Seuraavassa Norjan Päihdetutkimusinstituutin julkaisema haastattelu Willy Pedersenistä lokakuulta 2010.
Kannabikseen liittyvä kulttuuri terveyshaittoja vaarallisempaa
Vaarallisinta kannabiksen käytössä on siihen liittyvä laiton kulttuuri ja talous, johon käyttäjä joutuu sekaantumaan, ei terveyshaitat, sanoo sosiologian professori Willy Pedersen. Hän on julkaissut yhdessä tutkijakollegansa Sveinung Sandbergin kanssa kirjan kannabikseen liittyvästä kulttuurista.
– Kuten muissakin laittomissa päihteissä, kannabiksessa on vaikuttavia aineita, joista aiheutuu haittoja. Ne eivät ole kuitenkaan merkittävin syy siihen, että kannabis voi olla haitallista joillekin sen käyttäjistä.
– Tutkimukset viittaavat joka tapauksessa siihen, että runsas kannabiksen käyttö aiheuttaa ongelmia. Mutta mistä tämä aiheutuu?
– Käsityksemme mukaan usein tapahtuu niin, että käyttäjät sekaantuvat kauppaan ja tulevat siten vedetyksi mukaan rikollisuuteen ja yhteiskunnan marginaaliin, sanoo Willy Pedersen.
Hän esittää, että kannabiksen käytön symbolisia ja rituaalisia puitteita aliarvioidaan. Kannabis aiheuttaa esimerkiksi riippuvuutta mutta riippuvuus liittyy ihan yhtä paljon taloudellisiin ja kulttuurisiin sidoksiin kuin itse aineeseen.
– On hankala keskustella kannabiksen vaaroista ja hyvästä huumausainepolitiikasta ilman, että otetaan huomioon sosiaaliset ja taloudelliset yhteydet. Tätä haluamme korostaa kirjallamme Cannabiskultur.
Myyjät, kasvattajat ja salakuljettajat
Kannabiskulttuuri –tutkimus on ensimmäinen suurempi tutkimus kannabiksesta Norjassa. Päämateriaali on sadan eri rooleissa kannabismarkkinoilla olevien ihmisten haastattelut. He ovat kasvattajia, myyjiä, lääkinnällisiä käyttäjiä, salakuljettajia ja tavallisia käyttäjiä.
Lisäksi tutkimuksessa on käytetty laajaa pitkäaikaisseurantaa joukosta nuoria. Tutkimus on kestänyt yli viisi vuotta, tutkimus on rahoitettu mm. kahden projektin kautta, joita on ohjannut Norjan tutkimusneuvoston päihdetutkimusohjelma.
– Tieto kannabikseen liittyvästä alakulttuurista on ratkaisevaa, jotta voitaisiin ymmärtää aineen kiinnostavuus ja se on nyt laitettu systemaattisesti suurennuslasin alle ensimmäistä kertaa Norjassa.
Yhteisöllisyys ja identiteetti
Kannabiksen käyttäminen kertoo jotain ihmisestä. Samaan aikaan se luo sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä. Tutkimuksesta tehdystä kirjassaan Cannabiskultur he kuvaavat mm. kannabiksen käyttöön liittyviä symboleja, rituaaleja ja tarinoita.
Siinä kerrotaan kulttuurista, joka on sulauttanut itseensä vaihtoehtoista uskontoa, solidaarisuutta ja luonnonmukaista elämäntapaa. Se alkoi silloisen vaihtoehtonuorison kokoontumisista Kuninkaanlinnan puistossa Oslossa 1960-luvulla. Pedersenin mukaan tarkoitus on saada otetta siihen, miksi aine yhä edelleen viehättää ihmisiä.
Kannabiskulttuuri on kestänyt yllättävän hyvin, kieli ja voimakkaat symbolit elävät yhä nykykäyttäjien kulttuurissa. Kannabis on ainoa päihde, jota puolustetaan voimakkaasti. Nimenomaan tämä kulttuuri helpottaa käytön aloittamista ja samalla vaikeuttaa käytön lopettamista.
Altistuvat ”auttajat”
Pedersen ja Sandberg esittävät myös, että kannabikseen liittyvä kauppa yhdessä käyttöön liittyvän kulttuurin kanssa sitovat ihmisiä käyttöön. Se luo asemaa, muovaa rooleja, identiteettiä ja – eikä suinkaan vähäisimpänä tekijänä – antaa tuloja.
Kirjassa tutkijat kertovat siitä, kuinka osasta enemmän käyttävistä tulee ”auttajia” ystäväpiirilleen. Tästä ”auttamisesta” on lyhyt matka varsinaiseen myymiseen. Jo tämä auttamisrooli altistaa riskille saada rangaistuksia myymisestä.
Joillekin se tarkoittaa aseman kohoamista ja lisää rangaistusriskiä olennaisesti. Suuri osa kannabikseen liittyvistä ongelmista liittyy juuri tähän.
Kannabiskauppaan sekaantuminen johtaa marginalisoitumiseen, koska aine on laitonta ja rangaistukset laittomien päihteiden myymisestä ovat ankarat.
Tässä vaiheessa törmätään myös muihin laittomiin päihteisiin. Ja rangaistukset aiheuttavat ongelmia koulutuksen ja työnsaannin kanssa. Ja niin kannabiksen käyttäjä helpommin sekaantuu vakavampaan rikollisuuteen.
Dekriminalisointi
Pedersen on aikaisemmin vaatinut mediassa kannabiksen dekriminalisointia. Vaatimuksensa hän perustaa tutkimuksensa haastatteluihin.
Kirjassaan tutkijat esittävät useita perusteluja rangaistusten lieventämiseksi ja kannabiksen dekriminalisoimiseksi.
– Muutamat maat ovat menossa tähän suuntaan. Norjassa ajankohtaisinta olisi pienimuotoisen kotikasvatuksen salliminen.
– Sitä vastoin tuskin halutaan kannabiksen myynnin vapauttamista, silloin käyttö nousisi. Pitkällä tähtäimellä tulisi myynti sallia vahvasti valvottuna, esimerkiksi apteekeista kuten Kaliforniassa.
– Yksi pääväittämistäni on se, että kannabikseen liittyvän kulttuurin ja rikollisjärjestöjen toiminnalle tulisi tiukemmat reunaehdot, jos yhteiskunta asettaisi kannabiksen käytölle ja myynnille säädellyt puitteet.
Pedersen ei halua luonnehtia kirjaansa kuitenkaan kannabiksen käyttöön vapaamielisesti suhtautuvaksi.
– Me olemme osoittaneet muutamia kannabiksen käyttöön liittyvistä vaaratekijöistä ja olemme aloittaneet keskustelun sitä, mitä huumausainepoliittisia seurauksia siitä pitäisi seurata.
– Vaikka heroiinista on ollut paljon puhetta, on kannabis kuitenkin eniten käytetty laiton päihde ja liittyy eniten nuorten elämään. Nyt toivomme korkeampitasoista keskustelua kannabiksesta.
Paluu Nils Christien jalanjäljille
Willy Pedersen kertoo, kuinka hän monet muut tutkijat ja tavalliset alkoivat pitää norjalaisen huume- ja päihdetutkijaa Nils Christietä naiivina kun tutkimuksia kannabiksen mahdollisesta psykooseja laukaisevasta vaikutuksesta alkoivat tulla julki. Viisitoista vuotta sitten hän oli väittänyt vastaan konferenssissa, jossa Nils Christie kehotti laillistamaan kannabiksen neljänsadan poliitikon, hoitoalan ammattilaisten, valtakunnan syyttäjän ja vastaavien läsnäollessa.
Uusien psykoositutkimuksien valossa kannabiksen käytön kustannukset yhteiskunnalle arvioitiin suuriksi koulutuksen lopettamisena, työelämästä vieraantumisena, rikollisuuteen ajautumisena jne.
Nyt Pedersen on tutkimuksellaan osoittanut Nils Christien näkökulman oikeaksi: tutkimuksen päälöydös on se, että kannabiksen käyttäjillä on merkittävästi kohonnut riski saada rangaistus huumausainelain rikkomisesta. Alle 20-vuotiaana kannabiksen käytön aloittaneista joka neljäs on saanut jonkun rangaistuksen täytettyään 20 vuotta. Kun kaikki muut tekijät vakioidaan on kannabiksen käyttäjillä seitsemän kertaa suurempi riski joutua rangaistuksi kuin tavallisilla ihmisillä.
Tällä on vakavat seuraukset: ongelmia koulussa ja työssä, sosiaalisen verkoston ulkopuolelle jäänti ja elämän laadun lasku. Mutta se ei vaikuta kannabiksen käyttöön. Uudessa-Seelannissa tehdyn tutkimuksen mukaan 95% rangaistuista jatkoi kannabiksen käyttöään tuomion jälkeen.
