Lähde: Global Commission on Drug Policy: Report
”Riko keskustelua ja politiikan muutosta kahlitsevat tabut. Nyt on tullut toiminnan aika. Kannusta hallitusten kokeiluja huumeiden laillisella säätelyllä, jolla heikennetään järjestäytyneen rikollisuuden valtaa ja taataan kansalaisten terveys ja turvallisuus. Tämä suositus pätee erityisesti kannabikseen mutta rohkaisemme myös muihin dekriminalisoinnin ja laillisen säätelyn kokeiluihin, jotka toteuttavat näitä tavoitteita ja tarjoavat malleja muille kokeiluille.”
Raportin alussa komissio kertoo lyhyesti keskeisimmät suosituksensa:
Aloita maailmanlaajuisen huumekieltolain muutos. Korvaa ideologiaan ja poliittiseen tarkoitushakuisuuteen perustuvat huumepolitiikat ja strategiat tulosvastuullisella politiikalla ja strategioilla, jotka perustuvat tieteeseen, terveyteen, turvallisuuteen ja ihmisoikeuksiin – ja ota käyttöön sopivat kriteerit niiden arvioimiseksi. Tarkista huumeiden luokittelu, mikä on johtanut ilmeisiin kummallisuuksiin kuten kannabiksen, kokapensaan lehden ja MDMA:n virheellisiin luokituksiin. Varmista, että kansainvälisiä sopimuksia tulkitaan ja sovelletaan uudestaan siten, että haittoja vähentävät kokeilut, dekriminalisointi ja laillisen säätelyn politiikan muodot sopivat niiden puitteisiin.
Maailmanlaajuinen huumesota on epäonnistunut. Silloin kun YK:n huumausaineiden yleissopimus eli Single Convention astui voimaan 50 vuotta sitten ja presidentti Nixon käynnisti USA:n hallituksen huumesodan 40 vuotta sitten, politiikan tekijät uskoivat, että ankara lain täytäntöönpano huumeiden tuottajia, jakelijoita ja käyttäjiä vastaan johtaisi valvottujen huumeiden eli heroiinin, kokaiinin ja kannabiksen markkinoiden tyrehtymiseen ja lopulta ”huumeettoman maailman” toteutumiseen. Käytännössä huumemarkkinoiden – joita järjestäytynyt rikollisuus hallitsee – maailmanlaajuinen mittakaava on kasvanut dramaattisesti tänä aikana. Vaikka tarkkoja arvioita maailmanlaajuisesta kulutuksesta koko 50 vuoden ajanjaksolta ei ole saatavilla, osoittaa pelkästään viimeisen kymmenen vuoden kehityksen analyysi markkinoiden olevan isot ja kasvamassa.
Suurin osa kokan, oopiumunikon ja kannabiksen laittomaan kasvatukseen sekaantuneista ihmisistä ovat pienviljelijöitä, jotka ponnistelevat ainoastaan elättääkseen perheensä. Vaihtoehtoiset elinkeinot ovat paljon parempi sijoitus kuin näiden ihmisten ainoan elinehdon tuhoaminen.
Hollantilaisen ja amerikkalaisen kaupungin vertailu
Craig Reinarmanin johtamassa tutkimuksessa vertailtiin Amsterdamin ja San Franciscon erilaisia lainsäädännöllisiä puitteita. Tutkijat olettivat, että USA:n sortoon perustuva huumepolitiikka olisi estänyt San Franciscon asukkaita käyttämästä kannabista ja viivyttäneen sen käytön aloittamista. He huomasivat, ettei näin ollutkaan:
”Tutkimustuloksemme eivät kannata niitä väitteitä, että kriminalisointi vähentäisi kannabiksen käyttöä ja dekriminalisointi lisäisi kannabiksen käyttöä. Lukuunottamatta korkeampaa käyttöfrekvenssiä San Franciscossa löysimme paljon samankaltaisia piirteitä molemmissa kaupungeissa. Emme löytäneet mitään todisteita niiden väitteiden tueksi, että kriminalisaatio vähentää ja dekriminalisaatio lisää käyttöä.”
Periaatteet:
1. Huumepolitiikan tulee perustua vankkaan empiiriseen ja tieteelliseen todistusaineistoon. Menestyksen tärkeimmän mittarin tulee olla terveyteen, turvallisuuteen sekä yksilön ja yhteiskunnan hyvinvoinnille koituvan haitan väheneminen.
2. Huumepolitiikan tulee perustua ihmisoikeuksiin ja kansanterveyden periaatteisiin. Meidän tulee lopettaa huumeiden käyttäjien sekä kasvatuksen, tuotannon ja jakelun alemmilla portailla toimivien ihmisten leimaaminen ja syrjäyttäminen sekä kohdella huumeista riippuvaisia ihmisiä potilaina, ei rikollisina.
3. Huumepolitiikan kehittämisen ja soveltamisen tulee olla maailmanlaajuisesti jaettu velvollisuus mutta siinä tulee ottaa huomioon erilaiset poliittiset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset eroavuudet. Politiikan tulee kunnioittaa huumeiden tuotannon, salakuljetuksen ja käytön koskettamien ihmisten oikeuksia ja tarpeita kuten vuoden 1988 huumesopimuksessa selvästi tuodaan esille.
4. Huumepolitiikkaa tulee tavoitella yhtenäisellä tavalla siten, että perheet, koulut, julkisen terveydenhoidon asiantuntijat, kehitystyöntekijät ja kansalaisyhteiskunnan johtajat otetaan mukaan yhteistyöhön lain täytäntöönpanon virastojen ja muiden hallituksen toimielinten kanssa.
Vaikka yhä useampi hallitus myöntää, että lain täytäntöönpanoon perustuvat lähestymistavat tulee liittää laajempaan kehykseen, jossa on mukana sosiaalisia ja kansanterveydellisiä ohjelmia, eivät politiikan rakenteiden, budjettikehyksien ja soveltamisen uudistukset ole edenneet samaan tahtiin.
Tällainen institutionaalinen pysähtyneisyys häiritsee objektiivista ja todisteisiin perustuvaa politiikan tekemistä. Tämä on enemmän kuin pelkkä teoreettinen ongelma. Yhä uudet tutkimukset osoittavat, että hallitukset saavuttavat paljon suurempia taloudellisia ja yhteiskunnallisia voittoja yhteisöilleen sijoittamalla rahaa terveydellisiin ja sosiaalisiin ohjelmiin tarjonnan rajoittamisen ja muun lain täytäntöönpanon toiminnan sijaan. Kuitenkin suurimmassa osassa maita suurin osa käytettävissä olevista resursseista laitetaan huumelakien täytäntöönpanoon ja huumeita käyttävien ihmisten rankaisemiseen.
Yhtenevyyden puute on merkittävin YK:ssa. Maailmanlaajuisen huumevalvontakoneiston kehittäminen synnytti kolme huumesopimuksia valvovaa toimielintä: YK:n huume- ja rikostoimisto (UN Office on Drugs and Crime, UNODC), kansainvälinen huumevalvontalautakunta (International Narcotics Control Board, INCB) ja huumekomissio (Commission on Narcotic Drugs, CND). Tämä rakenne perustuu ajatukselle, että kansainvälinen huumevalvonta on ensisijaisesti taistelua rikollisuutta ja rikollisia vastaan. Ei siten ole yllättävää, että tässä rakenteessa on sisäänrakennettuna tarve pitää yllä lain täytäntöön panemisen painotusta, ja vanhimmat päättäjät näissä toimielimissä ovat perinteisesti kannattaneet juuri tätä mallia.
Huumepoliittisten haasteiden muuttuessa pitää instituutioiden muuttua. Maailmanlaajuisen huumepolitiikan luomisen tulee syntyä kaikkien sellaisten toimistojen ja toimielinten yhdessä luomista strategioista, joilla on asiaa kohtaan mielenkiintoa ja vaikutusvaltaa: UNODC tietenkin mutta myös UNAIDS, WHO, UNDP, UNICEF, UN Women, Maailmanpankki ja ihmisoikeustoimisto. WHO:n syrjäyttäminen on ollut erityisen harmillista, koska sille kuuluu huumesopimusten mukaan selvä valtuus.
Suositukset:
1. Riko tabu. Pyri avoimeen keskusteluun ja edistä sellaisia politiikan muotoja, jotka tehokkaasti vähentävät kulutusta ja jotka ehkäisevät ja vähentävät huumeiden käytöstä ja huumevalvonnasta koituvia haittoja. Lisää sijoituksia tutkimukseen ja erilaisten politiikan muotojen ja ohjelmien vaikutusten analysointiin.
2. Korvaa huumeita käyttävien ihmisten kriminalisointi ja rankaiseminen tarjoamalla terveys- ja hoitopalveluja niitä tarvitseville.
3. Rohkaise hallituksia kokeilemaan huumeiden laillisella säätelyllä (esimerkiksi kannabis) siten, että säätely on suunniteltu heikentämään järjestäytyneen rikollisuuden valtaa ja turvaamaan kansalaisten terveys ja turvallisuus.
4. Luo parempia arviointitapoja, mittareita ja tavoitteita edistyksen mittaamiseksi.
5. Haasta äläkä vahvista tavallisia väärinkäsityksiä huumemarkkinoista, huumeiden käytöstä ja huumeriippuvuudesta.
6. Niiden maiden, jotka edelleen sijoittavat eniten resurssejaan lain täytäntöönpanoon (todisteista huolimatta), tulisi kohdentaa sortotoimensa väkivaltaiseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja huumeiden salakuljetukseen laittomien huumemarkkinoiden aiheuttamien haittojen vähentämiseksi.
7. Luo vaihtoehtoisia rangaistusmuotoja pienen mittakaavan ja ensimmäisen kerran kiinni jääneille huumekauppiaille.
8. Sijoita enemmän resursseja todistusaineistoon perustuvalle ehkäisylle erityiskohteena nuoriso.
9. Tarjoa laaja valikoima helposti saavutettavia hoitovaihtoehtoja huumeriippuvaisille, joihin kuuluu korvaushoito ja heroiinin ilmaisjakelu asettaen erityishuomio kaikista riskialttiimpiin ryhmiin mukaan lukien vankilassa ja laitoksissa olevat.
10. YK:n järjestelmän tulee tarjota johtajuutta maailmanlaajuisen huumepolitiikan uudistamisessa. Tämä tarkoittaa tehokkaiden lähestymistapojen edistämistä todistusaineistoon perustuen ja valtioiden tukemista sellaisten huumepolitiikan muotojen kehittämiseksi, jotka sopivat niiden taustaan ja täyttää niiden tarpeet, sekä takaa eri YK:n elinten, näiden ohjelmien ja sopimusten yhdenmukaisuuden.
11. Toimi heti: huumesota on epäonnistunut ja politiikan pitää muuttua nyt heti.
Ilmassa on merkkejä huumepoliittisen keskustelun polkemisesta paikallaan joissain osissa maailmaa politiikan tekijöiden ymmärtäessä tämän hetken politiikan muotojen ja strategioiden epäonnistuneen mutta ollessa samalla epätietoisia siitä, mitä tulisi tehdä. Tästä syntyy houkutus vältellä koko keskustelua. Tämä merkitsee luopumista poliittisesta vastuusta: joka vuosi jatkaessamme huumesotaa miljardeja dollareita tuhlataan tehottomiin ohjelmiin, miljoonia ihmisiä vangitaan tarpeettomasti, miljoonat kärsivät läheisten ihmisten huumeriippuvuudesta, koska nämä eivät saa terveydenhoitoa eivätkä sosiaalipalveluja ja sadat tuhannet ihmiset kuolevat vältettävissä oleviin yliannoksiin ja tauteihin, jotka leviävät laittoman huumeiden käytön kautta.
On olemassa lähestymistapoja, joiden on todettu toimivan näissä ongelmissa ja joita voidaan ottaa käyttöön nyt heti. Huumepolitiikan korjaaminen ei ole teoreettinen eikä älyllinen keskustelun aihe – se on yksi aikamme keskeisiä poliittisia haasteita.
Avaaz.org: huumeiden dekriminalisaatio osaksi politiikan valtavirtaa
Lähde: IPS 2.6.2011
Vielä muutama vuosi sitten kaikkia USA:n huumesodan lopettamista vaativia pidettiin hörhöinä ja kerettiläisinä. Nyt maailman huippupoliitikot tekevät juuri näin satojen tuhansien tavallisten kansalaisten kannattamina.
”Kuvittelin huumeiden dekriminalisaatiota vaativan julkisen kampanjan olevan täysin marginaalinen näkökulma, koska en tiennyt asiasta mitään”, kertoo Ricken Patel, yksi Avaaz-verkoston perustajista ja sen toiminnanjohtaja.
Komissio kohdistaa vetoomuksensa YK:hon, koska sen puitteissa luotuja sopimuksia käytetään huumepolitiikan perusteluna.
Marion Caspers-Merk, entinen Saksan liittotasavallan terveysministeri sanoo viitaten vuoden 1961 huumausaineyleissopimukseen: ”Kyse ei ole siitä, ettemme halua noudattaa sopimuksia. Haluamme avata keskustelun siitä, että politiikkamme osoittaa parempia tuloksia kuin se politiikka, jota nyt toteutetaan YK:n sopimusten nojalla. Saisimme parempia tuloksia paremmalla politiikalla.”
”Pidän hyvänä merkkinä sitä, että Kofi Annan liittyi ryhmään”, jatkaa Caspers-Merk kertoen myös muista merkittävistä jäsenistä kuten Michel Kazatchkinesta, joka johtaa kansainvälistä rahastoa AIDS:n, tuberkuloosin ja malarian vastaisessa taistelussa.
Hän mainitsee myös maailman terveysjärjestön, WHO:n. ”He kannattavat näkökantaamme ja siksi uskon meidän pystyvän vaikuttamaan YK:n huumepolitiikan tekoprosessiin”.
Lisäksi komissiolla on takanaan Avaazin nettivetoomus, johon otti osaa melkein 600 000 ihmistä maailman kaikista maista.
Brasilian entinen presidentti Fernando Cardoso: ”Tämä on tärkeää. Asia ei koske vain Amerikkaa tai Brasiliaa tai Kolumbiaa vaan koko ihmiskuntaa.”
