Tällä kertaa TuSKY:n kuulustelussa on Suomen virallisena hassiskauppiaana tunnettu Mikko Ilmari Pekkola, mies jota ei amotivaatiosyndrooma vaivaa.
Vastaus: Itse asiassa olen niin suuri oluen ja nettipornon ystävä, että sekä lempiolueni valmistaja että pari suosimaani elokuvatuotantoyhtiötä käyvät kanssani neuvotteluita, kuka saa kunnian ryhtyä pääsponsorikseni ehkäistäkseen sulkemiseni vankilaan. He pelkäävät menettävänsä merkittävän osan tuloistaan jos joudun kiven sisään. Toistaiseksi minulla ei kuitenkaan ole voimassa sponsorisopimusta kenenkään kanssa, kilpailu sellaiseksi pääsemisestä on raivokasta ja haluan tehdä päätöksen harkiten. Lopullista ratkaisuani odotellessa en panisi pahakseni, jos esimerkiksi kotiseurakuntani keräisi minulle kolehdin sakkojen maksamiseen.
K: Vuorokausi avolaitoksessa maksaa veronmaksajille noin 160 euroa, jolloin sinulle määrättävä lähes kuukauden mittainen vankeusrangaistus aiheuttaisi valtiolle 4320 euron menoerän. Varovasti arvioiden tämän yhden kotikasvatuksen välittömät kustannukset nousisivat yli 10 000 euroon kun mukaan lasketaan myös poliisin, ulosoton ja oikeuslaitoksen kulut. Uskotko, että huumausainepolitiikkaa voi muuttaa ruuhkauttamalla oikeuslaitosta ja luomalla siten talouspoliittista painetta?
V: Julkisen hampunkasvattamiseni tarkoitus ei tietenkään ole tuoda esille kieltolain valtiolle aiheuttamia kuluja ja muita epäkohtia, vaan mainostaa omia tuotteitani lapsille. Koska saan elantoni lähinnä hassiskaupasta, minusta olisi hyvä, että kannabis pysyisi laittomana ja näin ollen tuloni vakaina. Hysst, hiljaa, joku pian saa päähänsä, että kieltolaki ei ole taloudellisestikaan kannattava.
K: Useimmat kannabiksen hallussapidosta sakotetut tyytyvät poliisin määräämään sakkoon, eivätkä vie asiaa oikeuteen, koska pelkäävät asian julkista käsittelyä ja oikeudenkäyntikustannuksia. Onko pelko mielestäsi aiheellinen?
V: Viittaan edelliseen vastaukseeni. Minusta on pelkästään positiivista, että ihmiset kääriytyvät folioon ja sulkeutuvat kaappeihinsa. Ei näistä asioista passaa hölistä, muuten ne saattaisivat muuttua. Se vielä puuttuisi, jos kaiken maailman persaukiset hampuusit tajuaisivat, että valtio on velvollinen maksamaan heille asianajajan, eikä heidän oikeuteen mennessään välttämättä tarvitsisi tyytyä edes oikeusaputoimiston lahnoihin.
K: Avoimesti omalla nimellään kannabiksen laillistamisen puolestapuhujia on vain kourallinen, vaikka asenteet kannabiksen käyttöä kohtaan ovat lieventyneet. Pelko leimaantumisesta on usein perusteltua ja julkiseen kannabiskeskusteluun omalla nimellään osallistuvat ovat useimmiten henkilöitä, joilla ei ole enää mitään menetettävää – kuten työpaikkaa tai alaikäisiä lapsia. Kriminaalikontrolli kohdistuu pääasiassa erilaisia alakulttuureja edustaviin nuoriin ja ns. poliisin vanhoihin tuttuihin, jolloin tiedostusvälineiden välittämä kuva kannabiksesta ja sen käyttäjistä vääristyy. Millä tavalla aktivoisit sitä hiljaista enemmistöä, jolle paja, opiskelu ja työnteko maistuu, mutta julkisuus ei? Miten palomiehenä työskentelevä perheenisä voi myötävaikuttaa huumelakien liberalisointiin joutumatta ristiinnaulituksi Tähtitorninmäellä palolaitoksen pikkujouluissa?
V: Ensinnäkin kiistän ehdottomasti, että minulla olisi lapsia. Se on täysin poissuljettu mahdollisuus. Jos minulla olisi, saattaisin taistella lakia vastaan jo sen vuoksi, että en haluaisi lapsieni tulevaisuudessa joutuvan asioimaan mahdollisia hassiskauppoja tehdessään kaltaisteni limaviiksien kanssa. Sitä paitsi, koska kontrolli yleensä kohdistuu ”niihin”, niin mitäs se meitä haittaa? Suosittelen kaikille ihan tavallisia asioita ja hiljaiseloa. Jos nalli napsahtaakin ja menettää työ- sekä opiskelumahdollisuutensa, niin aina voi ryhtyä hassiskauppiaaksi. Alan tulevaisuus on juuri tällä hetkellä kyllä hieman epävakaa, mutta uskon lujasti moraalinvartijoiden pitävän hassiskauppiaiden leivän leveänä tulevaisuudessakin.
K: Kannabiskeskustelu on lähes poikkeuksetta kiistelyä kannabiksen käytön aiheuttamista väitetyistä terveyshaitoista. Huumevalistajat, toimittajat tai edes kannabisaktiivit eivät yleensä kerro kannabiksen käytön yhdestä perussyystä, eli akuutin kannabispäihtymyksen miellyttävistä vaikutuksista. Voisiko arvon hassiskauppias valistaa asiasta lyhyesti niitä kahta lukijaamme, jotka eivät ole kannabista syystä tai toisesta nauttinut? ”Mikä helvetti siinä on, ettei teille hipeille kelpaa pelkkä viina?”
V: Samaa se Panimoliitto minulta hiljattain kyseli, että enkö nyt perkele voisi rajoittaa hassiskauppaani, kun se nakertaa heidän myyntiään. No en, millä minä sitten itse ostaisin olueni. Täytyy kyllä myöntää, että alkoholi on sen verran kova huume, että joskus on pakko pitää taukoa juomisesta. Silloin minullekin kelpaa kannabis. Kyllähän sekin päihteenä menettelee, vaikkakin jään kaipaamaan eritoten alkoholin hermostoa tuhoavia ja aggressiivisuutta aiheuttavia ominaisuuksia, eikä kannabiksesta mielestäni oikein muutenkaan mene tarpeeksi sekaisin alkoholiin verrattuna.
K: Kannabiksen kriminaalikontrollin lieventämiseksi tai poistamiseksi on esitetty erilaisia malleja, kuten depenalisaatiota, dekriminalisaatiota tai täyttä laillistamista. Jos Suomen virallinen hassiskauppias saisi päättää, myytäisiinkö a. Alkossa valtion eduskunnan kellarissa kasvattamaa perusbudaa, b. lähimarketissa Keskon maahantuomaa Pirkka-libaa, c. kannabisklubissa sen jäsenille yhdessä kasvatettua perseet olalle reväyttävää psykoosi-skunkkia vai d. toteutettaisiinko kannabiksen myynti ja jakelu jollain muulla tavalla?
V: Hypoteettisessa olettamuksessa, jossa kannattaisin laillistamista, en sulkisi mitään vaihtoehdoista suoraan pois. Jos ajattelisin valtion etua, saattaisin haistaa markkinaraon ja keksiä lähteen kaivatuille veroeuroille. Toki yksi mahdollisuus olisi myös rinnastaa hampun kasvattaminen kotiviinin tekemiseen, joka muuttuu laittomaksi, jos tuotettaan kaupittelee – tämä tietenkin jo itsessään leikkaisi valtion menoja. Olutyhtiöni muuten pyysi mainitsemaan haastattelussa, että myös alkoholin kotikutoisen valmistamisen laillisuus nakertaa heidän tuottojaan, ja pyysivät ehdottamaan sen kieltämistä, sillä kaupan sidukoiden ostamisen sijasta esimerkiksi jotkut uppiniskaiset nulikat ovat Intternetti-aikakaudella oppineet keittämään kiljua. Heidän mielestään myös vapaata tiedonkulkua Intternetti-verkoissa olisi syytä rajoittaa.
K: Mikä on suhteesi alkoholiin ja muihin koviin huumeisiin? Pitäisikö heroiinin ja LSD:n kotikasvatus laillistaa? Pitäisikö väkeviä alkoholijuomia myydä myös päivittäistavarakaupoissa?
V: Tulinkin jo paljastaneeksi läheiset suhteeni alkoholiteollisuuteen. Minua on varoitettu kertomasta, että useammankin isoäidin takapihalla kasvaa jo sekä heroiinikukkia että happosieniä. Hysst nyt, perkele, tämä alkaa mennä kiusalliseksi.
K: Kirjoitat blogissasi tehneesi tutkintapyynnön siitä, onko poliisi rikkonut virkavelvollisuuttaan epäillyn huumausainerikoksen tutkinnassa, poliisin viivyteltyä tarpeettomasti ja vaarallisen pitkään ensimmäisen Paateron takavarikoinnissa. Joko syyttäjä on päättänyt, ettei asiassa ole tapahtunut rikosta?
V: Suurin osa blogin tarinoista on korkeintaan löyhästi faktaan perustuvaa fiktiota. Niin myös se, että muka uskoin poliisin reagoivan tutkintapyyntööni. Miksi poliisi nyt itseään tutkisi? Kaikkea ne ihmiset uskovatkin. Eli vastausta ei ole kuulunut, sen enempää kuin poliisia näkynyt liki kolmeen kuukauteen. Se perhanan mediakohu ne silloin pakotti liikkeelle, sittemmin olen saanut kasvatella Paatero-hassistani ihan rauhassa.
V: Toivon sydämeni pohjasta, että hyvä yhteistyömme poliisin kanssa voi jatkua eduskunnan siihen puuttumatta, ja saan hoitaa omat hommani rauhassa. Enhän minäkään yritä neuvoa kansanedustajia työssään. Olisi se surullista, jos rehellisiltä hassiskauppiailta vieläisiin ohramaltaatkin suusta. 50-vuotispäiviäni uskon juhlivani Monacossa.
