Lähde: NORML 9.2.2011, Archives of General Psychiatry 7.2.2011, CNN 2.7.2011, IL 8.2.2011 ja HS 8.2.2011
Tiedotusvälineet kautta maailman levittivät australialaista tutkimusta, jonka mukaan ”on yhä selvempää, että marihuana aiheuttaa skitsofreniaa ja kannabiksen aiheuttama skitsofrenia alkaa aikaisemmin kuin muista syistä johtuva skitsofrenia”. Suomessa mm. Helsingin Sanomat ja Iltalehti tekivät aiheesta uutisen, mikä herättää kysymyksen siitä, millä perusteilla uutinen valikoituu tiedotusvälineisiin kautta maailman?
Tutkimuksen julkaisseen tiedelehden numerossa julkaistiin myös tutkimus siitä, kuinka normaalit antipsykoottiset lääkkeet kutistavat aivoja. Aikaisemmin ajateltiin aivojen surkastumisen kuuluvan skitsofrenian taudinkuvaan, mutta uudet tutkimukset osoittavat skitsofrenialääkityksen kutistavan aivoja. Huomasiko kukaan uutista Helsingin Sanomissa tai Iltalehdessä? Kyseessä ei ole tiede vaan politiikka.
”Uutisointi ei pidä paikkaansa. Ei ole mitään uutta tutkimusta vaan tämä oli ns. meta-analyysi, mikä tarkoittaa sitä, että kootaan kaikki mahdolliset tutkimukset aiheesta ja yritetään matemaattisesti nähdä tuloksissa jotain mieltä. Uutisissa ei kerrota siitä, että kyseessä voi olla myös itselääkintä.
Kuvitellaan henkilö, joka kokee psykoottisia oireita, ja varsinkin henkilö, jolla ei ole terveydenhoitopalveluita saatavilla tai jolla on omien oireidensa aiheuttamia pelkotiloja, eikä sen takia uskalla mennä lääkäriin. Tällainen henkilö kuulee kavereiltaan näiden kannabiksen käytöstä ja miltä se tuntuu. Hän kokeilee, kokee jotain myönteistä kehitystä oireissaan ja alkaa käyttää sitä alkaessaan kokea psykooseja. Niinpä tutkijat saavat tuloksen, että hän alkoi käyttää kannabista ensin ja että tämä on todella iso juttu.”
Sama tiedelehti julkaisi kuukautta aiemmin toisen artikkelin, jossa puolestaan ei kyetty osoittamaan sitä, että tietyn geneettisen riskin omaavat henkilöt lisäävät skitsofreniariskiään aloittaessaan kannabiksen käytön. Joten tämä hullabaloo geneettisen riskin olemassaolosta ei näy muissa tutkimuksissa. Tätä ei sitten uutisoida lainkaan.
Toinen australialaisen meta-analyysin tulos oli se, että ylipäänsä huumeita – eikä vain kannabista – käyttävät saivat varhemmin psykooseja, mikä kuulostaa farmakologisesti paljon järkevämmältä. Kokaiini, amfetamiinit ja muut ns. kovat huumeet vaikuttavat suoraan dopamiinijärjestelmään ja siitä skitsofreniassa on kyse. Ei ole yllätys, että kovia huumeita nuorena käyttäneillä skitsofrenia alkaa varhaisemmin.
Olen huolissani siitä, että kannabikseen liittyvät tutkimukset ovat vinoutuneita ja amfetamiinin käyttö vaikuttaa niiden tuloksiin. Ritalinin, Adderallin ja muiden Australiassa yleisesti käytettyjen stimulanttien käyttöä eivät ihmiset halua tunnustaa, mutta nykyään voidaan jo tunnustaa kannabiksen käyttö. Tämä on iso ongelma.
Olen monta kertaa toistanut tämän, ettei kukaan meistä halua pikkulastensa käyttävän kannabista. Mutta tämä toteutetaan vain valvotuilla eikä pimeillä markkinoilla, jolloin liian nuoria ja perinnöllistä rasitetta omaavia voidaan neuvoa ennen kuin he ostavat kannabista.”
Tutkimuksen tekijä Matthew Large sanoi haastattelussa myös: ”Ei löydy todisteita sille, että potilaat lääkitsisivät itseään marihuanalla. Marihuanan käyttö edeltää aina psykooseja ja vain muutamat psykoosipotilaat aloittivat sen käytön psykooseja saatuaan”.
Mitch Earleywine: ”Usein tehdään niin, että haetaan tiedosto potilaista, joilla on psykoottisia oireita ja sitten etsitään tieto siitä, ovatko he ilmoittaneet kannabiksen käytöstä. Mutta hyvin harvoin aletaan etsimään sitä, oliko potilailla oireita ennen kannabiksen käyttöä, ja niissä parissa tutkimuksessa, missä näin on yritetty tehdä, ovat käytetyt kriteerit vinoutuneet kannabiksen käyttöä vastaan.
Yhdessä käytetyssä kyselykaavakkeessa nimeltään ”skitsotyyppinen persoonallisuustesti” on kohta 50 ”käytän sanoja oudoilla ja epätavallisilla tavoilla”. Skitsofreenikot taatusti tekevät näin. He keksivät uusia sanamerkityksiä, se on yksi tapa, millä he tuovat esille omaa diagnoosiaan. Mutta on myös olemassa kokonainen laaja alakulttuuri, jossa ihmiset ”pajauttaa fättituutit kroonista 4.20”. Tällaiset henkilöt voivat myös merkitä ruksin kohtaan ”käytän sanoja oudoilla ja epätavallisilla tavoilla”. Kun tutkimuksessa jätetään kyseinen kohta pois, skitsotyypin ja kannabiksen käytön yhteys katoaa. Uskon muissa kyselykaavakkeissa olevan samanlaisia ongelmia.”
Maailmanlaajuisesti skitsofrenian esiintyvyys on pysynyt yhdessä prosentissa väestöstä vaikka kannabiksen käyttö on runsastunut. Vaikka väestö olisi alkanut käyttämään kannabista ja vieläpä runsaasti niin tällä ei ole ollut mitään vaikutusta. Mutta tähän on esitetty seuraava väite: ”Psykooseja kokevien osuus ei kasva yhdestä prosentista mutta he saavat oireet aikaisemmin ja siksi he menettävät 2-3 psykooseista vapaita elinvuosiaan”.
Emmekö me sitten voisi havaita psykoosien alkamisiän alenemisen yhteiskunnassamme?
Mitch Earleywine: ”Australialainen Wayne Hall on esittänyt samaa mutta he eivät ole havainneet tätä omissa tiedoissaan. Mutta hän kertoi heillä olevan jotain uutta tietoa, mikä osoittaisi tämän näkyvän nuoremmassa sukupolvessa. En ole nähnyt vielä kyseistä tutkimusta ja olen hieman epäileväinen. Tällä hetkellä yritetään havaita psykoottiset oireet varhaisemmassa vaiheessa kuin 20 vuotta sitten, mikä voi olla yksi vaikuttava tekijä. Ja kuten Paul Armentano on tuonut esille, on olemassa yksi potilaiden alaryhmä, joilla kannabispohjaiset lääkkeet auttavat psykoottisten kohtausten hallinnassa. Tässähän kannabiksen kannabidioli on ratkaiseva ja tällaiset projektit kuten Projekti CBD voivat auttaa löytämään siitä hyötyvät potilaat.
Mikä on se todellinen riski niillä ihmisillä, joiden taustalla on mielenterveysongelmia tai ajattelevat omaavansa tiettyjä mielenterveysongelmia ja kuinka heidän tulisi suhtautua itsensä lääkitsemiseen kannabiksella?
”Kannabis on harvoin ensimmäinen valintani lääkkeeksi yleisimpiin mielenterveysongelmiin. Ja tässä puhun masennuksesta, ahdistuksesta ja posttraumaattisesta stressioireesta. Kannabis voi auttaa masennukseen tietyssä alaryhmässä. Muutamat tutuistani, joilla on vastaanotto, kertovat sitä käyttävillä ihmisillä olevan enemmän ongelmia. Mutta tämä on varmaan eri alaryhmä.
Ensimmäinen suosittelemani puolustautumiskeino on eräänlainen kirjaterapia. Opiskele masennusta käsittelevää kirjallisuutta. Jos sinulla on mahdollisuus päästä arvostamaasi mielenterveystoimistoon, niin kahdentoista viikon kova työ omien heikkouksien tutkimisessa, kuinka käyttäydyt päivän mittaan, miten hahmotat elämäsi tapahtumat – tämä voi viedä loppuelämän masennuksen hoidossa. Ja tässä yhteydessä kannabis on vain nautintoa varten, ei jotain, johon nojautua tehdäksesi päivästäsi onnellisen.
Ahdistusta olen hoitanut Facebookin kautta ystäväpiirissäni sekä toistuvasti sähköposteissa ja kirjoissani. Ahdistus on yksi niistä psykologisista häiriöistä, joita psykologia on todella pystynyt helpottamaan. Jos potilaat ovat valmiita tapaamaan terapeuttia parin kuukauden ajan ja todella panostavat tähän, voidaan tämä häiriö kesyttää ja ahdistus ei enää ole elämää tukahduttava – ja kannabis on jälleen vain hauskanpitoon. Kannabiksen antama apu on hyvin annoskohtainen ja lajikekohtainen eikä aina se tehokkain apu.
Olen juuri saanut uutta tietoa posttraumaattisesta stressioireesta. Hyvin monet ihmiset ajattelevat kannabiksen auttavan sen oireisiin. Uskon siihen täysin. Mutta verrattuna altistamiseen perustuviin hoitokeinoihin – joiden tiedän olevan rankkoja – kannabishoito ei kestä koko elinikää, kuten nuo hoidot, ja kannabis on hoidon jälkeen taas nautiskelua varten. Sitä ei tarvitse käyttää lääkitsemiseen ja potilaalla on vähemmän näitä pitkäkestoisia tunteettomuuden oireita, erkaantumisen tunteita perheestä tai sekoamisen tunteita ihmisjoukossa. Ja kuin ihmeen kaupalla potilas tehtyään kolme kuukautta kovaa työtä saa oireet katoamaan eikä hänen tarvitse ajatella, että ”minun pitää turvautua kannabikseen koko loppuelämäni”.”
Kannabispsykoositutkijat ja lääkeyhtiöiden sponsorointi
Tiedotusvälineissä julkaistu psykoositutkimus nosti esille huumehaukkojen harrastaman tutkimuksen manipuloinnin: kannabis ja psykoositutkimuksessa toistuvasti esille nousevat nimet kuten Jim van Os ja Ruud van Winkel liittyvät tutkijaryhmään Genetic Risk and Outcome in Psychosis (GROUP) Investigators, jonka sponsoreista löytyy mm. lääkeyhtiöt Jansen-Cilag, Eli Lilly and Company, AstraZeneca ja Lundbeck. Mm. Lundbeck on tanskalainen psykoosilääkkeiden valmistaja, joka on jo yli 50 vuotta vanha ja jonka liikevaihto pyörii miljardeissa vuosittain.
Lundbeck tukee kannabis- ja psykoositutkimusta ja on yksi ruotsalaisten huumehaukkojen organisaatiota WFAD:ia tukevista lääkeyhtiöistä. Eikä tässäkään tapauksessa ole kyseessä salaliitto vaan nämä yhteydet ovat vapaasti luettavissa tutkimuksen ja lääkeyhtiöiden sivustoilta:
Vuonna 2010 julkaistun tutkimuksen ”Gene Variants May Influence Differential Effects of Cannabis on Psychosis Expression” tutkijatiedoissa kerrotaan, että ”The analyses by Dr. van Winkel and GROUP investigators were supported by unrestricted grants from Jansen-Cilag, Eli Lilly and Company, AstraZeneca, and Lundbeck. Dr. McGrath has disclosed no relevant financial relationships.”
Lundbeck puolestaan on mukana vuonna 2008 perustetussa Centro de Investigación Biomédica en Red de Salud Mental (CIBERSAM), joka vuonna 2010 mainosti WFAD:n kokousta tapahtumasivuillaan.
GROUP:n tiedetään keskittyvän vain ja ainoastaan kannabiksen vastustamiseen. Ulkopuoliselle lukijalle jää helposti vaikutelma toisiaan tukevista riippumattomista tutkimuksista kun mm. vuonna 2007 julkaistussa kannabis ja psykoosi jutussa van Os viittaa aikaisempaan tutkimukseen vuodelta 2005, jota hänen tutkimuksensa vahvistaa. Mutta hän on myös tämän tutkimuksen yksi tekijä. Psykoositutkimuksessa voidaan puhua kehäpäätelmistä sanan täydessä merkityksessä.
Tiedotusvälineillä ei vain näytä riittävän resursseja tutkia lääkeyhtiöiden ja ruotsalaisten kannabiksen vastaisten huumejärjestöjen yhteyksiä. Lisäksi psykoosien kokemisen ja skitsofrenian huoleton toisiinsa sekoittaminen uutisoinnissa kertoo täydellisestä epätieteellisyydestä. Kyseisen psykoositutkimuksen maailmanlaajuinen uutisointi kertoo hyvin tehdystä PR-työstä, jollaista on aiemmin saatu kokea alkoholin terveydellisiä vaikutuksia käsittelevistä ”tutkimuksista”, jotka menivät tiedotusvälineissä läpi kuin häkä tai väärä raha.
Kannabiksen käyttö ja psykoosien kokeminen eivät syy-seuraus -suhteessa
Tämän tutkimuksen taustana on ongelma, että ovatko psykoottiset ihmiset muita innokkaampia kannabiksen käyttäjiä vai lisääkö kannabiksen käyttö psykoottisia kokemuksia. Tutkimuksessa selvitettiin terveiden lukio- ja yliopisto-opiskelijoiden henkilökohtaisten psykoottisten kokemusten määrää sekä niiden yhteyttä kannabiksen käyttöön.
Tutkimukseen saatiin 502 vapaaehtoista, jotka haastateltiin kannabiksen käytöstä ja perheen psykiatrisesta historiasta sekä tutkittiin heidän sosiodemografisia taustatekijöitään. Henkilökohtaisia kokemuksia tutkittiin Frankfurt Complaint Questionnaire (FCQ) -kyselykaavakkella, joka on suunniteltu erottelemaan skitsofrenian subjektiivisia oireita.
114 koehenkilöä ilmoitti käyttävänsä kannabista, joista 20,5% käytti enemmän kuin yhden jointin viikossa ja 71,9% oli käyttänyt kannabista yli vuoden. Kannabiksen käyttäjät eivät eronneet mitenkään muista FCQ:n mukaan. Ne kannabiksen käyttäjät, joiden perhetaustasta löytyi psykiatrisia häiriöitä, saivat korkeampia FCQ-arvoja verrattuna niihin, joilla tällaista ei löytynyt.
Tässä tutkimuksessa kannabiksen käytöllä ja psykoottisilla kokemuksilla ei ollut suoraa yhteyttä. Tämä tutkimus on ensimmäinen, jossa selvitettiin henkilökohtaisten psykoottisten kokemusten ja lähisukulaisten psykiatristen ongelmien välistä suhdetta. Yhteys FCQ:lla havaittujen kokemusten vahvuuden ja psykiatrisen sukurasituksen välillä vahvistaa näiden ilmiöiden ja kannabiksen käytön erillisyyden.
Tämä tutkimus täsmää kannabiksen käyttäjien kokemusmaailman kanssa. Huumepolitiikan uskottavuuden ja sitä kautta kansanterveyden kannalta on tuhoisaa, että tiedotusvälineet eivät osaa löytää psykoositutkimuksia kuin niitä, jotka väittävät kannabiksen aiheuttavan psykooseja ja vieläpä skitsofreniaa.
