{xtypo_quote}Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia. – Albert Einstein{/xtypo_quote}
Miksi kannabista ei laillisteta kaikesta tutkimuksesta huolimatta ja miksi rankaiseminen jatkuu, vaikka sen tueksi ei ole koskaan ollut esittää mitään tutkittua tietoa? TuSKY jatkaa tässä artikkelissa huumesodan ja kannabiksen kieltolain taustalla vaikuttavien yhteiskunnallisten rakenteiden paljastamista.
Markkinatalouden näkymätön käsi, lobbari
Maailman arvostetuimpiin lääketieteellisiin julkaisuihin lukeutuva The Lancet paljasti kansainvälisen päihdeteollisuuden ja Britannian kansanterveysorganisaatioiden salatut yhteydet. Suuri joukko terveysalan ammattilaisia, lääkäreitä ja tutkijoita selvitti yhteistyössä kansainvälisen lobbauksen kuvioita ja tulokset ovat hämmästyttäviä: keskeiset terveysalan toimijat, kuten Britannian kansanterveyslaitos, joukko sairaaloita ja konservatiivipuolue käyttävät samojen lobbareiden palveluita, jotka ajavat kansainvälisten tupakkayhtiöiden etuja.
Tupakka aiheuttaa 8% maailman kuolemantapauksista. Siksi hallitukset kautta maailman ovat yrittävinään rajoittaa tupakan mainontaa ja tiukentaa myyntiehtoja. Tupakkayhtiöt käyttävät valtavia voittojaan tämän kehityksen jarruttamiseksi. Tässä poliitikot sekä kansanterveydestä vastaavat virkamiehet ovat keskeisessä osassa.
Brittiläinen lobbausyhtiö eli ”viestintäkonsulttiyhtiö” Luther Pendragon jarruttaa ja yrittää estää Australian hallituksen yrityksiä saada tupakkapakkaukset neutraaleiksi. Britanniassa saman yhtiön asiakkaisiin kuuluvat mm. Department of Health, the Royal Pharmaceutical Society, Air Products, the All Party Pharmacy Group, the Association of Optometrists, the Federation of Ophthalmic and Dispensing Opticians, the National Pharmacy Association, NHS Skills for Health, St George’s Healthcare NHS Trust, John Lewis Partnership ja Oxfordin yliopisto.
Crosby/Textor lobbausfirma on puolestaan konservatiivisen Tory-puolueen vaalimenestyksen takana. Konservatiiviset poliitikot ovat toistuvissa skandaaleissa paljastuneet kansainvälisten tupakkayhtiöiden lobbareiksi. Samat kuviot toistuvat eri muodoissaan kaikkialla länsimaissa, missä yritetään rajoittaa tupakkayhtiöiden häikäilemätöntä toimintaa ihmisten terveyden tuhoamiseksi.
Britannian nykyinen konservatiivipääministeri David Cameron kannatti vielä kansanedustajana ollessaan kannabiksen dekriminalisointia ja haittoja vähentävää politiikkaa. Pääministeriksi noustuaan hänen kantansa muuttui päinvastaiseksi mutta tästä mielipiteen muutoksesta maksettua rahasummaa ei ole julkistettu.
Valtion talouden ja puolueiden rahoituksen vertailu tuo perspektiiviä tähän asiaan. Englannissa kolme suurinta puoluetta rahastivat toimintaansa 188 miljoonaa puntaa vuosina 2001 – 2008, joista 17,5 miljoonaa rikkailta ulkomaalaisilta, jotka saavat lahjuksia vastaan oleskeluluvan ja Britannian passin. Nämä lahjusrahat kalpenevat kuitenkin niiden miljardien arvoisten verohelpotusten rinnalla, joita rikkaat saavat tästä järjestelystä.
Poliitikkojen pitäisi huolehtia miljardien veroeurojen ja -puntien järkevästä käytöstä, mutta todellisuudessa he luopuvat poliittisesta itsenäisyydestään muutamalla miljoonalla. Korruptio ja kannabiksen vastustaminen sopivat hyvin yhteen: korruption saa suuren yleisön silmissä edelleen anteeksi vastustamalla lööpeissä kannabiksen laillistamista.
Huumevirkamiehillä nakit silmillä
Pääministeri ja konservatiivipuolue Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ei ole tuoreen radiohaastattelun mukaan valmis laillistamaan kannabista, koska ”talonpoikaisjärjellä ajatellen aineita on jo ihan liikaa”. Katainen jatkaa suomalaisten poliitikkojen tieteellisestä näytöstä piittaamatonta ”ei lisätä haittoja” -lähestymistapaa, joka jättää asian huumevirkamiesten ja ns. huumeiden vastaisten piirien hoidettavaksi.
Suomalaisten puolueiden ilmitulleet rahoitusskandaalit kertovat koruttomasti siitä, kuinka halvalla poliitikot myyvät kansan heille osoittaman luottamuksen myös Suomessa.
Kansainvälinen kuvio toistuu Suomessa eri nimin ja luvuin. Sosialidemokraattien johtohahmoihin kuuluva Lasse Lehtinen, kokoomuksen jo edesmennyt kansanedustaja Raimo Lintuniemi ja Kuopion yliopiston kansanterveystieteen professori Jukka T. Salonen ovat toimineet tupakkateollisuuden lobbareina Suomessa.
Tuoreen esimerkin virkamiestemme kämäisestä suhmuroinnista antaa THL:n pääjohtaja Pekka Puska. Hän antoi viime vuonna terveyspalkinnon HK:n rypsipossulle. Puskan perustelut palkinnolle oli lainattu suoraan HK:n mainoksesta, jonka Evira oli aikaisemmin todennut paikkansapitämättömiksi ja kieltänyt sen. Terveysnakeissa kun oli enemmän suolaa ja kovaa rasvaa kuin tavallisissa nakeissa.
Puskan ”nakki-gate” on pohjustusta sille, mikä on maan tapa päihdepolitiikassa. Maan tapa on Wikipedian mukaan ”toissijainen oikeuslähde, jota sovelletaan silloin kun ensisijaista oikeuslähdettä eli kirjoitettua lainsäädäntöä ei ole käytettävissä”. Puska vastasi arvosteluun, että ”äänekkäimpiä valinnan arvostelijoita ovat olleet ”erilaiset vegaaniryhmät”.”
Puska on THL:n johtajana maamme johtavia huumevirkamiehiä, mutta lihatuotteiden sponsoroinnin lisäksi hän on myös alkoholimonopoliyhtiön hallituksen jäsen. THL tuottaa yhteistyössä Euroopan huumeseurantakeskuksen kanssa tutkimukseen perustuvaa tietoa huumeista ja siten myös kannabiksesta. Puskan pitäisi käyttää laitoksensa tuottamaa materiaalia maamme päihdekeskustelun järkevöittämiseen, mutta asetelmassa on havaittavissa etujen ristiriitaa.
Mummon marihuana oli miedompaa
Poliitikkojen ja virkamiesten välinpitämättömyys luo tilaa huumepoliittisille opportunisteille, mikä leimaa suomalaista kannabiskeskustelua. Itä-Suomen yliopiston professori Ulrich Tacke laukoi YLE:n 19.2. julkaisemassa uutisessa kannabiksen vahvuudesta mm. seuraavaa:
”Kannabiksen imago on muuttunut kansainvälisesti myönteisemmäksi. Netissä toimii niin sanottu ”kannabismafia”, joka pyrkii saamaan kannabiksen laiilliseksi sillä perusteella, että kannabis on vain lievä nautintoaine, kertoo Kysin päihdepsykiatrian ylilääkäri, professori Ulrich Tacke.
Netissä liikkuva tieto on kuitenkin ajalta, jolloin kannabis oli ihan eri aine kuin nykyisin, eikä siis pidä enää paikkaansa, Tacke toteaa.
– Tämän ajan marihuana on jopa 10 kertaa voimakkaampaa kuin isän ja äidin nuoruudessa.”
On vaikea sanoa, mitä Tacken vanhemmat ovat mahdollisesti aikoinaan polttaneet, koska tuolloin hasis oli vallitseva kannabiksen muoto Suomessa. Legenda ”nykyaikaisen kannabiksen” epätavallisesta vahvuudesta ei pidä paikkaansa, vaan erilaisia ja eri vahvuisia kannabistuotteita on ollut aina markkinoilla.
Suomi kuuluu Euroopan Unioniin ja sen huumeseurantakeskus, alan kansainvälisesti johtava tutkimuskeskus, julkaisi vuosina 2008 ja 2012 kannabisraportit tarjoten tuoretta tietoa vapaasti netissä luettavaksi. Jalostuksella on luotu korkeitakin pitoisuuksia tuottavia lajikkeita, mutta kuluttajat eivät välttämättä halua käyttää niitä jos tarjolla on erilaisia vaihtoehtoja.
Länsimaiden perikato ja hiljaisen enemmistön etu
Suomen kannabiksen vastustajien ideologiksi itsensä korottanut lääkäri Juha Kemppinen tuottaa sitä propagandaa, johon perustuen Irti huumeista ry (IHRY) ja huumepoliisit vainoavat ja panettelevat kannabiksen käyttäjiä ympäri Suomen.
Juha Kemppinen otti 7.2.2013 osaa vellovaan laillistamiskeskusteluun omassa blogissaan, missä hän kysyy kummallisesti, että ”miksi media kirjoittaa niin myönteisesti kannabiksesta?”
Kysymys on outo, koska suurin osa lehtikirjoittelusta Suomessa on edelleen sitä vanhaa IHRY:n noitavainoa ja reefer madnessia. Kemppistä ovat ilmeisesti ärsyttäneet ne pari juttua, joissa tiedotusvälineet kertoivat USA:ssa voittaneista laillistamisaloitteista. Siis tiedotusvälineiden peruskamaa, puolueetonta tiedonvälitystä.
Kieltopolitiikan perustelemisen sijaan Kemppinen arvostelee kannabiksen laillistajia samalla tavalla kuin Puska rypsipossun arvostelijoita. Lääkärinä hän osaa tuottaa uskottavan kuuloista tiedejargonia perustellessaan oman inhonsa muita ihmisiä kohtaan. Kemppinen leimaa päihteitä käyttävät ”ihmisiksi, joilla muutenkin mielihyväradan, hippocampuksen, prefrontaalikorteksin ja amygdalan väliset yhteydet eivät toimi normaalisti”.
Kemppinen paljastaa erehtymättömän auktoriteettinsä ja tiedejargoninsa lähteen: ”Juhana Idänpää-Heikkilä kirjoitti jo kauan kirjassaan Huumeet, että jos kannabista käytettäisiin yhtä paljon kuin alkoholia, niin yhteiskunnat romahtaisivat”.
Juhana Idänpää-Heikkilä oli kannabiksen vastainen ideologi komisario Torsti Koskisen aikakaudella ja toi kannabispolitiikan historiallisen painolastin suomalaiseen päihdepolitiikkaan ruotsalaiselta huumesodan ideologilta Nils Bejerotilta. Kemppisen harjoittama päihdetiede on juuri sitä Bejerot-tiedettä, minkä takia Euroopan huumeseurantakeskuksen tutkittu tieto ei ole vaikuttanut huumepolitiikkaamme.
Kemppinen osoittaa, ettei tieteellisellä tutkimuksella ole mitään osaa kannabiskeskustelussa huumehaukkojen käydessä paljon suurempaa sotaa: he kuvittelevat pitävänsä propagandallaan länsimaista yhteiskuntaa pystyssä.
Kemppinen pitää itseään täysin normaalina suuren ja hiljaisen enemmistön edustajana: ”kaikki erilaiset vähemmistöt ovat päässeet määrittelemään keskustelujen sisältöjä hiljaisen enemmistön sijasta.”
Kemppinen siis uskottelee palvelevansa ”hiljaisen enemmistön” etua, mutta tässäkin asetelmassa on havaittavissa etujen ristiriitaa. Kemppinen on mukana myös Felicitas-yhtiössä, joka on osa Mehiläinen-konsernia. Mehiläinen on noussut otsikoihin siitä, että se tulouttaa mm. KELA-tuista saatuja voittojaan Suomen verotuksen ulottumattomiin veroparatiisiin.
Mitä on ”huumetyö”?
Kemppinen toimii ideologina kristillisessä KAN ry:ssä, joka vannoo myös Bejerotin nimiin huumeasioissa. Turussa tämä yhdistys on liitetty ns. Huume-Eevan tempauksiin. Huume-Eeva edisti tempauksillaan lähinnä kannabiksen laillistamista, koska harva järkevä ihminen halusi tulla samaistetuksi häneen vaikka olisikin asenteiltaan ”huumeiden vastainen”.
Irti huumeista ry on profiloitunut Suomen vaikutusvaltaisimpana kannabiksen vastustajana. Kannabiksen vastustajien johtohahmoksi itsensä nimittänyt IHRY:n entinen toiminnanjohtaja Jukka Riipinen yritti saada TuSKY:ä julkaisemaan sivuillamme valheellista tietoa Youtube-episodin yhteydessä. Riipinen pyysi poliisia myös selvittämään TuSKY:n osuutta tekemässään rikosilmoituksessa kunnianloukkauksesta, mutta asia ei koskaan edennyt esitutkintaa pidemmälle.
Riipinen sai itse vuoden 2012 joulukuussa tuomion kunnianloukkauksesta Espoon käräjäoikeudessa. Oikeudenkäyntipöytäkirjasta voi lukea suomalaisen huumetyön todellisuudesta, siitä miten auttamisen sijasta huumeongelmaisen tietoja levitellään kaikkien lakien ja asetusten vastaisesti pitkin näiden huumeaktivistien verkostoja. (Espoon käräjäoikeus, tuomio 21.12.2012, Asiano: R 12/940)
Oikeudenkäyntiasiakirjojen ja IHRY:n aikaisempien skandaalien valossa IHRY on yksi niistä organisaatioista, jotka ovat tuottaneet päihdeongelmaisuutta tässä maassa marginalisoidessaan ihmisiä normaalista elämästä ja levittäessään posketonta huuhaata kannabisvalistuksena. Tähän ”huumetyöhön” upotetaan Suomessa suuret summat veronmaksajien eli sen ”hiljaisen enemmistön” rahaa.
Julkisuudessa esiintyessään Riipinen painotti sitä, että IHRY on pelkästään kannabiksen vastustamiseen keskittynyt järjestö. Ilman ironian häivää myös Riipisen voi sanoa tehneen TV-esiintymisillään suuren palveluksen kannabiksen laillistamisliikkeelle antaessaan kannabiksen vastaisuudelle kasvot.
Kaiken maailman riipiset ja huume-eevat ovat vieneet kannabisvalistukselta uskottavuuden kannabista kokeilleiden keskuudessa tehokkaammin kuin Suomen pari pientä ja köyhää aktivistiryhmää. Uskovaisten silmälaput ovat sokaisseet näkemästä tämän ”huumetyön” ei-aiottuja seurauksia ja ”symbolisten viestien” erilaisia tulkintatapoja. Kannabiksen haitoista ja niiden ehkäisystä tiedottaminen on sitten jäänyt näiden aktivistiryhmien harteille.
Miksi tutkittu tieto ei vaikuta huumepolitiikkaamme?
Kemppisen ja Tacken rooli tässä kuviossa on tuottaa tiedejargonia, jolla yllytetään huumeiden vastaisia aktivisteja ja huumepoliiseja pyhään raivoon. Kemppinen tunnustaa kirjoituksessaan tapaavansa päihteiden käyttäjistä vain 5 – 10%:n marginaalin edustajia eli niitä, jotka hakeutuvat julkiseen hoitojärjestelmään, mutta tällaiset pikkuseikat eivät ole koskaan haitanneet propagandan tuottamista.
Savon Sanomien toimittajan Asta Tenhusen 6.2.2013 julkaistu artikkeli ”Kannabis masentaa salaa” on esimerkki siitä, miten sanomalehdet täydentävät huumesodan komentoketjun kansainvälisiltä lobbareilta kemppisläisen ”hiljaisen enemmistön” kahvipöytään.
IHRY:n tuottamaan tietoon nojaten Tenhusen artikkeli väittää kannabiksen vaikutuksen olevan vaivihkainen ja salamyhkäinen. Tenhusen uusi hypoteesi on mahdoton kumota millään argumentilla, koska mitään tutkimuslähteitä Tenhunen ei tietenkään esitä.
Perustelujen sijaan Tenhunen heittää jälleen peliin kannabiskeskustelun ratkaisevan argumentin, jonka mukaan vastapuoli on arvoton vähemmistö: ”Joukko aktiivisia kannabiksen käyttäjiä, kasvattajia ja myyjiä kerää nimiä kansalaisaloitteeseen…”. Myös Ulrich Tacke laukoi omassa haastattelussaan netissä toimivasta ”kannabismafiasta”.
YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan, miljardööri Richard Branson ja Kolumbian Presidentti Juan Manuel Santos ovat kansainvälisen laillistamisliikkeen johtohahmoja tällä hetkellä. Heitä yhdistävä ajatus on se, että nykyinen huumepolitiikka aiheuttaa enemmän ongelmia kuin hoitaa.
Tupakkalobbarit, Puska, Huume-Eeva, Tacke, Riipinen jne. eivät ole missään salaliitossa, vaan yhteiset edut ovat saattaneet heidät tähän kannabiksen vastaiseen projektiin. Suomalaisen huumepolitiikan ja siten myös kannabispolitiikan ongelma on se, että nämä päätoimijat eivät uskonsa tai ideologiansa sokaisemina kykene näkemään oman toimintansa ei-aiottuja seurauksia. Julkisesti ajamiensa arvojen pakottamisessa muille ovat he hylänneet nykyaikaisen elämän keskeisimmän arvon eli ihmisarvon kunnioituksen.
Näin he tietoisesti tai tahtomattaan uusintavat sitä ongelmaa, jota he ovat hoitavinaan. Leimatessaan ja syrjäyttäessään huumeiden käyttäjiä tai heiksi epäiltyjä jatkavat he niitä yhteiskunnallisia rakenteita, jotka synnyttävät ja uusintavat suomalaista huumeongelmaa eli sekakäyttöä ja sosiaalista syrjäytymistä. Sekakäyttöä leimaa erilaisten aineiden käyttö tilanteen mukaan riippumatta siitä, ovatko aineet laillisia tai laittomia. Keskeinen kysymys kuuluukin, että ketä hyödyttää ongelmaisen ihmisen satunnainen rankaiseminen jostakin aineesta?
Suomalainen kannabisvalistus on kuin mainosten huipputerveellinen rypsipossu, joka paljastuu kuormansa alle nääntyneeksi romanialaiseksi koniksi. Valehtelemisen kulttuuri aiheuttaa yhteiskunnalle enemmän vahinkoa kuin kaikki päihteet ja huumeet yhteensä.
Alkoholilla ja kannabiksella on haittavaikutusten erojen lisäksi yksi merkittävä ero: alkoholi on laillista ja kannabis laitonta. Kannabispolitiikkamme perustuu Bejerot-tieteeseen, eikä rankaisemisen perusteluna ole yhtäkään tieteellisesti pätevää tutkimusta. Siksi kannabiksen kieltolailla ei ole tieteellisesti pätevää perustelua.
