2018 Uncategorized Uutiset

Euroopan neuvosto suosittelee kannabiksen uudelleen luokittelua

 

Euroopan neuvoston raportti huumepolitiikan kustannuksista ja ei-aiotuista seurauksista on osoitus siitä, kuinka järkevä, tutkimustietoon perustuva keskustelu saavuttaa yhä vaikutusvaltaisempia tahoja.

Euroopan neuvosto, EN, on vuonna 1949 perustettu Euroopan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö – se ei ole sama asia kuin EU:n Eurooppa-neuvosto, European Council. EN:oon kuuluu 47 valtiota kun taas EU:ssa on 28 valtiota. Vuonna 1971 perustettu Pompidou-ryhmä on hallitusten välinen toimielin huumeiden väärinkäyttöä ja laitonta huumekauppaa vastaan. Se liitettiin vuonna 1980 EN:n alaisuuteen ja sen toimintaan kuuluu 34 valtiota.

Pompidou-ryhmä julkaisi marraskuussa 2017 raportin huumevalvonnan kustannuksista ja ei-aiotuista seurauksista, Costs and Unintented Consequences of Drug Control Policies. Raportin esittämät luvut kertovat siitä, kuinka valtion kokonaistalouden kannalta huumepolitiikan kustannukset ovat marginaalisia ja kuinka ne on pääsääntöisesti suunnattu kriminaalivalvontaan hoidon jäädessä monissa maissa lapsipuolen asemaan ongelman hoidossa.

Huumeongelman on ajateltu koskevan vain yhteiskunnan ryysyköyhälistöä eikä tämä asia ole kiinnostanut poliitikkoja muuten kuin vaalikampanja mielessä. Huumepolitiikalla on sekä aiottuja, julkituotuja seurausvaikutuksia että ei-aiottuja seurauksia, jotka koskevat paljon laajempaa väestöä kuin huumeiden käyttäjiä. Huumeongelma koskee huumeiden käyttäjien omaisia, potilaita ja loppujen lopuksi koko yhteiskuntaa kustannusten muodossa.

Huumelainsäädännöllä ja sen täytäntöönpanolla on laajoja yhteiskunnallisia seurausvaikutuksia, joista monet ovat ei-aiottuja ja jotka täytyy ottaa huomioon tulevaisuuden huumepolitiikan suunnittelussa. Raportissa nostetaan monipuolisesti esille kriminaalivirkamiesten toiminnan vaikutukset käyttäjiin, markkinoihin, käyttötapoihin ja hoidon toteutumiseen. Raportissa ei kuitenkaan tyydytä epäkohtien luetteloimiseen vaan siinä esitellään järjestelmällisesti niitä politiikan muotoja, joilla näitä haittoja voidaan korjata. Yksi tärkeä tekijä on huumeiden käyttäjien kanssa tekemisissä olevien virkamiesten koulutus tehtäväänsä.

Suomalaisessa huumekeskustelussa huumepoliisia pidetään yhtenä pääasiantuntijoista mutta raportti vahvistaa sitä, kuinka poliisitoimi on huumeongelman hoidossa itse ongelma. Myös poliiseilla pitää olla selvänä, mitä tavoitteita politiikalla haetaan sen sijaan, että poliisit vain purkavat  turhaumiaan kansalaisiin huumeongelman varjolla. Yksi väline on kansalaisista koostuva poliisin valvontalautakunta, joka käsittelee poliisin toiminnasta tehtyjä valituksia (s. 35 PI 22: Develop independent and transparent civilian complaint mechanisms)!

Kannabiksen uudelleen luokittelu

Raportti nostaa lähtökohdakseen YK:n huumesopimusten tarkoitukset: ensimmäinen on valvottujen huumausaineiden väärinkäytön ehkäiseminen ja toinen on niiden saatavuuden takaaminen tieteelliseen ja lääkinnälliseen käyttöön. Tämä tarkoittaa sitä, että valtiolla on kahtalainen velvollisuus ehkäistä väärinkäyttöä ja haittoja samalla kun sen pitää taata huumausaineiden saatavuus niitä tarvitseville.

Huumesopimuksia sovelletaan kansallisissa lainsäädännöissä usein ankarammin kuin sopimuksissa on edellytetty ja tämä on tapahtunut potilaiden kustannuksella, varsinkin kivun lievitystä tarvitsevien sekä opioidiriippuvaisten kohdalla.

Raportti nostaa esille sen tosiseikan, että opioidikuolleisuus ei ole lääkkeitä määräävien lääkäreiden vaan kieltolain syytä. Liian tiukka kieltolain tulkinta ja täytäntöönpano vaikuttaa laittomia huumausaineita käyttämättömiin väestönosiin vaikeuttamalla kipulääkityksen saantia ja rajoittamalla lääkekannabiksen hyödyllisten vaikutusten tutkimusta.

CATO instituutin viime vuonna julkaisemassa kannanotossa Pohjois-Amerikan opioidikriisistä esitetään sama kritiiki: “Opioidikuolleisuuskriisi ei ole seurausta potilas-lääkärisuhteesta. Sen on aiheuttanut huumeiden kieltolaki luomalla laittomat markkinat, joilla myytävät aineet sisältävät epäpuhtauksia ja ihmisille myydään aineita, jotka ovat tappavan vahvoja. Meidän pitää ratkaista huumekieltolain luoma ongelma, ei potilas-lääkärisuhdetta.”

Euroopan neuvoston raportti esittää yksinkertaista ratkaisua ongelmaan: kannabiksen uudelleen luokittelu. Euroopassa ja monissa muissa ns. kehittyneissä maissa on paljon byrokraattisia, taloudellisia ja kulttuurisia esteitä kannabiksen tieteelliselle tutkimukselle. Kannabis on luokiteltu huumausaineeksi, jolla on “korkea väärinkäyttöpotentiaali eikä hyväksyttyjä lääkinnällisiä käyttötarkoituksia”.

Tämän takia näyttö kannabiksen lääkinnällisestä potentiaalista on peräisin pienistä tehoa kartoittavista tutkimuksista, joissa ei ole täytetty kaikkia tieteellisen tutkimuksen kriteerejä. Siksi kannabiksen nykyinen lääkekäyttö perustuu vaillinaiseen näyttöön. Anekdoottinen näyttö kannabiksen lääkekäytöstä pitää varmentaa meta-analyyseilla ja pitkäaikaisella tutkimuksella, joka täyttää tieteellisen tutkimuksen kriteerit. Tähän päätyi myös USA:n National Academies of Sciences, Engineering, and Medicine julkaisema raportti “The Health Effects of Cannabis and Cannabinoids: The Current State of Evidence and Recommendations for Research” vuonna 2017

Euroopan neuvoston raportti suosittelee kannabistutkimuksen kehittämistä (s. 26 PI 5: Improve possibilities for cannabis research).

Tehokkain tapa kehittää kannabiksen farmakologian ja lääkekäytön tutkimusta on luokitella kannabis uudelleen I luettelosta II luetteloon, koska tämä on tärkein tekijä, joka rajoittaa useiden instituutioiden ja tutkimuslaitosten tutkimusta. Tätä sovelletaan jo joissakin maissa kuten Britanniassa ja Israelissa. Uudelleenluokittelun lisäksi kannabiksen laillisen saatavuuden lisääminen (lisää laillisia tuottajia) ja virallisten sekä epävirallisten rajoitusten karsiminen auttaa tutkimusta.

Euroopan neuvoston raportti on osoitus siitä suunnanmuutoksesta, joka on tapahtumassa kansainvälisessä huumepolitiikassa. Maailman terveysjärjestö, WHO, on ottanut kantaa dekriminalisoinnin puolesta vuosina 2014 ja 2017. Vuoden 2017 lopulla Global Commission on Drug Policy julkisti seitsemännen raporttinsa kansainvälisen huumepolitiikan muuttamiseksi. Suomessa terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen professorit tulivat helmikuussa julkisuuteen THL:n johtajan tukemana vaatimuksellaan dekriminalisoinnin puolesta. Tämä lisää odotuksia YK:n vuoden 2019 huumehuippukokousta kohtaan.

Lähde:

Costs and Unintented Consequences of Drug Control Policies. Report by the expert group on possible adverse effects and associated costs of drug control policies. November 2017.

CATO Institute: The Myth of an Opioid Prescription Crisis. September/October 2017.

National Academies of Sciences, Engineering, and Medicine. The Health Effects of Cannabis and Cannabinoids: The Current State of Evidence and Recommendations for Research. Washington, DC: The National Academies Press; 2017. 

THL: Huumeiden käytön rangaistavuudesta tulisi luopua. 13.2.2018.

alt