Lähde: New York Times 16.6.2011
Jimmy Carter, USA:n 39. presidentti vuosina 1977-1981 ja Nobelin rauhanpalkinnon saaja vuodelta 2002, kirjoittaa New York Timesin julkaisemassa kannanotossaan Kansainvälisen huumepolitiikan komission YK:lle antamista suosituksista huumepolitiikan uudistamiseksi:
Nämä suositukset ovat täysin yhteensopivat USA:n huumepolitiikan kanssa kolmekymmentä vuotta sitten. Kongressille jättämässäni viestissä vuonna 1977 kehotin dekriminalisoimaan alle unssin marihuanamäärän hallussapidon, mihin liittyisi täydellinen riippuvaisten hoito-ohjelma. Varoitin myös täyttämästä vankiloita nuorilla ihmisillä, jotka eivät ole uhka yhteiskunnalle, ja esitin yhteenvedossani ettei huumeen hallussapidosta seuraavan rangaistuksen pidä olla haitallisempaa yksilölle kuin kyseisen huumeen aiheuttama haitta.
Näillä ajatuksilla oli laaja tuki tuolloin. Mutta 1980-luvulla presidentti Ronald Reagan ja kongressi alkoivat muuttaa painotusta tasapainoisesta huumepolitiikasta, mihin kuului hoitoa ja riippuvaisten rehabilitointia, kohti turhaa yritystä alkaa valvomaan huumeiden maahantuontia ulkomailta.
Tästä lähestymistavasta seurasi valtava resurssien tuhlaus ja riippuvuus poliisi- ja sotavoimista marihuanan, kokapensaan ja oopiumunikon viljelyn sekä kokaiinin ja heroiinin tuotannon vähentämiseksi ulkomailla. Yksi seuraus on ollut huumekauppaan liittyvän väkivallan, korruption ja törkeiden ihmisoikeusrikosten valtava lisääntyminen yhä useammassa Latinalaisen Amerikan maassa.
Komission faktat ja väitteet ovat uskottavia. Se suosittelee, että hallitukset rohkaistuisivat kokeilemaan ”huumeiden laillisen jakelun malleilla, jotka on suunniteltu heikentämään järjestäytyneen rikollisuuden valtaa ja turvaamaan kansalaisten terveys ja turvallisuus”. Käytännön esimerkkeinä he voivat tutkia niitä politiikan muotoja, jotka ovat tarjonneet lupaavia tuloksia Euroopassa, Australiassa ja muualla.
Mutta USA:sta he eivät luultavasti hae neuvoja. Huumepolitiikkamme on rankaisevampaa ja haitallisempaa kuin missään muussa demokratiassa ja se on aiheuttanut vankimäärän räjähdysmäisen kasvun. Vuoden 1980 lopulla, jolloin virkakauteni loppui, USA:ssa oli 500 000 vankia; vuoden 2009 lopulla luku oli 2,3 miljoonaa. USA:ssa on 100 000 asukasta kohti 743 vankia, enemmän kuin missään muussa maassa ja seitsemän kertaa enemmän kuin Euroopassa. 7,2 miljoonaa amerikkalaista on joko vankilassa, valvonnassa tai ehdonalaisessa, mikä on yli 3% kaikista USA:n aikuisista.
Jonkin verran tästä vankimäärän noususta johtuu pakollisten minimirangaistusten ja “three strikes you’re out” -laeista. Mutta kolme neljästä uudesta vangista on väkivallattomasta rikoksesta. Suurin yksittäinen syy vankimäärän kasvulle on ollut huumesota, koska väkivallattomista huumerikoksista vangittujen lukumäärä on yli kaksitoistakertainen vuoteen 1980 verrattuna.
Tämä suhteeton rankaiseminen ei ole pelkästään tuhonnut miljoonien nuorten ihmisten ja heidän perheidensä elämän (kohdistuen vielä suhteettomasti vähemmistöryhmiin) vaan se tuhoaa myös valtion ja osavaltioiden taloutta. Kalifornian edellinen kuvernööri Arnold Schwarzenegger toi esille sen, että vuonna 1980 10% osavaltion budjetista oli suunnattu korkeakoulutukseen ja 3% vankiloihin; vuonna 2010 11% kului vankiloihin ja vain 7,5% korkeakoulutukseen.
Ehkä varakkaiden kansalaisten kasvava verotaakka, jota tarvitaan huumesodan maksamiseen, auttaa toteuttamaan Yhdysvaltojen huumepolitiikan uudistamisen. Kansainvälisen huumepolitiikan komission suositukset vähintäänkin tarjoavat poliittista suojaa niille johtajille, jotka haluaisivat tehdä, mitä heidän kuuluu tehdä.
Muutama vuosi sitten olin neljä kuukautta töissä peruskorjaamassa julkisia rakennuksia kotikaupungissani rintarinnan yhden vankiryhmän kanssa, joka halusi opetella talonrakennusta. He olivat älykkäitä ja omistautuneita nuoria miehiä, jotka olivat valmistautumassa työelämään rangaistuksensa loputtua. Yli puolet heistä oli vankilassa huumeisiin liittyneistä rikoksista ja olisivat varmaan pärjänneet paremmin koulussa tai oppilaitoksessa.
Jotta tällaiset ihmiset pysyisivät yhteiskuntamme arvokkaina jäseninä ja jotta huumepolitiikkamme kehittyisi inhimillisemmäksi ja tehokkaammaksi, tulisi Yhdysvaltojen hallituksen kannattaa ja toteuttaa Kansainvälisen huumepolitiikan komission ehdottamia uudistuksia.
