EU: enemmistö kannattaa regulaatiota – Turun seudun kannabisyhdistys

Kannabiksen käytön ja kaupan valvonnan ja verotuksen eli regulaation kannatus leviää EU:ssa, ja yli puolet kansalaisista kannattaa sitä. Tämä nousi esille EU:n huumeseurantakeskuksen, EMCDDA, järjestämässä webinaarissa, jossa kerrottiin Saksan, Hollannin ja Maltan regulaatiohankkeiden etenemisestä kansainväliselle kuulijajoukolle. Esteinä pidettyjen EU:n sopimusten tarkastelu osoittaa niiden joustavan aivan kuten kansainväliset huumausainesopimuksetkin.

Tiistaina 13. syyskuuta EMCDDA:n webinaarissa ”Cannabis regulation in Europe: country experiences” Maltan kannabiksen valvontatoimiston, ARUC, toiminnanjohtaja Leonid McKay, Saksan kansallisen huumetietopisteen johtaja Esther Neumeier sekä Hollannin kansallisen huumetietopisteen johtaja Margriet van Laar kertoivat maittensa kannabispolitiikan uudistamisesta. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi EMCDDA:n Liesbeth Vandam, ja alku- sekä loppupuheenvuoron piti EMCDDA:n johtaja Alexis Goosdeel. EU:n Reitox-verkosto koostuu näistä kansallisista huumeiden käyttöä koskevan tiedon keräämisestä vastaavista laitoksista, ja kerättyä tietoa käytetään EMCDDA:n julkaisuissa.

Tilaisuus oli hyvin informatiivinen ko. valtioiden uudistuksen aikatauluista ja perusteluista sekä vakuuttava todiste siitä, että uudistus on nyt todella tapahtumassa EU:ssa. Tallenne löytyy tekstiosion jälkeen.

Syynä valtioiden aktiivisuudelle on suuren yleisön siirtyminen kieltolain kannattamisesta laillisen valvonnan kannattamiseen.

Vuoden 2022 helmikuussa julkaistun Eurobarometrin mukaan yli puolet EU:n kansalaisista kannattaa kannabiksen laillistamista, ja peräti 93 % hyväksyy sen lääkekäytön. Tutkimukseen haastateltiin yli 25 000 yli 15 vuotiasta kansalaista 27:ssä jäsenvaltiossa, joista 22:n valtion kansalaisten enemmistö kannatti kannabiksen laillista valvontaa, regulaatiota. Kannatus oli suurinta Tsekissä, 70 %, Puolassa, 71 %, Sloveniassa, 71 % ja Kroatiassa, 72 %. Neljässä EU-valtiossa enemmistö kannattaa kannabiskaupan pitämistä edelleen laittomana, eikä ole vaikeaa arvata, että Suomi lukeutuu tähän vähemmistöön.

Muutos tulee nähdä sitä taustaa vasten, että yhä useampi eurooppalainen on huolissaan huumeongelmien ja laittoman huumekaupan yleistymisestä. Huumekauppaa omalla asuinalueellaan pitää ongelmana 54 %, huumeongelman lisääntymistä on kokenut 39 % ja 67 % on huolissaan huumeiden käytön yleistymisestä lasten ja nuorten keskuudessa omalla asuinalueellaan. Huumeiden käyttöä pitää 72 % syynä nuorisorikollisuuteen, 66 % syynä varkauksiin, ryöstöihin ja murtoihin, 58 % syynä väkivaltaan tai murhiin sekä 39 % korruptioon.

Barometrin tulokset kertovat siitä, että kannabista ei koeta ongelmahuumeena, ja vastauksena tähän ongelmakokonaisuuteen nähdään regulaatio eikä kriminalisaation jatkaminen.

Regulaation selkeä kannatus kansalaisten keskuudessa on syy siihen, että 2020-luvulla yhä useampi valtio on kääntymässä laillisen valvonnan kannalle vanhakantaisen kriminaalivalvonnan sijaan. Laiva kääntyy hitaasti, ja webinaarissa esitellyt laillistamismallit kertovat myös valtioiden varovaisuudesta toteuttaa tämä uudistus.

Regulaatio on mahdollista

EMCDDA:n kesäkuussa julkaisemassa raportissa “Cannabis laws in Europe: questions and answers for policymaking” käsitellään valtioiden liikkumatilaa kansainvälisten sopimuksien ja EU:n lainsäädännön puitteissa.

Suurimpana esteenä on pidetty YK:n alaisuudessa tehtyjä kansainvälisiä huumesopimuksia, mutta vuosikymmenien mittaan monet jäsenvaltiot ovat lieventäneet tai lopettaneet huumeita käyttävien kansalaistensa rankaisemisen. Raportissa muistutetaan YK:n eri järjestöjen ja toimistojen johtajien, UN System Chief Executives Board for Coordination, SEB, vuonna 2018 julkaisemasta kannanotosta ‘United Nations system common position supporting the implementation of the international drug control policy through effective interagency collaboration’. Siinä YK:n järjestelmä kannustaa jäsenvaltioita kehittämään huumepolitiikkaansa ihmisoikeuksia kunnioittavaan suuntaan ja perustamaan toimenpiteensä tieteellisen tutkimuksen antamiin tuloksiin.

YK:n huumebyrokratia on edelleen epäsynkronissa muun YK:n byrokratian kanssa. Esimerkkinä on WHO:n antaman kannabiksen uudelleenluokitussuosituksen käsittely YK:n huumekomissiossa, CND, joka jaaritteli selkeistä ja tieteellisesti perustelluista suosituksista kaksi vuotta (!) ja päätyi hyväksymään vain kannabiksen poistamisen ankarimmasta IV-luokasta.

Joka tapauksessa nämä tapaukset ovat olleet selkeitä viestejä jäsenvaltioille siitä, että YK ei estä kannabiksen luokittelujen muutoksia kansallisessa huumelainsäädännössä eikä myöskään kannabiskaupan regulaatiota. Kansainvälisen huumevalvontalautakunnan, INCB, esittämä paheksunta ja tökeröt yritykset mustamaalata laillistamisen seurausvaikutuksia eivät ole estäneet Uruguayta, Kanadaa, Thaimaata, Jamaikaa, Etelä-Afrikkaa, Marokkoa, Kolumbiaa, Meksikoa, Maltaa, Luxemburgia, Tsekkiä eikä USA:n osavaltioita jatkamasta uudistushankkeitaan.

Suurimmaksi huolen aiheeksi on muodostunut EU:n oma lainsäädäntö sekä kansalliset huumeiden vastaiset byrokratiat, jotka pelkäävät vaikutusvaltansa murenemista ja työpaikkojen menetystä.

EMCDDA:n raportissa nostetaan mahdollisena esteenä laillistamiselle neuvoston puitepäätös 2004/757/YOS vuodelta 2004, jossa asetetaan puitteet huumeiden salakuljetuksen kriminalisoinnille.

Sen kohdassa 4 todetaan, että ”Euroopan unionin toiminnassa olisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti keskityttävä kaikkein vakavimpien huumausainerikosten torjuntaan.”

Puitepäätös koskee järjestäytyneen rikollisuuden vastaista toimintaa, ja kannabiskaupan laillistaminen kansallisella tasolla voidaan perustella tällä. EU:n pitäisi selkeästi priorisoida järjestäytyneen rikollisuuden ja talousrikollisuuden torjuminen kriminaalivalvonnan resurssien käytössä ja suhteuttaa kansallinen kannabiskaupan valvonnan salliminen tähän.

Puitepäätöksessä voidaan jopa nähdä ristiriitaa YK:n huumeyleissopimuksen kanssa. Siinä rangaistusta ankaroittavana tekijänä pidetään, jos rikoksen kohteena on sellaiset huumeet, jotka aiheuttavat eniten haittaa terveydelle. Monessa EU-maassa kannabis on luokiteltu muita huumeita lievemmäksi, mikä on ristiriidassa Single Conventionin huumeluokituksen kanssa myös CND:n hyväksymän lievennyksen jälkeen. Olemme kuitenkin vuosikymmeniä eläneet tämän ristiriidan kanssa ilman kahnauksia INCB:n tai CND:n kanssa!

EMCDDA:n raportissa huomautetaan, että EU-valtioista ainoastaan Kypros, Ranska, Suomi, Kreikka, Unkari, Norja, Ruotsi ja Turkki rankaisevat käytöstä vankeusrangaistuksella, ja ainakin Norja on lipeämässä ruodusta. Tutkimustulokset osoittavat, että kannabiksen kriminalisoinnin ankaruudella ei ole yhteyttä käytön yleisyyteen eli se siitä symbolisesta viestistä, poliitikot ja byrokraatit !

Tutkijat Kenzi Riboulet-Zemouli ja Benjamin-Alexandre Jeanroy esittävät Tsekin hallituksen tilaamassa raportissa ”Models of decriminalisation and legal regulation compliant with International Law and EU acquis” 11 vaihtoehtoa, kuinka kansainvälisten sopimuksien ja EU-lainsäädännön asettamat velvoitteet voidaan sovittaa yhteen kannabiksen kansallisen regulaation kanssa.

Tutkijat muistuttavat esipuheessa siitä, kuinka Ukrainan sodassa tapahtuu massiivisia kansainvälisen sopimusjärjestelmän loukkauksia, joihin verrattuna kannabiksen kansallinen regulaatio on näennäinen ongelma. EU on perustettu laillisuusperiaatteelle, ja siksi sen pitäisi etsiä keinoja lievittää sääntöjännitteitä sekä torjua normien ja lainkuuliaisuuden rappiota.

Lähde: Cannabis regulation in Europe: country experiences. EMCDDA webinar, Cannabis laws in Europe: questions and answers for policymaking. EMCDDA 5.6.2023, Eurobarometer 2022: Impact of drugs on communities, Kenzi Riboulet-Zemouli & Benjamin-Alexandre Jeanroy: Treaty compliance options for cannabis regulations in the EU. Models of decriminalisation and legal regulation compliant with International Law and EU acquis. February 2023.

EMCDDA:n webinaari 13.9.2023