Kansainvälisen komission raportti levitti kieltolakikritiikin valtamediaan

Lähde: YLE 3.6.2011, BBC 2.6.2011, Uusi Suomi 2.6.2011, NORML 4.6.2011, Independent 3.6.2011 ja Channel 4 News 2.6.2011

TuSKY uutisoi aiemmin kansainvälisen huumepolitiikan komission kesäkuun alussa julkaisemasta raportista, jossa vaadittiin nykyisen huumepolitiikan muuttamista ihmisoikeuksia kunnioittavaksi.

Wod Image ReportbackDrugpolicy.org arvioi viikko komission raportin julkaisupäivän jälkeen vähintään 1000 sanomalehden ympäri maailman uutisoineen asiasta ja kuukautta myöhemmin Avaaz.org arvioi komission raportista uutisoidun jo yli 2000 lehdessä.

Kansainvälinen komissio on antanut huumepolitiikan toisinajattelijoille moraalisen selkänojan: arvostettu brittiläinen sanomalehti The Times kirjoittaa 30.7.2011 julkaistussa kommenttipuheenvuorossa arvovaltaisten tahojen alkaneen tuoda julki ajatuksia, joiden mukaan kieltolaki ei toimi. Vielä vähän aikaa sitten tällaisia puheenvuoroja pidettiin mahdottomina esittää.

Jopa Suomessa melkein kaikissa tiedotusvälineissä oli STT:n laatima uutinen komission vetoomuksesta jo sen julkaisupäivän aamuna. Turun Sanomat oli sijoittanut uutisen mahdollisimman huomaamattomaan paikkaan ja lisäksi alkoholimainoksen viereen. Uusi Suomi otsikoi uutisensa: Raportti: Huumeiden vastainen sota epäonnistui – ”Laillistakaa marihuana”.

YLE otsikoi uutisen asiallisesti:

"Kofi Annan laillistaisi huumeet

Liuta korkean profiilin kansainvälisiä vaikuttajia laillistaisi huumeet. Muun muassa YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan kuuluu komiteaan, jonka tuore raportti tuomitsee huumesodan flopiksi ja kannustaa kokeilemaan ainakin marihuanan laillistamista.

Global Commission on Drug Policy -ryhmän julkilausumassa väitetään, etteivät päättäjät uskalla myöntää, ettei huumerikollisuutta pystytä koskaan kitkemään.

Komission mukaan sellaiset käyttäjät, jotka ovat muille ihmisille vaarattomia, voisivat viranomaisten puuttumatta hankkia esimerkiksi marihuanaa. Yhdysvallat torjui ehdotuksen tuoreeltaan sanomalla, että huumeriippuvaisuus on sairaus jota pitää estää tai hoitaa.

- Huumeiden hankinnan helpottaminen - kuten raportti ehdottaa - vaikeuttaa yhteiskunnan pitämistä terveellisenä ja turvallisena, Yhdysvallan huumeviranomaisten tiedottaja Rafael Lemaitre kommentoi.

Euroopasta mallia

Kofi Annanin lisäksi kansainväliseen huumepolitiikan komissioon kuuluvat esimerkiksi Meksikon, Brasilian ja Kolumbian entiset presidentit, Nobel-kirjailija Mario Vargas Llosa sekä brittipohatta Richard Branson.

- Lopetetaan sota huumeita vastaan ja ollaan rakentavampia käytön vähentämispyrkimyksissä, ehdotti Brasilian entinen presidentti Fernando Henrique Cardoso tiedotustilaisuudessa.

Useat komitean eurooppalaisjäsenet tukivat Portugalin, Saksan ja Sveitsin malleja, joissa huumepolitiikka on painottunut rangaistuksien sijaan hoitoon ja tukemiseen. Näissä maissa huumekuolemat ovat vähentyneet ja huumeiden käytön kasvu on joko pysähtynyt tai kääntynyt laskuun.”

 

Carter, Sinclair, Branson ym: On tullut aika ajatella asiaa uudestaan

Lähde: New York Times (Jimmy Carter) 17.6.2011, Metro Times (John Sinclair) 22.6.2011, Virgin Blog (Richard Branson) 28.1.2011, The Wall Street Journal (George Shultz ja Paul Volcker) 11.6.2011 ja Reason (Jacob Sullum) 15.6.2011

Willie Nelson Jimmy CarterUSA:n 39. presidentti Jimmy Carter, jonka kaudella 1970-luvun lopulla kannabiksen käytön dekriminalisointi oli lähellä toteutumistaan, kehottaa USA:n hallintoa toteuttamaan komission ehdotuksia.

Pitkän linjan kannabis- ja kansalaisaktivisti John Sinclair vertaa Hollannin hallituksen kannabiskahviloiden rajoitusyrityksiä paluuksi menneisyyteen: ”Hollannin oikeistohallitus aikoo toteuttaa vuosia hautomansa suunnitelman kannabiskahviloiden muuttamiseksi palvelemaan ainoastaan oman maan kansalaisia. Oikea suunta ja nyt myös Kansainvälisen komission korkea-arvoisten jäsenten suosittelema suunta olisi aukaista kannabiskahviloita Hollannin naapurimaissa huumeturismin vähentämiseksi Hollannissa.”

Komissioon kuuluva Virgin yhtiön omistaja Richard Branson selittää yhtiönsä kotisivuilla pitämässään blogissa, miksi hän on asettanut maineensa likoon tässä asiassa:

”Sadan vuoden huumepolitiikan seuraukset ovat suunnattomat. Satoja tuhansia ihmisiä on laitettu vankiloihin ja silti järjestäytynyt rikollisuus kasvaa vuosi vuodelta suuremmaksi eikä heikommaksi. Tämän rikollisen huumekaupan arvo on jo yli 300 miljardia dollaria vuodessa.”

”Lukemattomien ihmisten elämä on raunioitettu. Huumesodan rodullinen puoli pitäisi ottaa tarkasteluun samoin kuin huumeiden julkinen valvonta. 250 000 ihmistä kuolee vuosittain AIDS:iin saatuaan tartunnan narkomaanien yhteisesti käyttämistä neuloista.”

”On todella tullut aika ajatella asiaa uudestaan.”

Brasilian entinen presidentti Fernando Henrique Cardoso, joka kuuluu entisten presidenttien muodostamaan The Elders -ryhmään, kutsui Bransonin mukaan komissioon. Ryhmään kuuluu myös Suomen entinen presidentti Martti Ahtisaari.

Entinen USA:n ulkoministeri George Shultz presidentti Ronald Reaganin kaudella ja entinen USA:n keskuspankin johtaja Paul Volcker presidenttien Jimmy Carterin ja Ronald Reaganin kausilla julkaisivat yhteisen kannanoton 11.6. Wall Street Journalissa, jossa he huomauttivat myös tunnetun taloustieteilijän Milton Friedmanin kannattaneen huumekaupan laillistamista jo vuosikymmeniä:

”Milton Friedman ilmaisi asian voimakkaasti tässä samaisessa julkaisussa jo yli 20 vuotta sitten: ”Ongelmana on huumausaineiden kysyntä, jonka täytyy toimia sorrettuja ja laittomia kanavia myöten. Laittomuus synnyttää ne hävyttömän suuret voitot, jotka rahoittavat murhia aiheuttavat myyntitaktiikat; laittomuus aiheuttaa lakia täytäntöönpanevien virkamiesten korruption.”

Korkea-arvoiset kirjoittajat ovat kuitenkin jättäneet pohdintansa puoliväliin:

”Yksinkertainen laillistaminen ei ole kuitenkaan ainoa eikä turvallisin ratkaisu. Yksi vaihtoehto olisi dekriminalisoida huumeiden käyttö ja ylläpitää lait niiden myymistä vastaan, mikä sallisi virkamiesten ponnistella huumekauppiaita vastaan. Tällä tavalla säästyneet rahat voitaisiin käyttää huumehoitokeskuksiin, jonne käyttäjät hakeutuisivat helpommin jos siitä ei aiheutuisi pidätysriskiä.”

Reason-lehden kolumnisti Jacob Sullum arvostelee 15.6. Shultzin ja Volckerin kirjoitusta siitä, että nämä tunnistavat ongelman, mutta eivät halua tunnustaa oikeaa ratkaisua, eli huumekaupan laillistamista:

”Jos huumeiden laittomuus on ongelma, laillistaminen on ainoa ratkaisu.”

”Todellisuudessa Richard Nixon ei aloittanut huumesotaa eikä Barack Obama ole sitä lopettanut, vaikka hän kutsuikin sitä äärimmäiseksi epäonnistumiseksi vuonna 2004. Huumesota jatkuu niin kauan kuin hallitus tunkeutuu ihmisten ja heidän haluamien päihteiden väliin. Vaikka onkin sydäntä lämmittävää kuulla arvovaltaisten ihmisten kasvavan joukon tuomitsevan tämän politiikan aiheuttamat valtavat oheisvahingot, harva heistä on valmis antamaan rauhalle mahdollisuutta hylkäämällä se väkivallan käyttö, jolla ihmiset mielivaltaisesti pakotetaan tekemään farmakologisia valintoja.”



Kongressissa lakiesitys kannabiksen laillistamiseksi USA:n osavaltioissa

5147 RonpaulnomoredrugwarKaksi USA:n kongressin jäsentä jätti kesäkuussa lakialoitteen, jonka mukaan liittovaltio ei enää pidättäisi eikä rankaisisi aikuisia kannabiksen käyttäjiä sen käytön hyväksyneissä osavaltioissa. Lakialoitteen takana ovat edustajat molemmista puolueista: republikaaniedustaja Ron Paul Teksasista ja demokraattiedustaja Barney Frank Massachusettsista. Lakialoite on ns. bipartisan eli molempien puolueiden edustajia on lakialoitteen takana.



USA:n kaupunkien pormestareiden vetoomus

Lähde: Drug Policy Alliance 22.6.2011

Myös USA:n kaupunkien pormestarit ovat lukeneet komission raportin. Vuosikokouksessaan Baltimoressa he julkistivat vetoomuksensa USA:n hallitukselle huumesodan lopettamiseksi: ”40 vuotta sitten julistettu huumesota on pääasiallinen syy ihmisten joukkovangitsemiseen USA:ssa”. Pormestarit haluavat kiinnittää huomion siihen, että USA:ssa on maailman suurin vankipopulaatio 2,4 miljoonan USA:n kansalaisen ollessa vankilassa, joista 500 000 huumelakien rikkomisesta, mikä merkitsee 1200%:n nousua vuoden 1980 jälkeen.



Huumesota on 1960-luvun rotuerottelulakien jatke


National Association for the Advancement of colored people, NAACP, hyväksyi heinäkuussa pidetyssä 102. vuosikokouksessaan historiallisen päätöslauselman, jossa vaaditaan huumesodan lopettamista. Päätöslauselman viesti on tehty selväksi jo sen otsikossa: ”A Call to End the War on Drugs, Allocate Funding to Investigate Substance Abuse Treatment, Education, and Opportunities in Communities of Color for a Better Tomorrow”.

”Tiedämme huumesodan olleen täydellinen epäonnistuminen, koska nyt neljänkymmenen vuoden sodankäynnin jälkeen huumeiden käyttö ja väärinkäyttö eivät ole laskeneet”, täsmentää NAACP:n rikosoikeusohjelman johtaja Robert Rooks.

”Ainoa asia, minkä olemme onnistuneet toteuttamaan, on maamme muuttaminen maailman suurimmaksi vankilaksi, missä mielenterveysongelmista ja riippuvuudesta kärsivät pannaan vankilaan, sekä luomaan rotuerotteluun perustuva järjestelmä, joka kilpailee 1960-luvun Jim Crow lakien kanssa”.


Britannia: on tullut parempien huumelakien aika

Lähde: Release 2.6.2011, Independent 2.6.2011, Guardian 14.5. ja 15.5.2011

Britannian vanhin huumeiden laillistamista vaativa kansalaisjärjestö Release käynnisti kampanjansa Drugs - Time For Better Laws samaan aikaan Kansainvälisen komission kanssa. Release lähetti vetoomuksensa suoraan Britannian pääministerille David Cameronille vaatien huumepolitiikan uudelleen tarkastamista siten, että kaikkien huumeiden hallussapito olisi dekriminalisoitu.

Britanniassa huumesotaa arvostellaan paljon korkeammilla tasoilla kuin Suomessa ja tämänkin kampanjan takana on johtavia lakimiehiä, entisiä poliisipäälliköitä, tiedemiehiä, poliitikkoja ja joukko kuuluisuuksia, kuten Dame Judi Dench, Mike Leigh, Julie Christie, Kathy Burke ja Sting.

Britanniassa huumelakien takia kriminalisoidaan joka vuosi 80 000 ihmistä, joista suurin osa on nuoria, mustia tai köyhiä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana näin on tehty liki miljoonalle ihmiselle. Silti huumeita on saatavilla helposti ja koko ajan laskevin hinnoin.

Liberaalidemokraatit: dekriminalisoikaa huumeiden käyttö

Lähde: Independent 5.8.2011

Britannian koalitiohallitukseen kuuluva liberaalidemokraattinen puolue vaatii Britannian haitallisen ja tehottoman huumelainsäädännön poistamista kokonaan ja korvaamista uudella strategialla huumeiden käyttöön puuttumiseksi. Puolueen puheenjohtajan Nick Cleggin tiedetään suhtautuvan ristiriitoja herättävään vaatimukseen levollisin mielin, koska hän on ennekin kannattanut huumeiden käytön dekriminalisoimista. Mutta koalitiohallituksen konservatiivisten jäsenien taholta on odotettavissa arvostelua. Vaatimus ei välttämättä pääse seuraavien vaalien vaatimuslistalle, mutta joka tapauksessa puolueen johto on antanut tukensa vapaalle keskustelulle Britannian huumepolitiikan tulevasta suunnasta.


Komission raportti innoitti lakialoitteeseen Brightonissa

Lähde: Guardian 26.6.2011

Caroline Lucas
, Britannian vihreän puolueen kansanedustaja Brightonista, aikoo esittää uutta toimintatapaa löydettyään epätodennäköisen liittolaisen. Hän aikoo soveltaa huumeiden käytön dekriminalisoimiseen yhteisöjen paikallisuuden ajatusta, jota hallituksen voimahahmo Eric Pickles on tuonut esille.

Jos vihreän puolueen edustaja Green saa tahtonsa läpi, voisi Brightonista tulla vapaamielisemmän huumepolitiikan edelläkävijä, onhan kaupungilla maine yhtenä Britannian suvaitsevimmista kaupungeista.

Hänen mielestään hallituksen ajama paikallisuusstrategia kuulostaa kuin Kansainvälisen huumepoliittisen komission suositukselta, että paikallishallinnot saisivat kehittää omia lähestymistapoja, jos on perusteita uskoa, että näillä parannetaan terveydellisiä ja yhteiskunnallisia olosuhteita. Jos hänen vaatimuksiinsa suostutaan, Brightonissa muutetaan rikoslakeja koeajaksi.


Laillistamisen kannatus levisi valtamediaan


Lähde: The Times 28.7.2011 ja 29.7.2011

The Times -lehti reagoi komission raporttiin pääkirjoituksessaan 28.7.2011:

”Tämä on monimutkainen kokonaisuus. Jos olisi olemassa selvä vastaus niin se olisi varmaan jo löydetty. Yksi asia kuitenkin on selvä: tarvitaan täysin uudenlaista ajattelua. Huumeiden väärinkäyttö raunioittaa niin monen ihmisen elämän, eikä kieltolakiin perustuva politiikka, vaikka se olisikin täydellistä omasta näkökulmastaan, ole onnistunut vähentämään käyttöä eikä haittoja. Löytyy joitakin poikkeavia esimerkkejä kuten Sveitsi, jossa heroiinia jaetaan valvotusti lääkemääräyksellä riippuvaisille. On olemassa vaihtoehtoja kieltolain ja laillistamisen välillä ja meidän pitää alkaa tutkimaan niitä.”

The Times -lehden blogissa oli seuraavana päivänä 29.7. jatkoa pääkirjoituksen pohdinnalle:

”... arvovaltaiset tahot ovat alkaneet väittää sellaista, mikä vielä jokin aika sitten kuulosti mahdottomalta: Kieltolaki ei toimi!”

”Tietyt tahot ovat syyttäneet laillistamisen vaatijoita kaiken mahdollisen ja mahdottoman sallijoina, jotka haluaisivat pulverit ja pillerit baareihin kaljahanan viereen. Mutta suurin osa uudistusten esittäjistä ei ole tätä mieltä. He haluavat sellaista järkevää valvontaa, joka ottaisi huumemarkkinat pois järjestäytyneeltä rikollisuudelta ja tarjoaisi ongelmaisille hoitoa rankaisemisen sijaan.”

The Times -lehden pääkirjoitus ja blogi ovat esimerkkejä, miten kieltolain kritiikki on levinnyt marginaalista ja asiaa ajaneista pienlehdistä valtamediaan ja jopa konservatiivisiin tabloidilehtiin, jotka ovat perinteisesti olleet kieltolain kannattajia ja huumehysterian levittäjiä. The Times on kirjoittanut huumeista jo 1960-luvulta saakka, mutta tämä pääkirjoitus on tärkeä käänne uudistusta ajavan liikkeen historiassa.

The Times ottaa esille Transform-kansalaisjärjestön yhdessä useiden muiden kansalaisjärjestöjen kanssa aloittaman Count the Costs -aloitteen, joka on saanut komission raportin jälkeen aivan uutta arvostusta ja tukea:

”Brittien huumeiden käytön pienet vaihtelut jäävät sen valtavan summan varjoon, mikä muissa maissa joudutaan maksamaan maailmanlaajuisesta huumesodasta. Kansalaisjärjestöjen, säätiöiden ja muiden yhteistyötahojen Count the Costs -hanke on tuottanut raportin, joka pyrkii hahmottamaan tämän sodan aiheuttamat kustannukset.”

Kansalaisjärjestöjen on tarkoitus koota huumesodan aiheuttamat kulut ja kustannukset yhteen ja esittää tulokset ensi vuonna pidettävässä YK:n huumepoliittisissa kokouksissa. Projektin kotisivuilla huumesodan aiheuttamia tappioita eritellään eri osa-alueiden alla: kehitys ja turvallisuus, kansanterveys, ihmisoikeudet, eriarvoisuus, rikollisuus, ympäristö sekä talous.

Brittiläinen Transform Drug Policy Foundation koordinoi hanketta, jonka muita osapuolia ovat The International Drug Policy Consortium, The International Harm Reduction Association, The Eurasian Harm Reduction Network, The Drug Policy Alliance (USA), Espolea (Meksiko), Release (UK), The Hungarian Civil Liberties Union (Unkari), CuPIHD (Meksiko), TheTransnational Institute (Hollanti), The International Centre for Science in Drug Policy (Kanada), The New Zealand Drug Policy Foundation sekä The Washington Office on Latin America. Mukaan ovat liittyneet myös LEAP, The Beckley Foundation, SSDP, International Centre for human Rights and Drug Policy ja Open Society Foundations.


Huumesodan lapset

Lähde: Transform 9.8.2011

13Yksi osa Count the Costs -hankkeesta on Children of the Drug War -kirja, jonka voi myös ladata ilmaisena PDF-tiedostona.

Kirjassa on useiden kirjoittajien ja tutkijoiden artikkeleita huumesodan vaikutuksista lapsiin, nuoriin ja heidän perheisiinä. Kirjassa pohditaan mm. onko lasten suojeleminen pitävä perustelu nykyisen politiikan jatkamiselle, millaisia pelkoja ja ennakkoluuloja huumekauppaan liitetään tai kuinka lasten ja nuorten asema saataisiin huumepolitiikan lähtökohdaksi.

Vain 14-vuotias Edgar Jimenez tuomittiin Meksikossa kolmen vuoden vankeusrangaistukseen osallisuudesta huumekauppaan, neljään murhaan, sieppauksiin sekä huumeiden ja aseiden hallussapitoon.


Mietitäänpä huumeita

Thinking Drugs -sivusto tarjoaa mahdollisuuden pohtia huumekysymyksiä eri näkökulmista ja saada ajattelulleen palautetta. Sivustolla huumeasioita voi pohtia Venäjän, Hollannin, Meksikon ja Britannian esimerkkitapausten valossa. Sivusto on tehty venäjäksi, espanjaksi ja englanniksi. Sen tuotti New Economic Foundation yhdessä englantilaisen Release-järjestön kanssa Open Society Foundations -rahaston tuella.


Huumesota ja AIDS-kriisi


Lähde: Asian Harm Reduction Network 12.8.2011

28. elokuuta 2011 Busanissa, Koreassa järjestettävässä Asian Harm Reduction Networkin yhdessä Open Society Foundations -säätiön kanssa järjestämässä 10. kokouksessa teemana on, kuinka huumesota vaikuttaa nykyiseen toimintaan huumeiden käytön ja HIV:n leviämistä vastaan Kansainvälisen komission raportin antamien tietojen valossa.

George Sorosin Open Society Foundations on vuosia tukenut erilaisia huumepolitiikan parantamiseen ja tehostamiseen tähtääviä projekteja, joissa YK:n ihmisoikeudet on asetettu toiminnan lähtökohdaksi.


Valkoisen talon huumetsaari puhuu ristiin huumesodasta

Lähde: ofSubstance Blog 2.6.2011 ja Fox News 13.5.2011

GilkUSA:n Valkoisen talon huumetoimisto on maailmanlaajuisen huumesodan päämaja, josta johdetaan tätä suunnattomasti resursseja vaativaa toimintaa uhraten miljoonien ihmisten henki ja terveys. Sen johtaja, huumetsaari Gil Kerlikowske lausui virkakautensa alussa, ettei Valkoinen talo käy enää huumesotaa ihmisiä vastaan. Todellisuus on kuitenkin osoittautunut toiseksi ja USA:n huumetsaari kaveeraa jopa Ruotsin huumehaukkojen kanssa.

USA:n huippuhuumevirkamies väittää vastineessaan komission raporttiin, että huumeiden käyttö olisi vähentynyt sitten huippuvuosien 1970-luvun lopulla. Komission raportissa esitettyjen faktojen valossa tämä ei pidä paikkaansa vaan edustaa Valkoisen talon huumetoimiston ja muiden huumesotaa kannattavien tahojen harrastamaa rusinoiden poimintataktiikkaa eli poimitaan todistusaineistosta omaa politiikkaa kannattavat kohdat ja sivuutetaan muut.

Kerlikowske esittää myös, että Kolumbian kokaiinin tuotanto olisi laskenut. Kolumbian tuhoisassa sisällissodassa on kuollut kymmeniä tuhansia ihmisiä ja miljoona kolumbialaista on maan sisäisiä pakolaisia sen takia. Kokaiinin tuotantoa ja jalostusta on siirtynyt naapurimaihin, mutta Plan Colombian aikana Kolumbiasta ja Meksikosta on tullut USA:n heroiinimarkkinoiden suurimmat tuottajat, minkä YK:n huumetoimistokin esittää uusimmassa raportissaan, mutta Kerlikowske sivuuttaa kokonaan.

Meksikossa on jo 40 000 ihmistä menettänyt henkensä vuoden 2006 jälkeen huumesodassa, koska huumekauppa on siirtynyt yhä enemmän Meksikossa toimivien rikollisjengien käsiin. Kerlikowskella ja USA:n hallituksella ei ole todellakaan mitään puolusteltavaa Etelä-Amerikassa käytävästä huumesodasta ja siksi liki kaikkien sen alueen maiden korkeimpia poliittisia johtajia onkin mukana komissiossa vaatimassa USA:ta muuttamaan politiikkaansa. Kysymys kuuluukin, että kykeneekö sen hallinto avoimeen ja demokraattiseen keskusteluun aiheesta, kuten Obama on luvannut?

Fow News julkaisi huumesotaa käsittelevan jutun, jossa huumetsaari puhuu aivan eri äänilajissa kuin vastineessaan komissiolle. Kun toimittaja kertaa 40 vuotta jatkuneen huumesodan maksaneen jo biljoona (eng. trillion) dollaria ja satoja tuhansia ihmishenkiä vailla minkäänlaista näkyvää tulosta huumeiden käytön yleistyessä ja väkivallan kiihtyessä ja raaistuessa, tunnustaa Kerlikowske: ”Suurena suunnitelmana se ei ole onnistunut. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin huumeiden käytön aiheuttamat ongelmat ovat vain kasvaneet ja kiihtyneet”.

Toukokuussa presidentti Obama lupasi ”vähentää huumeiden käyttöä ja sitä suurta vahinkoa, mitä se aiheuttaa” uudella kansallisella politiikalla, jossa huumeiden käyttöä käsitellään kansanterveyden näkökulmasta ja keskitytään ehkäisyyn ja hoitoon.

Puheista huolimatta Obaman hallinto on lisännyt varojen tuhlaamista ennätystasolle sekä dollareina että prosenttiosuuksina mitattuna: tänä vuonna rikoslain täytäntöönpano vie 10 miljardia dollaria hänen 15,5 miljardin dollarin huumevalvontabudjetista.

Kerlikowsken edeltäjä John P. Walters yrittää puolustella huumesotaa sillä, että tilanne olisi huonompi ilman huumesotaa. Huumeiden käyttö saavutti huippunsa vuonna 1979 ja hänen mukaansa vaihteluista huolimatta käyttö olisi tuota alempana. Huumesodan arviointi on monimutkaista: tilastojen mukaan kannabiksen ja reseptilääkkeiden käyttö on kasvussa kun taas kokaiinin käyttö laskussa. Takavarikot ovat lisääntyneet, mutta niin on myös huumeiden saanti helpottunut.

Kerlikowsken väite siitä, että käyttöä olisi saatu ”rajattua” kaatuu Obaman hallinnon oman raportin valossa. NIDA:n (National Institute on Drug Abuse) julkaisemien tietojen mukaan 12. luokan oppilaista 41,7% oli kokeillut marihuanaa vuonna 1995. Vuonna 2008 luku oli 42,6%. Vuonna 2010 21,4% ilmoitti polttaneensa marihuanaa kuluneen kuukauden aikana mutta vain 19,2% ilmoitti enää tupakoivansa. Tällaiset luvut hermostuttavat teollisuutta ja sen etuja ajavaa huumetsaaria.


Kollegat yrittivät evästää USA:n huumetsaaria Kerlikowskea

Lähde: LEAP 14.6.2011 ja Huffington Post 7.8.2011

LEAP eli Lainvalvojat huumesotaa vastaan -järjestö julkaisi oman raporttinsa huumesodan epäonnistumisesta (Ending the Drug War: A Dream Deferred) ja sen edustajat yrittivät ojentaa raportin henkilökohtaisesti Valkoisen talon huumetsaarille Gil Kerlikowskelle, joka on entinen Seattlen kaupungin poliisipäällikkö. Sen sijaan, että Kerlikowske olisi kuunnellut kollegojensa huolenaiheita lähetti hän vain avustajansa ottamaan lähestystö vastaan.

NormLEAP:n edustaja Norm Stamper, joka on myös ollut Seattlen poliisipäällikkönä, sanoi tilaisuudessa:

”Ei ollut vaikeaa koota raporttia, joka osoittaa kuinka Obaman hallinto jatkaa epäonnistunutta huumesotaa ja samalla teeskentelee lopettavansa sen. Vaikka presidentti Obama on sanonut kunnioittavansa osavaltioiden oikeutta säätää lääkemarihuanalakeja, on hänen huumepoliisinsa ratsanneet lääkemarihuanan tuottajia enemmän kuin Bushin hallinto. Presidentti on myös jatkanut Bushin hallintokaudelta periytyvää budjetointia, joka antaa enemmän rahaa rankaisemiseen kuin hoidon tarjoamiseen, vaikka Obama on sanonut, että huumeriippuvuutta pitää käsitellä terveysasiana.”

Stamper paljastaa myöhemmin Huffington Postissa, että huumetsaarin pitää todellakin lain mukaan vastustaa kaikkia yrityksiä laillistaa tällä hetkellä laittomiksi julistettuja aineita. Vuonna 1998 säädetyn Office of National Drug Control Reauthorization Act of 1998 -lain mukaan valkoisen talon huumetoimiston johtajan eli huumetsaarin ”pitää varmistaa, että liittovaltion varoja, jotka on myönnetty valkoisen talon huumetoimiston käyttöön, ei käytetä huumelain 1. listalle luokiteltujen aineiden tutkimukseen tai sopimukseen, jossa viitataan laillistamiseen (lääke- tai muuhun käyttöön)”.

Stamper ja LEAP eivät kuitenkaan olleet kerjäämässä rahaa vaan pyytämässä päästä vanhan kollegan kanssa puheille, toimihan Kerlikowske Seattlen poliisipäällikkönä ennen liittovaltion vakanssia. Stamper kirjoittaa heidän halunneen kysyä mm. kannabiksen luokittelusta 1. listalle kovien huumeiden kanssa:

”Tämän hetken ilmapiirissä kannabiksen laillistamisen kannatuksen kasvaessa olisimme olleet erityisen kiinnostuneita teidän henkilökohtaisesta mielipiteestä siitä, että ”kannabiksella ei ole lääkinnällistä hyötyä”, minkä kannanoton DEA juuri julkisti. Siis huumepoliisit eivätkä lääkärit.”

”Olette myös todenneet, että kannabis kuuluu heroiinin ja metamfetamiinin ohella 1. listan huumausaineisiin, mikä vain vahvistaa sitä kantaa, että liittovaltio osavaltioiden sijaan johtaa valtion hallinnon taistelua pitää kannabiksen viihdekäyttö pois vastuullisten vanhempien käsistä ja lääkekäyttö pois kärsivien potilaiden ulottuvilta.”

LEAP:iin on liittynyt Euroopasta Euroopan komission huumeiden vastaisen toiminnan koordinaatiosta vastaavan yksikön entinen johtaja Carel Edwards. Hänen syvällistä asiantuntemustaan kansainvälisen huumesodan vallan huipulta voi lukea hänen blogistaan Opium Wars.

Huumesota sotateollisen kompleksin suoraa tukemista

Lähde: Los Angeles Times 9.6.2011

Valkoisen talon huumesotaa arvostellaan myös omien keskuudessa. Senaattori Claire McCaskill julkisti 7.6.2011 raporttinsa, josta selviää, kuinka USA:n hallitus huumesodan nimissä kirjaimellisesti lahjoittaa suuria rahasummia muutamille korkean teknologian suuryrityksille (DynCorp, Lockheed Martin, Raytheon, ITT ja ARINC) sodankäynti- ja vakoilutekniikasta sekä kaikenlaisesta militaristien tarvitsemasta krääsästä, kuten maastoautoista, valvomatta lainkaan rahan käyttöä. Mm. DynCorp sai tarkasteltavana ajanjaksona (2005 - 2009) yli miljardi dollaria.

Obaman huumehallinto on yrittänyt puolustella huumevalvontabudjetin jatkuvaa kasvua talouskriisistä huolimatta sillä, että he tasapainottavat huumepolitiikkaa. Obama yrittää vakuuttaa muuttaneensa huumepolitiikan suuntaa, mutta todellisuus on aivan eri ja huumesodan jatkuva militarisoituminen näkyy budjeteissa.

USA:n senaatin raportin mukaan huumesodalla rahoitetaan sotilasteknologiaa, ei hoitoa eikä vieroitusta. Kovin kritiikki kohdistuu liittovaltion hallituksen huumesodan menojen olemattomaan valvontaan: hallituksella ei ole minkäänlaista yhdenmukaista valvontajärjestelmää seuraamassa tai arvioimassa sitä, miten käytetyt resurssit vaikuttavat.


Huumesodasta Farmageddoniin

Lähde: YK:n vuoden 2011 huumeraportti, Guardian 9.6.2011 ja 10.6.2011, EMCDDA 11.5.2011

Anna Nicole Smith, Michael Jackson ja Heath Ledger ovat tunnetuimpia nimiä epidemiassa, jossa pelkästään USA:ssa kuoli viime vuonna 30 000 ihmistä. Nämä luvut ylittävät 1980-luvun kokaiiniepidemian ja 1970-luvun mustan heroiinin aiheuttamat kuolonuhrit yhteenlaskettuna.

OxycontinHälyttävien tilastojen mukaan USA kuluttaa nykyään 80% maailman opiaattipohjaisista kipulääkkeistä ja 99% puolisynteettisestä opioidista hydrokodonista. Kymmenessä vuodessa niiden käyttö on kymmenkertaistunut ja kannabiksen käyttö on tällä hetkellä vain hieman yleisempää. Reseptilääkkeistä on tullut uusin ja tappavin porttihuume: kolmasosa yli 12-vuotiaista, jotka käyttivät jotakin huumausainetta ensimmäistä kertaa, aloittivat käytön reseptilääkkeen ei-lääkinnällisellä käytöllä.

Huumesota ei ole vaikuttanut lainkaan huumeiden käytön yleisyyteen, vaan on aiheuttanut sen, että ihmiset käyttävät laillisen ja laittoman teollisuuden tuottamia yhä uusia aineita, jotka eivät ole laittomia, mutta joiden vaikutuksista ei ole lainkaan kokemuksia. Sekä YK että EU:n huumeseurantakeskus ovat julkistaneet raporttinsa, joissa käsitellään tätä uutta ilmiötä.

Euroopan huumeseurantakeskuksen julkaisemien tuoreiden tietojen mukaan laittomille huumemarkkinoille virtaa yhä uusia laillisia psykoaktiivisia aineita: vuonna 2010 Euroopassa havaittiin peräti 41 uutta kemikaalia, joita käytetään päihdyttävissä tarkoituksissa. Vuonna 2009 havaittiin 24 uutta kemikaalia ja vuonna 2008 13. Tämä on jo asettanut perinteisen ”huumevalvonnan” uuteen tilanteeseen, koska kuten suomalaiset esimerkit osoittavat, ei näistä uusista aineista voida tuomita huumelain säätämiä ankaria rangaistuksia eikä niiden haittoja ihmiskäytössä tunneta.

Vuonna 2010 havaittiin markkinoilla 11 uutta synteettistä kannabinoidia. Kaikkiaan markkinoilla on havaittu 27 erilaista synteettistä kannabinoidia ja ainakin 16 EU-valtiossa on laadittu tai suunniteltu laillisia toimenpiteitä näiden valvontaan.

Huumeiden kieltolaki on synnyttänyt uuden ilmiön: ”lailliset huumeet”. Huumelainsäädäntömme altistaa ihmiset sellaisiin kokeisiin, joita aikoinaan tätä valvontajärjestelmää laadittaessa ei pystytty lainkaan ennakoimaan. Huumesota asettaa ihmiset alttiiksi tuntemattomille riskeille, mikä rikkoo vuoden 1961 huumesopimuksen tavoitetta ”ihmiskunnan terveyden ja hyvinvoinnin parantaminen”.


Huumesodan lopettaminen korjaisi USA:n talouden

Lähde: Forbes 18.7.2011

Talouslehti Forbesissa arvioitiin USA:n huumesodan kokonaiskustannuksia sen perusteella, että sen toteuttaminen oli vienyt tänä vuonna artikkelin julkaisuun mennessä 23 miljardia dollaria. Marihuanan viljely on Kalifornian suurin ja menestyvin bisnes eikä siitä makseta lainkaan veroa. Huumesota tappaa nuoria heidän yrittäessään kiertää sitä joskus hyvin tyhmillä keinoilla ja aineilla.

”Huumesodan kustannuksia aliarvioidaan aina. Kriminaalivalvonta, vankilat ja muu byrokraattinen tuhlaaminen huumeiden käytön tukahduttamiseksi on vain yksi osa. Menetetyt verorahat on toinen osa. Yksi merkittävä osa on se, miten kaikki tämä toiminta tukahduttaa yhteiskunnan talouskasvua.”

”Liian monta ihmistä istuu aikaa vankilassa hyödyttämättä taloutta millään tavalla ja liian monia ongelmakäyttäjiä kohdellaan rikollisina eikä terveydenhoidon tarpeessa olevina ihmisinä. Kaikki tämä köyhdyttää inhimillistä pääomaa eikä auta ratkaisemaan riippuvuuden aiheuttamaa ongelmaa. Kokonaisia ennen rauhallisia yhteisöjä, joissa oli liiketoimintaa ja työpaikkoja, hajoaa väkivallan paineissa. Meidän pitäisi sijoittaa huumesodan rahat hajoavan infrastruktuurimme korjaamiseen ja kaupunkien taloudellisen toiminnan elvyttämiseen. Tämä ei ole niin sankarillista kuin sodan käynti, mutta halvempaa ja tehokkaampaa.”


Kofi Annanin kääntymys huumehaukkojen suurin tappio

Lähde: WFAD 2.6.2011 ja DrugNews 3.6.2011

KofiaKofi Annan oli YK:n pääsihteerinä silloin, kun kansainvälisten huumehaukkojen onnistui saada vuonna 1998 YK:n valtuutus huumeettoman maailman projektilleen otsikolla Drug Free World - we can do it!. Ruotsalaiset huumehaukat loistivat tuolloin huumesodan kunkkuina tuomalla kokoukseen huumebyrokraatteja ja diplomaatteja hellyttäneen lapsikuoron ja Ruotsin kuningatar Silvian antaman sädekehän - hänen perheensä natsitausta ei ollut vielä noussut julkisuuteen. Neljäntoista vuoden jälkeen Kofi Annan osoittaa suuruutensa kykenemällä muuttamaan mielensä tosiasioiden edessä huumesodan tappaessa erottelematta lapsia ja aikuisia. Sen takia hänen liittymisensä komissioon on ollut ruotsalaisille ja kansainvälisille huumehaukoille suunnaton tappio. Tämä on kirvoittanut heidän debatoijat ylittämään itsensä.

Esimerkiksi ruotsalaisen huumesodan pääideologi Per Johansson yrittää verrata huumesotaa ylinopeusvalvontaan, mutta liikenteessä rattijuopot tappavat lapsia suojateillä. Tulisiko rattijuopot teloittaa kuten Iranissa tai Kiinassa tehdään huumerikollisille? Entä Kimi Räikkönen ja muut autoteollisuuden kingit? Per Johansson turvautuu kielipeleihin, koska hän ei pysty puolustelemaan huumesotaa millään faktalla.



Ruotsalaisten huumehaukkojen argumentit loppuivat

Lähde: WFAD 3.6.2011

WFAD:ssa, jossa Per Johansson on myös johtavassa asemassa, on kaivettu esiin henkilöiden mustamaalaaminen ja salaliittoteoriat, mikä osoittaa heidän argumenttiensa loppuneen. WFAD tuo esille englantilaisen Mike Tracen tarinan leimatakseen komission arvovaltaiset jäsenet muutaman ”huumeiden laillistajan” käsinukeiksi.

MiketraceMike Trace on yksi komission raportin valmistelussa käytetyistä asiantuntijoista, joka alunperin toimi narkomaanien hoitotyössä ja Tony Blairin hallituskaudella yleni Britannian huumetsaarin sijaiseksi, mistä edelleen YK:n huumevalvontahallinnon huipulle Britannian mandaatilla. YK:n huumehallinnon byrokraatit ruotsalaiset huumehaukat etunenässä savustivat hänet ulos YK:sta vuonna 2004 ruotsalaisen huumesodan ytimen, Hassela Nordic Networkin haukkuessa häntä ”viideskolonnalaiseksi” kylmän sodan termein.

Mike Trace on yksi esimerkki siitä, miten YK:n huumebyrokratiassa kaikenlainen arvostelu ja kyseenalaistaminen suljetaan kokoussalien ulkopuolelle, ja sotilasuraa ja uradiplomaatteja arvostetaan enemmän kuin alan asiantuntijuutta. Näin on käynyt myös WHO:n raporteille ja UNESCO:n yhteistyöprojekteille UNODC:n kanssa. (WHO:n ”sensuroitu” kannabisraportti)

Ruotsalaisten huumehaukkojen syntipukki George Soros ja hänen Open Society Foundations tuodaan myös esille tässä yhteydessä. Tuoreella Drugpolicy Alliancen promovideolla esiintyvä Soros on kaikkea muuta kuin huumehaukkojen takapiruina toimivat anonyymit rahoittajat, joiden kanssa Ruotsin kuningas vierailee mafian ilotaloissa ja uhkapeliluolissa ja jotka eivät halua itselleen julkisuutta.

Kofi Annanista ruotsalaiset huumehaukat eivät kykene muuhun kuin letkautukseen hänen kannanmuutoksestaan: ""Children need protection, support and orientation from parents and communities, in this agitated world we live in" (Kofi Annan, New York, YK 26.6.98). Is that why Annan joins the proponents of legalisation of drugs?"

WFAD:n skribentti kirjoittaa harvinaisen osuvasti yrittäessään halventaa Annanin omaksumaa kantaa, koska nyt jopa maailman politiikan huiput ymmärtävät Drug free world -sloganin olevan ase- ja päihdeteollisuuden kauppaama utopia, joka ei todellakaan suojele lapsia miltään - ja uskaltavat sen tunnustaa. Huumehaukoilla on liian paljon menetettävää pystyäkseen tunnustamaan edes muutamia perusasioita.

Tämä naurettava väite, että komission arvovaltaiset jäsenet ja siihen liittyneet WHO, UNESCO, YK:n ihmisoikeusraportoija ym. ovat laillistajien salaliiton uhreja, kertoo ruotsalaisten huumehaukkojen epätoivosta ja huumesodan perustelujen heikkoudesta.


Mike Trace: tarina kansainvälisen huumevalvonnan kulissien takaa

Lähde: Independent 30.3.2004

The Independent-lehden toimittaja haastatteli Mike Tracea sen jälkeen, kun hänet erotettiin YK:n huumetoimiston kysynnän rajoittamisesta vastaavan toimiston johtajan virasta.

UNODC on ollut vuosikymmeniä kovan linjan kieltolain kannattajien hallussa USA:n painostuksen takia. YK on muodollisesti sitoutunut vähentämään huumeiden kysyntää (sekä huumeiden aiheuttamia haittoja) 1980-luvun lopulta saakka, mutta käytännössä sen resurssit on kohdistettu poliisitoimeen, rikollisliigojen hävittämiseen ja kehitysmaiden köyhien maanviljelijöiden huumesatojen myrkkyruiskutuksiin. Tracen nimitys tuntui antavan uudet kasvot YK:n huumepolitiikalle, aivan kuin pieni särö olisi ilmestynyt maailmanlaajuisen kieltolain tuhoisaan strategiaan.

"Tämä toiminta on kuluttanut miljardeja dollareita huumemarkkinoiden tuhoamisyrityksissä. Alussa nämä markkinat olivat pienet mutta nyt valtavat. Ei tarvittu ihmemiestä tajuamaan, että toimintatavat vaativat uudelleenarviointia. Mielestäni tämä ei vaatinut koko järjestelmän purkamista. Tarvittaisiin vain rehellistä uudelleenarviointia."

Juuri kun tämä arviointi oli alussa, iltapäivälehti Daily Mail tuhosi Mike Tracen. Lehti julkisti Tracen sähköpostia nimitystä edeltävältä vuodelta. Otsikkona "Onko tämä pahantahtoinen salaliitto, jolla koko maailma saadaan koukkuun?"

Iso-Britannian apulaishuumetsaarin viran loppumisen jälkeen miljardööri George Soros oli ottanut yhteyttä Traceen ajatuksenaan luoda kansainvälinen huumelakien liberalisoinnin puolesta lobbaava ryhmä.

Miettiessään YK:n paikan vastaanottamista oli Trace kirjoittanut yhdelle ystävälleen sähköpostissa siitä, kuinka hänestä voisi tuossa uudessa virassa tulla "viideskolonnalainen". (Nimitys oli ironinen viittaus USA:n 50-luvun kommunistivainoihin, kuinka tuolloin USA:n hallinnosta, kulttuurielämästä ja muusta yhteiskunnasta yritettiin löytää kommunistisoluttautujia, joita kutsuttiin viidenneksi kolonnaksi.)

Tracen ura oli ohi viikon sisällä Daily Mailin jutun jälkeen. Ajatus liberaalista eliitistä muovaamassa huumepolitiikkaamme on päätön; ajatus Tracesta tämän pääsuunnittelijana olisi hilpeä, ellei sillä olisi ollut niin vakavia vaikutuksia "huumesodalle".

"Totuus on täysin päinvastainen," kertoo Trace. "Olin täysi poikkeus. Suurin osa kulissien takana vaikuttavista ihmisistä on tiukan linjan kannattajia. EU:n huipulla, YK:n huipulla ja Britannian hallituksen ydinryhmässä olin ainut henkilö, joka oli tehnyt työtä huumeiden käyttäjien parissa."

"Tavanomaisessa YK:n kokouksessa neljä henkilöä edusti poliisia ja tullia. Loput kolme olivat diplomaatteja. Ei ole varmaan yllätys, jos tällaisten ihmisten tekemässä politiikassa ei huumeiden käyttäjien haittojen vähentämistä tai julkisen terveydenhuollon parantamista aseteta kovin korkealle. Ajatus siitä, että he olisivat olleet minun puolella, on science fictionia."

Nykyään Trace toimii perustamansa huumepoliittisen ajatushautomon IDPC:n toiminnanjohtajana, joka on mukana Count the Costs -hankkeessa.


Huumehaukkojen ideologi yrittää pelastaa huumesodan

Lähde: Institute of Behavior and Health: Robert DuPontin kannanotto

Yksi huumesodan pääideologeista, kemikaalidynastia DuPontin edustaja Robert DuPont yrittää teilata komission kokonaisuudessaan nimittämällä sitä ”itsenimetyksi” komissioksi aivan kuin huumesodan osapuolien pitäisi olla vain jonkun keskuskomitean hyväksymiä Neuvostoliiton malliin. Robert DuPontin lääkebisnes ja hänen edustamansa huumesotajärjestöt WFAD ja ECAD eivät ole taustoiltaan lainkaan demokraattisempia eivätkä varsinkaan uskottavampia, koska hänellä itsellään ei ole sellaista arvovaltaa kuin kansainvälisen komission jäsenillä. (Lue TuSKY:n julkaisu Ruotsalaiset huumehaukat tästä)

DuPontin logiikka loisti edellisen kerran 24.1.2011 kun äärioikeistolainen Jared Loughner haavoitti ampumalla USA:ssa edustajainhuoneen jäsentä Gabrielle Giffordsia. Samassa tilaisuudessa Loughner ampui kuoliaaksi kuusi ihmistä ja haavoitti kahtatoista muuta. DuPont nosti syyksi kannabiksen käytön aiheuttaman psykoosin. Kuvaavaa DuPontin maailmankuvalle on väkivallan uhrin sivuuttaminen ja terroristin äärioikeistolaisen agendan peittäminen.

DuPontin arvovalta ei lainkaan lisäänny siitä, että hänen arvostelunsa on sekava yritys puolustaa milloin 40 vuotta milloin 100 vuotta jatkunutta huumesotaa. Toisaalta hän kiittelee 100 vuotta jatkunutta huumesotaa siitä, että se on vähentänyt oopiumin kulutusta 80% - tosin kertomatta, mihin tämä luku perustuu. Ja toisaalta hän yrittää väittää, ettei Nixon aloittanut huumesotaa, mikä on historian vääristelyä.

DuPontin ja YK:n huumevalvontabyrokratian esittelemä menestystarina 100 vuoden aikana oopiumin käytön kitkemisessä oli Kiinan kommunistisen puolueen puheenjohtajan Maon sortotoimien ja toisen maailmansodan jälkeisen Kiinan köyhyyden ansiota. Kylmän sodan aikana Kiinaa syytettiin USA:ssa täysin perusteettomasti heroiinin tuomisesta maahan. USA ei edes sallinut kommunistisen Kiinan pääsyä YK:n jäseneksi ennenkuin huumesodan aloittanut Nixon 1970-luvun alussa loi yhteydet totalitaarisesti hallitun Kiinan kanssa. Nyt USA:n ja YK:n huumehaukat käyttävät Kiinan ihmisoikeuksia polkevaa huumepolitiikkaa kansainvälisen huumevalvonnan menestystarinana.

Ncadd 2011 059DuPont selittää jo sivulla 5, kuinka synteettiset opioidit ovat vallanneet oopiumin ja sen johdannaisten markkinat. DuPontin suvun ja hänen klikkinsä lääkeyhtiöt ovat vallanneet huumemarkkinat ja sitä tulisi pitää voittona huumesodassa! Ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta kyseessä on kaikkea muuta kuin voitto.

Hän väittää, että kieltolaki pitää näiden lääkeaineiden käytön kurissa. Mutta mikä kieltolaki, koska lääkeyhtiöiden häikäilemättömälle mainostamiselle ja agressiiviselle lääkeaineiden tuputtamiselle ei mistään löydy rajoitteita, niin hyvin DuPont ja kumppanit ovat lobanneet poliitikkoja, virkamiehiä ja lääkäreitä. Mutta DuPontin levittämä käsitesekaannus palvelee vain hänen tarkoitustaan hämärtää laillistamisen merkitystä.

Kun DuPont yrittää väittää, ettei lääkeaineita jakele mikään mafia, hän unohtaa katsoa peiliin. Jos mafiasta halutaan puhua, on se nimenomaan lääkeaineita pakkosyöttävä lääketeollisuus ja sen lobbarit. Tutkimukset osoittavat, että niissä osavaltioissa, joissa lääkekannabiksen käyttö on hyväksytty, on kannabiksen kokeilu ja käyttö nuorison keskuudessa pysynyt ennallaan tai vähentynyt. DuPontilla ei ole mitään argumenttia tähän faktaan ja siksi hän yrittää sekoittaa käsitteitä.

Sivulla kolme DuPont esittää provosoivia kysymyksiä, kuten onko tärkeää suojella nuorten kehittyviä aivoja laittomilta huumeilta, kuinka ehkäistään huumeiden sekoittaminen esimerkiksi aamiaismuroihin ja kuinka ehkäistään uusien, tuntemattomien aineiden pääsy markkinoille? Meksikossa tuomitaan jo alle 15-vuotiaita murhista ja huumekaupasta. Niin paljon nykyinen huumesota suojelee lapsia ja nuoria.

Törkein esitetyistä valheista on verrata laittomien ja laillisten aineiden kauppaa ja väittää, että päihdekauppa tuottaa vain vähän haittoja laittomaan huumekauppaan verrattuna (s. 4). Tämä väite on päihde- ja lääkeyhtiöiden lobbareiden propagandaa ja paljastaa, kenen asialla DuPont on.

BBC julkaisi 19.6. uutisen tuoreesta raportista Britannian huumekorvauspolitiikasta: Britannian valtio maksaa vuositasolla 3,5 miljardia puntaa korvaushoitolääkkeistä, mistä 730 miljoonaa puntaa metadonista. Raportin tekijä ei ollut mikään liberalisoijaporukka, vaan vieläkin tiukempaa linjaa vetäviä tahoja edustanut ajatushautomo. Myös hoito- ja propandateollisuus ovat tajunneet huumesodan olevan hyvä bisnes: huumesotaa pitää käynnissä se, että niin monet tahot ovat oppineet ajamaan omia etujaan sen nimissä. Lapset tai narkomaanit eivät heidän voittokalkyyleissa paina mitään.

Sivulla kuusi esitetään, että Ruotsi paras esimerkki, koska jopa USA:n huumetsaari Kerlikowske kehui sitä WFAD:n konferenssissa. Kerlikowske vertailee valikoiden vain kokaiinin ja marihuanan käytöä, mutta sivuuttaa Ruotsissa käytetyt amfetamiinin ja synteettiset huumeet sekä huumekuolemat ja AIDS:n yleistymisen.

Sivulla kahdeksan DuPont paljastaa oppi-isänsä, ruotsalaisen huumeettoman yhteiskunnan pääideologin, Nils Bejerotin, väittämällä laillistamista ”antautumiseksi nykyaikaiselle epidemialle”. Bejerotmainen huumepolitiikka lähtee siitä, että käyttäjä on rikollinen, joka pitää eristää, eikä mitään ongelmaisuutta selittäviä yhteiskunnallisia tekijöitä oteta huomioon: tärkeintä on ”huumeeton yhteiskunta”, ei demokratia eikä ihmisoikeudet.

Ruotsalaisen huumepolitiikan ja yleensä huumesodan logiikka on se, että parin narkomaanin pelastamiseksi voidaan kaikkien muiden kansalaisten paitsi eliitin ihmisoikeuksista luopua (Meksiko, Thaimaa, Kolumbia jne.) ja kansalaisvapaudet peruuttaa (huumetestaus, pakkohoito, mielipidevaino ja syrjäyttäminen yhteiskunnasta käytön takia).

Ruotsalaisten huumehaukkojen kampanjoinnista tarjoaa hyvän esimerkin Skotlannin konservatiivipoliitikkojen aivopesuyritys vuonna 2007. Ruotsin huumehaukkojen kerma matkusti Skotlantiin valistamaan poliitikkoja mm. tiedolla, että Ruotsissa on enää vain 28 000 huumeiden käyttäjää. Tilaisuuden skotlantilainen asiantuntija Neil Mckeganey edusti Glasgown yliopistoa, mutta on käytännössä Drug Free American Foundation’in, ECAD:n  ja WFAD:n edustaja.


Ruotsin huumepolitiikka on poliittinen vedätys


Ruotsalaiset huumehaukat vannovat huumesodallaan suojelevansa nuorisoa. Mutta mitä Ruotsin huumetilastot paljastavat? Huumeisiin liittyvät kuolemantapaukset nuorten keskuudessa ovat jatkuvassa nousussa. Viime vuonna 20-29 -vuotiaiden keskuudessa joka neljänneltä kuolleelta löytyi huumejäämiä ja 15-19 -vuotiaiden keskuudessa joka viidenneltä. Näin hyvin huumehaukkojen huumesota toimii sen synnyinmaassa.

Ruotsin huumepolitiikka perustuu sortopolitiikan käyttämiseen ja siksi sen puolueeton tutkiminen on mahdotonta. Mutta tämä politiikka peittää oman epäonnistumisensa. Jo vuonna 2006 Ruotsin poliisin oma tutkimus paljasti, että Ruotsissa kulutetaan kannabista kymmenen kertaa enemmän kuin mitä virkamiehet olivat luulleet ja mitä maailmalle oli tiedotettu ruotsalaisten huumepolitiikan onnistumisena. (Raportti Ruotsin poliisiviranomaisten kannabisprojektista)

Tuorein paljastus ruotsalaisen huumepolitiikan totaalisesta epäonnistumisesta on tämän kesän alussa julkistettu Euroopaan liikennepoliisien laaja tutkimus rattijuoppoudesta Euroopassa. Siinä paljastui, että Ruotsin maanteillä ajelee huumekuskeja jopa 20 kertaa enemmän kuin Suomessa ja kaksi kertaa enemmän kuin Iso-Britanniassa.

Ruotsalaiset huumehaukat ovat kärkkäästi arvostelemassa muiden maiden tekemisiä ja heristelemässä etusormeaan moraalisen närkästykset merkkinä. Mutta kuinka hyvin Ruotsissa pärjätään heidän opeillaan? Huumehaukkojen itsensä tarjoamien tietojen mukaan todella huonosti, sillä huumekuolemien osalta Ruotsi on yksi Euroopan mustia aukkoja ja tilanne on huononemassa päinvastoin kuin Portugalissa, jonka politiikan muutosta ruotsalaiset hanakasti kritisoivat.

Ruotsissa on vuoden 1994 jälkeen huumekuolemat kaksikertaistuneet niin, että vuonna 2008 huumeisiin kuoli 450 ihmistä, mikä asiantuntijoiden mukaan edustaa vain jäävuoren huippua. Ruotsin huumekuolemat kertovat ruotsalaisesta huumeongelmasta: heroiini 125 kuollutta, amfetamiini 100, metadon 92 - 94 ja kannabis 60. Ruotsin huumehaukat aikovatkin käynnistää monivuotisen kampanjan kannabista vastaan.

Metadoni eli kansainvälisen huumehaukkojen johtohahmon DuPontin lääkedynastian kauppaama vieroituslääke tappaa ruotsalaisia yhä enemmän: metadoniin kuolleiden määrä on noussut vuoden 2006 29:stä viime vuoden 2010 92:een kuolleeseen. Huumesodan Collateral damage.


Huumesota romutti raittiusliikkeen uskottavuuden

Ruotsin huumehaukat yrittävät leimata Kofi Annanin, Richard Bransonin ja kumppaneiden toimintaa salaliitoksi, vaikka Ruotsin kuningas kaveeraa järjestäytyneen rikollisuuden kanssa ja kuningatar on natsipohatan perijätär käsissään juutalaisverta ja lompakossa natsikultaa. Eikä tämä ole salaliitto vaan tiedotusvälineissä käsiteltyjä historiallisia tosiseikkoja. Tämän jengin toiminta kansainvälisen huumevalvonnan muuttamisessa nykyiseksi huumesodaksi on se todellinen salaliittotarina, jos tiedotusvälineet vaivautuisivat tutkimaan näitä huumepolitiikan taustoja.

Kansainvälisten huumehaukkojen ja heidän julistamansa huumesodan seurauksena maailmassa ei ole enää uskottavaa raittiusliikettä sen keskeisten henkilöiden myytyä liikkeensä huumeiden vastaiseen sotaan ja sen propagandan levittämiseen.

Suomessa itsensä kannabiksen päävastustajaksi kohottanut Irti huumeista ry:n Riipinen sanoi asian suoraan TV:ssa talvella 2011: "Alkoholi on meillä aina mukana, mutta niin kuin nimikin sanoo, niin me keskitytään vain tähän toiseen juttuun”. Siihen Irti huumeista saakin rahaa päihdeyhtiöiltä ja vapaan huumekeskustelun kieltäneiltä poliitikoilta, joilla on kytköksiä lääke- ja päihdeteollisuuteen.

GlobaldruguseHuumesodan puolustajat kertovat huumesodan toimivan pelkästään USA:n käytettyä yli 2,5 biljoonaa dollaria neljässäkymmenessä vuodessa omaan sotaansa. Mutta miksi YK:n omat tilastot todistavat aivan muuta: ylemmät pallot kuvaavat kannabiksen, opiaattien ja kokaiinin käyttäjien määrän ja alemmat pallot kuvaavat käyttäjämäärien kasvua vuosina 1998 - 2008 eli sen jälkeen, kun YK:n julisti utooppisen Drugfree World - We Can Do It -ohjelman.

Suomalaiset tiedotusvälineet eivät näistä kerro, koska Torsti Koskinen ja Ritva Santavuori hiljensivät valtakaudellaan kaiken huumepoliittisen kriittisen ajattelun suomalaisesta toimittaja- ja päätoimittajakunnasta niin, ettei tiedotusvälineissä vieläkään osata puhua huumeista kuin tietyllä sävyllä, tietyillä termeillä ja yhdestä näkökulmasta. Suomalainen toimituskunta ei hallitse lainkaan huumepolitiikasta kirjoittamista vai milloin olet voinut lukea suomalaisesta lehdestä kattavan artikkelin kansainvälisestä huumevalvonnasta?

Suomessa huumepolitiikka on huutelua Puskista

Lähde: Suomenmaa 4.6.2011

THL:n pääjohtaja Pekka Puska puuskahti Suomenmaa-lehdessä alkoholilobbareiden vuosi vuodelta röyhkeämpää toimintaa, mutta linkittää tämän kansainvälisen komission raporttiin:

"Puska huolestui perjantaina julkisuuteen tulleesta tiedosta, jonka mukaan liuta korkean profiilin kansainvälisiä vaikuttajia laillistaisi huumeet.

Muiden muassa YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan kuuluu komiteaan, jonka tuore raportti tuomitsee huumesodan flopiksi ja kannustaa kokeilemaan ainakin marihuanan laillistamista. Asiasta kertoi Yleisradio.

– Jos jotain uusia vakuuttavia argumentteja on olemassa, niin asiaa voi pohtia. Tällä hetkellä meidän kanta on ilman muuta se, että huumeiden tie on tuhon tie, Puska sanoo."

Puskan tuohtumus johtuu siitä, että päihdevirkamiehet eivät vaikuta päihdepolitiikkaan lainkaan, mistä markkinatalouden näkymätön käsi eli lobbarit pitävät huolen. Jos Puska ja THL olisivat tosissaan huolissaan ihmisten terveydestä, olisi alkoholipulloissa ollut jo vuosikymmeniä varoitustarrat.

Siksi he eivät myöskään kykene käymään avointa demokraattista keskustelua aiheesta, vaan valta-asemaansa hyväksi käyttäen ampuvat puskista uskovaisten käyttämillä argumenteilla ja manipuloivat kansalaisia tekemään huonoja farmakologisia valintoja.


”En ole se ministeri, joka tukee dekriminalisointia”

Suomen peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson joutui vastaamaan Kalevan 24.7 ja Turun Sanomien 13.8. viikkoliitteissä kansainvälisen komission innoittamiin kysymyksiin:

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson, voisiko kannabiksen käytön dekriminalisointi tulla kysymykseen Suomessa?

”Usein kannabiksen kohdalla puhutaan kansalaisoikeudesta”, Guzenina-Richardson aloittaa. ”Mun mielestä kansalaisoikeudet koskettavat suurempia kysymyksiä. Kannabis ei kuulu niihin.”

”Entä se argumentti, että kriminalisointi syrjäyttää käyttäjiä pahemmin kuin itse aine?

Puhelun toisessa päässä on hetken hiljaisuus.

”Lopullisia totuuksia on tosi vaikea löytää. Sen enempää huumausainepolitiikassa kuin muunkaan yhteiskuntapolitiikan alueella.”

YK:n ihmisoikeuksien erikoisraportoija otti erikseen jo vuonna 2010 YK:n 65. yleiskokouksessa kantaa huumesodan aiheuttamaan ihmisoikeuksien rappeutumiseen maailmanlaajuisesti. Raporttiin oli esipuheen laatinut YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon. Asiasta vastuussa olevat ministerit tuntevat vastuualueensa ideologiansa takia todella huonosti ja siksi suomalaisessa huumepolitiikassa vallitsee edelleen Torsti Koskisen ja Ritva Santavuoren USA:sta tuoma ”lopullinen totuus”, jonka varjolla kaikkien kansalaisten oikeutta yksityisyyden suojaan ja kansainvälisiä ihmisoikeuksia poljetaan. Tämä on käytännössä sitä, mitä Kettil Bruun ja Nils Christie aikoinaan tarkoittivat kannabiksella hyvänä vihollisena.

Add comment


Security code
Refresh

Copyright © 2010 Turun seudun kannabisyhdistys. Powered by Joomla
Template designed by Towfiq I.