Eric E. Sterling toimi USA:n edustajainhuoneen lakia säätävän komitean neuvonantajana vuosina 1979 – 1989 vastuualueenaan huumeiden vastainen lainsäädäntö ja on juuri julkaissut kirjan A Businessperson’s Guide to the Drug Problem. Talouslehti Forbesin julkaisemassa artikkelissa Sterling analysoi sitä, millaisia tuhoisia ei-aiottuja seurauksia huumesodalla ja juuri hänen laatimallaan lainsäädännöllä on ollut USA:n ja koko maailman taloudelle.
”Huumesota heikentää valtioiden instituutioita, korruptoi oikeuslaitoksen ja rapauttaa laillisen järjestyksen, mikä on kokonaisuutena huono asia kaupankäynnin kannalta”, kertoi nicaragualainen liikemies ja Amerikan kauppakamarien Latinalaisen Amerikan liiton (AACCLA) varapuheenjohtaja César Zamora Christian Science Monitor -lehdelle helmikuussa 2012.
Rikollisuuden syöpä leviää läpi globalisoituneen talouden ja sitä ruokkii maailmanlaajuinen laiton huumekauppa. Monissa maissa matkatoimisto, asioitasi hoitava pankki, asianajajasi tai puhelinasentajasi voivat olla samalla tavalla rikollisorganisaation palveluksessa kuin salamurhaaja tai ilotalon pitäjä. Joka puolella huumerahalla lahjotaan hallitusten virkamiehiä ja yrityksiä ja ruokitaan siten mahdollisuuksia rikollisuuteen.
Maailmanlaajuisen laittoman huumetalouden mittakaavaa ei pystytä arvioimaan, mutta YK:n huumetoimiston UNODC:n uusimman raportin mukaan laittomien opiaattien (pääasiassa heroiinin) kaupan arvo on 68 miljardia dollaria ja kokaiinin 85 miljardia dollaria. Viimeisin kannabismarkkinoiden arvio vuodelta 2005 oli 142 miljardia dollaria.
Ilman metamfetamiinin, ekstaasin, psykedeelisten aineiden ja muiden huumeiden arvoa tämä laittomien huumeiden maailmanlaajuisen kaupan arvo on kokoluokkaa 300 miljardia dollaria vuodessa. Suurin osa tästä kaupan arvosta syntyy vähittäismyynnin tasolla. Tämä valtava summa on todiste siitä, että yrityksemme lopettaa huumeiden tarjonta on luonutkin sellaisen taloudellisen kannustinjärjestelmän, josta on kasvanut maailmanlaajuinen rikollinen infrastruktuuri lukemattomine huumeyrityksineen.
Vuosina 1984, 1986 ja 1988 USA:n kongressi pisti huumeiden vastaisiin toimiin laillisia steroideja. USA:n hallinnon lainopillisena neuvonantajana ”huumesodan aikana” autoin noiden lakien kirjoittamisessa. Mutta nuo lait ja sadat miljardit dollarit niiden toteuttamiseksi eivät ole suojelleet taloutta huumeiden kieltolain seurauksilta. Tämä on suurimmaksi osaksi sen syytä, että kongressi ja talouspiirit eivät ole pohtineet systemaattisesti huumekauppaa, lakien täytäntöönpanoa ja taloutta.
1980-luvun alussa autoin kongressia tutkimaan, kuinka huumerahan pesu vaikutti lailliseen kasinotoimintaan huumetalouden mukautuessa pankkisalaisuuslakiin. Kongressi kuunteli muttei ymmärtänyt sitä, kuinka huumelait vahingoittivat tätä amerikkalaisen talouden osa-aluetta. Kongressi sääti mm. rahanvaihdon raportointia koskevat lait.
Vuonna 1985 täytettiin 8000 raporttia, mutta vuonna 2011 tämä oli kasvanut liki 15 miljoonaan raporttiin. Pienestä vaivasta on kasvanut valtava velvoite, joka maksaa pankeille satoja miljoonia joka vuosi. Huolimatta tästä rasitteesta ovat laittoman huumekaupan suunnattomat verotuksen ulkopuolelle jäävät voitot tehneet paikallisista huumejengeistä maailmanlaajuisia rikollisorganisaatioita.
Huumesuuryritykset lahjovat pankkivirkailijoita, tilintarkastajia, lakimiehiä, talousneuvonantajia, asuntokauppiaita, turvayrityksiä, rahtiliikkeitä, laivayhtiöitä, lentokenttäviranomaisia jne. salakuljettamaan huumeita, niistä saatavia rahoja ja pesemään voitot. Vuonna 2010 USA:n viidenneksi suurimman pankin Wells Fargo Bankin osasto Wachovia paljastui korruptoituneeksi. Wachovia tuomittiin maksamaan rikollisesti ansaittuna rahana 110 miljoonaa dollaria ja 50 miljoonaa dollaria sakkoina epäonnistuttuaan valvomaan 378 miljardin rahansiirtoja meksikolaisiin rahanvaihtoyrityksiin, jotka pesevät rikollista rahaa. Yritykset eivät pysty luottamaan välittäjiinsä tai kumppaneihinsa tällaisessa taloudellisessa ympäristössä ja Wachovian osakkeenomistajat maksoivat tästä valtavan rahamäärän.
Kaikkialla maailmassa huumeorganisaatioiden toiminta perustuu rajavartijoiden, tullivirkamiesten, poliisin, syyttäjien, tuomareiden, lainsäätäjien, ministereiden, sotilashenkilökunnan, tiedusteluelinten, kaupan valvojien, presidenttien ja pääministereiden lahjontaan. Yritykset eivät pysty luottamaan hallitusten virkamiesten rehellisyyteen tällaisessa toimintaympäristössä.
Laittomat huumeorganisaatiot perustavat toimintansa väkivaltaan konfliktien ratkaisemisessa, toimintansa turvaamisessa, työntekijöiden valvonnassa, johdon vaihtamisessa ja poliitikkoihin vaikuttamisessa. Kuluneiden kahden vuoden aikana lukemattomia yritysjohtajia perheineen on paennut väkivaltaa Montereysta, Meksikon taloudellisesta pääkaupungista yli 50 000 murhaa vaatineen huumekaupan valvonnasta käytävän taistelun horjuttaessa yhteiskuntaa. Väkivalta tunkeutuu kaikkialle, lainvalvontaviranomaiset ovat tehottomia ja väkivallan rankaisemattomuus on tavallista. Eikä vain Meksikossa vaan Väli-Amerikassa, Karibian alueella, Kolumbiassa, Länsi-Afrikassa ja osissa Aasiaa, missä kieltolain ruokkima huumekauppa vallitsee, ovat liikemiehet jatkuvasti vaarassa.
USA:lle tästä on lisäseurauksia. 1980-luvulla USA:n rikosluvut olivat historiallisen korkealla. Kongressi sääti huumeita vastaan pitkiä vankeustuomioita kuin itsestäänselvyytenä. Nyt rikosluvut ovat selvästi alemmalla tasolla, mutta analyysien mukaan pitkät vankeustuomiot eivät olleet päätekijä. Rikoksiin ja huumeisiin otettu kova asenne aiheutti rikosrekisteriin merkinnän saaneen väestönosan valtavan lisääntymisen. Nämä rekisterit ovat melkein kaikkien työnantajien saatavilla. Silti harva tutkija on arvioinut tämän laajentuneen rankaisemisen todellisia vaikutuksia sen vähentäessä koulutusmahdollisuuksia, työharjoittelumahdollisuuksia, työn saantia, luottokelpoisuutta, avioitumismahdollisuuksia – ja lopulta USA:n tuottavuutta ja kulutusmahdollisuuksia.
Tällä hetkellä kymmenet miljoonat USA:n kansalaiset – potentiaaliset kuluttajat – eivät ansaitse niin paljon kuin mitä he voisivat ansaita sen takia, että heillä on merkintä rikosrekisterissä. Vankilaväestömme eli 2,3 miljoonaa ihmistä on poissa automarkkinoilta. Ford ja GM voisivat arvioida, kuinka monta autoa ne voisivat myydä vuodessa, jos vankimäärämme olisi Japanin tai Euroopan tasolla sen sijaan, että se on 7 – 10 kertaa korkeampi. Kuinka monta autoa ne voisivat myydä, jos kymmenillä miljoonilla kansalaisilla ei olisi rikosrekisterin takia alhainen tulotaso? Alhaisempi keskimääräinen talouden tulotaso ja luotonottokyky tukahduttaa kaikkien amerikkalaisten tavaroiden ja palveluiden myyntiä. Vaikka suurin osa näistä rikoksista oli seurausta nuoruuden hairahduksista ja puutteellisesta arviointikyvystä, haittaavat nämä seuraukset taloutta kymmeniä vuosia.
Talouspiireissä tarvitaan täydellistä analyysia huumepolitiikan vaikutuksista. 1980-luvulla huumesodan politiikka ei ollut kauppiaiden eikä sijoittajien laskelmissa mukana. Nyt maailmanlaajuisen kilpailun kiihkeys ja USA:n kotimaisen talouden hauraus vaatii sitä, että talouselämän johto ja sijoittajat ymmärtävät täysin sen, kuinka USA:n huumepolitiikka vaikuttaa heidän voittoihinsa. Jokaisen sijoittajan pitää analysoida se, kuinka paljon huumepolitiikan kustannukset supistavat sijoitusten odotettavissa olevia tuottoja.
Lue lisää huumekieltolain taloudellisista vaikutuksista täältä.
Lähde: Forbes 1.3.2012
