Kannabisvalistus - käytön ehkäisyä vai tahatonta mainontaa?

Yhteiskunnat ympäri maailmaa sijoittavat miljoonia ja miljoonia huumeiden ja varsinkin kannabiksen vastaiseen mainontaan. Usein tällä mainonnalla on jokin aivan muu tarkoitus kuin huumeiden käytön vähentäminen. Yhteiskuntapolitiikka ja nuorten suojeleminen ovat pelkkiä tekosyitä valtion varojen siirtämisessä mainos- ja PR-toimistojen kirstuihin.

Anti Drug Campaign Prostitute Small 23895Yksi tärkeä syy on ”huumetyöntekijöiden” ammattikunnan työllistäminen, joka on täysin vailla julkista valvontaa, koska huumeista puhuminen on ankarasti monopolisoitu myös demokraattisissa yhteiskunnissa kuten Suomessa. Tuore tutkimus huumevalistuksesta kertoo, ettei huumeiden vastaiset kampanjat ja mainonta ehkäise huumeiden kokeilua ja käyttöä nuorten keskuudessa, vaan niillä voi olla jopa vastakkainen vaikutus.

Journal of Epidemiology and Community Heath -lehdessä julkaistuun meta-analyysiin koottiin yksitoista huumevalistuksen vaikutuksia arvioinutta tieteelliset vaatimukset täyttävää tutkimusta. Kahdessa näistä tutkimuksista havaittiin huumevalistuksella olevan hieman haluttuja seurauksia. Myös kaksi tutkimuksesta väitti valistuksen hieman vähentävän aikomusta käyttää laittomia aineita ja kaksi tutkimusta osoittivat kampanjoiden alentavan kynnystä ottaa yhteyttä huumeneuvontaa tarjoavaan puhelinpalveluun. Viidessä tutkimuksessa huumevalistuksella ei havaittu olevan minkäänlaisia vaikutuksia tai vaikutukset olivat vastakkaisia tarkoitettujen kanssa. Yhdessä nämä tutkimukset osoittivat valistuksen hieman lisäävän mielenkiintoa laittomien huumeiden käyttöä kohtaan, mutta tämä tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Tulosten perusteella voidaan sanoa, ettei huumeiden vastaisten mainosten vaikutuksille löydy riittävästi perusteluja ja kampanjoilla voi olla kielteisiä tai myönteisiä vaikutuksia. Nyt tarkastellut tutkimukset eivät tue sitä mielikuvaa, että huumeiden vastaisilla kampanjoilla olisi käyttöä ehkäisevää vaikutusta. Yhdessäkään tutkimuksessa ei ole selvitetty kampanjoiden pitkäaikaisia vaikutuksia ja niiden vaikutuksia todellisessa elämässä selvittäneet tutkimukset ovat olleet epämääräisiä.

Johtopäätös, että huumeiden vastaiset kampanjat eivät saavuta tavoitteitaan, perustuu sille oletukselle, että kampanjoiden tavoite on vain ja ainoastaan huumeiden käytön ehkäisy. Mutta kampanjoilla voi olla useita tavoitteita, kuten huumeiden vastaisten lakien ja politiikan kannatuksen lisääminen.

Drugfreeamerica 600Yksi epäonnistuneimmista kampanjoista oli USA:ssa toteutettu National Youth Anti-Drug Media Campaign. USA:n hallinnon tilintarkastajien mukaan sen todellinen tavoite olikin USA:n osavaltioiden lääkekannabisaloitteiden vaikeuttaminen ja osavaltioiden suostuttelu lopettamaan ne. Tämän tavoitteen onnistumista ei ole koskaan arvioitu.

Jos kampanjoita arvioidaan tosissaan, suurin huolenaihe on niiden ei-aiotut seuraukset. Näitä voi syntyä monella tavalla ja niitä voi seurata mainoksista, joissa on rankimmat huumeiden vastaiset viestit. Ne voivat antaa katsojalleen viestin, että huumeiden käyttö on yleistä ja sitä on vaikea vastustaa. Ne voivat yllyttää ”älä tuu mulle...” asennetta lisäten huumeiden käyttöä, ne voidaan sivuuttaa omakohtaisten kokemusten vastaisina tai ne voivat yllyttää keskusteluihin, joita äänekkäimmin huumeita suosivat hallitsevat.

Ilmiselvästi huumeiden vastaiset mainokset, joita USA:n National Youth Anti-Drug Media Campaign sisälsi vuonna 1999, lähettivät arvioiden mukaan myös viestin, että huumeet ovat iso ongelma, niiden käyttö on laajalle levinnyttä - ja niiden kokeilun välttäminen on vaikeaa. On myös mahdollista, että vaikka suurimmalle osalle nuorista mainoksilla ei ole mitään vaikutusta, jotkut voivat vastustaa "tee niinkuin käsketään" -asennetta ja tekevät päinvastoin. Tällaiset tekijät voivat vaikuttaa niihin havaintoihin, että asenteet kannabista kohtaan olivat sitä hyväksyvämmät, mitä enemmän nuori oli nähnyt huumeiden vastaisia mainoksia. On myös havaittu, että mitä enemmän nuori näkee huumeiden vastaisia mainoksia, sitä suuremmalla todennäköisyydellä tämä kokeilee kannabista seuraavan vuoden aikana.

Kokeissa on havaittu, että kun koululaisille esitettiin iskevää kannabiksen vastaista tietoiskua, jossa porttiteoria johtaa kannabiksen käytöstä kovien huumeiden käyttöön ja riippuvuuteen, he kokivat kannabiksen käytön myönteisempänä kuin verrokkiryhmä, joka ei nähnyt valistusta. Tutkijat päättelivät, että koululaiset hylkäsivät porttiteoriakuvauksen, koska se oli ristiriidassa heidän omien kokemustensa kanssa.

Yksi 12-18-vuotiailla nuorilla tehty koe osoitti heidän reagoivan kielteisesti tietoiskuihin, joissa poltetaan kannabista. Ne nuoret, jotka olivat todennäköisimmin kokeilemassa huumeita, kokivat mainokset tehottomina ja varsinkin sellaiset, joissa näytettiin huumeita ja niiden käyttöä.

Yhdessä koululaisilla tehdyssä tutkimuksessa kannabiksen vastaisia mainoksia nähneet esittivät tilaisuuden jälkeen järjestetyssä keskustelussa enemmän kannabista puoltavia kuin kielteisiä asenteita, enemmän vertaispainetta kannabiksen käyttöön ja toisaalta vähemmän aikuisten kannabiksen käyttöä tuomitsevia asenteita kuin vertailuryhmä.

Yksi mekanismi voi olla, että se nuorten ryhmä, joka todennäköisimmin kokeilee kannabista, oli eniten esillä keskustelussa ja heidän mielipiteensä ovat enimmäkseen myönteisiä kannabista kohtaan luoden kannabiksen käytölle suosiollisempaa ilmapiiriä. Jos tällaisia keskusteluja käynnistetään huumeiden vastaisina kampanjoina, voivat nekin saada aikaan päinvastaisia tuloksia varsinkin niiden nuorten keskuudessa, jotka todennäköisimmin myös kokeilevat kannabista.

Huumevalistus bisneksenä


MaunoPartnership for a Drug-Free America (PDFA) väittää kotisivuillaan, että perustamisestaan vuonna 1987 lähtien se on estänyt 7,4 miljoonan ihmisen ajautumisen huumeiden käyttäjäksi. Tämä väite on ymmärrettävissä yrityksen taustan kautta: PDFA on Ronald Reaganin kaudella 1980-luvulla mainosalan ammattilaisten kehittämä ”voittoa tavoittelematon” organisaatio, joka saa yhteiskunnalta varoja huumeiden vastaisten kampanjoiden kehittämiseen. Sen alkuperäinen nimi oli Media-Advertising Partnership for a Drug-Free America, jonka American Association Advertising Agencies (AAAA) kehitti ja jonka nykyinen nimi on The Partnership at Drugfree.org.

PDFA oli julkisen kohun kohteena kun päihde- ja lääketeollisuus paljastuivat sen rahoittajiksi. Sen sponsoreina on ollut mm. Jim Beam, Philip Morris, Marlboro, Busch Beer, R.J. Reynolds, Bristol Meyers-Squibb, Merck ja Procter & Gamble. Vuodesta 1997 lähtien PDFA on julkistanut vain lääkeyhtiöiltä saamansa tuet.

Nämä sponsorit ovat julkisesti kertoneet tukensa ja saaneet ne yhteiskunnalta verohelpotuksina takaisin. Huumeiden vastainen toiminta tukee päihteiden myyntiä ja huumetestibisnes lääkeyhtiöiden voittoja. Mainos-, lääke-, päihde- ja huumetestibisnes ovat löytäneet huumesodassa yhteiset edut.

Suurimmat voittonsa PDFA tekee yhteiskunnan verovaroilla, koska sen kampanjat rahoitetaan lainvoimaisella yhteistyöllä valtion rahoilla yhteistyössä valkoisen talon Office of National Drug Control Policy'n (ONDCP) kanssa. Vuosina 1998 - 2004 kongressi myönsi ONDCP:lle 1,2 miljardia dollaria National Youth Anti-Drug Media Campaign’n kuluihin. ONDCP maksaa miljoonia TV-yhtiöille näiden mainosten levittämisestä, minkä lisäksi se maksaa huumeiden vastaisten viestien sijoittamisesta suosituihin TV-sarjoihin, urheilukilpailuiden väliajoille jne.

Aina kun huumeiden käytössä voidaan havaita tilastollista laskua, ottavat ONDCP, PDFA ja muut ”huumeiden vastaista työtä tekevät” ansion itselleen. Jos huumeiden käytössä tapahtuu nousua, on syy jonkin muun kuten lääkekannabiksen, jota Barack Obaman huumetsaari Gil Kerlikowske on syyttänyt toistuvasti nuorten kannabiksen käytön yleistyessä ja tupakan suosion laskiessa.

Lähde: Journal of Epidemiology and Community Heath

Perjantaikevennyksenä varsin realistinen Pasilan Päihdevalistajat-jakso:

Add comment


Security code
Refresh

Copyright © 2010 Turun seudun kannabisyhdistys. Powered by Joomla
Template designed by Towfiq I.