2012

Portugali: selvä menestys vai kauhea katastrofi?

Kymmenen vuotta Portugalin huumepolitiikan uudistuksen jälkeen sen päätös dekriminalisoida kaikkien huumeiden käyttö herättää edelleen laajaa kansainvälistä huomiota. Dekriminalisoinnin vaikutuksista on uutisoitu hyvin erilaisia tuloksia ja tietyt kommentoijat esittävät täysin päinvastaisia johtopäätöksiä analyyseissään.

Porton kaupungissa järjestetyllä hamppumarssilla uskaltaa pajauttaa julkisesti
Drug and Alcohol Review -tiedelehdessä julkaistussa artikkelissa tutkitaan kahta toisistaan täysin poikkeavaa tulkintaa ja analysoidaan näiden väitteiden perusteluja kolmen tärkeimmän asian osalta: huumeiden käytön kehitys, huumekuolemien kehitys sekä miten Portugalin tilanne kehittyy verrattuna muuhun Eurooppaan.

Kaksi tunnetuinta ja myös toisistaan eniten poikkeavaa tulkintaa ovat yhdysvaltalaisen ajatushautomon Cato-instituutin ja portugalilaisen Association for a Drug Free Portugalin, APLD:n, julkaisemat raportit.

Cato-instituutin raportin kirjoitti lakimies Glenn Greenwald vietettyään kolme viikkoa Portugalissa haastatellen eri asianosaisia. Raportin (Drug decriminalization in Portugal: Lessons for creating fair and successful drug policies) laajalle levinnyttä johtopäätöstä ”Portugalin dekriminalisointi oli selvä menestys” siteerasivat mm. YLE, Time, Economist ja Scientific American.

APLD:n raportin kirjoitti portugalilainen lääkäri Manuel Pinto Coehlo, joka on myös APLD:n puheenjohtaja. Raportista (The “resounding success” of Portuguese drug policy: The power of an attractive fallacy) julkaistiin suppeampia versioita otsikoilla Decriminalization of drugs in Portugal – The real facts!, Britain should not make the same mistakes as Portugal ja Best Portugal advice to the world: Don’t follow us. Nämä ovat saaneet vähemmän huomiota, mutta niitä on levittänyt huumeetonta maailmaa tavoittelevat järjestöt, kuten World Federation Against Drugs (WFAD), Europe Against Drugs (EuRAD), Drug Free Australia ja Drug Free America. Näiden järjestöjen avittamana APLD:n raportin argumentteihin törmää Portugalin uudistuksesta käytävissä keskusteluissa mm. internetissä. Siksi on tärkeää käydä läpi näissä raporteissa esitetyt argumentit ja niiden perustelut.

Huumeiden käyttö

Selvä menestys

Greenwaldin mukaan yksikään dekriminalisaation vastustajien ennustamista painajaisista ei toteutunut mukaan lukien huumeiden käytön lisääntyminen. Todisteena oli mm. koululaisten huumeiden käytön väheneminen vuosina 2001 – 2006 jokaisen huumeen osalta. Vanhempien ikäluokkien osalta Greenwald löysi käytön lievää nousua, mutta hänen mielestään se johtui kohorttivaikutuksesta, joka väistämättä nostaa väestön elinikäisen käytön määrää kaikissa maissa riippumatta huumepolitiikasta sekä siitä lisääntyykö huumeiden käyttö todellisuudessa. Greenwald korosti sitä, että selvin muutos tapahtui niiden nuorten keskuudessa, jotka todennäköisimmin aloittavat huumeiden käytön 15 – 19 vuoden ikäisinä. Hänen mielestään uudistuksella ei ollut mitään haitallista vaikutusta huumeiden käytön tasoon.

Kauhea katastrofi

Pinton mukaan huumeiden käytössä ei havaittu vähenemistä. Sen sijaan se kasvoi merkittävästi uudistuksen jälkeen. Todisteena hän esitti koululaisten huumeiden käytön kasvun kaikkien huumeiden osalta vuosina 1998 – 2002, jolloin kannabiksen käyttö nousi 150%. Hän havaitsi pientä laskua vuonna 2006, mutta senkin jälkeen huumeiden käytön taso oli korkeammalla kuin ennen uudistusta. Lisäksi Pinto havaitsi elinikäisen käytön nousseen huomattavasti, eikä ”vähän tai keskimääräisesti”. Todisteena oli 50% nousu 20 – 24 vuotiaiden osalta vuosina 2001 – 2007. Hänen mukaansa väestön elinikäinen käyttö ei ollut laskenut minkään huumeen osalta.

Ristiriidan selitys

Koululaisten huumeiden käytön kehitystä koskeva todistusaineisto tukee molempia tulkintoja, koska sitä kuvataan neljässä eri tilastossa. Greenwald käytti tilastoa, joka tuki hänen tulkintaansa, kun taas Pinto käytti toista. Molemmat tilastot antavat kuitenkin vain osittaisen kuvan kokonaistilanteesta.

Pitkäaikaisimman yhtenäisen seurannan mukaan (ESPAD) nuorten elinikäinen kannabiksen käyttö nousi uudistuksen aikoihin 61% eikä 142% kuten Pinto esittää. Uudistuksen jälkeen elinikäinen käyttö laski 16% eikä 27% – 30% kuten Greenwald esittää.

Kumpikaan ei ottanut huomioon äskettäisen kannabiksen käytön kehitystä eli kuluneen 30 päivän aikana tapahtunutta käyttöä. Tämä kertoo, että uudistuksen jälkeen koululaisten lyhytaikainen kokeilukäyttö lisääntyi, mutta se aleni seuraavina vuosina.

Väestötasolla elinikäisen käytön taso vuosina 2001 – 2007 kaikkien huumeiden osalta näytti kasvaneen. Pinto oli oikeassa, että Caton raportti oli liian optimistinen. Mutta Pinto sivuutti 15 – 19 vuotiaiden ikäluokan selvän huumeiden käytön vähenemisen ja jätti mainitsematta, että elinikäisen käytön kasvu oli niin pientä, ettei se ole tilastollisesti merkitsevää.

Keskeinen virhe molempien tarkastelussa on se, ettei elinikäisen käytön tutkiminen ole kovin mielekästä. Asiantuntijoiden mukaan parhaat indikaattorit muutoksen tutkimiselle ovat äskettäin eli vuoden sisällä ja parhaillaan eli kuukauden sisällä tapahtunut käyttö. Elinikäisen käytön mittaaminen ei heijasta tämän hetkisen käytön muutoksia.

Saatavilla oleva aineisto todistaa, että vaikka uudistuksen jälkeen huumeiden käyttö jonkin verran kasvoi, yleinen kehitys oli myönteinen.

Huumekuolemat

Selvä menestys

Cato-raportin mukaan uudistus vähensi huumeisiin liittyvää kuolleisuutta vuoden 2001 400:sta vuoden 2006 260:een. Raportti korosti vähenemisen tapahtuneen huolimatta siitä, että toksikologiset tutkimukset lisääntyivät, mikä lisäsi todennäköisyyttä havaita huumekuolemia. Lisäksi kaikkien huumeiden osalta oli havaittavissa myönteistä kehitystä verrattuna vuoden 2001 tilanteeseen.

Kauhea katastrofi

Pinton raportti korosti, ettei mitään huumeisiin liittyvän kuolleisuuden vähenemistä ollut havaittavissa. Hän huomautti, että kuolleista otetut positiiviset huumetestit lisääntyivät vuosina 2006 – 2007 45%, mikä osoitti huumekuolleisuuden olleen tuolloin korkeimmillaan vuoden 2001 jälkeen. Pinto huomautti myös, ettei pelkästään huumekuolemat olleet lisääntyneet vaan myös huumeisiin liittyvät murhat olivat lisääntyneet 45%.

Ristiriidan selitys

Portugalin rikoslääketieteellisen instituutin tilastojen mukaan vuosina 2006 – 2007 huumekuolemat lisääntyivät, kuten Pinto raportoi, mutta määrä oli alemmalla tasolla kuin ennen dekriminalisaatiota, kuten Greenwald raportoi. Kumpikaan ei kyennyt hahmottamaan kokonaismuutosta, koska Pinto keskittyi vain tiettyyn ajankohtaan ja Greenwald esitti pitempiaikaista kehitystä jättäen mainitsematta vuosien 2002 – 2004 tilannetta, jolloin huumekuolemat olivat alimmillaan.

Portugalissa ei ole kerätty systemaattisesti huumekuolemiin liittyviä tietoja ennenkuin vuodesta 2010 alkaen Euroopan huumeseurantakeskuksen vaatimuksesta. Tähän asti tietoja on kerännyt Portugalin rikoslääketieteellinen instituutti, mutta sen keräämiä tietoja haittaavat määritelmien muutokset eri aikoina. Huumeen löytyminen kuolleesta ei myöskään kerro siitä, onko huume aiheuttanut kuoleman.

Portugalin tilastolaitoksen keräämien tietojen mukaan lääkärien ilmoittamien yliannoskuolemien määrä alkoi vähenemään vuodesta 2001 ja vaikka siinä on ollut nousua vuosina 2005 – 2009, on taso alempi kuin ennen uudistusta.

Uudistuksen tarkoitus oli vähentää huumeiden käyttäjien kokemaa leimaantumista ja siten helpottaa heidän hakeutumista hoitoon. Uudistuksen jälkeen hoitoon hakeutuminen onkin lisääntynyt merkittävästi ja se on voinut aiheuttaa havaitun huumekuolleisuuden vähenemisen.

Pinton väite murhien lisääntymisestä perustuu UNODC:n 2009 vuosiraportissa esitetyn luvun väärintulkintaan. Siinä esitetty murhaluku viittasi kaikkiin henkirikoksiin eli murhiin ja tappoihin. UNODC vihjaa henkirikosten kasvun liittyvän huumerikollisuuden kasvuun, koska vuonna 2006 Portugalissa tehtiin maailman kuudenneksi eniten kokaiinitakavarikkoja. Pinton raportissa herättää huomiota syy-seuraus suhteiden käsittelyn puuttuminen. Tuona ajankohtana Euroopan kokaiinin kysyntä nousi merkittävästi ja Portugali on sijaintinsa takia yksi merkittäviä kauttakulkumaita. Onko järkevää olettaa, että pienten huumerikosten dekriminalisointi ilman, että salakuljetusta koskevaa lainsäädäntöä muutetaan, vaikuttaisi henkirikosten määrään? Huumeisiin liittyvä rikollisuus väheni uudistuksen jälkeen eikä suinkaan lisääntynyt.

Portugalin tilanne verrattuna muuhun Eurooppaan

Selvä menestys

Cato-raportin mukaan Portugali pärjäsi hyvin uudistuksen jälkeen verrattuna muihin Euroopan maihin, USA:han ja Australiaan. Vuosina 2001 – 2005 Portugalissa oli EU:n alhaisin huumeiden käytön taso. Elinikäistä käyttöä kuvaavat luvut melkein jokaisen huumeen osalta ovat alemmalla tasolla kuin Euroopassa keskimäärin ja verrattuna maihin, joissa on EU:n ankarimmat huumelait. Viesti on selvä: Portugalin menestys on selvä verrattuna tilanteeseen Euroopassa ja muualla maailmassa.

Kauhea katastrofi

Pinton mukaan uudistuksen jälkeinen Portugali pärjää huonosti vertailussa muun Euroopan kanssa. Todistusaineiston mukaan Luxemburgin jälkeen Portugalissa on suhteessa väestöön eniten huumeiden käyttäjiä ja suonensisäisesti heroiinia käyttäviä. Portugalissa on myös pahin huumekuolemaongelma, huumeiden käyttöön liittyvä HIV-ongelma ja Portugali oli ainoa maa Euroopassa missä huumeisiin liittyvät henkirikokset lisääntyivät vuosina 2001 – 2006. Portugalin dekriminalisaatio oli siten kauhea katastrofi.

Ristiriidan selitys

Greenwald ja Pinto olivat oikeassa, että Portugalin kehitystä piti verrata varsinkin Euroopan valtioiden kehitykseen. Greenwald tutki Portugalin huumeiden käytön yleisyyttä ja varsinkin kannabiksen ja kokaiinin käytön yleisyyttä verrattuna muuhun Eurooppaan. Hän kuitenkin jätti huomioimatta muutamia maita, joissa huumeiden elinikäinen käyttö on alhaisempi kuin Portugalissa (Bulgaria, Malta ja Romania).

Pinto painotti sitä, että Portugalissa on eniten uusia HIV-tartuntoja ruiskuhuumeiden käyttäjillä Euroopassa. Hän kuitenkin jätti mainitsematta, että kahdesta maasta, joissa on Euroopan eniten HIV-tartuntoja (Espanja ja Viro), ei ole saatavilla tilastoja huumeiden käyttäjien osalta erikseen.

Portugali on edelleen Euroopan vähiten kannabista käyttäviä maita elinikäisen käytön mittarilla arvioituna. Portugalissa käytetään suhteellisen vähän kokaiinia ja kannabista vuosittaisella käytöllä mitattuna, mutta se sijoittuu huonommin verrattaessa heroiinin käyttöä ja muuta ongelmakäyttöä.

Portugalissa on edelleen korkea huumekuolleisuus ja ruiskuhuumeiden käyttäjien HIV- ja AIDS-tartunnat ovat korkealla tasolla vaikkakaan eivät korkeimmat Euroopassa. Vuonna 2008 Portugali oli kolmannella sijalla HIV-potilaiden lukumäärällä mitattuna (Espanjan ja Latvian jälkeen) ja neljännellä sijalla uusien HIV-tartuntojen osalta ruiskuhuumeita käyttävien joukossa.

Kuinka merkityksellisiä nämä tiedot ovat uudistuksen vaikutuksien arvioimisessa? Portugalissa huumeiden käytön taso on ollut alhainen ja se oli viimeisiä Euroopan maista, joissa koettiin heroiinin käytön yleistyminen. 1990-luvulla se oli korkealla kaikilla Pinton käyttämillä indikaattoreilla mitattuna (paitsi henkirikollisuus).

Huomioimalla uudistusta edeltävät tasot voimme tutkia sitä, miten Portugalin tämänhetkinen huumetilanne verrattuna muun Euroopan tilanteeseen on seurausta uudistuksesta.

Espanja ja Italia ovat maantieteellisesti ja huumeiden käytön osalta vertailukelpoisia Portugalin kanssa. Niihin verrattuna Portugali on hyötynyt uudistuksesta. Näissä maissa kannabiksen ja kokaiinin elinikäisen ja äskettäisen käytön määrä kasvoi vuosina 2001 – 2007. Koululaisten keskuudessa elinikäinen käyttö kasvoi kaikissa kolmessa maassa vuosina 1999 – 2003 ja laski vuonna 2007 Portugalin muutoksen ollessa selvin kaikkien huumeiden kohdalla, mutta vähäisempi kannabiksen kohdalla. Ainoastaan Portugalissa ongelmainen huumeiden käyttö väheni.

Huumeisiin liittyvän kuolleisuuden kohdalla Portugalilla, Espanjalla ja Italialla on erilaiset suuntaukset, mikä on seurausta heroiiniepidemian erilaisesta kehityksestä. Sen jälkeen, kun Portugali aloitti dekriminalisaation ja siihen liittyvän uuden huumestrategian, kaikissa kolmessa maassa huumekuolleisuus laski, mutta väheneminen oli selvempää Italiassa ja Portugalissa kuin Espanjassa. Selvin ero oli siinä, että ainoastaan Portugalissa huumeisiin liittyvä kuolleisuus lisääntyi 2007 – 2008, mutta kuten edellä kerrottiin, se oli seurausta kuolinsyytutkimuksien lisääntymisestä. EMCDDA:n tietojen valossa uudistuksen jälkeinen Portugali on huumetilanteen osalta samalla tai paremmalla tasolla muihin EU-maihin verrattuna.

Johtopäätöksiä

Greenwald ja Pinto esittelivät raporteissaan todistusaineistoaan ja vakuuttivat siitä, että he antoivat sen puhua puolestaan. Mutta molemmat käyttivät valikoitua aineistoa eivätkä esittäneet asian kaikkia puolia.

Näiden virhepäätelmien esittäminen voi haitata tai edistää poliittisen väittelyn osallistujien asemaa. Toisaalta Portugalin huumepolitiikan uudistus ei olisi saanut niin paljon julkisuutta jos sitä ei olisi esitetty niin äärimmäisessä valossa. Joitakin Portugalin uudistusta käsitteleviä raportteja ei käsitelty lainkaan julkisesti, koska niiden johtopäätökset olivat paljon varovaisempia arvioissaan uudistuksen seurauksista. Julkisuudessa käyty keskustelu teki Portugalin uudistuksesta laajalti tunnetun: puolet uudistusta käsittelevistä lehtikirjoituksista ilmestyi nyt käsiteltyjen raporttien ilmestymisen jälkeen.

Lisääntynyt tietoisuus on antanut mahdollisuuksia esittää syvällisempiä analyyseja ja useista maista on käyty tutustumassa tilanteeseen omassa maassa suoritettavaa huumepoliittista uudistusta silmällä pitäen. Samoin erilaisten kantojen olemassaolo on lisännyt keskustelua, mikä on antanut tilaa perustellummille mielipiteille ja alan asiantuntijoille tulla julki tietoineen.

Todistusaineiston väärinkäyttö on toisaalta luonut myös selviä väärinkäsityksiä uudistuksen aiheuttamista muutoksista ja sen on kerrottu ”vähentäneen käyttöä” tai se ”ei ole lisännyt käyttöä”. Pinto pitääkin Greenwaldin raporttia syynä useisiin huumepolitiikan liberalisointeihin viime vuosina.

Virheellinen selonteko voi myös muuttaa keskustelun siitä, miten uudistuksesta puhutaan tai millaisia odotuksia sille asetetaan. Yksi virheellinen oletus on se, että Portugalin nykyinen huumetilanne on uudistuksen seurausta. Mm. Drug Free American puheenjohtaja Calvina Fay esittää asian täten, mutta myös uudistuksen kannattajat. Dekriminalisoinnin lisäksi nykyiseen huumetilanteeseen vaikuttaa monet muutkin tekijät ja kehityslinjat, kuten käytössä oleva raha, vapaa-ajan määrä, uskonnollisuus ja muut kulttuuriset tekijät. Samoin huumeiden käyttöön liittyviin ongelmiin vaikuttavat monet muut tekijät, kuten terveydenhoitojärjestelmä ja sosiaaliturva. Pinton ja Greenwaldin raporttien dekriminalisoinnin ylikorostaminen muiden toimenpiteiden kustannuksella on ruokkinut yliampuvia lausuntoja uudistuksen vaikutuksista, mutta sivuuttanut Portugalin mallin arvioinnin sekä erilaisten kausaalimekanismien ymmärtämisen.

Liioittelevat arvioinnit voivat pahimmillaan aiheuttaa mielenkiinnon katoamisen olemassaolevaan todistusaineistoon. Eräs kommentoija luonnehti Portugalin dekriminalisaatiota huumepolitiikan Rorschachin testiksi, jota katsoessaan jokainen saa vahvistusta omalle politiikalleen. Poliitikot ja aktivistit voivat valita itselleen sopivan raportin, mikä edelleen aiheuttaa sen, ettei hyvin perusteltukaan raportti enää kelpaa. Mm. USA:n valkoisen talon huumetoimisto ONDCP letkautti, että ”…huumeiden laillistajien mukaan Portugalin huumepolitiikan saavutukset ylittävät olemassaolevan tieteellisen todistusaineiston”.

Se, että uudistus sai huomiota, mutta että se joutuu todistusaineiston selvän väärinkäytön takia huonoon valoon, voi vaikuttaa hukatulta tilaisuudelta eikä vähiten siksi, että paremmin perustellut selvitykset antavat vain vähän osviittaa menestyksekkäästä uudistuksesta. Tämä ei merkitse sitä, etteikö todistusaineistoa voisi esittää jatkossakin ja löytyy merkkejä myös siitä, että varovaisemmatkin arviot saavat huomiota. Global Commission on Drugs Policy esitti vetoomuksessaan maailman valtioille lopettaa huumeiden käytön rankaiseminen, että Portugalin uudistusta seurasi lievä huumeiden käytön lisääntyminen. Kuitenkin todistusaineiston puutteet ja epäluulo sitä kohtaan tekevät asian esittämisestä vaikean, mikä tarkoittaa sitä, että todistusaineiston esittäjät joutuvat ensimmäiseksi korjaamaan väärinkäsityksiä ja muotoilemaan keskustelua uudestaan sekä voittamaan puolelleen kilpailevia osanottajia. Tämä voi aiheuttaa ”puolueettomien asiantuntijoiden” luotettavuuden romahtamisen.

Lopuksi

Erilaisten Portugalin uudistusta koskevien raporttien julkistaminen on selvä osoitus mielenkiinnosta uudistusta kohtaan. Kahden selvästi eniten toisistaan poikkeavan raportin analyysi paljastaa, ettei Portugalin uudistus anna aihetta ylistykseen eikä tuomitsemiseen. Lisäksi nämä eriävät johtopäätökset on saatu valikoidulla todistusaineistolla, mikä luo vääriä käsityksiä uudistuksen enimmäkseen myönteisistä seurauksista.

On ollut odotettavissakin, että tietopohjan valikoivaa käyttöä ja erilaisia johtopäätöksiä tullaan käyttämään Portugalin ja muiden maiden huumelakien uudistuksien edistämiseen ja estämiseen. Erityisesti nykyistä tilannetta kritisoivien käyttämä tietoinen todistusaineiston väärinkäyttö on hyvin riskialtista toimintaa. Yltiöpositiivisten selontekojen levittäminen tarjoaa hyvät perustelut uudistusten arvostelulle, niiden tarjoaminen opetusten hylkäämiselle ja julkisen keskustelun ohjaamiselle sellaiseen suuntaan, mikä voi haitata uudistuksia tulevaisuudessa.

Yleisemmin huonosti perusteltujen selontekojen levittäminen voi vakavasti haitata todistusaineistoon perustuvan huumepolitiikan arviointia. Nämä toisistaan poikkeavat selonteot Portugalin uudistuksesta tarjoavat perustelun sen oletuksen kyseenalaistamiseksi, että todistusaineistoon perustuen voidaan luoda politiikkaa, joka ei perustu johonkin uskomukseen. Tällä hetkellä monissa maissa ollaan siirrytty poliittisesti oikealle, mikä voi luoda houkutuksen hylätä todistusaineistoon perustuvat huumepolitiikan muodot sillä perusteella, ettei tiede todista mitään. Väitteiden huolellinen muotoilu on tärkeää siksi, että todistusaineistoon perustuvat selonteot olisivat enemmän kuin pelkkiä ammuksia poliittisella taistelukentällä.

YK:ssa ollaan hyvin selvillä Portugalin tekemästä muutoksesta

YK:n ihmisoikeuksien erityisraportoijan YK:n yleiskokoukselle luovuttamassa raportissa vuonna 2010 käsiteltiin Portugalin huumepolitiikan uudistusta:

63. Kansainväliset huumevalvontasopimukset antavat tilaa vilpittömyyteen perustuville tulkinnoille, jotka sallivat valtioiden omat lainsäädännölliset uudistukset ilman että kansainvälisessä huumevalvonnassa tapahtuisi merkittäviä muutoksia. Esimerkiksi vuoden 1988 huumesopimuksen 3. artiklan 2. pykälä takaa sen, että henkilökohtaiseen kulutukseen tarkoitetun hallussapidon kriminalisointi on riippuvainen valtion perustuslaillisista periaatteista ja lakijärjestelmän käsitteistä. Esimerkiksi Argentiinan korkein oikeus päätti hiljattain, että marihuanan hallussapitoa koskevat rikosoikeudelliset rangaistukset ovat perustuslain vastaisia. Tämän takia Argentiina on dekriminalisoinut huumeiden henkilökohtaisen käytön. Meksiko on myös hiljan dekriminalisoinut pienten huume-erien hallussapidon omaa käyttöä varten, ja INCB on arvostellut molempia maita sillä perusteella, että lainmuutokset lähettävät ”väärän viestin julkisuuteen”.

64. Lisäksi vuonna 2001 Portugali dekriminalisoi kaikkien laittomien huumeiden hankinnan, hallussapidon ja käytön henkilökohtaisiin tarkoituksiin tehden niistä hallinnollisia rikkomuksia. Tämä laki sallii rahalliset tai ei-rahalliset rangaistukset ja laki sallii rangaistusten välttämisen jos rikkomukseen syyllistynyt hakeutuu hoitoon. Vastakohtana INCB:n reaktiolle Argentiinaa ja Meksikoa kohtaan tämän laajuinen dekriminalisaatio on yhdenmukainen vuoden 1988 sopimuksen kanssa. Dekriminalisaatiota pidetään Portugalissa yleisesti parhaana vaihtoehtona vähentää huumeisiin liittyviä ongelmia suurelta osin sen takia, että se ei leimaa huumeiden käyttöä ja mahdollistaa huumeiden käyttäjien hoitoon hakeutumisen sen sijaan, että se viestittäisi kansalaisille, että huumeiden käyttö on hyväksyttävää.

Pelkkä dekriminalisaatio tai depenalisaatio ei riitä, vaan tarvitaan aktiivista politiikkaa muilla alueilla:

66. Dekriminalisaatiolla ja depenalisaatiolla voidaan vähentää huumeiden käyttöön liittyviä haittoja ja lisätä huumeita käyttävien ihmisten osallistumista huumehoitoon. Portugalissa huumeiden käyttö väheni absoluuttisesti eri väestönryhmissä dekriminalisaation jälkeen ja huumeisiin liittyvä kuolleisuus sekä uudet HIV-tartunnat huumeiden käyttäjien keskuudessa vähenivät. Korvaushoidossa olevien ihmisten lukumäärä nousi vuoden 6040:stä 18477:ään vuonna 2003.

67. Täytyy huomata, että esimerkiksi Portugalissa dekriminalisaatio toteutettiin yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa, joihin kuului huumehoidon laajentaminen, huumekasvatus ja poliisitoimien uudelleen suuntaaminen salakuljetuksen ehkäisemiseen. Tämä osoittaa sen, kuinka lainsäädännölliset muutokset eivät yksinään riitä vähentämään huumeiden käyttöön liittyviä haittoja.

Lähde: Drug and Alcohol Review 2.1.2012 ja Right of everyone to the enjoyment of the highest attainable standard of physical and mental health. UN Doc No A/65/255

Vastaa