Kansalaisaloitteilla tapahtuvan kannabiksen laillistamisen lisäksi koko Yhdysvaltojen liittovaltion huumepolitiikka on muutoksessa vuosikymmenien jarrutuksen jälkeen. Haittoja vähentävästä politiikasta on tulossa virallista huumepolitiikkaa, ja kannabiksen huumeluokitusta liittovaltion lainsäädännössä tutkitaan oikeudessa, kongressissa ja lääkevalvontavirastossa.
Vielä kuusi vuotta sitten Yhdysvaltojen valkoisen talon huumetoimiston, ONDCP, johtaja eli “huumetsaari”, ei edes ottanut vastaan haittoja vähentävää huumepolitiikkaa harjoittavien järjestöjen edustajia. Kun näiden järjestöjen edustajat yrittivät ottaa yhteyttä Yhdysvaltojen hallinnon edustajiin pari vuotta sitten YK:n huumekokouksessa Wienissä, tuli vastauksena, “ettei huumetsaari ole kiinnostunut haittojen vähentämisestä”.
Tätä taustaa vasten juuri nimitetyn huumetsaarin Michael Botticellin avausta voidaan pitää merkittävänä läpimurtona Yhdysvaltain huumesodassa. Hän asteli 23. lokakuuta 10:nnen kansallisen haittojen vähentämiskonferenssin lavalle Baltimoressa.
“Läsnäoloni ei ole mikään sattuma”, hän lausui puheensa aluksi.
“Toivon läsnäoloni täällä heijastavan Obaman hallinnon sitoutumista huumepolitiikan uudistamisen jatkamiseen”, Botticelli jatkoi.
Hänen puheensa pysyi turvallisissa raameissa vältellen kiistanalaisimpia kohtia kuten ruiskuhuoneita ja kannabiksen laillistamiskysymyksiä mutta hän ilmaisi toiveensa yhteistyön jatkumisesta ja kehittymisestä haittoja vähentävää politiikkaa ajavien järjestöjen kanssa.
Botticelli nosti kuitenkin esille, että liittovaltion politiikassa on paljon korjaamisen varaa.
“Itsekin raitistuneena henkilönä tiedän, että kärsivällisyys on olennainen asia. Meidän pitää kohdata ihmiset siellä, missä he elävät sekä auttaa yhä useampia ihmisiä kohti parempaa terveyttä. Meidän tulee kehittää toimintaamme ja toimia yhdessä auttaaksemme ihmisiä turvallisempaan ja terveellisempään elämään. Kiitän teitä tekemästänne työstä ja ryhdytään nyt yhdessä hommiin!”
Botticellin on syytä pitää huolta hyvistä yhteiskuntasuhteista, koska hänen toimistonsa olemassaolo perustuu huumesodan uskottavuudelle ja Botticelli voi olla sen viimeinen “tsaari”.
Huumeluokitus tuomiolla
Vuonna 1971 Richard Nixonin hallinto loi uudet huumelait, joiden perustana olevassa luokituksessa kannabis on I listalla yhdessä heroiinin, LSD:n ja MDMA:n kanssa. Tämä luokitus on vahvistettu viimeksi vuonna 2011 sekä liittovaltion vetoomustuomioistuimessa vuonna 2013.
Syytettyjen puolustusasianajajat vetosivat puolustuksessaan siihen, että kannabis ei täytä I listan vaatimuksia ja siksi huumelakeja ei pitäisi soveltaa heidän asiakkaisiinsa.
Tuomari Mueller antoi lokakuun lopussa viisi päivää aikaa käydä läpi todistusaineisto luokituksen puolesta ja vastaan. Oikeussaliin tuli Yhdysvaltojen huippuasiantuntijoita kertomaan kantansa oikeudelle.
“Kuulemistilaisuuden järjestäminen itsessään on käänteentekevä ratkaisu. Pelkästään se, että tuomari sallii esittää todistusaineisto oikeudessa, tarkoittaa sitä, että hän pystyy asettamaan kyseenalaiseksi DEA:n laatiman luokittelun perustuslaillisuuden”, selittää Stetson yliopiston oikeustieteellisen laitoksen professori Adam Levine.
Americans for Safe Access -kansalaisjärjestön edustaja Kris Hermes kertoo tapauksen voivan vaikuttaa niiden osavaltioiden politiikkaan, joissa osavaltio jarruttaa kannabiksen lääkekäytön sallimista. Ratkaisu voi myös vaikuttaa huumepoliisin tekemiin kannabiksen jakelupisteiden ratsioihin viemällä niiden laillisen perustan.
Hermes suhtautuu oikeustapaukseen myönteisesti, koska oikeusistuimet ovat vuosikymmeniä kieltäytyneet käsittelemästä luokittelun perusteita.
Kannabiksen huumeluokituksen muutos muuttaisi sen aseman kokonaan Yhdysvaltojen huumepolitiikassa ja siksi asiasta on esitetty myös varovaisempia arvioita.
“Tämä haaste liittovaltion kannabiksen luokitusta vastaan ei tule onnistumaan”, arvioi puolestaan Villanovan yliopiston varadekaani Michael Moreland. Jutun voittamiseksi pitäisi pystyä osoittamaan luokittelun järjettömyys.
Luokittelun järjettömyys
Madras väitti, ettei kannabiksen käytöstä ole riittävästi lääkevalvontaviraston FDA:n kriteerit täyttäviä tutkimuksia.
NORML:n asianajaja Zenja Gilg toi esille sen, että suurimmassa osassa FDA:n hyväksymiä lääkkeitä ei ole edes esitetty enempää kuin yksi tai kaksi tutkimusta.
Tähän Madraksen oli pakko todeta, “ettei hän tarkoittanutkaan, että pitäisi olla enemmän kuin yksi tutkimus”.
Madras vertasi kannabista heroiiniin, etteivät ihmiset enää polta oopiumiakaan kivunlievitykseen. Hän kuitenkin sivuutti sen tosiasian, että reseptilääkkeisiin kuolee nykyään yli 22 000 amerikkalaista vuodessa opioidilääkkeiden tappaessa näistä suurimman osa. Kannabiksen käytöstä ei tunneta yhtä ainutta kuolemantapausta.
Madras myös väitti, ettei kasvipohjaisen lääkkeen koostumusta voida säädellä luotettavasti.
Gilg sai Madrasin kuitenkin myöntämään, että liittovaltion omalla kannabisfarmilla Mississippin yliopistossa osataan säädellä kannabiksen kemiallista koostumusta kliinisiä kokeita varten.
“Yhdysvaltojen riippuvuuden tutkimuslaitos, NIDA, pystyy säätelemään tätä mutta valvomattomilla markkinoilla ei säädellä mitään”, Gilg lohkaisi.
“Nimenomaan”, Madrasin oli jälleen pakko myöntää.
Madras yritti puolustaa nykyistä luokittelua sillä, että absoluuttiset numerot kannabiksen käytöstä kertovat sen väärinkäyttöpotentiaalista.
Gilg vetosi samoihin tietoihin vuosilta 2002 – 2012 osoittaen, ettei mitään väärinkäytön kasvua tapahtunut tuona ajanjaksona.
Madras puolestaan vetosi siihen, että pitäisi keskittyä katsomaan kannabiksen käytön kasvua nuorten keskuudessa.
Gilg näytti Madrasin esittelemän tutkimuksen tilastot oikeudelle niiden osoittaessa kannabiksen käytön laskeneen nuorten keskuudessa kyseisenä ajajaksona.
Madras yritti kumota tämän väitteen vaatimalla lisätodisteita, minkä Gilg torjui.
“Viisi minuuttia sitten kyseinen tutkimus oli pätevää tutkimustietoa mutta nyt nämä luvut eivät kelpaakaan!”
Madrasin esitellessä rottakokeista saatuja tuloksia kannabiksen kieltolain tueksi Gilg kysyi, että “Miksi eläintutkimuksia voidaan käyttää kannabiksen osoittamiseksi haitalliseksi mutta tieteellisten kriteerien mukaan tehdyt ihmiskokeet, jotka osoittavat kannabiksen hyödyt, eivät olekaan tarpeeksi hyviä?”
“Koska nuo ihmiset ovat polttaneet kannabista ennen kokeita”, vastasi Madras.
Madras vetosi lukemiinsa lukuisiin tutkimuksiin mutta Gilgin kuulustelussa osoittautui hänen lukeneen valikoivasti tieteellistä kirjallisuutta.
Hän joutui mm. myöntämään “olevansa tietoinen” tutkimuksesta, jonka mukaan nuorten kannabiksen käyttö oli laskenut Coloradossa laillistamisen jälkeen, mutta hän “ei ollut tutkinut tutkimuksen taustoja” eikä siksi voinut kommentoida sitä.
Madras joutui tunnustamaan harjoittaneensa samanlaista tutkimusten valikoimista väittäessään kannabiksen lisäävän liikenneonnettomuuksia.
“Kannabiksesta on tehty tuhansia tutkimuksia. On hyvin vaikeaa tutkia ne kaikki”, yritti Madras vielä puolustaa kantaansa.
Liittovaltion edustajat ovat vedonneet nimenomaan siihen, ettei kannabista ole tutkittu tarpeeksi.
Päätös tästä oikeudenkäynnistä on odotettavissa joulukuussa.
Tohtori Carl Hart esiintyi myös oikeudenkäynnissä mutta alla on hänen lausuntonsa Yhdysvaltain kongressille 20.6.2014, jossa häntä kysellään yhdessä NIDA:n johtajan Nora Volkowin kanssa. Kuulemistilaisuudessa ihmetellään sitä, miksi kannabista saa tutkimuskäyttöön vain NIDA:lta, joka jo nimensä puolesta tutkii vain huumeiden väärinkäyttöä, ei esimerkiksi kannabiksen lääkinnällistä käyttöä.
Myös lääkevalvontavirasto FDA tutkii kannabiksen huumeluokitusta:
Lähde:Substance.com 23.10.2014, Christian Science Monitor 27.10.2014, Norml 31.10.2013
