Haittoja vähentävä huumepolitiikka haastoi rankaisemiseen perustuvan politiikan 1980-luvulla, jolloin USA:sta alkanut huumepolitiikkaa koventava suuntaus, ns. Reaganin oppi, aiheutti huumeiden käyttäjien lisääntyvän syrjäytymisen ja ongelmaisen käytön leviämisen. Tuolloin alkanut HIV- ja AIDS-epidemia pääsi leviämään pandemiaksi, koska huumesotaan uskovat eivät voineet oman uskonsa takia alkaa soveltamaan epidemiaa ehkäiseviä toimenpiteitä – niiden uskottiin heikentävän ”huumeiden vastaista sanomaa”!
Hallitusten harrastaman rankaisevan huumepolitiikan vaihtoehtona kansalaiset ja kansalaisjärjestöt aloittivat sellaisia ruohonjuuritason politiikan muotoja, joilla on lähinnä pystytty lievittämään huumesodan aiheuttamia vahinkoja. Näitä toimenpiteitä ovat olleet neulojen jakaminen ruiskuhuumeiden käyttäjille ja ns. korvaushoitolääkkeiden jakaminen heroiiniriippuvaisille. Näistä hoidoista on tullut osa huumesotaa, sen jatkamista oikeuttava ”inhimillinen puoli”.
Kannabiksen käytön valvontaan ei ole missään vaiheessa sovellettu haittoja vähentävää politiikkaa. Suurin osa laittomien huumeiden käyttäjistä on siten haittoja vähentävien toimenpiteiden ulkopuolella ja kannabiksen käyttäjät ovat joutuneet kokemaan huumesodan epäinhimillisyyden kaikessa karmeudessaan. Tätä kaltoin kohtelua on perusteltu liioittelemalla kannabiksen aiheuttamia haittoja ja jopa keksimällä niitä.
Nykyään voidaan perustellusti sanoa, että kannabiksen käytön suurin haitta on siitä rankaiseminen. Tätä käsittelimme artikkelissamme poliisin väärinkäytöksistä.
Kannabiksen käytön aiheuttamina haittoina mainitaan useissa yhteyksissä sen aiheuttama riippuvuus sekä polttamisen aiheuttamat haitat hengityselimille. Riippuvuus vaikuttaa hyvin selvältä haitalta, mutta kannabiksen osalta näyttö siitä on ollut ristiriitainen: suurin osa kannabista kokeilleista ei siirry sen säännöllisiksi käyttäjiksi ja ainoastaan pieni osa säännöllisesti ja runsaasti käyttäväksi.
Tuoreessa tutkimuksessa aivokuvantamisella osoitettiin nettiriippuvuuden aiheuttavan samanlaisia aivomuutoksia kuin on havaittu aineriippuvuudesta kärsivillä. Nettiriippuvuutta selvittäneessä tutkimuksessa osoitettiin, että ihminen voi kehittää riippuvuuden aineellisiin ja aineettomiin asioihin. Täten vanhanaikainen ainekeskeinen käsitys riippuvuudesta pitää hylätä ja tarkastella asiaa monipuolisemmin, mitkä seikat saavat ihmisen tuntemaan riippuvuutta jostakin käyttäytymisestä, mikä käyttäytymisessä on palkitsevaa.
Kannabisriippuvuuden hoitoon kannabista
Kokemusten mukaan kannabiksen polttamiseen liittyvät rituaalit ja sosiaalisuus painavat yhtä paljon kuin itse kannabiksen vaikutuksesta nauttiminen sen kokemiseksi palkitsevana. Nämä asiat menevät käytännössä niin paljon ristiin, että niiden erottelu toisistaan on keinotekoista.
Tuore JAMA:ssa julkaistu tutkimus osoitti, että kannabiksen polttaminen rasittaa keuhkoja vasta runsaasti käytettynä. Aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole myöskään löydetty kannabiksen käytöllä olevan yhteyttä keuhkosyövän syntymiseen.
Polttamisen lopettamista vaikeuttaa kannabiksen käytöstä saatavien fyysisten hyötyjen äkillinen lopettaminen eli eri asteiset vieroitusoireet. Näihin voi kuulua nukahtamis- ja uniongelmia, ärtyneisyyttä ja satunnaisia mielihaluja. Kuten edellä todettiin nettiriippuvuudesta, osa tästä johtuu kannabiksen käytön rutiineista. Lisäksi kannabiksen käyttöön liittyvä tupakan käyttö aiheuttaa omia vieroitusoireitaan joihin ei kuitenkaan pystytä puuttumaan tämän artikkelin puitteissa. On kuitenkin olemassa viitteitä ja käytännön kokemuksia siitä, että kannabiksen käytön yhteydessä käytettävän tupakan käytön lopettaminen on helpompaa kuin pelkän tupakoinnin lopettaminen.
Australiassa on aloitettu koe, missä kokeillaan Sativex-suusuihketta kannabiksen polttamisen lopettamiseksi. Professori Jan Copeland kertoo, ettei tällä hetkellä ole mitään korvaavaa lääkettä kannabiksen säännöllisille käyttäjille:
”Jos kykenemme osoittamaan Sativexin olevan hyödyllinen näissä valvotuissa koeolosuhteissa, niin pyrimme seuraavaksi kokeilemaan sitä jossakin yhteisössä. Ja jos tämä koe onnistuu, on meillä ensimmäinen kannabiksen vieroitusoireisiin tehoava lääke.”
”Vaikka kannabiksen vieroitusoireet eivät ole hengenvaarallisia, on niistä sen verran kiusaa, että se saa ihmiset jatkamaan sen käyttöä”, jatkaa professori Copeland.
Sativex sisältää GW Pharmaceuticals -yhtiön tietojen mukaan kasvista uutettua THC:tä ja CBD:tä liotettuna 50 prosenttiseen alkoholiin eli käytännössä Sativex on kannabistinktuura. Ensiksi voi kuulostaa hassulta, että kannabisriippuvuutta on alettu hoitamaan kannabiksella. Kannabiksen käyttö polttamalla voi kuitenkin rasittaa keuhkoja ja siksi monet haluavat lopettaa pitkään jatkuneen säännöllisen polttamisen.
Koska Sativex on suusuihkeena nautittava kannabiskasvista uutettu tinktuura, sen nauttimistapa eli inhaloiminen suusuihkeena ei aiheuta polttamisen haittoja. Lisäksi se on polttamisesta täysin poikkeava käyttötapa, jolloin se voi auttaa itse tavasta irti pääsemiseen. Polttamisen lopettaminen tai vähentäminen on kuitenkin hyvä terveydellinen perustelu Sativex-kokeelle.
GW Pharmaceuticalsin julkaisemassa tiedonannossa 1500 potilasta käsittäneestä kokeesta todetaan sen käytössä ilmenneen hyvin vähän haittavaikutuksia, eikä lainkaan vieroitusoireita, vaikka potilas olisi lopettanut käytön kerralla.
Kuitenkin sen pidempiaikainen säännöllinen käyttö voi vaikuttaa haitallisesti suun limakalvoihin ja hampaisiin, koska Sativexissa kannabinoidit on liotettu alkoholiin. Sen käyttö tulee myös kalliimmaksi kuin kannabiksen polttaminen. Sativex-suusuihkeen vaikutusten alkamiseen voi mennä tunti, yhden annoksen välittämä vaikuttavien aineiden pitoisuus veressä jää alhaisemmaksi ja siksi sopivan annosmäärän hakemiseen voi mennä muutamia päiviä. Runsas inhalointi voi puolestaan aiheuttaa samanlaisia yliannosoireita kuin kannabiksen syöminen eli sekavuutta ja jopa hallusinaatioita.
Polttaminen vs. vaporointi
Veren THC-pitoisuus saavutti poltettaessa ja vaporoitaessa saman tason, mutta ainoastaan poltettaessa uloshengityksen häkämäärät nousivat, mikä oli odotettavissakin.
Höyryn analyysissa havaittiin, että vaporisaatio irrotti kannabiksesta 36% – 61% sen vaikuttavista aineista, mikä on enemmän kuin poltettaessa. Vaporisaatio on siten tehokkaampi tapa hyödyntää kannabista. Lisäksi vaporointi irrottaa pääasiassa kannabinoideja ja vain vähäisiä määriä muita aineita kasvimateriaalista. Sen sijaan savusta löytyi yli 100 erilaista kemikaalia, joiden joukossa useita tunnettuja syöpää aiheuttavia aineita.
Koehenkilöitä pyydettiin myös arvioimaan kokemansa kannabiksen vaikutus poltettaessa ja vaporoidessa ja jälleen koehenkilöiden kokemuksissa ei ollut eroa käyttötavan mukaan. Sen sijaan suurin osa koehenkilöistä piti vaporointia miellyttävämpänä käyttötapana kuin polttamista.
Vaporisaattorit eli höyrystimet
Vaporisaattoreiden on todettu kokeissa olevan yhtä tehokas ja nopea tapa saada kannabiksen vaikuttavat aineet verenkiertoon kuin polttaminen. Poltettaessa kannabiksen ainesosien vaikutus alkaa keskimäärin 9 minuutissa ja vaporoidessa 17 minuutissa. Vaikuttavan aineen THC:n pitoisuus veressä nousee samalle tasolle kuin poltettaessa eli vaporoinnilla saadaan vastaava vaikutus kuin polttamalla ilman polttamisen haittoja. (Huestis et al 1992)
Höyrystäminen eli vaporointi on kasvimateriaalin kuumentamista 180 – 200 celsiusasteeseen eli alle 230 celsiusasteessa, missä palamisreaktio alkaa. Vaporoidessa välttyy haitallisten palamistuotteiden hengittämiseltä ja sen on todettu olevan turvallinen käyttötapa saada yrtin kaikki vaikuttavat aineet hyödynnettyä – noin 70 kannabinoidin lisäksi hamppu sisältää 420 muuta vaikuttavaa ainetta.
Sama kasvimateriaali kannattaa höyrystää muutaman kerran. Jos laitteessa on säädettävä lämpötila, voi lämpötilaa nostaa 5 astetta uudelleen höyrystettäessä.
Vaporointi tulee edulliseksi: polttamiseen verrattuna siinä kuluu jopa alle puolet poltettaessa kuluvasta materiaalista saman vaikutuksen saamiseksi. Tällöin kalliiltakin tuntuva investointi voi maksaa itsensä takaisin parissa kuukaudessa.
Vaporoinnissa jää pois palamistuotteiden ja tervojen keuhko- ja hengityselinrasitus. Kun tähän lisää tupakan käytön lopettamisen ja keuhkojen terveyden kohenemisen, on vaporisaattorin hankkiminen silkkaa säästöä. Vaporointi ei haise kuten polttaminen eli vaporoidessa ei tarvitse erityistä ilmastointia eikä jatkuvaa tuuletusta.
Markkinoilla on nykyään kymmeniä erilaisia vaporisaattorimalleja, jolloin sen parhaan tai itselle sopivimman valitseminen tuottaa vaikeuksia. Vaporisaattoreissa on kaksi erilaista tekniikkaa: pelkästään lämmittävä eli konduktiomalli sekä lämmintä ilmaa puhaltava eli konvektiomalli.
Lämmittävässä mallissa kannabista laitetaan sähköllä kuumennetun pinnan päälle, mikä vaporoi eli haihduttaa vaikuttavat ainesosat. Vaikka tämä ei ole yhtä tehokas tapa kuin lämmintä ilmaa puhaltava malli, ovat tämän malliset koneet halvempia ja myös helpommin kuljetettavissa mukana. Tämän mallin laitteet ovat kuitenkin tehokkaampia eli haihduttavat kannabiksen ainesosat tehokkaammin kuin mukana kulkevat koneet, joissa lämmitys tapahtuu liekillä (esim. butaani).
Vaporisaattoreiden tehokkuutta mitataan yksinkertaisesti sillä, kuinka tehokaasti kyseinen kone haihduttaa kasvimateriaalin vaikuttavat aineet. Tehoton laite jättää niin paljon vaikuttavia aineita, että materiaalia menee hukkaan tai sitä pitää polttaa tai hyödyntää esimerkiksi ruuanlaitossa.
Kuljetettavuus ja piilotettavuus on edelleen jossain määrin vastakohtia tehokkuudelle. Kaikista helpoimmin mukana kulkevat laitteet ovat osoittautuneet tehottomiksi, jolloin nautinto jää puolitiehen ja materiaalia voi haaskaantua. Tämä tehokkuus on arvioitu suhteessa parhaisiin pöytämalleihin ja tekninen kehitys on tuonut markkinoille myös malleja, joissa tehokkuus on alkanut yhdistyä kuljetettavuuteen. Markkinoille on tullut jopa sähkötupakan kokoisia malleja, joissa höyrystetään kannabisöljyä.
On vaikea arvioida parasta vaporisaattoria, koska käyttötarkoitus ratkaisee paljon. Luontoretkelle ei voi kuvitella ottavansa parasta Volcanoa. Jos leiripaikalla on sähkö, silloin joku pienikokoinen lämmittävä malli voi olla paras. Jos sähköä ei löydy, silloin paras malli voi olla butaanilla lämmitettävä tai ladattavilla pattereilla toimiva malli.
Hintahaarukka on laaja. Butaanikaasulla toimiva malli voi maksaa muutamia kymppejä. Lämmittävät mallit maksavat sadasta eurosta ylöspäin ja vaporisaattoreiden ”Mersu”, digitaalinen Volcano maksaa liki 500 euroa. Valinnan kriteerinä on tällöin käytön runsaus, mallin tehokkuus, tarvitseeko laitetta yrittää kätkeä tai pitääkö sitä kanniskella ympäriinsä. Nykyään löytyy malli kaikilla kriteereillä tarkasteltuna.
Tekninen kehitys menee eteenpäin ja markkinoiden kasvaessa hinnat tulevat tippumaan. Lämmintä ilmaa puhaltavat mallit ovat osoittautuneet parhaiksi käytössä ja kehityksen myötä voi olettaa niiden syrjäyttävän pelkästään lämmittävät mallit. Akkutekniikan kehitys ja painon keveneminen tuo markkinoille lisää tehokkaita ja kevyitä matkahöyrystimiä.
Kannabiksen vaporisaatio on tulevaisuuden kannabiksen käyttötapa. Monissa kannabiskahviloissa Hollannissa on vaporisaattoreita asiakkaiden käytettävänä ja samoin lääkekannabista käyttävät hankkivat niitä yhä enemmän. Tutkittu tieto tukee siirtymistä polttamisesta vaporisaatioon.
Volcanoa pidetään vaporisaattoreiden ”Mersuna” ja sen digitaalisessa mallissa lämpötilan saa säädettyä asteen tarkkuudella:
Venus on kotimainen laadukas vaporisaattori, jonka tehokas akku ja kompakti muotoilu mahdollistavat vaporoinnin vaikka ulkona:
Käteen sopiva vaporisaattorimalli:
Lähde:
