Yhdysvalloissa kannabiksen vapautuminen jyrää kansanterveyden kuin tavarajuna, eikä liittovaltion ”just say no” politiikka pysty punomaan yhteen 50:n osavaltion ja territorion sekä kannabisteollisuuden luomien valvontamallien tilkkutäkkiä. Yhdysvaltojen tiedeakatemioiden raportti esittää liittovaltiolle, kuinka kieltolaki korvataan kansanterveydellisillä tavoitteilla ja keinoilla. Aivan ensiksi pitää vapauttaa kieltolain luomien haittojen ja laillisen valvonnan haasteiden tieteellinen tutkimus.
Tuskyn uutisessa Trumpin alkavasta hallintokaudesta sivuttiin Yhdysvaltojen tiedeakatemioiden konsensusraporttia ”Cannabis Policy Impacts Public Health and Health Equity” kannabispolitiikan vaikutuksesta kansanterveyden ja terveyden tasa-arvoisuuden toteutumiseen. Konsensus tarkoittaa sitä, että raporttia on ollut laatimassa ja tarkistamassa laaja tiedeyhteisö, joka on pitkän linjan debatissa jakautunut karkeistaen kannabiksen vastustajiin ja kannattajiin, haukkoihin ja liberaaleihin. Tämä keskustelu on jalostunut siihen, kuinka kannabiksen valvonta liittovaltion tasolla hoidetaan parhaiten kansanterveyden ja tasa-arvoisuuden tavoitteiden kautta.
Kannabiksen käytöllä on haittansa, mutta kieltolaki on vain pahentanut niitä ja luonut omia. Kannabispolitiikan muutosten kansanterveydellisiä vaikutuksia ei ole kuitenkaan arvioitu kattavasti. Yhdysvaltain tautikeskus, Centers for Disease Control and Prevention, CDC, ja Yhdysvaltain terveysinstituutti, National Institutes of Health, NIH, valtuuttivat Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian, National Academies of Sciences, Engineering and Medicine, NAS, perustamaan kannabispolitiikan muutosten aiheuttamien kansanterveydellisten vaikutusten erikoiskomitea. Sen tehtäväksi asetettiin tutkimustiedon kokoaminen kannabistuotteiden saatavuudesta ja teollisuudenalan valvonnasta tasavertaisuuden näkökulmasta sekä valvontajärjestelmien vahvojen ja heikkojen puolien tutkiminen.
Raportti on jatkoa vuonna 1999 julkaistulle ”Marijuana and Medicine: Assessing the Science Base” ja vuonna 2017 julkaistulle ”The Health Effects of Cannabis and Cannabinoids. The Current State of Evidence and Recommendations for Research”. Uusi raportti käsittelee alaluvuissaan kannabispolitiikkaa, markkinoita, kansanterveyden soveltamista politiikan kehittämisessä, yhteiskunnallisen ja terveyden tasa-arvoisuuden toteuttamista sekä tutkimuksen tasoa ja tarpeita lisätutkimukselle.
Liittovaltion ja osavaltioiden suhteet
Yhdysvalloissa kannabispolitiikkaa liittovaltion ja osavaltioiden välillä ohjaa ainoastaan kaksi oikeusministeriön muistiota, Ogden memo vuodelta 2009 ja Cole memo vuodelta 2013. Ensimmäisessä muistiossa ohjeistetaan liittovaltion kriminaalivalvontaa olemaan puuttumatta osavaltioiden laillistamaan kannabiksen kauppaan lääkekäyttöä varten. Toinen muistio julkaistiin reaktiona kannabiksen laillistamiseen Coloradon ja Washingtonin osavaltioissa vuonna 2012. Siinä kehotettiin liittovaltion viranomaisia keskittymään sellaiseen rikollisuuteen, jolla on relevanssia liittovaltion näkökulmasta, kuten kannabiksen myynti alaikäisille ja kuljetus osavaltioiden rajojen yli.
Kongressi on lisäksi päätöksillään karsinut oikeusministeriön määrärahoja kannabista koskevien syytteiden nostamiseen, ja vuodesta 2014 alkaen kongressi on vuosibudjettia laatiessaan estänyt oikeusministeriötä käyttämästä verovaroja osavaltioiden hyväksymiä lääkekannabisohjelmia vastaan.
Oman lisänsä soppaan toi vuonna 2018 hyväksytty ns. Farm Bill, jonka nojalla kaikki hampputuotteet, myös päihdyttävät, kuten semisynteettiset HHC, THC-0-asetaatti ja THC 8 eli Delta-8-THC, tulivat laillisiksi koko Yhdysvalloissa. Niissä osavaltioissa, joissa kannabiskauppaa ei ole vielä laillistettu, alaikäiset käyttävät näitä hampputuotteita kaksi kertaa yleisemmin kuin kannabiskaupan laillistaneissa osavaltioissa. Näiden aineiden vaikutuksista ja haitoista tiedetään paljon vähemmän kuin kannabiskasvin psykoaktiivisista aineista, koska ilmiö on aivan uusi. Itse asiassa Yhdysvalloissa on enää kolme osavaltiota, joissa ei sallita edes kevytkannabistuotteita.
Kieltolain haittoihin kuuluu myös, että sen tutkiminen on ollut kiellettyä. Yhdysvalloissa vuonna 1998 säädetty laki 21 USC 1703 (12) kieltää valkoisen talon huumetoimistoa, ONDCP, eli liittovaltion huumepolitiikan johtoa myöntämästä liittovaltion rahoja mihinkään tutkimukseen, joka liittyy kannabiksen lääkekäytön tai ei-lääkekäytön laillistamiseen. Tämän takia ONDCP:llä ja CDC:llä ei ole mitään ohjeistusta osavaltioille siitä, kuinka laillistaminen pitäisi hoitaa, mikä on johtanut kannabiksen valvontamallien tilkkutäkkimalliin ja puutteisiin valvonnassa osavaltioiden tasolla.
Laillistamisen laajuudesta johtuen on tullut aika tutkia sen vaikutuksia, varsinkin kun osavaltioiden lainsäädännöissä on merkittäviä eroja. Luodut politiikan muodot ovat vielä niin tuoreita, etteivät tuotevalikoimat, käyttötavat ja markkinat ole vielä vakiintuneet. Näin syntynyt luonnollinen koetilanne synnyttää monimuotoisen kentän tieteellisen tutkimuksen kohteeksi.
Raportin historiallisessa katsauksessa kiinnitetään huomiota siihen, kuinka vuosina 1992 – 2007 sekä pidätykset että tästä koituvat oheisrangaistukset lisääntyivät. Samana ajanjaksona pidätyksestä ja rangaistuksesta seuraavia oheisrangaistuksia ankaroitettiin huomattavasti liittyen mm. oikeuteen saada liittovaltion terveydenhoitoa, opinto-, asumis-, toimeentulo- ja ruokatukia. Tällöin kehkeytyi myös se kannabiksen tutkimusperinne, jossa kriminaalivalvonnan vaikutuksia pelkistetään kannabiksen käytön vaikutuksiksi, ns. patologian paradigma. Tätä tutkimusta rahoittaa National Institute on Drug Abuse, NIDA, yli miljardin vuosibudjetillaan.
Nykyaikaisen laillistamiskampanjan nousu sijoittuu samaan ajanjaksoon, jolloin kannabiksen kieltolakia toteutettiin historiallisen ankarasti! Kalifornia laillisti kannabiksen lääkekäytön vuonna 1996, ja Colorado sekä Washingtonin osavaltio laillistivat aikuiskäytön vuonna 2012. Tämä kehitys loi puolestaan pohjan kannabisteollisuudelle, jonka vastapainona ei ole toimivaa liittovaltiotasoista valvontaa.
Kärjistäen sanottuna liittovaltio kohtelee laillisia kannabiskauppoja kuin huumekartelleja eli ne eivät saa tehdä normaaleja verovähennyksiä ja muita taloudellisia etuja, mutta toisaalta kannabisteollisuus pystyy vaikuttamaan osavaltioiden lainsäädäntöön ja valvontaan.
Kannabisteollisuuden vaikutusta on ollut vaikea pidätellä, koska sen edustajat ovat olleet mukana laatimassa lainsäädäntöä Coloradosta ja Washingtonista alkaen. Osavaltioiden viranomaisten pyrkimykset asettaa rajoituksia THC-pitoisuudelle, tuotteiden maustamiselle tai ympäristövaikutuksille ovat kilpistyneet teollisuuden vastustukseen. Teollisuus haluaa vähätellä haittoja ja nostaa esille kannabiksen mahdollisia hyötyjä. Kannabisteollisuus vaarantaa kansanterveyden kampanjoimalla valvonnan säätämistä vastaan. Tämä heikentää samalla ihmisten luottamusta tieteelliseen tutkimukseen vaikeuttamalla tutkimukseen liittyvän epävarmuuden ja tehtaillun epäluulon erottamista toisistaan. Eturistiriidat ovat yleisiä valvovien virkamiesten vaihtaessa työpaikkaa teollisuuden palvelukseen ja toisinpäin ilman laissa säädettyjä rajoituksia.
Koko tätä laillistamiskehitystä leimaa pitkäjänteisen ja järjestelmällisen tiedonkeruun puute. Ensimmäisenä laillistaneista kahdeksasta osavaltiosta (Colorado, Washington, Alaska, Oregon, Kalifornia, Maine, Massachusetts ja Nevada) ainoastaan kuudella on laissa säädetty kehityksen seurannasta, mutta kaksi näistä kuudesta ei ole lainkaan säätänyt tutkimuksen rahoitusta. Ainoastaan Coloradon osavaltio sääti lakiin kattavan tiedonkeruujärjestelmän, joka tuottaa lainsäätäjille säännöllisesti tutkimuksia, analyysejä ja suunnitelmia, mikä auttaa kansanterveydellistä suunnittelua ja toimintaa.
Laillistamisen eriarvoisuus
Parhaan saatavilla olevan tiedon perusteella kannabikseen liittyvät pidätykset ovat vähentyneet vuoden 2002 613 986:sta 500 395:een vuonna 2019 eli 18.5%. Jos ajatellaan sitä, kuinka paljon kannabiksen käyttö on noussut tänä aikana, on tämä rankaisemisen väheneminen vielä suurempaa. Vertaamalla kannabiksen kulutuspäivien lisääntymiseen rankaiseminen on vähentynyt 69 %.
Tämä rankaisemisen väheneminen on koitunut yksipuolisesti valkoisen väestönosan hyväksi, ja tilastojen mukaan värillisen väestönosan rankaiseminen on jopa lisääntynyt.
Rankaiseminen aiheuttaa myös terveydellisiä ja taloudellisia oheisrangaistuksia, jotka ulottuvat paljon pidemmälle ja kauemmin kuin varsinainen sakko- tai vankeusrangaistus.
Pidättäminen kaventaa nuorten opintomahdollisuuksia, mikä vaikuttaa taloudellisen turvan ja palkan kehitykseen. Alaikäisenä pidätyksi joutuminen liittyy rikollisuuden kehitykseen nuorella aikuisiällä ja keski-iässä rajoittaen koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia. Huonoimmat koulutusmahdollisuudet ovat aikaisemmin pidätetyksi joutuneilla värillisillä.
Asuinalueet, joihin kasautuu köyhyyttä, rikollisuutta ja erilaisia vähemmistöjä, lisäävät kannabiksen käyttöä. Asuinalueen huono-osaisuus korreloi viikottaisen ja liki päivittäisen kannabiksen käytön kanssa. Tuoreen tutkimuksen mukaan kannabiskauppojen tiheys liittyy useisiin sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin. Tutkimustulokset kannabiskauppojen avaamisen vaikutuksista asuinalueiden turvallisuuteen ovat ristiriitaisia, koska samoille alueille voidaan avata laillisia ja laittomia kauppoja.
Ensimmäisessä vaiheessa kannabiksen laillistaneet osavaltiot eivät alkuun laatineet tasa-arvoisuutta edistäviä säädöksiä, kun taas viime vuosina laillistaneissa osavaltioissa tasa-arvoisuuden takaavat säädökset on laadittu muun lainsäädännön yhteydessä. Vuonna 2023 22:ssa 24:stä kannabiksen laillistaneesta osavaltiosta on laadittu yhteiskunnallista tasa-arvoisuutta edistäviä säädöksiä. Näistä 16:ssa osavaltiossa rikosrekisterimerkinnät poistetaan valtiovallan toimesta ja 6:ssa on hakemuksiin perustuva järjestelmä, mikä tarkoittaa sitä, että kansalaisten tulee itse aloittaa prosessi rekisterimerkintöjensä poistamiseksi.
Raportti suosittaa laillistaneita osavaltioita korjaamaan rikosoikeudellinen järjestelmä siten, että siihen liittyy automaattinen vähäisistä kannabisrikoksista saatujen rikosrekistereiden poistaminen.
Verotuotto ja tasa-arvoisuus
Tax Foundation on arvioinut, että kannabiksen liittovaltiotasoinen laillistaminen tuottaisi 8,5 miljardin dollarin verotulot vuodessa. Vuonna 2021 osavaltiot keräsivät 3 miljardia dollaria verotuottoina.
Työpaikkojen luomisen arviointi on monimutkaista, koska laillinen teollisuus korvaa hitaasti laitonta ja käytännössä laittomista työpaikoista tulee laillisia. Valkoinen väestönosa omistaa 75 – 80 % kannabiskaupoista ja noin 70 % työvoimasta on valkoisia.
Kannabiksen laillistamisen taloudelliset vaikutukset ovat monimuotoisia hyödyttäen tai haitaten eri asuinalueita ja väestönryhmiä eri tavalla. Tällä hetkellä kannabiksen laillistaminen ei näytä korjaavan taloudellista eriarvoisuutta. Kannabisteollisuus tuottaa verotuloja osavaltioille, mutta tämä ei hyödytä kannabiksen kieltolaista kärsimään joutuneita, vaan eriarvoisesti toteutettu työntekijöiden huumetestaus heikentää mustan väestönosan työllisyysnäkymiä.
Kannabispolitiikan vaikutus koulutuksen saatavuuteen ja laatuun on monimutkainen. Yhdysvalloissa julkinen koululaitos kustannetaan pääosin liittovaltion ja osavaltioiden keräämillä verotuloilla. Määrärahat kohdistetaan kullekin alueelle sellaisten tekijöiden perusteella, kuten alueen veropohja, koulutuksen tarve ja koulunkäynti. Joissakin osavaltioissa kannabiksesta saatuja verotuloja on erikseen jyvitetty koulutukselle. Vuoden 2022 tietojen mukaan Alaska, Colorado, Michigan, Nevada, New York ja Oregon käyttivät kannabisveroja koulutuksen rahoittamiseen.
Kannabispolitiikalla vaikutetaan koulutuksen saatavuuteen ja laatuun kahta eri kanavaa myöten. Sen avulla säädellään lapsiin ja nuoriin vetoavien tuotteiden saatavuutta ja markkinointia, mikä vaikuttaa kannabiksen käytön tiheyteen ja määriin alaikäisten keskuudessa. Kannabiksen käyttö nuorena voi vaikuttaa kielteisesti älylliseen toimintaan, keskittymiskykyyn ja työmuistiin, mikä laskee koulusuorituksia ja motivaatiota osallistua kouluun.
Toiseksi politiikka, joka keskittyy kannabiksen käytön ja hallussapidon torjuntaan varsinkin haavoittuvia nuorisoryhmiä kohtaan, voi johtaa eroihin kouluun osallistumisessa ja ilmoittautumisessa, mikä vaikuttaa asuinalueella kaikkien saatavilla oleviin koulutusresursseihin.
Nollatoleranssipolitiikka, jossa kannabiksen hallussapidon vuoksi erotetaan koulusta määräajaksi tai kokonaan, lisää pinnaamista ja koulusta eroamista, vieraantumista opiskelusta, akateemisten tavoitteiden loppumista ja nuorisorikollisuutta toimenpiteiden kohteeksi joutuneissa koululaisryhmissä.
Koulunkäyntiin vaikuttaa myös alhaisen tulotason ja etnisesti monimuotoisten asuinalueiden lisävalvonta, mikä lisää näiden alueiden nuorison todennäköisyyttä joutua pidätetyksi kannabiksen käytöstä ja hallussapidosta.
Jos laillistamispolitiikkaan liitetään dekriminalisointisäädökset hallussapidon ja käytön kriminalisoinnin poistamiseksi sekä aikuisilta että alaikäisiltä, niin siten kriminalisointipolitiikasta eriarvoisesti kärsimään joutuneet asuinalueet ja oppilaitokset hyötyvät politiikan muutoksesta.
Uudelleenluokittelu
Kannabis luokiteltiin vuonna 1970 säädetyn huumausainelain ankarimpaan I luokkaan vuosikymmenien demedikalisaation eli kannabiksen lääkinnällisten hyötyjen kiistämisen seurauksena alkaen vuoden 1937 Marijuana Tax Actista.
Ehdotetulla huumeluokituksen muutoksella on merkittäviä vaikutuksia, jos valkoisen talon hallinto- ja taloustoimisto, White House Office of Management and Budget, OMB, hyväksyy suositukset. Kannabiksen luokituksen muutos I:stä III luokkaan mahdollistaa liiketoiminnan kulujen vähentämisen liittovaltion verotuksessa. Kannabista ei saa tällä hetkellä kuljettaa osavaltioiden rajojen yli, ja luokituksen lieventäminen vähentäisi liittovaltion virkamiesten sekaantumista rajojen yli kulkevaan kannabiskauppaan.
Merkittävin luokituksen muuttamisen tuoma hyöty olisi lääkinnällisten hyötyjen tutkimusesteiden vähentäminen vaikka tämä ei täysin poista niitä. III luokan huumeiden tutkimiseksi ei edellytetä erillistä tutkijoiden rekisteröintiä ja laboratorioiden valvonta on vähäisempää, mikä lisää tutkijoiden halukkuutta tutkimusta kohtaan.
Luokituksen muutoksen vaikutusta osavaltioiden lääkekannabisohjelmiin ei vielä voida arvioida, koska siihen vaikuttaa se, kuinka lääkevalvontavirasto, FDA, hallinnoi muutosta sekä tuomioistuimien tekemät luokituksen muutoksen tulkinnat.
Vaikka luokittelun muutos vähentää tutkimuksen esteitä, ei se merkitse laillistamista liittovaltion tasolla, ja osavaltioiden luomat lääkekäyttö- ja aikuiskäyttöohjelmat olisivat edelleen virallisesti laittomia liittovaltion nykyisen lain mukaan.
Uudelleenluokittelu olisi kuitenkin merkittävä askel kohti kannabiksen valvontaa koko Yhdysvaltojen alueella. Kannabispolitiikan ja -tuotteiden standardisointi liittovaltion tasolla hyödyttäisi kannabiksen käyttäjiä edistämällä kannabistuotteiden ja niiden käytön turvallisuutta.
U.S. Pharmacopeia on laatinut kannabiksen kukinnon laatu- ja analyyttiset standardit ja on kehittämässä standardeja kannabisuutteille, joita käytetään lääkkeissä ja syötävissä tuotteissa. Raportti suosittelee näiden standardien ottamista liittovaltion valvontamallin perustaksi laillisten kannabistuotteiden turvallisuuden ja laadun takaamiseksi.
Kokemukset muista maista
Raportissa tuodaan esille kokemuksia ja tutkimustietoja muista kannabiskaupan laillistaneista maista.
Kanada laillisti kannabiskaupan vuonna 2018 kansanterveyttä ja turvallisuutta ajatellen. Lailla luotiin liittovaltio-, provinssi- ja alueviranomaisia valvomaan koko tuotanto- ja myyntiketjua. Liittovaltio vastaa kaikesta luvituksesta, mutta tuottajille ja tuotannolle ei asetettu mitään kattoa. Yrityksille ei asetettu myöskään rajoituksia, minkä seurauksena USA:n kannabismarkkinoilta erossa pysyneitä monikansallisia tupakka- ja alkoholiyhtiöitä on lähtenyt mukaan Kanadan kannabismarkkinoille.
Ensimmäisenä vuonna sallittiin vain muutamia kannabistuotteita, ja valikoimaa laajennettiin vuonna 2020. Tämä kehitys ja laillistamisen vaihteleva toteutus eri provinsseissa on mahdollistanut kannabispolitiikan muutosten vaikutuksien tutkimuksen.
Vahvojen kannabistuotteiden sekä kaupallisten myyntipisteiden tulo samaan aikaan markkinoille lisäsi huomattavasti ensiapukäyntejä. Näihin liittyi kannabishyperemesistä, ajoneuvo-onnettomuuksia sekä kannabiksen aiheuttamia psykooseja. Samanlaista lisäystä ei koettu pelkän kannabiskukinnon kaupan ja kotikasvatuksen alettua. Pelkän kukinnon myymisen alku laillistamisen alkuvaiheessa ei myöskään aiheuttanut liikenneturvallisuuden heikentymistä.
Kanadassa laillistaminen vähensi merkittävästi kannabikseen liittyviä pidätyksiä, laski kannabiksen laillista hintaa ja lisäsi kannabistuotteiden THC-pitoisuutta. Se lisäsi vain vähän aikuisten edellisen kuukauden aikana tapahtunutta kannabiksen käyttöä, ja tulokset kannabiksen käytön kehityksestä alaikäisten keskuudessa ovat ristiriitaisia. Aikuisten akuuttien ensiapukäyntien lisääntymistä kannabiksen käytön johdosta havaittiin alueilla, joissa kannabiskauppojen määrä kasvoi nopeasti, ja alaikäisten kannabismyrkytysten kasvu tapahtui syötävien tuotteiden tullessa aikuisten kannabismarkkinoille.
Uruguay laillisti kannabiskaupan vahvasti säädeltynä vuonna 2012. Kotikasvatus ja kannabisklubit sallittiin vuonna 2014 ja apteekkimyynti vuonna 2017, mutta myynnin kehitys on ollut hidasta. Vuonna 2023 kannabista myyviä apteekkeja oli vasta 38 eikä mainontaa sallita.
Uruguayn hallitus on asettanut vähittäismyyntihinnan juuri laittomien markkinoiden hintatason alle. Kannabiskauppaa ei veroteta. Kannabista saa ostaa tai kasvattaa laillisesti vain rekisteröitymällä kannabiksen käyttäjäksi. Henkilö voi rekisteröityä apteekin asiakkaaksi, kotikasvattajaksi tai klubin jäseneksi.
Laillistamisen jälkeen uruguaylaiset kannabiksen käyttäjät hylkäsivät huonolaatuisen laittoman kannabiksen, ”prensadon”, yhteydet sen myyjiin ja alkoivat käyttää kukintoa. Samaan aikaan tuotantovaje ja vähittäismyynnin puute rajoittivat järjestelmän käynnistämistä. Alussa myös rekisteröinnin vaatimus rajoitti käyttäjien siirtymistä laillisille markkinoille. Tuoreimman tiedon mukaan reilu 50 % kannabiksen käyttäjistä on rekisteröitynyt ja näistä 34 % hankkii kannabiksensa suoraan laillisesta lähteestä ja 17 % saa sitä heiltä.
Toistaiseksi muutos ei ole lisännyt kannabiksen käyttöä eikä sen kokemista riskittömänä nuorten keskuudessa. Vuonna 2014 kannabiksen saatavuuden lisäännyttyä kannabiksen käytön havaittiin lisääntyneen 18 – 21 vuotiaiden keskuudessa, mutta tämä on tasaantunut. Laillistaminen on lisännyt liikenneonnettomuuksia, mutta toistaiseksi tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia.
Kanada ja Uruguay ovat laillistaneet kannabiskaupan koko valtion tasolla, ja molemmat ovat säätäneet johdonmukaisen lainsäädännön verrattuna Yhdysvaltoihin. Kanadassa on säädetty ikärajat, mainonnan rajoitukset ja joillakin provinsseilla on kannabismonopoli. Kannabiksen vaikutuksen alaisena ajaminen ei ole lisääntynyt, mutta kannabiksen käytön aiheuttamien ensiapukäyntien lisääntyminen liittyy vahvojen kannabistuotteiden tuloon markkinoilla ja vähittäiskaupan nopeaan laajenemiseen.
Uruguay sääti hyvin tarkasti valvotut kannabismarkkinat, ja tutkimukset osoittavat käyttäjien siirtyvän laillisille markkinoille, mutta saatavuuden rajoitukset hidastavat tätä muutosta. Terveysvaikutusten tutkimus on rajallista, mutta tulokset osoittavat vain väliaikaista kannabiksen riskikäytön kasvua nuorten aikuisten keskuudessa laillistamisen jälkeen.
Laillistamisen tiekartta
Yhdysvaltain tiedeakatemioiden konsensusraportti kannabispolitiikasta on laillistamisen tiekartta. Raportti kertoo siitä, että Yhdysvalloissa laillistaminen on politiikan valtavirtaa ja on vaikea kuvitella poliittisten suhdanteiden muuttumisen vaikuttavan lopputulemaan. Eikä laillistaminen ole mikään kertarysäys vaan prosessi, johon kuluu aikaa.
Tupakkaa ja alkoholia voidaan rinnastaa kannabistuotteisiin mutta niiden välillä on tärkeitä eroja. Kannabiskasvissa ei ole kyse vain yhdestä kannabinoidista vaan kullakin hybridillä on oma ainutlaatuinen kemiallinen profiilinsa. Kullakin hybridikasvilla on erilainen sekoitus kannabinoideja ja niillä voi olla erilaisia lääkinnällisiä vaikutuksia. Tupakalla ja alkoholilla ei ole todettuja lääkinnällisiä hyötyjä ja siten ne poikkeavat täysin kannabiksesta. Siksi on vaikeaa tietää etukäteen, mitkä alkoholin ja tupakan valvonnassa hyväksi koetut valvontastrategiat olisivat tehokkaita kannabiksen valvonnassa.
Kansanterveyden asiantuntijaraati valitsi sellaisia valtiovallan säätelytoimia, joiden avulla todennäköisimmin saavutettaisiin kansanterveydelliset tavoitteet:
- valtion/osavaltion monopoli
- vähittäiskauppojen sijainnin rajoitukset
- verotus
- vähittäismyynnin hintojen ja toiminnan rajoitukset
- tuotesuunnittelun rajoitukset ja vaatimukset
Alaikäisten kannabiksen saatavuuden ja heille suunnatun mainonnan valvonta arvioitiin hyviksi keinoiksi rajoittaa alaikäisten kannabiksen käyttöä. Raati piti kannabiksen vaikutuksen alaisena ajamisen valvonnan säätämistä tärkeänä liikenneturvallisuuden kannalta.
Sen sijaan raati hylkäsi kaksi kansanterveydellistä strategiaa, tuoteyksikön minimihinnoittelun ja käytön ensisijaiset ehkäisytoimet, koska niiden soveltaminen on haasteellista kannabiksen valvonnassa.
Raportti suosittaa, että Yhdysvaltain tautikeskuksen, CDC, tulee laatia parhaiden käytäntöjen luettelo kansanterveyden suojelemiseksi kannabiksen laillistaneille osavaltioille pohjaten kokemuksiin alkoholin ja tupakan valvonnasta. Näihin tulee lukeutua markkinoinnin rajoitukset, ikärajat, vähittäismyynnin rajoitukset, verotus, hintojen valvonta, tuotesuunnittelu ja saatavuuden rajoittaminen alaikäisille. Lisäksi muita toimenpiteitä ovat kannabiksen vaikutuksen alaisena ajamisen vähentäminen, valtiomonopolin suosiminen sekä kasvatuksen neuvonta tuotteiden ja ympäristön saastumisen ehkäisemiseksi. Parhaita käytäntöjä tulee päivittää uuden tutkimustiedon valossa.
Kansanterveyden sidosryhmien tulee kehittää lainsäädäntömallia parhaista käytännöistä, ja kun CDC on saanut valmiiksi luettelonsa parhaista käytännöistä, pitää tämä sisällyttää malliin.
Laittomien markkinoiden korvaaminen laillisilla
Kannabiksen laillistamisella osavaltioissa on jo tähän mennessä ollut valtava vaikutus laittomien markkinoiden hävittämisessä. Selkein esimerkki on Meksikosta salakuljetetun kannabiksen loppuminen melkein kokonaan: kannabiksen takavarikot ovat laskeneet Meksikon vastaisella rajalla 97 % kymmenessä vuodessa eli yli miljoonasta kilosta vuonna 2013 noin 30 000 kiloon vuonna 2023.
Myös tuoreet luvut Coloradosta ja Oregonista osoittavat kannabiksen käyttäjien valitsevan etupäässä laillisten markkinoiden tuotteita. Tähän vaikuttaa merkittävästi se, kuinka paikallishallinto sallii laillisten kannabiskauppojen toiminnan alueellaan. Tämä selittää laittomien markkinoiden vahvan aseman Kaliforniassa, missä useat paikkakunnat ovat kieltäneet laillisten kannabiskauppojen toiminnan. Muita selittäviä tekijöitä on kriminaaliviranomaisten höllä asenne ja pienet rangaistukset laittomasta kannabiskaupasta ja kasvatuksesta.
Yhä useampien osavaltioiden laillistaessa kannabiskaupan lääke- ja aikuiskäyttöön yhä useampi kannabiksen käyttäjä ilmoittaa ostavansa kaupasta. Tämä joukko on kaksinkertaistunut kuudessa vuodessa 26 %:sta vuonna 2018 56 %:iin vuonna 2023. Kannabiksen laillistaneissa osavaltioissa osuus, 64 %, on selkeästi suurempi kuin laittomissa osavaltioissa asuvien keskuudessa, 39 %.
Laittomien ja laillisten markkinoiden keskinäinen dynamiikan ymmärtämistä vaikeuttaa kieltolain perintönä tutkimustiedon puute sekä vuoden 2018 Farm Billin vaikutus. Löytyy tieteellistä näyttöä siitä, että kannabiksen laillistaneissa osavaltioissa yhä useampi hankkii kannabiksensa laillisista lähteistä, tämä kehitys vie kuitenkin aikaa.
Laillisen saatavuuden lisääntyminen ja kannabiskauppojen ilmaantuminen katukuvaan ei ole lisännyt kannabiksen käyttöä alaikäisten keskuudessa. Kannabiksen vähittäismyyntiin säädettyjen ikärajojen valvonnan on todettu olevan hyvin toteutettu kannabiskauppojen tarkistaessa iän kauppaan saavuttaessa jopa yli 90 %:ssa kaupoista eri aikoina ja eri osavaltioissa tehdyissä tarkastuksissa.
Koululaiskyselyn Monitoring the Future antamien lukujen perusteella kannabiksen käyttö on vähentynyt tasaisesti kaikissa ikäluokissa. Lukion viimeisen luokan oppilaiden keskuudessa kannabista kuluneen vuoden aikana käyttäneitä on kuitenkin yhä 26 %. Heidän keskuudessaan päivittäin tai lähes päivittäin käyttäneiden määrä oli 19 % vuonna 1997, minkä jälkeen se laski 12 %:iin vuonna 2018 ja on pysynyt tällä tasolla. Vuonna 2024 luku oli 13 %.
Laillisen aseman sijaan kannabiksen käytön aloittamiseen vaikuttavat monet muut syyt. Kannabiksen käyttö on laskenut osana nuorison yleisempää raitistumistrendiä, ja Yhdysvalloissa nuoriso on raittiimpaa kuin koskaan aiemmin.
Laittomien markkinoiden korvaamiseen laillisilla vaikuttavat useat eri tekijät lainsäädännöllisestä ympäristöstä valvonnan aktiivisuuteen.
Tutkimus laillistettava
Suurten linjojen lisäksi raportista löytyy mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kannabistuotteiden THC-pitoisuuden noususta ja tämän aiheuttamista terveysongelmista on nostettu vähän väliä lööppejä ja huolikeskustelua. Raportissa käydään läpi tutkimustuloksia ja esitettyjä riskejä, mutta todetaan, ettei vahvuus itsessään ole huolen aihe, jos kannabistuotetta annostellaan pieniä määriä. Yhdysvaltojen lääkevalvontavirasto, FDA, hyväksyi vuonna 1985 reseptilääkkeeksi kemoterapian aiheuttamaan pahoinvointiin dronabinolin, joka on 90 %:sta synteettistä THC:tä, mutta sitä käytetään 2,5 mg annoksina.
Raportissa todetaan, että kannabis-skitsofreniakausaliteetin todistamisen heikkous on siinä, että yhteys on usein pieni, kun otetaan huomioon muut selittävät tekijät, ja on vaikeaa saavuttaa luottamus siitä, että tämä yhteys on selittävä.
Suomessa lääkeviranomaiset esittävät, ettei kannabiksesta ole kipulääkkeeksi. Raportissa todetaan näytön olevan vahvaa sille, että kannabista voidaan käyttää aikuisten kivunlievityksessä.
Kannabiksen valvonnasta liikenneturvallisuuden kohentamiseksi raportissa todetaan tutkimusnäytön olevan ristiriitaista. Kannabista säännöllisesti käyttävillä ei ole todettu ajokyvyn huononemista kannabiksen käytön seurauksena, ja verestä mitattu THC-pitoisuus ei korreloi ajokyvyn kanssa ajosimulaattoreilla tehdyissä kokeissa.
Yhteenvetona kaupallinen kannabisteollisuus voi heikentää terveyden tasa-arvoisuutta, mutta kannabiksen liittovaltiotasoisella valvonnalla voidaan edistää yhteiskunnallista tasa-arvoisuutta ja sitä kautta terveyden tasa-arvoisuutta vähentämällä kannabiksen käytön, hallussapidon ja myynnin kriminalisoinnin haittoja, jotka ovat perinteisesti kasautuneet epäoikeudenmukaisesti vähemmistöiksi leimatuille väestönosille. Kannabispidätysten rotuerot ovat voineet jopa kasvaa laillistamisen myötä, ja vähemmistöille kohdistettu markkinointi ja kannabiskauppojen keskittyminen tietyille asuinalueille ovat johtaneet erilaisiin kannabiksen käyttötapoihin. Tästäkään ei juuri löydy tutkittua tietoa.
Raportti suosittaa tiedon keräämiseksi, että NIH ja CDC yhteistyössä osavaltioiden, paikallisten ja heimojen terveysviranomaisten sekä yrittäjien kanssa tukevat sen tutkimista, kuinka osavaltioiden ja paikallistason kannabislait vaikuttavat kansanterveyden ja terveyden tasa-arvon toteutumiseen.
Ensisijainen suositus onkin suoraan Yhdysvaltojen kongressille: sen pitää sallia valkoisen talon huumetoimiston, Office of National Drug Control Policy, ONDCP, rahoittaa kannabispolitiikan muutoksen vaikutuksien tutkimista.
Laillistaminen jyrää kuin tavarajuna
Buffalon yliopiston tutkijat esittävät American Journal of Public Health tiedelehdessä julkaistussa artikkelissa ”A Social-Ecological Model for Understanding Cannabis Risks and Promoting Harm Reduction” käyttäytymisen monitasoista yhteiskunnallis-ekologista mallia tiedeakatemioiden raportissa esitettyjen suositusten ja tavoitteiden toteuttamiseksi, kannabiksen käytön aiheuttamien haittojen ymmärtämiseksi sekä näiden haittojen ehkäisemiseksi.
Artikkelissa perustellaan, miksi tarvitsemme kannabispolitiikassa muutosta pois rankaisevasta ja raittiutta painottavasta politiikasta kansanterveyttä ja kansalaisten ohjeistusta korostavaan politiikkaan. Tämä muutos tulee tehdä pian, koska kannabis on laillistettu useimmissa osavaltioissa. Kannabiksen laillistaminen jyrää kansanterveyden kuin tavarajuna, jos kannabispolitiikkamme perustuu ainoastaan ”just say no” hokemalle.
Tutkijajoukko kehottaa kiinnittämään huomion tähän huolta herättävään ja mahdollisesti vaaralliseen tilanteeseen, joka johtuu siitä yhteiskunnallisesta ympäristöstä, jota on ohjannut politikointi eikä tieteellisiin tutkimustuloksiin perustuva päätöksenteko.
”Haluamme kertoa, että tämän kentän tulee siirtyä haittoja vähentävään ja terveyttä edistävään suuntaan käyttäen niitä välineitä, jotka ovat jo tuttuja kansanterveyden parissa työskenteleville,” selittää Buffalon yliopiston ensihoidon apulaisprofessori Daniel J. Kruger.
Kannabis on luokiteltu Yhdysvaltojen liittovaltion lainsäädännössä I luokan huumausaineeksi perusteluna sen väärinkäyttöpotentiaali sekä se, ettei sillä ole lääkinnällistä käyttöä. Tämä määrittely on täysin ristiriidassa empiirisen näytön kanssa.
”Tarvitsemme liittovaltion tasolla muuta säätelymallia kuin kannabiksen kriminalisointi. Tällä hetkellä 50:n osavaltion ja territorion tasolla on säädösten ja politiikan muotojen sekamelska, joiden välillä ei ole yhteensopivuutta,” Kruger jatkaa.
Kannabiksen käyttäjiltä puuttuu luotettava ja laadukas tieto siitä, kuinka kannabis vaikuttaa ja kuinka sen haittoja voidaan vähentää ja välttää. Tietoa saadaan ystäviltä ja sukulaisilta, ja suurin osa kannabista lääkinnällisesti käyttävistä saa tietonsa muualta kuin terveydenhoidon piiristä.
Artikkelissa käytetään esimerkkinä uutta semisynteettistä THC-O, jonka käytöstä ei ole saatavilla luotettavaa tietoa. Kannabistuotteita kehotetaan käyttämään syömällä tai höyrystämällä, mutta THC-O:n vaporoinnissa voi syntyä keteenikaasua, joka vahingoittaa keuhkoja.
”Tarvitsemme tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa politiikkaa, ja siihen tarvitsemme tutkimusta. Tarvitsemme kliinisiä kokeita, mutta niiden lisäksi myös tutkimusta siitä, kuinka ihmiset käyttävät kannabista ja millaista hyötyjä tai haittoja he kokevat, jotta kansanterveyspolitiikka voisi täyttää todellisen tehtävänsä: tuottaa hyötyjä ja vähentää kustannuksia, riskejä ja haittoja ihmisille ja yhteiskunnalle,” Kruger tiivistää.
Laillistamiskokeilun opetukset
Amir Englund (*) on kansainvälisesti tunnustettu kannabinoidipsykofarmakologian tohtori ja tutkija Kings Collegessa Lontoossa. Hän julkaisi The Conversation lehdessä artikkelin ”What are the lessons from America’s great cannabis liberalisation experiment?” Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Uruguayssa käynnissä olevan kannabiksen vapautumisen opetuksista. Prosessi etenee koko ajan, ja pitää esittää keskeinen kysymys, miten laillinen valvonta vaikuttaa kannabiksen käytön aiheuttamiin haittoihin?
Kannabiksen laillisen kaupan sanotaan lisäävän sen käyttöä ja tämä näkyy myös kyselytutkimuksissa. Toisaalta kannabiksen käyttö ei ole lisääntynyt alaikäisten keskuudessa. Aihe on monimutkainen tutkimuskohde, koska kannabiksen käyttö on yleistynyt sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa 2000-luvun alusta saakka paljon ennen laillistamisen alkua.
Kannabiksen käytön yleisyyttä tutkitaan yleensä kyselytutkimuksilla, joiden ongelma on aliraportointi, koska vastaajat yleensä salaavat todellinen mielipiteensä näyttääkseen kunnon kansalaisilta. Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa käytettiin epäsuoria menetelmiä tämän virheen korjaamiseksi ja tulokseksi saatiin 2 – 3 kertaa enemmän kannabiksen käyttöä verrattuna aikaisempiin kyselytutkimuksiin.
Kannabiksen laillistaminen ei ole kaksijakoinen valinta. Huumepoliittisilla päätöksillä voi olla merkittäviä vaikutuksia huumeita käyttäville ihmisille ja yhteiskunnalle koituville haitoille. Tiedämme esimerkiksi, että markkinointi, kauppojen lukumäärä, aukioloajat, verot, hintataso, pakkaukset, ikärajat ja hintataso vaikuttavat yleisimmin käytetyn päihteen, alkoholin käyttöön ja sen aiheuttamiin haittoihin.
Uruguay laillisti kannabiksen vuonna 2012 omaksuen edellä mainitut toimenpiteet. Siellä ei ole koettu kannabiksen käytön yleistymistä, sen kokemista haitattomampana eikä kannabisriippuvuuden yleistymistä verrattuna naapurimaihin.
Laillistamisen vakava harkinta vaatii myös kieltolain tehokkuuden ja haittojen arviointia. Kieltolaki sallii rikollisten hyötyvän kannabiskaupan voitoista, mikä kasvattaa rikollisjengejä ja niiden toimintaa. Tutkimukset osoittavat huumekaupan kriminaalivalvonnan lisäävän väkivaltaa. Asiantuntijat tuntevat paljon muitakin kieltolain aiheuttamia haittoja, ja näyttö siitä, että ankara lainsäädäntö estäisi kannabiksen käyttöä, on heikko.
Ei ole täydellistä huumepolitiikkaa, ja päihteet, kuten kannabis, ovat aina olleet osa ihmiskuntaa. Tulevaisuuden kannabispolitiikan harkinnassa pitää nähdä vivahteita ja perustaa valvonta tutkittuun näyttöön ottamalla oppia Yhdysvalloista ja muista maista, joissa kannabislakeja on lievennetty.
__________________
(*) Amir Englund yhdessä kansainvälisen tutkijaryhmän kanssa julkaisemassa tutkimusartikkelissa ”Exploring causal mechanisms of psychosis risk” analysoidaan psykoosin riskitekijöiden vaikutusmekanismeja. Tutkimuksessa on perinteisesti keskitytty yhteen riskiin ja suojaavaan tekijään erikseen. Tämä tutkimuskatsaus viittaa siihen, että monet psykoosin riskitekijöistä vaikuttavat yleisien syymekanismien kautta. Emme vielä tiedä, mitkä näiden riskitekijöiden yhdistelmistä laukaisevat psykoosin.
Psykoosien vähentämiseen tähtäävien yleispätevien toimenpiteiden todentaminen on haastavaa, koska niiden esiintyvyys väestötasolla on alhainen. Siksi tiedossa oleville riskitekijöille altistumisen vähentäminen voi olla valistunut vaihtoehto. Toimenpiteiden kohdentamisella sellaisiin riskitekijöihin ja suojaaviin tekijöihin, joihin pystytään vaikuttamaan, kuten lapsuusajan traumat tai kannabiksen käyttö, voidaan vähentää psykoosien ilmenemistä väestötasolla.
Toisessa tutkimuksessa ”Effects of cannabidiol and delta-9-tetrahydrocannabinol on plasma endocannabinoid levels in healthy volunteers: a randomised double-blind four-arm cross-over study” selvitettiin kannabiksen vaikuttavien aineiden THC ja CBD yhteisvaikutusta. On ajateltu, että CBD lieventäisi THC:n psykoaktiivisia vaikutuksia ja näin myös THC:n haittavaikutuksia. Tässä tutkimuksessa päädyttiin ainakin osittain kumoamaan käsitys CBD:stä tasapainottavana kannabiksen ainesosana.
Lähde:
Cannabis Policy Impacts Public Health and Health Equity. The National Academies of Sciences, Engineering and Medicines 2024, koko raportti.
Marijuana and Medicine: Assessing the Science Base. Institute of Medicine 1999,
Cannabis Inflorescence for Medical Purposes: USP Considerations for Quality Attributes. Journal of Natural Products 13.4.2020,
The Health Effects of Cannabis and Cannabinoids. The Current State of Evidence and Recommendations for Research. National Academies of Sciences, Engineering, and Medicine 2017,
National Survey Results on Drug Use, 1975–2024: Overview and key findings for secondary school students. Monitoring the Future Study Annual Report 2024,
A Social-Ecological Model for Understanding Cannabis Risks and Promoting Harm Reduction. American Journal of Public Health 23.10.2024,
UB researchers urge cannabis policy shift toward public health approach. University of Buffalo, Professional Staff Senate 24.10.2024,
Amir Englund: What are the lessons from America’s great cannabis liberalisation experiment? The Conversation 20.11.2024,
Exploring causal mechanisms of psychosis risk. Neuroscience & Biobehavioral Reviews July 2024,
Effects of cannabidiol and delta-9-tetrahydrocannabinol on plasma endocannabinoid levels in healthy volunteers: a randomised double-blind four-arm cross-over study. Cannabis and Cannabinoid Research February 2024.
DEA:n kuulemisprosessin järjestäytymiskokous 2.12.2024, varsinainen kuuleminen alkaa 21.1.2025 jatkuen maaliskuulle. Oikeusministeriön hallinto-oikeuden päätuomari John J. Mulrooney johtaa kuulemisia.
Kuinka korjata New Yorkin laillistamisprojekti? Laillisia kauppoja on vasta 60 ja laittomia 3000. All in One yhtiön omistaja Mike Geraci kertoo kannabisteollisuuden näkökulman.
New Yorkissa ratsataan laittomia kannabiskauppoja
Onko Trumpin hallinnossa kannabis myötätuulessa ?
Delta-8 THC:stä on tullut vuoden 2018 Farm Billin jälkeen alaikäisten suosikki, diet weed
