YK:n huumekomissio (CND) pitää Wienissä sijaitsevassa päämajassaan 55. vuosikokouksensa 12.-16.3. CND johtaa YK:n huumepolitiikkaa ja päättää sen toteuttamiseen käytetystä budjetista. Samalla tulee täyteen 100 vuotta ensimmäisen kansainvälisen huumesopimuksen, ns. Haagin sopimuksen solmimisesta vuonna 1912.
YK:n huumeiden ja rikosten torjunnasta vastaava järjestö (UNODC) toimitti kokoukseen erikoisraportin ”Talouskehitys ja rikollisuus”, jossa todetaan tieteellisesti talouden taantuman aiheuttavan rikollisuuden lisääntymistä, mm. kansalaisten sekaantumista huumausainerikollisuuteen. Kuluneet sata vuotta ovat tehneet huumekaupasta globaalin varjotalouden, joka värvää yhä lisää ihmisiä aina kun laillinen talous yskii. Nähtäväksi jää, yhdistyvätkö juonen langat CND:n kokouksessa.
Tämä CND:n kokous on myös tilaisuus kansalaisjärjestöille tuoda esille vaihtoehtoisia näkemyksiään ja yrittää vaikuttaa valtioiden edustajien toimintaan kokouksessa. Mukana ovat mm. ENCOD ja unkarilainen aktivistiryhmä HCLU videoryhmineen. Kansalaisjärjestöjen toimintaa ohjaa ja neuvoo International Drug Policy Consortium (IDPC), joka on koonnut nettisivuilleen tietopaketin kokouksesta aikatauluineen ja agendoineen.
CND:n kokoukset ovat suurelta osin suljettuja ja niiden pöytäkirjoja julkistetaan rajoitetusti. Kansalaisjärjestöt pitävät yllä jatkuvaa päivitystä kokousviikon tapahtumista.
Erityisen painoarvon kansalaisjärjestöjen esiintymiselle antaa maailman huippuvaikuttajien perustaman Global Commissionin ensimmäinen osallistuminen YK:n huumevalvontajärjestelmästä päättävään kokoukseen.
INCB: hyvin pyyhkii
INCB on itsenäinen, kvasilaillinen ja pseudotieteellinen valvontalautakunta, jonka tehtävä on valvoa YK:n huumesopimukset hyväksyneiden valtioiden pysymistä oikealla tiellä huumesodassa. Se ei ole siten YK:n alainen, mutta kuitenkin sen raportit ohjaavat CND:n politiikkaa ja päätöksentekoa. Siksi kieltolain purkamista ajavien kansalaisjärjestöjen pitää rakentaa kritiikkinsä INCB:n argumentointia vastaan.
”Ennen kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän pystyttämistä ihmiset kautta maailman ja varsinkin USA:ssa ja Kiinassa käyttivät holtittomasti huumeita, joista oopium oli kaikista pahin. Kiinassa käytettiin oopiumia jopa enemmän kuin tällä hetkellä koko maailmassa kaikkia laillisia ja laittomia huumeita yhteensä!
Huumevalvontajärjestelmä on siten hieno esimerkki, miten multilateraalinen yhteistyö voi tuottaa siunausta ihmiskunnalle. Tämä järjestelmä on lopettanut melkein kokonaan laillisten aineiden ajautumisen laittomaan kauppaan ja siksi laittomat kauppiaat joutuvat turvautumaan laittomiin lähteisiin hankkiakseen huumeita. Uudempana menestyksenä on lähes täydellinen huumeiden raaka-aineiden kaupan ehkäiseminen.”
INCB sivuuttaa sen historiallisen tosiseikan, että sopimuksen solmineet eurooppalaiset siirtomaaimperiumit Iso-Britannia etunenässä olivat aikansa huumeorganisaatioita tehden suunnattomia voittoja siirtomaidensa oopiummonopoleilla. Haagin sopimus oli oikeastaan kartellisopimus, jolla Euroopan valtiot jakoivat markkinoita säädelläkseen keskinäistä kilpailua tuottoisilla markkinoilla. USA oli aloitteentekijä halutessaan orastavana maailmanmahtina mukaan Aasian markkinoille.
{xtypo_quote_right}Lontoon keskustan loisteliaat viktoriaanisen suurvalta-ajan hallintopalatsit ja monumentit on rakennettu huumerahalla{/xtypo_quote_right}Iso-Britannian ja muiden Euroopan imperialististen valtioiden toimintaa Aasiassa voisi verrata nykyajan Meksikon huumesotaan ja varsinkin Iso-Britannian toiminta Kiinan markkinoiden avaamisessa ja hallinnassa oopiumsotineen tuo mieleen lähinnä Zetojen brutaaliuden. Brittien Itä-Intian kauppakomppanian liikevaihto oli parhaimmillaan moninkertainen Iso-Britannian hallituksen budjettiin verrattuna ja Lontoon keskustan loisteliaat viktoriaanisen suurvalta-ajan hallintopalatsit ja monumentit on rakennettu huumerahalla.
Näiden eurooppalaisten huumekartellivaltioiden keskinäinen sopimus raukesi ensimmäisen maailmansodan reviirikamppailuun, jonka voittajavaltiot pakottivat hävinneet osapuolet liittymään tähän sopimukseen. INCB:n uskottelema huumevalvonnan alun pyyteettömyys on kaukana historiallisista tosiasioista ja eurooppalaiset valtiot pitivät yllä oopiummonopolejaan vielä toiseen maailmansotaan, joka myllersi huumemarkkinat kokonaan. Kiinassa vallan kaapannut kommunistinen puolue teki puhemies Maon johdolla sen, mihin länsimaiden sopimuksilla ei ollut mitään osaa eli pakkovieroitti tai tappoi Kiinan miljoonat oopiumin käyttäjät.
Huumausaineyleissopimus aloitti nykyaikaisen huumevalvonnan
Nykyaikainen kansainvälinen huumevalvonta alkoi vasta vuoden 1961 sopimuksella, jonka valvontaa varten INCB perustettiin. Tämä ja myöhemmät sopimukset loivat sen nykyaikaisen huumeongelman, jonka kanssa valtiot ja yhteiskunnat nyt painivat. Tämän kehityksen INCB puolestaan summaa seuraavasti:
Harmi kyllä maailmassa on tapahtunut siellä täällä ”sosiaalisen koheesion pettämistä”, mikä on aiheuttanut ”noidankehämäistä kehitystä”, missä väkivalta, järjestäytynyt rikollisuus, korruptio, työttömyys, terveysongelmat ja huono koulutus yhdistyvät huumeiden käyttöön.
Tämä voi olla merkki ”murtuneesta yhteiskunnasta”, jossa siis uupuu ”sosiaalinen koheesio”. Ja niin syntyy edelleen marginalisoitumista ja huumeongelmaa mutta INCB:llä olisi hallituksille hyviä ”poikkileikkaavia ja multitieteellisiä neuvoja”: ihmiset pitäisi mm. saada osallistumaan ”hallitusten interventioihin”!
Annettuaan tämän paavillisen ohjeen INCB huomauttaa kuin ohimennen, että riippumatta kansainvälisestä huumevalvontajärjestelmästä on vielä yksi ongelma: 80% maailman väestöstä joutuu elämään vailla riittäviä lääkkeitä tai jopa kokonaan ilman niitä. Sitten muutamissa kehittyneissä maissa niitä vedetään yhdessä laittomien huumeiden kanssa oikein kunnolla.
Erikseen mainitaan INCB:n edustajien tuoneen esille erilaisissa kokouksissa, että lääkkeitä pitäisi olla saatavilla kivun ja mielenterveyden hoitoon. Kuitenkin INCB vastustaa henkeen ja vereen kannabiksen käyttöä lääkkeenä, vaikka sen salliminen on YK:n huumesopimusten mukaista, mikä on Suomessakin todettu oikeudessa. INCB:n näkökulmasta on käsittämätöntä, että oopiumin kitkeminen kehitysmaissa olisi jotenkin tekemisissä lääkityksen puuttumisen kanssa näissä maissa, mikä on puhtaasti INCB:n ja tämän valvontajärjestelmän kulttuurista hegemoniaa. On varmaan totta, ettei raakaoopiumia myydä enää paljoa laittomilla markkinoilla, koska laiton tuotanto jalostetaan heroiiniksi.
Todellinen ongelma on siis se, että jos valtiot huomaavat, että sopimukset voidaankin neuvotella uusiksi sopimuksissa olevien pykälien mukaan, voi INCB:n tulkinta niistä joutua uudelleen tulkittavaksi. Pahimmillaan huumeongelman kehitys voi johtaa paternalistisen INCB:n sivuuttamiseen.
Kannabis kansainvälisen huumevalvonnan kynnyskysymys
INCB:n tulkinnan ero todellisuudesta on selvin kannabiksen kohdalla. INCB:n linja on se, että vuoden 1961 yhtenäissopimuksessa määritellylle kannabiksen lääke- ja tieteellisen käytön sallimiselle ei ole tieteellisiä perusteita. Se ei ole ikinä perustellut kantaansa, mutta esimerkiksi raportin jakeessa 284 INCB niputtaa lääkekannabiksen hyväksymisen ja ruiskuhuoneiden perustamisen heroinisteille samaksi asiaksi eli sopimusrikkomuksiksi.
Jakeessa 429 INCB palaa aiheeseen USA:n 16 osavaltion ja pääkaupungin Washingtonin hyväksymien lääkekannabislakien takia. INCB huomauttaa, että osavaltioiden ja liittovaltion lainsäädännön välillä on edelleen iso ero ja yllättäen jakso loppuu suositukseen, jonka voisi tulkita siten, että INCB vaatii USA:n liittohallitusta tai osavaltioita perustamaan kannabisviraston, kuten Hollannissa! USA:n liittovaltio ei sitä hyväksy, mutta se on sopimuksen sallima keino ratkaista USA:n osavaltioiden lääkekannabislakien nykyinen pattitilanne.
Kannabis on yleisimmin käytetty laiton huume ja monissa maissa siihen suhtaudutaan eri tavalla kuin muihin laittomiin huumeisiin. Jakeessa 288 INCB heristää jälleen sormeaan huomauttaessaan, että huumelakien muutokset kannabiksen osalta tapahtuvat kehittyneissä maissa. Tämä laajeneva railo hallitusten kansainvälisten sitoumusten ja niiden kansallisen toteuttamisen välillä on suuri huolenaihe ja siksi kannabiksen luokittelu huumeeksi on kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän kynnyskysymys.
Tässä INCB vetoaa sopimusvelvoitteiden universaalisuuteen mutta sivuuttaa sen tosiasian, että Intia on yksi monista poikkeuksista salliessaan perinteisen kannabiksen käytön jatkumisen. Latinalaisessa Amerikassa yhä useampi valtio seuraa Euroopan liberaalien maiden eikä huumehaukkojen esimerkkiä. Tyynen valtameren saarivaltioista Kiribati, Nauru, Palau, Papua Uusi Guinea, Solomon saaret ja Tuvalu eivät ole ratifioineet lainkaan vuoden 1988 huumesotasopimusta.
Kansainvälisten huumesopimusten universaalisuus on hyvin suhteellinen asia. Alunperin sata vuotta sitten solmittu sopimus oli länsimaisten oopiumkauppiaiden kauppasopimus, josta muodostui länsimaisen päihdemonopolin turvaamisjärjestelmä. Siksi INCB ei käsittele tupakkaa eikä alkoholia: huumevalvonta on auttanut länsimaisten päihde- ja lääketeollisuuden markkinoiden valtaamisessa niiden entisissä siirtomaissa ja siksi INCB:n hehkuttama huumevalvonnan menestys on lähinnä länsimaisen teollisuuden voitto.
Nykyaikainen huumesota aloitettiin vasta USA:n presidentin Ronald Reaganin kaudella solmitulla vuoden 1988 ns. Wienin sopimuksella, jolla ns. Reagan-doktriinista eli huumesodan militarisoimisesta tehtiin kansainvälinen normi. YK:n auktoriteetilla käytävä USA:n huumesota on siten vasta alle 30 vuotta vanha, mutta se on aiheuttanut laajoja globaaleja ongelmia.
Neuvostoliitossa, monissa Aasian ja Lähi-Idän maissa on voimassa ankaria huumelakeja ja pelkästä kannabisrikoksesta voidaan langettaa jopa kuolemantuomioita tai sulkea mielivaltaisiksi ajoiksi sadistisiin pakkohoitolaitoksiin. Tähän ongelmaan INCB:llä ei ole mitään sanottavaa.
Ihmisoikeussopimus on universaali sopimus
Meksikon tilanteen käsittely on kuvaavaa INCB:n ihmisoikeuspolitiikalle. Jakeessa 431 se ylistää USA:n ja Meksikon Merida-aloitteena tunnettua Meksikon huumesotaa. Tämän aloitteen neljä tavoitetta eli ”pilaria” ovat rikollisjoukkioiden tuhoaminen, laillisen esivallan palauttaminen, 21. vuosisadan rajan rakentaminen ja vahvojen yhteisöjen rakentaminen. Näistä tavoitteista ollaan toteuttamassa ainoastaan rikollisjärjestöjen tuhoamista ja uudenaikaisen rajateknologian pystyttämistä. Rikollisjoukkioiden tuhoaminen on aiheuttanut väkivallan kierteen, joka on pyyhkäisemässä laillisen esivallan ja asuinyhteisöjen turvallisuuden kokonaan pois.
Jakeessa 440 INCB on huolissaan Meksikossa tapahtuvista toimittajien murhista, minkä yhteydessä se viittaa ”huumeisiin liittyvään väkivaltaan” mutta vain tiedotusvälineitä kohtaan. Meksikon hallituksen tunnustamat 50 000 murhaa jää kokonaan mainitsematta puhumattakaan siitä, että uhreja on todellisuudessa paljon enemmän.
Thaimaassa toteutettiin vuonna 2003 pääministerin käskemänä parin kuukauden huumesota, jossa tapettiin teloitustyyliin ilman oikeudenkäyntejä yli 2000 ihmistä. INCB ei ole maininnut siitäkään mitään. Thaimaassa on myös säädetty kuolemanrangaistus joistakin huumerikoksista ja maa toteuttaa niitä vuosittain. Hallitus on aikonut nopeuttaa kuolemanrangaistukseen tuomittujen teloituksia ja Bangkokissa raportin julkistamistilaisuudessa kysyttiin INCB:n edustajalta, että onko INCB:llä mitään kantaa tähän asiaan. INCB:n vastaus oli tyypillisen byrokraattinen: INCB kunnioittaa maan lakeja!
12 YK:n järjestöä (mukana myös UNODC) on laatinut yhteisen kannanoton, jossa vaaditaan pakkohoitolaitosten sulkemista mm. niissä rehottavan alaikäisten lasten seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi. Järjestöt vaativat satojen tuhansien pakkohoitoon määrättyjen ihmisten vapauttamista ja vapaaehtoisuuteen sekä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuvien hoitolaitosten perustamista niiden sijaan. Huomionarvoista tässä on INCB:n puuttuminen: sen politiikka alkaa olla ristiriidassa kaikkien YK:n alaisten järjestöjen ja jopa UNODC:n kanssa.
INCB on yksiselitteisesti huumehaukkojen käsikassara: sen mielestä lääkekannabiksen laillistaminen on suurempi loukkaus kansainvälistä huumevalvontajärjestelmää kohtaan kuin ihmisten teloitukset huumelakien täytäntöönpanossa. Tällainen järjestelmä ei ole enää nykyaikaista ihmisoikeuspolitiikkaa vaan sadan vuoden takaista imperialistista ja rasistista siirtomaasotaa.
Kansalaisjärjestöt yhä vahvemmin mukana
Kansalaisjärjestöjen osallistuminen YK:n eri toimistojen toimintaan on säädöksin määriteltyä, koska muuten YK olisi tyhjä byrokraattinen kuori. YK:n huumebyrokratiaan on kansalaisjärjestöistä perinteisesti hyväksytty mukaan vain kieltolakia ajavat ja siitä hyötyvät järjestöt. INCB tekee julkisesti yhteistyötä Euroopan kaupunkien huumeiden vastaisen järjestön (ECAD) kanssa mm. järjestämällä yhteisiä konferensseja. ECAD on Tukholmassa päämajaansa pitävä, yksi kansainvälisten huumehaukkojen organisaatio ja INCB on ECAD:lle väylä vaikuttaa YK:n huumepolitiikkaan eikä mikään puolueeton asiantuntijaelin.
Kansalaisjärjestöjä on ollut mukana CND:n kokouksissa jo 1970-luvulta saakka, mutta tämä käytäntö virallistettiin vuonna 1983. Vasta vuodesta 2008 saakka myös huumesotaa arvostelevat sekä huumeiden käyttäjien ja viljelijöiden järjestöt eli politiikan toiminnan kohteet ovat saaneet osallistua kokouksiin kansalaisjärjestöjen komitean, Vienna NGO Committee on Narcotic Drugs, kautta.
Kokouksen viralliset kansalaisjärjestöjen oheistapahtumat
Tänä vuonna internetin jättiläiset Google ja YouTube ottivat osaa maailmanlaajuisen huumepolitiikan käsittelyyn järjestämällä maailman ensimmäisen maailmanlaajuisen, korkean tason huumepoliittisen keskustelutilaisuuden Versus Debates -keskustelusarjan avauksena. Huumesota on aikamme merkittävin ongelma ja tämä keskustelu alleviivaa sitä, kuinka ongelmaan on herätty jo valtioiden johtohenkilöitä ja yhteiskuntiemme vaikutusvaltaisimpia henkilöitä myöten.
European Coalition for Just and Effective Drug Policies (ENCOD) organisoi ruohonjuuritason kansalaisjärjestöjen toimintaa kokouksen ympärillä. Kokouksen aikana 9.-16.3 Wienissä on suuri Drug Peace Festival, joka alkoi perjantaina 9.3. tiedotustilaisuudella, jossa oli mukana ENCOD:n jäseniä ympäri Eurooppaa. ENCOD syyttää YK:ta ja sen huumesotaan osallistuvia valtioita paria poikkeusta lukuun ottamatta huumesodan aiheuttamista väkivallasta, murhista ja tartuntatautien levittämisestä.
Yksi Euroopan suurimmista reggaefestivaaleista Rototom SunSplash osallistuu festivaaliin tuomalla soundsysteminsä Wieniin.
Aktivistijärjestö Narcoleaks on tutkinut maailman kokaiinitakavarikkoja ja esittelee hämmästyttävän analyysin, kuinka USA:n ja YK:n tietojen mukaan kokaiinia takavarikoidaan nykyään enemmän kuin tuotetaan. Tämä uraa uurtava työ valottaa huumesodan perustana olevien takavarikkotietojen manipulointia ja antaa vihjeitä siitä, ettei huumesodan jauhot olekaan niin puhtaita kuin virallisesti väitetään
Count the Costs on Englantilaisen kansalaisjärjestön Transformin yhteistyössä lukuisien muiden kansalaisjärjestöjen kanssa toteuttama hanke, jossa on laskettu huumesodan aiheuttamat haitat. Yksi keskeinen kysymys onkin se, kumpi aiheuttaa enemmän ihmishenkien menetyksiä, huumeet vai huumepolitiikka?
Unkarilainen aktivistijärjestö Hungarian Civil Liberties Union (HCLU) on tuottanut kokousta varten lyhytfilmin huumesodan aiheuttamista ihmisoikeusloukkauksista ja rikoksista. Huumesodan aiheuttamat ihmisoikeusrikokset ovat kasvaneet suunnattomiksi ympäri maailman, yhteensä ne ovat suurin yksittäinen rikos ihmiskuntaa kohtaan, joka peittyy uutisissa ja ihmisten mielessä huumeisiin liittyvän stigman takia ja koska rikokset ovat hajaantuneet kaikkialle. Kaksi miljoonaa ihmistä on tällä hetkellä vankiloissa ympäri maailman huumerikoksista, joista suurin osa heistä on pelkkiä käyttäjiä tai pikkudiilereitä. Aasialaisten vierotuskeskusten ja Latinalaisen Amerikan ylikansoitettujen vankiloiden tuhopoltot ovat vain jäävuoren huippu tästä 50 vuoden aikana kehittyneestä globaalista katastrofista.
Huumesotaa johtavan valtion USA:n presidentti Barack Obama myönsi vaalikampanjansa aikana olleensa yksi kymmenistä miljoonista kannabista käyttäneistä nuorista. Jos hän olisi jäänyt kiinni kannabiksen poltostaan, ei hän kelpaisi edes talkkariksi siihen korkeakouluun, josta hän valmistui.
