Kannabis EU:ssa - EMCDDA:n vuosiraportti 2011

Huumevirkamiehet ovat jo vuosia kertoneet kannabiksen käytön kasvun tasoittumisesta tai sen kääntymisestä laskuun. Tätä seikkaa on seurattu tarkkaan varsinkin nuorempien ikäluokkien kohdalla, ennustaahan niissä tapahtuvat muutokset tulevaisuuden käyttömalleja. Kannabiksen käyttö on joka tapauksessa yleistynyt kieltolain julistamisen jälkeen niin, että varoivaisenkin arvion mukaan 78 miljoonaa eurooppalaista on ainakin kerran kokeillut sitä ja 22,5 miljoonaa kuluneen vuoden aikana.

 

Cover En SmallEU:n huumeseurantakeskus tarjoaa vuosittaisen katsauksen huumeongelmaan ja aivan alussa on syytä kehua maanosamme huumepolitiikan tilaa: ”Maailmanmitassa Euroopalla on kehittynyt, harkittu ja jopa suhteellisen tehokas lähestymistapa laittomien huumausaineiden käytön vähentämiseen.”

 

Täällä ei käyttäjiä roudata laihdutuskuurille pakkotyöleirille kuten Vietnamissa tai Venäjällä, eikä ammuta katuojaan koirien syötäväksi kuten Meksikossa. Mutta jotain huomautettavaa eurooppalaisesta hyvinvointihuumepolitiikasta löytyy:

 

”Joillakin merkittävillä osa-alueilla, kuten nuorten kannabiksen käytössä, on havaittavissa myönteisiä merkkejä. Toisaalta kehityksessä on ilmennyt huolestuttavia piirteitä etenkin synteettisten huumeiden markkinoilla ja yleensäkin siinä, kuinka käyttäjät nykyisin käyttävät entistä useampia aineita samanaikaisesti. Sekakäytöstä ja laittomien huumeiden käyttämisestä yhdessä alkoholin ja toisinaan myös lääkkeiden ja sääntelemättömien aineiden kanssa on tullut vallitseva huumeidenkäytön malli Euroopassa.

 

Tuore raportti tuo esille kannabiksen maailmanlaajuisen kieltolain toisen vaikutuksen, synteettisten kannabinoidien tulon laittomille markkinoille, mitä EMCDDA on käsitellyt aiemminkin. Kannabiksen kotikasvatuksen tukahduttaminen luo markkinoita synteettisille aineille. Markkinatalouden olosuhteissa pakkovalta tuottaa ei-aiottuja seurauksia.

 

Politiikan ja kannabiksen käytön välinen yhteys

 

116-sivuisen raportin sivulla 49 esitetään kaavio lainsäädännöllisten muutosten vaikutuksista kannabiksen käyttöön ja sen selitysteksti kertoo seuraavaa:

 

”Katkoviivakäyrä edustaa kannabiksen hallussapidosta määrättäviä rangaistuksia koventaneita maita ja yhtenäinen käyrä rangaistuksia lieventäneitä maita. Yksinkertaisimmillaan lakimuutoksen oletetaan vaikuttavan käytön levinneisyyteen siten, että rangaistusten koventaminen vähentää huumeen käyttöä ja lieventäminen lisää sitä. Tällä oletuksella katkoviivalla merkittyjen käyrien pitäisi kääntyä laskuun ja yhtenäisten käyrien nousuun muutoksen jälkeen. Kuvion perusteella kyseisissä maissa tehdyillä lakimuutoksilla ei kuitenkaan näyttäisi olevan suoraa yhteyttä kannabiksen käytön levinneisyyteen viimeisten kymmenen vuoden aikana.”

 

Sivulla 19 sivutaan aivan liian vähälle huomiolle jätettyä politiikan ja poliisin toimien välistä ristiriitaa:

 

”Paljon on keskusteltu siitä, missä määrin politiikan muutokset vaikuttavat kannabiksen käyttöön. Tässä raportissa esitettyjen tietojen perusteella kannabiksen käytöstä määrättävien seuraamusten tiukentamisella tai lieventämisellä ei näyttäisi olevan suoraa yhteyttä käytön levinneisyyteen. Tämä viittaa siihen, että sen taustalla vaikuttavat prosessit ovat paljon monitahoisempia. Yleisenä huomiona voidaan kuitenkin todeta, että viimeisten kymmenen vuoden aikana Euroopan kannabispolitiikoissa on kohdistettu enemmän lainvalvontatoimia kannabiksen salakuljetukseen ja tarjontaan kuin sen käyttöön. Yhtenä syynä tähän on pyrkimys välttää mahdolliset kielteiset seuraukset siitä, että suuri määrä nuoria joutuu tekemisiin rikosoikeusjärjestelmän kanssa, etenkin jos kyse on vain kannabiskokeiluista.”

 

Europecannabis2”Tietojen mukaan kannabiksen käyttöön liittyvien rikosten lukumäärä Euroopassa kasvaa kuitenkin jatkuvasti, siitä huolimatta että levinneisyys on pysynyt vakaana tai jopa laskenut. Tämä saattaa viestiä mahdollisesta kuilusta poliittisten tavoitteiden ja käytännön välillä. Tälle kehitykselle on vaikea löytää syytä. Yksi mahdollinen selitys on se, että tiedot kuvaavat puuttumiskynnyksen liiallista alenemista (net-widening effect), josta seuraa, että mitä enemmän hallinnollisia seuraamuksia kannabiksen käytöstä säädetään, sitä herkemmin niitä myös sovelletaan käytännössä.”

 

Esimerkki tästä ”net-widening:stä” on Suomen poliisin saama pikasakotusoikeus, mikä on lisännyt huumerikollisuutta. Huumerikollisuus kasvaa virkavallan toiminnan eikä huumeiden käytön kasvun seurauksena. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun rankaiseminen tehdään halvemmaksi, se lisää rankaisemista. EU:n politiikkana on edelleen toisistaan täysin erillään toimivat tutkimus, politiikka ja poliisitoimi.

 

Tämä raportin tiivistys kannattaa toistaa: ”Tämä saattaa viestiä mahdollisesta kuilusta poliittisten tavoitteiden ja käytännön välillä.”

 

Poliisin toimintaa ohjaa jotkin muut tietolähteet kuin ne, mihin verovarojamme käytetään EU:ssa ja siksi poliisin huumepolitiikka pitää julkistaa ja saattaa julkisen keskustelun alaiseksi.

 

Kannabisko huumausaine?

 

Raportti puhuu edelleen kannabiksesta huumausaineena, mitä kannabis ei ole. Sen kohdalla puhutaan toisinaan lievästä hallusinogeenista ja toisinaan sitä verrataan alkoholiin ja tupakkaan, koska sitä poltetaan ja se aiheuttaa lievän päihtymyksen kaltaisen olotilan. Huumausaine-termi on peräisin vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksesta, joka laadittiin narcotic drugs -tyyppisten aineiden kauppaa vastaan ja jossa kannabis on vastoin kaikkea tutkittua tietoa sijoitettu samaan kategoriaan heroiinin ja kokaiinin kanssa. Siten huumausaine-termillä viitataan epätieteellisesti ”vuoden 1961 huumesopimuksessa kielletyihin aineisiin”, mikä ei kerro mitään itse aineesta tai sen vaikutuksista. Tämä saattaa kuulostaa sanamagialta, mutta vuoden 1961 jälkeen on uhrattu valtavat määrät aikaa ja resursseja kannabiksen osoittamiseksi narkoottiseksi huumeeksi.

 

Siksi kaikkea virallista kannabiskirjoittelua leimaa sisäänrakennettu tyhmyys: Skunk-kannabis ei ole katunimi, vaan virkamiesten ja poliitikkojen keksimä hassutus (s. 50) kuten kannabisruoho ja hartsi, joiden tausta on em. vuoden 1961 sopimustekstissä eikä ”kaduilla”. Kannabiksesta ei virallisissa yhteyksissä puhuta eikä kirjoiteta ilmiötä eritellen. Sen käyttäjiä, takavarikkotietoja jne. luokitellaan ja tehdään eri suuntiin osoittavia käyrästöjä kuten tässä uusimmassa EMCDDA:n raportissa. Toisaalta huumesodan eli kannabiksen laajamittaisen kitkemisen kustannuksia ei tämäkään raportti paljasta.

 

EMCDDA:n omasta kannabistutkimuksesta huolimatta raportin retoriikka on vanhan politiikan jatketta kannabisruoho-termiä myöten, joka on INCB:n (International Narcotics Control Board) edelleen käyttämä termi. INCB:n sanelemaa on myös keskittyminen huumeongelmaan kannabiksen käytön näkökulmasta, kun selvästikin ongelma on päihteiden käyttö ja sekakäyttö, kuten raportin alussa huomautetaan.

 

Spice3Skunk-ilmiö oli aikoinaan seurausta siitä, että poliisi alkoi kitkemään käyttäjien ulkokasvatuksia ja kasvattajat alkoivat jalostaa sisäkasvatukseen soveltuvia lajikkeita - joita on siis lukemattomia muitakin kuin skunk. Spice-ilmiö on suoraa seurausta kannabiksen kitkemistalkoista: kun poliisi koirineen etsii kannabiskasveja, voi sen vaikuttavan aineen THC:n synteettisiä vastineita tilata peräti 600:sta eri nettikaupasta. Totuus on se, ettei koira haista synteettisiä kannabinoideja eikä huumetestit niitä tunnista, mutta tätähän virkamiesten laatima raportti ei kerro!

 

Raportissa kerrotaan, että ”Vuonna 2010 Euroopan varhaisen varoituksen järjestelmän kautta ilmoitettiin ennätykselliset 41 uutta ainetta, ja vuoden 2011 alustavien tietojen perusteella kehitys ei näytä laantuvan.”

 

Suurin osa ihmisten tilaamista ”muuntohuumeista” on lääketehtaiden laboratorioista irti päässeitä synteettisiä kannabinoideja. Lääkeyhtiöt ovat joutuneet kehittämään kannabistutkimukseen synteettisiä THC:n vastineita kieltolain estäessä ”kannabisruohon” tai ”hartsin” käyttämisen edes lääketieteelliseen tutkimukseen - vaikka jopa vuoden 1961 sopimus sen erikseen mainiten sallii. Samoin kuin se sallii ”kannabisruohon”, "hartsin" tai ”skunkin” lääkekäytön.

 

Kaikesta kohkaamisesta huolimatta yleisen tiedon taso on edelleen se, että ainoastaan Hollannista on saatavilla tutkittua tietoa kannabiksesta, minkä raporttikin kertoo:

 

”Tietoja paikallisesti tuotetun kannabisruohon pitoisuuksista tietyllä aikavälillä on saatavilla ainoastaan Alankomaista. Siellä havaittiin hiljattain nederwiet-kannabiksen keskimääräisen pitoisuuden laskeneen vuoden 2004 huippulukemista eli 20 prosentista 15 prosenttiin vuonna 2009.”

 

Käyttäjä altistetaan uusille aineille, joita ei ole testattu ihmiskäytössä kuten kannabista jo tuhansien vuosien ajan. Näin kontrollivirkamiesten kannabispolitiikka on haittojen lisäämistä, vaikka opiaattien osalta ollaan jo vuosia toteutettu haittoja vähentävää politiikkaa. Huumesota on EU:ssakin sotaa ihmisiä eikä aineita vastaan.

 

Kannabis jakaa mielipiteitä

 

”Kannabis on suosituin laiton huumausaine Euroopassa. Samalla se myös jakaa eniten ihmisten mielipiteitä. Tämä näkyy selvästi äskettäisestä Eurobarometri- tutkimuksesta, jossa selvitettiin nuorten suhtautumista huumeidenkäyttöön. Sen mukaan nuorten näkemyksissä kannabiksen kieltämisestä on enemmän hajontaa kuin heidän näkemyksissään muiden huumeiden kieltämisestä.”

 

Koska jopa virallinen tiedotus kannabiksesta on tosiasioita salailevaa ja vääristelevää, ei ole mikään ihme, että kansalaisten keskuudessa vallitsee siitä ristiriitaisia käsityksiä. Huumehaukkojen tehtailemat ”uudet tutkimustulokset” vain pahentavat tätä tiedollista ristiriitaa.

 

On kuitenkin väärin syyttää nuoria ristiriitaisista käsityksistä, koska tavattoman paljon resursseja nielevä huumevirkamiehistökään ei kykene muuta tarjoilemaan. Raportissa kerrotaan kannabisvalistuksen tasosta mainitsematta kuitenkaan kyseisen maan nimeä:

 

Petollinen”Jotkin maat raportoivat kuitenkin käyttävänsä yhä enemmän myös sellaisia toimenpiteitä, joiden tehokkuudesta ei ole tieteellistä näyttöä (esimerkiksi asiantuntijoiden ja poliisin kouluvierailut), vaikka saatavilla olisi toimiviksi osoittautuneita ehkäisevän huumetyön menetelmiä.”

 

Turun kaupunki jakaa paikkansa pitämätöntä tietoa koululaisille veronmaksajien rahoilla ilman, että virkamiehet kertovat tietolähteitään. Tässä on Turun kaupungin verorahoilla tehtyä kannabisvalitusta, mihin merkityt tietolähteet ovat kysyttäessä kieltäneet olevansa esitteen takana: Kannabis on petollinen huume -esite.

 

Myös TEHY on kunnostautunut epäilyttävien tietolähteiden käytössä kannabisvalituksessaan. Ilmeisesti terveydenhoidossamme toimii valelääkäreiden lisäksi muutakin valehenkilöstöä TEHY:n esitteen tason perusteella.

 

EMCDDA julkaisi vuonna 2008 kattavan tietopaketin kannabiksesta ja on ihmeellistä, että veronmaksajien rahoja upotetaan projektiin, jonka tarjoamia tietoja huumevirkamiehet eivät sitten hyödynnä.

 

Tuskinpa nuoret tietävät synteettisten kannabinoidien taustaakaan niitä tilaillessaan. Näin he joutuvat tahtomattaan toimimaan koehenkilöinä lääkeyhtiöiden ja virkamiesten ihmiskokeissa.

 

Mutta kun nuoret tekevät järkeviä päätöksiä keskellä tätä tiedollista ristiriitaa, ei heitä siitä sitten kiitetä:

 

”Yhdysvalloissa vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan amerikkalaisissa koululaisissa (15-16-vuotiaat) on enemmän kannabiksen käyttäjiä kuin tupakoijia: 16,7 prosenttia ilmoitti käyttäneensä viimeksi kuluneen kuukauden aikana kannabista mutta vain 13,6 prosenttia tupakoineensa (Johnston ym., 2010).”

 

Myös Suomessa on meneillään sama kehitys mutta tiedotusvälineet, mainostoimistot ja päihdeteollisuus lobbareineen, ostettuine poliitikkoineen ja virkamiehineen tekevät kaikkensa tämän kehityksen estämiseksi. Tämä näkyy ns. hoidossa.

 

”Kannabiksen aiheuttama hoidontarve vaihtelee maan muun kulttuurin mukaan eikä suoraan kannabiksen kulutuksen mukaan - Ranska on yksi johtavia maita kun taas Unkarissa käyttöluvut ovat keskiarvon alapuolella. Erot kannabiksen käytön ja siihen liittyvien ongelmien levinneisyydessä eivät ole ainoita tekijöitä, jotka selittävät maiden välisiä eroja huumehoidon tarjonnassa. Tarjontaan vaikuttavat merkittävästi myös lähetekäytännöt ja tarjottavan huumehoidon taso ja tyyppi. Selkeimpiä esimerkkejä tästä ovat Ranska ja Unkari, joissa hoitoon hakeutuvien kannabiksen käyttäjien määrät ovat suurimmat. Ranskassa on neuvontakeskuksia, joissa keskitytään nuoriin käyttäjiin. Unkarissa kannabisrikoksiin syyllistyneille tarjotaan huumehoitoa vaihtoehtona rangaistukselle, mikä voi kasvattaa lukuja.”

 

”Unkarissa suurin osa (80 prosenttia) kannabisasiakkaista hakee ehkäiseviä neuvontapalveluja.”

 

Kannabiksen käyttäjille tarkoitettu hoito on samanlaista ristiriitaista pyristelyä kuin muukin kannabispolitiikka ja aiemmin siteerattu lause ”tämä saattaa viestiä mahdollisesta kuilusta poliittisten tavoitteiden ja käytännön välillä” sopisi oikeastaan raportin jokaiselle sivulle.

 

Talouskriisi ja kannabispolitiikka

 

Raportin mukaan talouskriisin vaikutus tuntuu hoidossa ja ehkäisevässä työssä muttei huumerikollisuudessa - sehän vain kasvaa raportin antamien tietojen mukaan riippumatta kannabiksen käytön kasvusta tai laskusta.

 

Talouslaman vaikutukset huumausaineisiin liittyviin toimenpiteisiin: Tietoja toimittaneista 19 maasta 15 ilmoitti huumepolitiikan tietyille osa-alueille myönnettyjen määrärahojen vähentyneen vuodesta 2008 alkaen. Julkisen talouden säästöt näyttävät vaikuttaneen huumausainepolitiikan eri osa-alueilla eri tavoin. Merkittyjen menojen osalta vaikutus on tuntunut vakavimmin tutkimuksen, ehkäisevän huumetyön, sosiaalisen kuntoutuksen ja järjestötoiminnan alalla. Useat maat näyttävät välttäneen hoitobudjettiensa supistamisen, mutta jotkin maat ilmoittavat hoitopalvelujen uudelleenjärjestelyistä tai hoidon tarjonnan vähentämisestä. Myös vankiloiden huumeohjelmiin ja lainvalvontatoimintaan osoitettujen määrärahojen vähennyksistä ilmoitettiin. Valtaosa huumausaineisiin liittyvistä menoista on merkitsemättömiä, joten useimmissa maissa ei ole saatavilla tietoja näistä menoista. Lainvalvonnan, oikeuslaitoksen ja tiettyjen hoitomuotojen kaltaisille aloille kohdistuvien säästötoimien määrä saattaa olla todellisuudessa ilmoitettua suurempi.”

 

"Käytön rankaiseminen on pantu täytäntöön monella eri tavalla. Joissakin maissa henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen laittomien huumeiden hallussapito voi olla määritelty rikokseksi ja joissakin pelkäksi rikkeeksi. Muissa maissa hallussapidosta saatetaan määrätä kannabiksen osalta muita kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia, mutta muiden huumausaineiden osalta seuraamukset ovat rikosoikeudellisia."

 

”Suomessa vuonna 2001 tehdyllä rikoslain muutoksella lievästä huumausainerikoksesta määrättävää enimmäisvankeusrangaistusta lyhennettiin aiemmasta kahdesta vuodesta kuuteen kuukauteen, joten syyttäjä voi useimmissa tapauksissa määrätä siitä sakon.”

 

”Yleisesti ottaen vaikuttaakin siltä, että Euroopassa tällaisista hallussapitorikoksista määrättävät rangaistukset ovat vähitellen lievenemässä.”

 

Miksi huumepolitiikka ei sitten kiinnosta poliitikkoja? Vuonna 2008 huumeongelman hoitoon käytettiin Suomessa tasan 0,07 bkt:sta, mistä 45% kysynnän vähentämiseen (huumevalistukseen ja ”symbolisen viestin” lähettämiseen) ja 55% tarjonnan vähentämiseen (kriminaalivalvonta) eli karkeasti voisi sanoa kriminaalivalvonnan johtavan 55/45 Suomessa. Ruotsissa peräti 75% resursseista kuluu tarjonnan vähentämiseen eli kriminaalivalvontaan ja sen bkt:sta kuluu nelinkertainen osuus eli 0,28% huumeongelmaan. Ruotsin bkt on lisäksi Suomen bkt:ta isompi, mikä tarkoittaa ruotsalaisen kriminaalivalvonnan olevan paljon suomalaista paremmin aseistettu, mistä suomalaiset kriminaalivirkamiehet ovatkin kateellisia ruotsalaisille virkaveljilleen.

 

Suomen huumevirkamiesten opit tulevatkin Ruotsista eikä EU:sta, mutta sitähän he eivät myönnä julkisesti. Virkamiehet eivät edes myönnä keskustelun vapautta kannabiksesta, niin huonosti nykyinen politiikkamme on perusteltu.

 

”Tämä saattaa viestiä mahdollisesta kuilusta poliittisten tavoitteiden ja käytännön välillä.”

Lähde: EMCDDA:n vuosiraportti 15.11.2011, EMCDDA: Online Sales of New Psychoactive Substances 15.11.2011, EMCDDA: Drug profiles: Synthetic Cannabinoids, EMCDDA: Understanding the "Spice" Phenomenon ja EMCDDA: Cannabis Report 2008

Comments  

 
+3 #2 toimitus 2011-11-20 14:32
Artikkelissa oli tarkoitus tähdentää sitä, että kannabiksesta on
lakiteknisesti tehty huumausaine sijoittamalla se YK:n vuoden 1961
huumausainesopi muksessa samaan luokkaan heroiinin ja kokaiinin kanssa.
Tusky puolustaa sitä kantaa, että ihmisillä pitää olla mielipiteen
vapaus olla mitä mieltä huvittaa tästä päätöksestä ja myös arvostella
tätä päätöstä menettämättä vapauttaan. Emme elä enää neuvostoaikaa,
jolloin sanojen merkitykset olivat kiveen hakattuja oikeaoppisuuden ja
yksimielisyyden pakottamiseksi. Huumepolitiikas sa pitää siirtyä
neuvostojargoni sta ja symbolisista viesteistä konkreettiseen puheeseen
eri aineiden haitoista ja hyödyistä ja puhua kannabiksesta
kannabiksena. Toim. huom.
Quote
 
 
0 #1 Jones 2011-11-17 22:08
Vittu mitä paskaa jankuttaa siitä, ettei kannabis ole huumausaine. Kyllä, kannabis huumaa, päihdyttää ja sekoittaa pollaa. Vaikutus ei tokikaan ole kaikilla annoksilla, kaikissa tilanteissa ja kaikilla ihmisillä sama, kuten ei muidenkaan päihteiden kohdalla.

Mutta kyllä, kannabis on huume, ja se vaikuttaa niin kehoon kuin mieleenkin intensiivisesti .

Lopettakaahan tuo harhaanjohtava paskanjauhanta, muuten bloginne on erinomainen.

t: Kannabisti
Quote
 

Add comment


Security code
Refresh

Copyright © 2010 Turun seudun kannabisyhdistys. Powered by Joomla
Template designed by Towfiq I.