Tieteellinen tutkimus ja kannabiksen huumeluokitus | Uutiset | Turun seudun kannabisyhdistys

Facebook

Jaa tämä sivu Facebookissa!

Tilaa uutiset RSS-syötteenä

TuSKY:n uutiset TuSKY:n uutiset

Tieteellinen tutkimus ja kannabiksen huumeluokitus

Yhdysvaltojen liittovaltion tutkimuslaitoksen raportti kannabiksen terveysvaikutuksista vahvistaa sen, että suurin este kannabiksen lääkekäytön tieteelliselle tutkimukselle on kannabiksen huumeluokitus, joka ei perustu tieteelliseen tutkimukseen.

altTusky julkaisi joulukuussa uutisen, kuinka WHO aikoo tutkia kannabiksen huumeluokituksen tieteellisen pätevyyden YK:n huumesopimuksessa. Myös Yhdysvaltojen huumelaissa kannabis on asetettu samaan kategoriaan heroiinin rinnalle vailla lääkinnällistä käyttöä, onhan USA vaikuttanut vuosikymmeniä YK:n huumesopimuksiin ja huumepolitiikan sisältöön. Yhdysvaltojen liittovaltion National Academies of Sciences, Engineering, and Medicine julkaisi laajimman katsauksen kannabiksen terveysvaikutuksista sitten Institute of Medicine'n, IOM, vuonna 1999 julkaiseman “Marijuana and Medicine: Assessing the Science Base”.

Raportissa “The Health Effects of Cannabis and Cannabinoids: The Current State of Evidence and Recommendations for Research” käydään läpi peräti 10 000 vuoden 1999 jälkeen julkaistua tutkimusta. Tutkimuksia käydään läpi ankaralla kädellä, onhan kyseessä kannabiksen asema liittovaltion huumelaissa, CSA, vaarallisena huumeena, jolla ei ole mitään lääkinnällistä käyttöä. Silti jälleen kerran liittovaltion tutkimuslaitoksen julkaisema raportti osoittaa, ettei tuo liittovaltion luokittelu pidä paikkaansa.

Raportin mukaan löytyy selkeää näyttöä sille, että kannabis auttaa syöpähoitojen aiheuttamaan pahoinvointiin, parantaa MS-tautiin liittyvää spastisuutta ja lievittää kroonista kipua varsinkin MS-potilailla. Sen sijaan suurimpaan osaan kannabiksen tunnetuista lääkinnällisistä hyödyistä ei raportin mukaan vielä löydy tarpeeksi tutkimusnäyttöä. Kannabiksen lääkinnällisiä vaikutuksia onkin kokeiltu varmaan kaikkiin ihmiskunnan tauteihin, vaivoihin ja valituksiin ihmisen evoluution mittaan.

Varsinkin epilepsian kohdalla raportin esittämää arviota voi pitää “konservatiivisena”, jopa vääränä ottaen huomioon, kuinka paljon löytyy potilasnäyttöä eli niitä anekdoottisia todisteita. Mutta tässä piilee jutun catch: tutkimusten pitäisi olla kalliita kaksoissokkokokeita, joiden kustannuksiin tarvitaan joko iso lääkeyhtiö tai valtion varakas instituutti, kuten NIDA, National Institute of Drug Addiction, joka jo lain kirjaimen takia ei voi tukea muuta kuin haittatutkimusta.

Tässä uudessa raportissa käydään läpi 10 000 tutkimusta, ja kun vertaa lääketutkimuksen määrää haittatutkimusten määrään, selviää kuinka pahasti USA:n liittovaltion rahoittama tutkimus on vinoutunut vain haittatutkimukseen.

Toisaalta myöskään kannabiksen väitetyistä haitoista ei löydy riittävää näyttöä, mikä itsessään on merkittävä huomio vuosikymmenien kieltolain jälkeen. Jollekin tutkimukselle kun senkin pitäisi perustua. Kannabiksen polttamisen ei ole todettu aiheuttavan keuhko- tai kaulasyöpää. Sen runsas polttaminen aiheuttaa yskää, liman eritystä ja ilmatieongelmia.

Jo näillä perusteilla kannabis pitäisi siirtää paljon lievempään luokkaan sekä USA:n huumelaissa että YK:n huumesopimuksessa.

Aivovammat ovat merkittävä invalidisoiva ja kuolemaan johtava syy, joiden hoitamiseen ei ole tehokkaita lääkkeitä. Kannabiksen on voitu osoittaa aiheuttavan myönteisiä hoitotuloksia sekä laboratoriokokeissa että potilaiden seurannassa tulosten ollessa niin hyviä, että jatkotutkimusten jarrutus herättää vakavia epäilyjä tieteellisen tutkimuksen puolueettomuudesta. Samoin traumaattisten kokemusten aiheuttaman stressin, PTSD, hoidossa on saatu hyviä tuloksia, mutta kun nekään eivät riitä takaamaan liittovaltion rahoitusta - vielä!

Suomessa Tekniikan Maailma uutisoi aiheesta, ettemme vielä tiedä kovin paljon kannabiksesta ja nostaa raportista esille tärkeimmän tutkimusongelman, USA:n liittovaltion huumepolitiikan aiheuttaman tutkimusaukon:

“Kannabiksen tutkimusta on hidastanut etenkin Yhdysvalloissa DEA:n eli huumepoliisin linjaus, että kannabis kuuluu samaan luokan 1 -huumausaineiden kategoriaan kuin LSD ja ekstaasi. Tämän luokituksen saaneilla huumausaineilla ei ole katsottu olevan minkäänlaisia lääketieteellisesti hyödyllisiä ominaisuuksia, jonka vuoksi niiden tutkimus on ollut hyvin rajallista.”

Toinen tekniikan alan lehti, amerikkalainen ArsTechnica, puolestaan nostaa esille raportin pääkohdan eli sen, että tutkimus tukee kannabiksen lääkekäyttöä. Selvin tutkimusnäyttö osoittaa kannabiksen olevan tehokas kroonisen kivun lievittämisessä, ja sen nykyinen huumeluokitus muodostaa ankaran hallinnollisen esteen sen lisätutkimukselle.

Raportin johtopäätöksissä tämä todetaan seuraavasti:

Challenges and Barriers in Conducting Cannabis Research: In addition to recommending more research on the beneficial and harmful effects of cannabis and cannabinoid use, the committee emphasized several challenges and barriers in conducting such research. For instance, specific regulatory barriers, including the classification of cannabis as a Schedule I substance, impede the advancement of research. Researchers also often find it difficult to gain access to the quantity, quality, and type of cannabis product necessary to address specific research questions. The committee said a diverse network of funders is needed to support cannabis and cannabinoid research.

Kannabista käytetään nykyään monenlaisten sairauksien hoitoon ja oireiden lievitykseen, vaikka tutkimus joidenkin tautien osalta laahaisikin perässä. Tämä on pelkästään potilaiden etu, koska tutkimusaukoista huolimatta tiedämme tarpeeksi kannabiksen haitoista. Itse asiassa paremmin kuin monien käytössä olevien lääkeaineiden osalta.

Tieteellinen tutkimus ja huumepolitiikka

Kannabiksen kieltolaki ei tosiaan ole ollut tieteen riemuvoitto vaan esimerkki poliittisen vallan väärinkäytöstä. Vuonna 1954 USA:n lääkevalvontavirasto, FDA, alkoi vaatimaan lääkevalmistajilta selityksiä uusien lääkkeiden vaikutuksista ja haitoista. Aspiriinin ja morfiinin kohdalla tehtiin poikkeus, koska ne olivat olleet käytössä vuosikymmeniä. Myös kannabiksen kohdalla voidaan menetellä näin ja sivuuttaa se itse asiassa olematon ongelma, ettei kenelläkään ole intressiä kustantaa kalliita monivaiheisia potilaskokeita lääkkeelle, joka kasvaa potilaan kukkapurkissa.

altTämä uusi raportti kannattaa asettaa historialliseen kontekstiinsa eli USA:n huumepolitiikan kehitykseen. Vuoden 1937 Marihuana Tax Actin säätämisen jälkeen New Yorkin pormestari Fiorello LaGuardia asetti komitean tutkimaan kannabisongelmaa. Vuonna 1944 julkaistussa raportissa “The Marihuana Problem in the City of New York” havaittiin, ettei liittovaltion levittämät tarinat pidä paikkaansa, mutta kieltolaki jatkui. Presidentti Richard Nixon asetti 1970-luvun alussa komitean antamaan perusteet kannabiksen kieltämiseksi yhtä vaarallisena huumeena kuin heroiini. Ns. Shaferin komitean raportti, “Marijuana, A Signal of Misunderstanding”, päätyikin suosittelemaan dekriminalisointia, mutta kieltolaki jatkui.

Nixon joutui eroamaan virastaan vakavien väärinkäytösten takia. Hänen kaudellaan NIDA:n rahoittaman tutkimusryhmän piti osoittaa, että kannabis aiheuttaa syöpää, jotta voitaisiin kiistää voimistuneet vaatimukset kannabiksen dekriminalisoimiseksi. Vuonna 1974 julkaistu tutkimus “Antineoplastic activity of cannabinoids” osoittikin, että kannabis voisi jopa parantaa syöpää ja se olisi paljon haitattomampi syöpälääke kuin sillä hetkellä käytössä olevat lääkkeet ja muut hoitomuodot. Tutkimus pimitettiin eikä sen aloittamaa tutkimuslinjaa jatkettu.

Vuonna 1996 Kaliforniassa voitti kannabiksen lääkekäytön laillistanut lakialoite. Presidentti Bill Clintonin huumetsaari kenraali McCaffrey asetti tutkimusryhmän laatimaan raportin kannabiksen lääkinnällisestä käytöstä tarkoituksena kumota Kaliforniasta lähtenyt lääkekäytön innovaatioaalto. Raporttiin valikoitiin tutkimuksia ankaralla kädellä eikä siihen hyväksytty muissa maissa tehtyjä tutkimuksia. Silti se vahvisti kannabiksen olevan pätevä lääke kroonisen kivun, syöpähoitojen aiheuttaman pahoinvoinnin ja AIDS:n aiheuttaman ruokahaluttomuuden ja kuihtumisen hoidossa. Vuonna 1999 julkaistu raportti “Marijuana and Medicine: Assessing the Science Base” suositteli lisätutkimusta ja kumosi huhut kannabiksen riippuvuuspotentiaalista ja haitallisuudesta. Lähinnä raportissa kehotettiin välttämään kannabiksen käyttämistä polttamalla, siinä varoitettiin, ettei kannabis poltettuna ole tulevaisuuden lääke. Huumetsaari McCaffreyn mielestä kannabiksen lääkekäytön tueksi ei löytynyt “pienintäkään tieteellistä näyttöä”.

Tätä on kutsuttu Catch 22 tilanteeksi tunnetun Beat sukupolven kirjan mukaan. Kyseisessä kirjassa päähenkilö haluaa toisen maailmansodan aikana vapautuksen armeijasta. Vapautuksen saa vetoamalla mielenterveysongelmiin mutta vapauteen haluaminen on osoitus siitä, että henkilö on mieleltään terve!

Kannabiksen kohdalla kieltolaki on jarruttanut tieteellisesti pätevän tutkimuksen tekemistä ja kieltolakia jatketaan sillä perusteella, ettei kannabiksesta ole tehty tarpeeksi tutkimusta. Kannabiksen kieltolain yksi uhri onkin tieteellisen tutkimuksen uskottavuus.

 

Lähde: The Health Effects of Cannabis and Cannabinoids: The Current State of Evidence and Recommendations for ResearchMarijuana and Medicine: Assessing the Science Base, O’Shaugnessy: THE INSTITUTE OF MEDICINE REPORT 2.0, The Guardian 12.1.2017Tekniikan maailma 14.1.2017, Ars Technica 12.1.2017, EurekAlert 12.1.2017 

  

USA:n korkeimpana lääkintäviranomaisena toiminut lääkäri Sanjay Gupta arvioi, että 94% Yhdysvaltain liittovaltion kustantamasta kannabistutkimuksesta on suunniteltu nostamaan esille haittoja


 

 

alt

Add comment


Security code
Refresh

Copyright © 2010 Turun seudun kannabisyhdistys. Powered by Joomla
Template designed by Towfiq I.