Huumesodan patenttiratkaisuna nuorten huumeiden käytön ehkäisyksi esitetään aina lisää huumekoiria ja huumetestausta kouluihin. Tämän tueksi on esitetty suppeita ja menetelmiltään heikkoja tutkimuksia. Professori Ryoko Yamaguchin johdolla Michiganin yliopistossa tehty tutkimus, jossa seurattiin 75 000 koululaista vuosina 1998 – 2001 useissa eri kouluissa, on laajin selvitys huumetestien vaikutuksista. Tutkimuksessa ei voitu havaita eroa huumetestejä käyttävien ja muiden koulujen oppilaiden huumeiden käytön välillä.
Huumekoirien ja -testien käyttäminen perustuu ajatukseen, että paljastumisen ja rankaisemisen pelko estää käytön aloittamisen ja saa käyttäjät lopettamaan. Oletetaan siis, että nuoret ihmiset arvioivat rationaalisesti toimintansa seurauksia erillään kaikesta muusta ympäristöstä. He eivät kuitenkaan tee niin. Siihen vaikuttaa paljon monimutkaisemmat sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristön tekijät. Tämä on hyvin tiedossa mutta huumeasioissa leikimme, kuin emme tietäisi.
Nämä ihmisten yksityisyyteen tunkeutuvat ja ainoastaan rikoslainsäädännön sanelemat toimenpiteet eivät toimi ja lisäksi niillä on ei-aiottuja seurauksia. Testattujen nuorten leimaaminen ”huumeiden käyttäjiksi” vähentää heidän luottamustaan, onnellisuuttaan ja itsetuntoa. Huumetestaus ei erottele satunnaista, viihde- tai ongelmaista käyttöä. Niinpä alhaisen riskitason nuoria leimataan ja vedetään mukaan neuvontaan, ”hoitoon” ja rikosoikeudelliseen järjestelmään. Positiivinen testitulos saattaa aiheuttaa koulusta lomautuksen tai erottamisen. Tuskin kukaan vanhempi haluaa tällaista lapselleen.
Huumetestauksessa riskinä on joidenkin nuorten ohjaaminen käyttämään aineita, jotka ovat haitallisempia mutta vaikeammin havaittavissa kuin kannabis, kuten alkoholi, amfetamiinit tai liuottimet. Jotkut pinnaavat koulusta välttääkseen huumetestit. Koulusta poissaolo on huumeiden käyttöön ja riskikäyttäytymiseen ajautumisen yksi keskeinen aiheuttaja. Miksi siis lisätä haittoja?
Huumetestaaminen ja huumekoirien juoksuttaminen kouluissa on parhaimmillaan kallista ajanhukkaa ja pahimmillaan rahan tuhlaamista lastemme vahingoittamiseksi. Tähän käytettyä aikaa ja rahaa voitaisiin käyttää paremmin. Kouluissa, joissa vallitsee positiivinen, mukaansa tempaava ilmapiiri ja joissa tuetaan positiivisia opettajien ja koululaisten välisiä suhteita sekä edistetään kouluun kuuluvuutta, on alhaisimmat huumeiden käytön tasot ja vähiten teiniraskauksia. Huumetestaaminen ainoastaan vahingoittaa oppilaiden, opettajien ja vanhempien suhteita ja lisää psyykistä stressiä.
359 amerikkalaista lääkäriä käsittänyt kysely paljasti, että 83% lääkäreistä vastustaa lukioiden huumetestausohjelmia. Vastaavat tutkimukset ovat löytäneet vastustavia näkökantoja opettajien ja vanhempien keskuudessa. Ei mikään ihme.
Pitäkäämme parhailla mahdollisilla tavoilla huumausaineet pois kouluista. Mutta voimme pitää myös huonosti suunnitellut ja haitalliset toimintatavat pois kouluista.
Lähde: Daily Mail 10.1.2012
Lisää lapsista huumesodassa:
Ryoko Yamaguchi, Lloyd D. Johnston, and Patrick M. O’Malley: Drug Testing in Schools: Policies, Practices, and Association With Student Drug Use, Youth, Education, and Society (YES) Occasional Papers Series (Ann Arbor, MI: The Robert Wood Johnson Foundation, 2003).
Ryoko Yamaguchi, Lloyd D. Johnston, and Patrick M. O’Malley: Relationship Between Student Illicit Drug Use and School Drug- Testing Policies, Journal of School Health 73, no. 4 (2003): pp. 159-164.
