Huumesodan kannattajien yksi perusväitteistä on se, että liberalisointi lisää huumeiden käyttöä ja nuorten pitämiseksi erossa niistä tarvitaan jokin pelote. Brittiläisen Release-kansalaisjärjestön tekemän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, ettei huumelakien lieventäminen ja huumepolitiikan inhimillistäminen lisää huumeiden käyttöä.
Raportissa (A Quiet Revolution: Drug Decriminalisation Policies in Practice Across the Globe) tarkastellaan 20 maan tai Yhdysvaltojen osavaltion tilannetta sen jälkeen kun kaikkien huumeiden tai vain kannabiksen käyttö ja/tai hallussapito omaa käyttöä varten dekriminalisoitiin. Raportin nimi ”Hiljainen vallankumous” tulee siitä, että näitä uudistuksia ei olla uutisoitu lainkaan niin näyttävästi kuin huumeiden vastaisia lausuntoja sekä huumesodan aiheuttamia haittoja ja katastrofeja.
Raportissa tuodaan esille dekriminalisoinnista tehtyjä tutkimuksia, joiden perusteella voidaan luotettavasti todeta, etteivät lakien muutokset ole aiheuttaneet huumeiden käytön lisääntymistä. Tämä johtaa väistämättä kysymykseen, että jos lakien täytäntöönpanolla ei ole vaikutusta huumeiden käytön tasoon, niin miksi sitten jatketaan rikoslakien soveltamista, mistä aiheutuu huomattavan paljon vahinkoa ihmisille?
Release aloitti kampanjansa huumelakien uudistamiseksi vuonna 2011 lähettämällä Britannian pääministeri David Cameronille kirjeen pyytäen nykyisen huumelainsäädännön tarkistamista ja huumeiden dekriminalisoimista. Aloite sai kannatusta lukuisilta julkisuuden henkilöiltä ja poliitikoilta. Mm. Sting, Richard Branson, paronitar Meacher ja kansanedustaja Caroline Lucas antoivat sille kannatuksensa.
Releasen kampanjaa jatketaan tämän raportin jälkeen vielä kahdella raportilla: tämän vuoden syksyllä julkaistaan raportti Britannian epäsuhtaisesta huumeiden hallussapidosta syyttämisestä ja rankaisemisesta ja vuonna 2013 julkaistaan kolmas raportti huumelakien aiheuttamista taloudellisista kustannuksista.
Dekriminalisointi on jo vanha keksintö
Huumelakien dekriminalisointivaatimus ei ole mikään uusi juttu. Joissakin maissa dekriminalisointi toteutettiin jo 1970-luvulla, eikä kaikissa maissa kriminalisoitu käyttöä ja siihen liittyvää hallussapitoa alun alkaenkaan.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana kriminalisoinnin epäonnistumisen paljastuminen on synnyttänyt dekriminalisoinnin uuden aallon ja vahvistanut suuntausta kohti historiallista paradigman vaihtamista huumesodasta laillistamiseen.
Dekriminalisointimallit vaihtelevat lakiin tehdyistä muutoksista käytännön menettelytapojen muutoksiin ja poliisien toiminnan priorisointeihin.
Tämä uusin aalto ei rajoitu enää yhdelle mantereelle, vaan niinkin erilaiset maat kuten Armenia, Belgia, Chile, Tsekin tasavalta, Eesti, Meksiko ja Portugali ovat dekriminalisoineet huumepolitiikkaansa kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Dekriminalisoineiden maiden lukumäärä on 25 – 30 välillä riippuen käytetyistä määritelmistä.
Dekriminalisoinnin vaikutusten tarkastelu on tuottanut vasta joitakin yleisiä johtopäätöksiä, mutta erityisesti nähtävillä on se, että kaikki tuomiopäivän ennustukset ovat menneet pieleen.
Dekriminalisointi ei ole yleislääke kaikkiin huumeiden ongelmakäytön aiheuttamiin haittoihin. Valtioiden harjoittamalla huumepolitiikalla on ollut vain vähäinen vaikutus siihen, mitä huumeiden käyttö vaikuttaa yhteiskuntaan. On kuitenkin voitu todeta selvästi se, että kriminalisoinnin aiheuttamat haitat ylittävät dekriminalisoinnin haitat.
Keski- ja Etelä-Amerikka on tämän uudistusliikkeen keskus. Tällä pragmaattisella ja tieteelliseen näyttöön perustuvalla lähestymistavalla on merkittävä vaikutus miljoonien ihmisten elämään sen lopettaessa erityisesti nuorten ja haavoittuvaisten kansanryhmien kriminalisointi.
Huumesodan jatkuttua jo yli 50 vuotta kannattaa muistaa, että joissakin maissa on jo 40 vuoden ajalta kokemuksia huumeiden dekriminalisoinnista. Näillä valtioilla on yhtä paljon kerrottavana huumepolitiikasta kuin agressiivista huumesotaa käyvillä mailla. Nyt on tullut aika kuunnella heidän kokemuksiaan.
Lähde: Release
