis Initiative. November 2016.,

TNI: Paraguay: The cannabis breadbasket of the Southern Cone. 3.11.2016.


Traileri: Cannabis en Uruguay 

 

DW minidokumentti Uruguaysta

 

 

 

alt

Add comment


Security code
Refresh

Copyright © 2010 Turun seudun kannabisyhdistys. Powered by Joomla
Template designed by Towfiq I.