Professori Mark Kleimanin yritys BOTEC Analysis Inc. voitti Washingtonin osavaltion tarjouskilpailun kannabiksen laillisen jakelujärjestelmän suunnittelusta. Kalifornian yliopiston julkishallinnon professori Kleiman on tunnustettu huumepolitiikan asiantuntija. Vuonna 2012 hän julkaisi kirjan Marijuana Legalization: What Everyone Needs to Know yhteistyössä Jonathan P. Caulkinsin, Angela Hawkenin ja Beau Kilmerin kanssa.
Kleiman on aina kritisoinut huumesotaa, mutta samalla hän on ollut kriittinen lainuudistajien ja laillistamisaloitteiden aikomuksia kohtaan. Hän kritisoi vuonna 2010 julkisesti Kalifornian laillistamisaloitetta, minkä takia hänen valintansa Washingtonin lakialoitteen toteuttajaksi on herättänyt ihmetystä.
Kotikasvatus ja osuuskunnat olisi paras malli
Hän ei pidä mahdottomana sitä, että osavaltiot laillistavat kannabiksen ja hän kokee Washingtonin laillistamisen suurena yhteiskunnallisena kokeiluna.
”Kysykää mielipidettäni laillistamisesta viiden vuoden kuluttua ja ehkä minulla on silloin uskottavampi mielipide asiasta. Minun tämänhetkinen mielipide on se, että epäkaupallinen järjestelmä – kasvata itse -periaatteella toimivat käyttäjien osuuskunnat – olisi parempi kuin alkoholijärjestelmän kaltainen kaupallinen järjestelmä kun verrataan hyötyjä ja haittoja. Mutta tämä vaihtoehto ei ole listalla, koska se ei tuota verotuloja. Lisäksi se toimisi paremmin koko valtion kuin osavaltion tasolla. Yhdessä osavaltiossa toteutettuna kasvata omat kannabiksesi -lähestymistapa aiheuttaisi massiivisen vientikaupan. Tämä voi olla riskinä Coloradossa. Washingtonissa ei aiota sallia kotikasvatusta, eikä siitä koidu samaa riskiä.”
Kannabiksen laillistaminen ei pelasta osavaltion taloutta
Washingtonin osavaltion uudella kannabiskonsultilla on yksi järkyttävä viesti lainlaatijoille ja osavaltion budjetin laatijoille: älkää pitäkö kannabista osavaltion talouden pelastajana.
”Mahdolliset verotuotot ovat todennäköisesti alle puolet siitä 450 miljoonasta dollarista vuodessa, joiksi ne arvioitiin”, selittää professori Mark Kleiman.
Ja oleellisempaa on se, että turvautuminen kannabiksen myynnin tuottamaan rahaan – kuten myös uhkapelaamisen, alkoholin ja tupakan tuottamaan rahaan – tarkoittaa turvautumista väärinkäyttöön ja riippuvuuteen, jotka eivät ole toivottavia yhteiskuntapolitiikan tavoitteita.
”Brutaali tosiasia on se, että nuo ovat muutamien harvojen runsaasti käyttävien tuomia verotuloja, eikä useiden kohtuukäyttäjien. Vain 20% kannabiksen käyttäjistä kuluttaa 80% kaikesta USA:ssa kulutetusta kannabiksesta”, Kalifornian yliopiston huumepolitiikan asiantuntija Kleiman selittää. Hän jatkaa vielä, että 45% kaikesta alkoholista kulutetaan osana ryyppäämistä.
”Ainoa tapa saada paljon tuloja kannabiksesta on myydä paljon kannabista. Ainoa tapa myydä paljon kannabista on myydä sitä ihmisille, jotka polttavat paljon kannabista. Eikä tämä ole hyvä asia. Poliitikot eivät välttämättä halua osavaltion ”suosivan sairautta””, hän sanoo.
Kleiman korostaa, ettei hän ole osavaltion huumetsaari, eikä kinastele laillistamisesta.
”Meiltä ei kysytty, että onko tämä hyvä ajatus. Meitä pyydettiin auttamaan alkoholinvalvontavirastoa soveltamaan käytäntöön vaaleissa voittanut laki”, hän lisää.
Vaikein asia tulee olemaan hintatason määrääminen. Hinnoitteluun liittyy monia tavoitteita. Korkeat hinnat vähentävät käyttöä ja siten tuottavat myös vähemmän tuloja ja lisäksi ne tukevat laittomia markkinoita. Alhaiset hinnat voivat tukahduttaa laittomat markkinat, mutta ne voivat lisätä nuorten käyttöä ja aikuisten väärinkäyttöä sekä lisätä osavaltiosta vientiä.
Tutkijana ja kalifornialaisena Kleiman kertoo olevansa iloinen saadessaan seurata tämän kokeilun kehitystä Washingtonissa ja Coloradossa. Hän on vaikuttunut osavaltion virkamiesten osaamisesta ja moraalista.
”Olemme hyvillämme siitä, että ideologiaan tarrautumattomalla huumepolitiikalla on kysyntää. Näin ei aina ole ollut asian laita”, hän sanoi saamastaan osavaltion konsultointisopimuksesta.
Hän painottaa sitä, että liittovaltio voi haastaa osavaltion oikeuteen tästä kokeilusta, koska se pitää kannabista vaarallisena huumeena.
”Me yritämme luoda lailliset markkinat, koska liittovaltion hallitus hengittää niskaamme”.
Muuttuuko kuluttajien käyttäytyminen laillistamisen jälkeen?
Kleimanin arviota verotuotoista on sittemmin kommentoitu laajalti tiedotusvälineissä. Mm. Oaklandissa ilmestyvän sanomalehden kommentaattori toi esille laillisen lääkekannabisohjelman ja viihdekäytön laillistamisen välisen vuorovaikutuksen:
”Osavaltion eniten kannabista käyttävät kasvattavat itse tai ostavat kannabiksensa osavaltion lääkekannabisohjelmasta, mitä taas ei veroteta viihdekäytön tapaan.”
Kleimanin mukaan oletus siitä, että ihmisten kannabiksen kulutus ei muutu laillistamista edeltäneestä ajankohdasta, on epävarma. Jos alkoholia korvaava vaikutus toteutuu – jota monet laillistajista olettavat – niin silloin aikaisemmin alkoholia kuluttaneet alkavat käyttämään kannabista. Haittana olisi tietysti se, että jos asiat sujuvat hyvin, niin alkoholin tuottamat verotulot tulevat laskemaan. Tätä lievittää se, että alkoholitulot eivät ole ikinä kattaneet alkoholin käytön aiheuttamien haittojen aiheuttamia kuluja.
Jos kaikki menee pieleen, eivät alkoholin käyttäjät vähennä kulutustaan, vaan lisäävät siihen kannabiksen käytön. Tulisi varautua siihen tilanteeseen, että joidenkin kuluttajien keskuudessa näin tulee käymään.
Emme myöskään tiedä muuttuvatko kannabiksen käyttötavat laillistamisen jälkeen. Lääkekannabiksen laillinen tarjonta on lisännyt kannabiksen käyttöä niiden potilaiden keskuudessa, joilla ei aikaisemmin ollut turvattua kannabiksen lähdettä. Osa potilaista on pystynyt korvaamaan kannabiksella opioidilääkityksensä.
Lääkinnällinen käyttö on erilaista kuin ns. viihdekäyttö ja lisäksi on niitä viihdekäyttäjiä, jotka oikeastaan lääkitsevät itseään, mutta he eivät ole myöntäneet sitä toisille eivätkä aina itsellekään. ”En usko, että suunnitellut lailliset kannabismarkkinat pystyvät kilpailemaan lääkekannabismarkkinoiden kanssa, jos ne pysyvät yhtä avoimina kuin nykyään”, Kleiman toteaa haastattelussaan.
Lääkekannabismarkkinoita pitäisi muuttaa, jotta lailliset kannabismarkkinat aikuisille olisivat kilpailukykyisiä. Tätä Kleiman ei kuitenkaan suosittele.
”En usko osavaltion haluavan olla riippuvainen kannabiksesta riippuvaisista käyttäjistä yhtä paljon kuin se haluaa olla riippuvainen peliriippuvaisista. Tuskin kukaan haluaa kannabismarkkinoille tapahtuvan samalla tavalla kuin lottopelille, jolla valtion virasto epätoivoisesti ruokkii riippuvuussairautta. Aikuiset ihmiset haluavat käyttää kannabista vastuullisesti. Tämä ei mielestäni voi olla huono asia.”
Tärkeintä on olla joustava
Kleiman myöntää, etteivät nämä asiat kuulu hänelle, vaan osavaltion päättäjät ovat näistä asioista vastuussa. BOTEC ainoastaan antaa päättäjille ne vaihtoehdot, joista voidaan valita.
”Lautakunta ei valinnut minua, vaan BOTEC-ryhmän, tähän tehtävään. Ryhmä ei ole huumetsaari, suurvisiiri, eikä edes hovihankkija. Olemme vain työntekijöitä, joilla on laskukoneet ja taulu, joilla osoitamme, että jos valitsemme X:n tai Y:n niin todennäköiset seuraukset ovat A, B ja C tai D, E ja F.”
Yksi asia on kuitenkin varmaa: mitä hyvänsä tuloksia Kleiman ja hänen yhtiönsä saavat aikaan ja mitä tahansa keinoja osavaltio alkaa soveltaa, niin väistämättä näitä sääntöjä ja valvontamuotoja tullaan kehittämään kokemuksien karttuessa ja sen mukaan, halutaanko kannabiksen laillistamisen olevan järkevää yhteiskuntapolitiikkaa vai rahantekoväline.
Kleiman kirjoittaa blogissaan joustamisen tarpeesta: ”Olemme ryhmänä hivenen peloissamme ja toisaalta innoissamme edessä olevasta tehtävästä. Kaikki väitteemme järkevän huumepolitiikan tekemisestä asetetaan nyt testiin ja panokset ovat isot. Kaikissa rehellisissä tilannearvioissa pitää ottaa huomioon epävarmuus ja muutos. Millaisen järjestelmän hyvänsä Washington aloittaa joulukuun 1. päivänä, joutuu se käymään läpi nopeiden muutosten ajanjakson teollisuuden ja kuluttajien opetellessa uuteen tilanteeseen. On hyvin epätodennäköistä, että ensimmäiset ohjeistukset – olivat ne vaikka kuinka huolellisesti laadittuja – tulevat olemaan täydellisiä pitkällä tähtäimellä. Tämä nostaa esille joustamisen tärkeyden. Washingtonin pitää laatia ensimmäiset säädökset siten, että niiden soveltamisessa voidaan joustaa, ja kehittää sellainen tarkkailujärjestelmä, joka auttaa valvontalautakuntaa, teollisuutta ja kuluttajia oppimaan kokemuksista.”
Lähde: Celebstoner 3.4.2013 ja Seattle Times 29.3.2013
