Yhä useampi tietää jo, ettei huumesotaa voida voittaa. Murhalukujen hälyttävä kasvaminen ja vaikutukset yhteiskuntien talouteen niissä maissa, joissa tuotetaan huumeita tai jotka ovat läpikulkumaita, ovat johtaneet tähän päätelmään. Riittämättömät ja tehottomat strategiat ja koko ajan uusiutuva maailmanlaajuinen lahjonnan verkosto ovat osa tätä monimutkaista ongelmavyyhtiä. Nyt Pentagon on aloittanut huumesodan yksityistämisen: huumeiden vastaisessa sodassa liikkuvat miljardit halutaan siirtää suuryritysten pankkitileille.
Päinvastoin kuin terroristi- ja vastarintaryhmiä, huumekartelleja ei motivoi ideologia tai ihanteet, vaan taloudellinen voitto sekä tietenkin vallanhimo. Kartellien monitasoiset komentoketjut, koko ajan uusiutuva organisaatio, jatkuva uusien jäsenien hankinta, kansainväliset rikollistenjärjestöjen liittoumat, kasvava tulivoima ja menetelmien kehittäminen tekevät kartelleista kaikkialla läsnäolevan vihollisen. Sitä on vaikea löytää ja vielä vaikeampi voittaa jos sitä vastaan taistellaan pelkillä aseilla. Silti USA on käyttänyt miljardeja taistelussa tätä vihollista vastaan kuluneiden 40 vuoden aikana ja pääasiassa ainoastaan aseita ja sotataktiikoita käyttäen. Rikollisorganisaatioiden ydin, eli niiden rahoitus, on mystisesti jätetty koskemattomaksi.
Tämä kaikki on tallennettu USA:n paljon kritisoidun huumesodan arkistoihin, mikä alkoi jo ennen kuin presidentti Richard Nixon otti käyttöön termin ”huumesota” vuonna 1971. Mitään tuloksia ei ole saavutettu sen jälkeen.
Pentagonin narkoterrorismin vastainen ohjelma, Counter Narco-Terrorism Program Office (CNTPO), vuonna 1995 perustettu suurelta osin tuntematon virasto, ilmoitti juuri kolmen miljardin dollarin huumesotasopimuksista huumeiden vastaisten operaatioiden toteuttamiseksi ympäri maailmaa Afganistanissa, Pakistanissa, Kolumbiassa ja Meksikossa.
Pentagonin ja puolustusministeriön CNTPO:n kautta ajama strategia on osa laajempaa suunnitelmaa yksityistää armeijaa avustava toiminta sekä tiedustelutoiminta, jotka ovat tuottoisia liiketoimia ja osa USA:n salailevaa ohjelmaa siirtää ”terrorismin vastaisen sodan” taktiikat ”huumeiden vastaiseen sotaan”.
Meksikon hallitus ei ole vielä myöntänyt yksityisten ulkomaalaisten yritysten kouluttavan kuinka partioidaan Meksikon lukuisilla kriisialueilla, joilla käytävä huumesota on aiheuttanut jo 50 000 ihmisen murhan viimeisen viiden vuoden aikana. Niin tuntematon kun CNTPO onkin – sillä ei ole edes omaa toimistoa Pentagonissa – on CNTPO:lla kuitenkin historia: vuonna 2009 se yritti antaa Blackwater-palkkasoturiyhtiölle miljardin dollarin sopimuksen. Blackwaterin työntekijöitä on syytetty lahjonnasta, varkauksista ja ihmisoikeusrikoksista Irakissa ja Afganistanissa sen toimiessa USA:n armeijan sopimusyhtiönä. Skandaalit aiheuttivat ainoastaan nimen muutoksen: Blackwaterista tuli Xe Services LLC.
Meksikossa monet tutkijat ovat jo varmoja siitä, että maassa toimii rikkaiden asukkaiden, kuvernöörien tai muiden viranomaisten maksamana palkkasotureita tekemässä ”likaisia töitä”, kuten ”yhteiskunnallista puhdistamista”, eli ihmisten tai ryhmien eliminoimista, joiden oletetaan tekevän töitä jollekin jengille tai kartellille. Tutkijat väittävät, että ulkomaiset palkkasoturit, jotka ovat naamioituneet turvapalveluiksi, ainoastaan pahentavat väkivallan ja pelon ilmapiiriä.
On tärkeää tunnistaa huumesodan rakenteelliset ristiriitaisuudet. Kolumbiassa ponnistelut, joilla saatiin huumeiden salakuljetus vähenemään, siirsivät sen uusille alueille. Meksikossa kartellien vastainen taistelu on siirtänyt rikollisen toiminnan uusiin osavaltioihin ja muualle Väli-Amerikkaan ja Karibialle. Mutta tässä reittien uudelleen järjestelemisessä päädytään väistämättä siihen, että salakuljettajat palaavat vanhoille seuduille ja salakuljetusreiteille myöhemmin.
Tämä tilanne herättää tärkeitä kysymyksiä. Toteuttaako USA oikeaa huumepolitiikkaa? Onko Meksiko yksimielisesti mukana tässä huumesodan kärjistämisessä tietäessään, että maailman suurimmat huumemarkkinat ovat sen rajanaapurissa, USA:ssa? Mikä on pitkän tähtäimen tavoite? Onko vaihtoehtoja? Pitäisikö meidän kyetä keskustelemaan kaikista vaihtoehdoista? Mikä on tämän politiikan hinta? Millaisia ovat vaihtoehtojen aiheuttamat kustannukset?
Lisääntyvä ihmisten vangitseminen ja kasvavat takavarikot eivät ole vähentäneet laittomien huumeiden käyttäjien lukumäärää USA:ssa, joita on varovaisestikin arvioiden yli 20 miljoonaa. Vaikka vieroitus on kaikkien kysyntää vähentävien politiikan muotojen olennainen osa, se ei riitä. Ponnistelun pitää alkaa ehkäisystä. Siksi huumepolitiikkaa ei voi tehdä eristyneenä. Talous- ja terveyspolitiikka ovat osa huumepolitiikkaa. Ulkopolitiikka on myös huumepolitiikkaa. Aikooko USA:n hallitus koskaan saattaa näitä politiikan osa-alueita yhteen? Tämä on ratkaiseva kysymys.
Blackwater: varjoarmeija. Jeremy Scahill, joka julkaisi vuonna 2007 kirjan ”Blackwater. The rise of the world’s most powerfull mercenary army” kertoo maailman mahtavimman yksityisarmeijan noususta:
http://www.youtube.com/watch?v=nqM4tKPDlR8
Lähde: Alternet 7.12.2012
USA suojelee huumekaupan huippuja
USA:lla on pitkät perinteet ristiriitaisen huumepolitiikan harjoittamisessa, jossa eri virastot hoitavat itsenäisesti omia operaatioitaan. USA:n terrorismin vastaisen viraston (Homeland security) kotisivuilla kerrotaan, kuinka Meksikon huumekartellien johtajat ja heidän perheenjäsenensä saavat oleskella turvallisesti USA:ssa samalla kun USA johtaa huumesotaa kartelleja vastaan Meksikossa.
Wachovia ja Fast and Furious -skandaalit ovat viimeisimpiä osoituksia siitä, kuinka USA on sekaantunut kansainväliseen huumekauppaan. USA:n sekaantumisen mittakaava alkoi paljastumaan 1980-luvulla Iran-Contra skandaalin ja 1990-luvun alussa BCCI-pankkiskandaalin yhteydessä.
Jopa Meksikon presidentti Felipe Calderón uskoo USA:n tarjoavan suojapaikan meksikolaisten huumekartellien johtajille. Lokakuussa 2011 hän kertoi New York Timesille antamassaan haastattelussa, että läntisen pallonpuoliskon etsityin rikollinen Sinaloa-kartellin johtaja Joaquin “El Chapo” Guzmán Loera oleskelee rajan pohjoisella puolella.
”On yllättävää, että hän ja hänen vaimonsa oleskelevat mukavasti USA:ssa, mikä saa minut ihmettelemään, että kuinka monta perhettä tai meksikolaista huumepomoa oleskelee rauhassa rajan pohjoisella puolella?”
”Mikä saa Chapo Guzmánin pitämään perheensä USA:ssa?”, Calderón ihmetteli.
Coronelia vastaan ei ole nostettu syytteitä ja siksi USA lainvalvontavirkamiehillä ei ole perusteita pidättää häntä. Sama pätee lukuisiin muihinkin Meksikon järjestäytyneen rikollisuuden johtohahmoihin, jotka oleskelevat USA:ssa.
Monilla heistä on kaksoiskansalaisuus tai pysyvä oleskeluoikeus USA:ssa. Heillä voi olla pitkä rikosrekisteri Meksikossa mutta niin kauan, kuin he eivät ole rikkoneet lakia USA:ssa eikä Meksiko ole vaatinut heidän luovuttamistaan, he voivat elää suhteellisen tavallista elämää rajan pohjoispuolella ilman lain kouran puuttumista asiaan.
Presidentti Calderón on aiemminkin osoittanut USA:n syylliseksi maansa väkivaltaan. Hän sanoo huumesodan olevan suoraa seurausta amerikkalaisten laittomien huumeiden käytöstä ja aselaeista, jotka sallivat kymmenien tuhansien aseiden salakuljetuksen rajan yli joka vuosi.
Heinäkuussa 2012 Meksikossa järjestetään presidentinvaalit ja Calderónilla paljon tehtävää mikäli hän haluaa voittaa ne. Calderónin seuraava siirto voi olla USA:n julistaminen ”huumevaltioksi” ja jonkin symbolisen lainsäädännöllisen muutoksen läpivienti. Myös Obamalla on edessään vaalit vuoden lopussa ja siksi hänenkin pitää osoittaa jotakin edistystä ”huumeiden vastaisessa sodassa”.
Lähde: HS Today 6.12.2011
