Legitiimiksi puheenaiheeksi kansainvälisesti noussut kannabiksen laillistaminen on saanut aikaan ristiriitaisia reaktiota huumeiden vastaisissa järjestöissä ja virkamiehistössä. THL:n erikoissuunnittelija Elina Kotovirta innostui 10.2.2013 Aamulehden ja Turun Sanomien yhteisjutussa filosofoimaan rikollisen ja kotikasvatetun kannabiksen välisistä suhteista.
Samaa asenteellisuuden aiheuttamaa älämölöä näkyy THL:n viimeisimmässä raportissa, jonka julkaisusta kertovassa tiedotteessa lukee: ”Kannabiksen käyttö oli yleisin hoitoon hakeutumisen syy niillä, jotka eivät käyttäneet opioideja. Nuoret hakeutuivat hoitoon ensisijaisesti kannabiksen vuoksi.”
Tämä kohta nostettiin uutiseksi useassa tiedotusvälineessä, vaikka raportin tiedoista pystyy laskemaan, että noin 3,6 % huumehoitoon hakeutuneista oli ainoastaan kannabiksen käyttäjiä. Hoitoonhakeutumisen syitä ei eritellä ja lisäksi alkoholin takia hoitoon joutuneet nuoret eivät edes kuulu tähän raporttiin, koska kyseessä on huumeraportti!
Suomalainen huumeongelma on sekakäyttö, mikä haastaa Suomessa pyhän jaottelun huume- ja alkoholitutkimukseen sekä huume- ja alkoholipolitiikkaan. Huumepolitiikan järjettömyys ei piile enää kannabiksen laittomuudessa, vaan uusissa ns. muuntohuumeissa.
Ne ovat kieltolain kukkasia, joille dogmaattinen huumeiden ”valvontakoneisto” luo markkinarakoja. Maamme ylin huumevirkamies Tapani Sarvanti on päätynyt HS:ssa 6.2.2013 julkaistussa uutisessa samaan – hänen kun pitäisi luokitella yhä uusia markkinoille tunkevia muuntohuumeita.
”Kaikki alkavat kypsyä tähän”, luonnehtii sosiaalineuvos Tapani Sarvanti STM:stä. Hän muistuttaa, etteivät muuntohuumeet ainakaan toistaiseksi ole kovin laaja uhka kansanterveydelle.
”Viisaampaa olisi rajoittaa alkoholimainontaa kuin juosta yksittäisten aineiden perässä.”
Näkyykö Suomessa huumesodan ”strategista vetäytymistä”?
Laillistamisen häämöttäessä horisontissa ovat USA:n kannabiksen vastaiset piirit järjestäytymässä mm. Project SAM:n ympärille. Strateginen vetäytyminen tarkoittaa yritystä pitää kannabis laittomana kohtelemalla käyttäjiä hieman hellemmin. Tämä strategia sallii kuitenkin kansainvälisen rikollisuuden hallita markkinoita. Huumesota synnyttää outoja liittolaisuuksia.
Viime vuonna YAD, nuoret huumeita vastaan -järjestö, yllätti vaatimalla siirtymistä sakotuksesta huomautuskäytäntöön kannabiksen käyttörikoksien kohdalla kampanjallaan ’Myssy pois silmiltä’. Esitteessään YAD kertoo suoraan projektinsa olevan vaihtoehtona dekriminalisoinnille tai laajemmalle laillistamiselle.
YLE radio esitti 17.1.2013 keskustelun ”Koska huumeet laillistetaan?” Ohjelmassa olivat vieraina ex-syyttäjä ja IHRY:n pitkäaikainen strategi Ritva Santavuori sekä humaania päihdepolitiikkaa ajava Kimmo Wilska. Ohjelmassa esiintynyt Ritva Santavuori kuulosti korjanneen käsityksiään. Humaania päihdepolitiikkaa yhdistyksen puheenjohtajan Kimmo Wilskan kanssa käydyssä keskustelussa hän kertoi alkaneensa kannattaa kannabiksen lääkekäyttöä ja oli valmis hyväksymään käytön dekriminalisoinnin, ”koska ei siitä tällä hetkelläkään rangaista”.
Santavuori kiersi ongelman poliisin ylimitoitetuista kannabisoperaatioista kotikasvatusta vastaan sekä pidätykset ja kotietsinnät pelkkien taskusta löytyneiden pienten kannabismäärien tai koiran merkkaamisen takia. Samoin Santavuori korosti sitä, että kannabis on kielletty siksi, että se haitallista. Laillistajien kanta kun on ollut jo vuosikymmeniä se, että kannabis on haitallista, koska se on laitonta.
Tämä tiivistää hyvin, mistä huumehaukkojen strategisessa vetäytymisessä on kysymys: kierretään kieltolakiin kohdistuva kritiikki ja annetaan myönnytyksiä jotta voitaisiin säilyttää vallitseva tilanne. Dekriminalisoinnilla ja depenalisoinnilla voidaan hidastaa laillistamiskehitystä.
Suomalainen kaksijakoinen päihdepolitiikka, alkoholin salliminen ja kannabiksen käytöstä rankaiseminen, ei ole ihmisoikeuksien näkökulmasta perusteltavissa: ketään ihmistä ei saa rangaista pelkän päihdevalinnan takia.
