Maalikuun alussa astui voimaan uusi kansalaisaloitelaki, jonka avulla kansalaiset voivat saattaa omia ideoitaan eduskunnan päätettäväksi. Turkulaisen Ville Haikosen tavoitteena on kerätä puolen vuoden aikana 50 000 allekirjoitusta kannabiksen laillistamiseksi.
Lakialoitteen tarkoitus on saattaa kannabis jakeluun täysi-ikäisille ja verotettavaksi. Myös kannabiksen kasvatus ja jalostus tulee sallia.
Lakialoite vaati niitä asioita, joita kannabisaktivistit, kannabisyhdistykset, keskustelupalstojen intomieliset propagandistit, möyhöpäät, pajarit, hampuusit, koko pilvijengi ja kirkonkylien käkkäräpäät, eli sanalla sanoen kaikki kannabiksen käyttäjät, ovat tavoitelleet jo yli 50 vuotta. Koko sen ajan, minkä kannabiksen kansainvälinen kieltolaki on ollut voimassa. Joskus arpaonnella kuten Suomessa, mutta useimmiten häikäilemättömällä propagandalla ja valtapolitiikalla.
Nyt pitäisi siis joukkojen olla liikkeellä, mutta miltä tilanne toistaiseksi näyttää?
Tiedotusvälineet ovat olleet kiinnostuneita, onhan huumeet, huumepolitiikka ja erityisesti kannabis lööpeissä yhä useammin. Ville on ollut haastateltavana usemmassakin radio-ohjelmassa ja lehtijutussa.
Lukumääräisesti tilanne näyttää kesän kynnyksellä olevan kuitenkin lähtökuopissaan: tuoreen YLE:n uutisen mukaan 50 000 allekirjoituksesta on koossa vasta 450. Niinpä Ville kertoo siirtyneensä seuraavaksi nimien keruuseen kaduille ja toreille. Tässä hän kertoo tuoreista kokemuksistaan:
”AATU feissattu. Saldona satakunta allekirjoitusta. Arviolta joka viides allekirjoitti, vastaavasti arviolta joka viides suhtautui meiningillä ”painu hippi helvettiin”. Kaiken kaikkiaan yllättävän mukavaa hommaa, pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin, ja feissauksen varjolla saa vielä mukavasti keskustelunkin käyntiin. Suosittelen lämpimästi itse kutakin koittamaan, pahin mitä siinä oikeastaan voi tapahtua, on saada uusia ystäviä.”
”Ihmisiä ei kannata yrittää profiloida. Joko olen itse huono siinä, tai sitten kannabismyönteisyys ei vain yksinkertaisesti näy ulospäin. Yllättävän moni, joista olin varma, että he allekirjoittaisivat, eivät allekirjoittaneet. Vastaavasti yllättävän moni niistä, joista olin varma etteivät allekirjoittaisi, tuli perässä kyselemään että minäkö näitä kerään ja mihin voi laittaa nimen. Siis feissatkaa kaikkia, älkää turhaan eritelkö, sillä näköjään tekee vain omasta tekemisestään hankalampaa.”
Nyt Ville tarvitsee apuasi!
Kannabiksen laillistamisesta on puhuttu jo tarpeeksi monta vuosikymmentä. Tuore poliisiammattikorkeakoulun tutkimus asiantuntijoiden käsityksistä ennusti kannabiksen tulevan vähintäänkin dekriminalisoiduksi vuoteen 2020 mennessä.
Kysymys kuuluukin, että millä tavalla kannabis tullaan dekriminalisoimaan, depenalisoimaan tai uudelleen laillistamaan? Sen luulisi kiinnostavan suomalaisia kannabiksen käyttäjiä, koska missään ei ole valmista mallia. Jos kannabiksen käyttäjät eivät itse vaikuta tulevaisuuden valvontamalliin, virkamiehet voivat todeta, että kallis Sativex apteekeissa riittää.
Totuus on tietenkin se, että vaikka Ville onnistuisi nyt ensimmäisellä kerralla saamaan aloitteelleen vaadittavat 50 000 allekirjoitusta, ei nykyinen eduskunta sitä todennäköisesti tule laillistamaan. Kansalaisaloitteella luodaan poliittista painetta aloittaa kannabiksen laillistamiskeskustelu valtiomme korkeimmalla poliittisella tasolla, mikä on jo todellisuutta muualla maailmassa. Mm. maailmanlaajuinen huumepoliittinen komissio, jossa on mukana presidenttejä sekä muita maailman johtohahmoja, on liittynyt mukaan kansainväliseen laillistamisliikkeeseen.
Politiikan sotkut ja suomalaisen korruption nouseminen julkisuuteen takaavat sen, että poliitikot käyttävät kannabisvastaisuutta jatkossakin moraalinsa osoituksena vaaleissa ja juhlapuheissa. Lisäksi kieltolain aikana meille on muodostunut laaja huumevirkamiesten joukko, joiden työpaikka ja uskottavuus ovat vaakalaudalla. Tästä on esimerkkinä Suomen kannabisyhdistyksen rekisteröimisen vuosia jatkunut jarruttaminen, mikä on perustuslain takaaman mielipiteenvapauden vastaista.
Kannabiksen käyttäjät eivät Suomessakaan ole yksinään asiansa kanssa. Viimeksi Lapin yliopiston rikosoikeuden professori Terttu Utriainen arvosteli julkisuudessa suomalaista huumepolitiikkaa kysymällä, miksi huumerikoksesta voi saada paljon kovemman tuomion kuin törkeästä pahoinpitelystä?
Samassa yhteydessä hän esitti myös, että ”toisaalta tuomioistuimia työllistää hyvin lievien rikosten käsittely, joiden paikka ei ehkä olisi lainkaan oikeussalissa.”
Tulemme luultavasti tarvitsemaan vielä toisen ja kolmannenkin kampanjan asian edistämiseksi. Villen kampanjaan osallistuminen on hyvä keino alkaa luomaan sitä kansanliikettä, mitä tähän muutokseen tarvitaan.
Kannabisaloitteen allekirjoituspohjan voi ladata mm. kannabisaloite.fi-sivustolta.
