YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon antoi kansainvälisenä huumeiden vastaisena päivänä tärkeän lausunnon, joka heijastelee kansainväliseen huumevalvontajärjestelmään kohdistuvaa jatkuvasti kasvavaa muutospainetta.
Niihin kuuluu lain täytäntöönpano sekä kaikki huumeiden, korruption, kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin vastaisten sopimusten antamat välineet.
Mutta lain käyttö on vain yksi osa tässä yhtälössä.
Tarvitsemme ehkäisyä ja hoitotoimenpiteitä, jotka perustuvat tutkittuun tietoon, kansanterveyteen ja ihmisoikeuksiin.
Ponnistelujemme tavoitteena pitää olla vankimäärien vähentäminen, huumeiden aiheuttamien fyysisten ja henkisten haittojen vähentäminen ja HIV-tartuntojen ehkäisy.
Vuonna 2014 YK:n huumekomissio, CND, suorittaa huumepolitiikan korkean tason tarkistuksen. Tätä seuraa vuonna 2016 YK:n erikoisyleiskokous huumeongelmasta.
Kehotan jäsenvaltioita käyttämään nämä tilaisuudet kattavan ja avoimen keskustelun käymiseen kaikista vaihtoehdoista.”
OAS:n ja EMCDDA:n tuoreiden raporttien ja kannanottojen jälkeen onkin luonnollista, että YK:ssa on otettava kantaa huumepolitiikan perusongelmiin, eikä enää kätkettävä päätä hiekkaan kutistuvan kieltolakilobbyn pelossa.
Huumeiden valvontajärjestelmä horjuu
Toinen tärkeä kannanotto löytyy YK:n huumetoimiston, UNODC:n, vuosiraportista. Raportissa tyynnytellään huumeongelmasta huolestuneita ensiksi fraasilla, että ”tilanne on vakaa”.
Vakaata tässä tilanteessa on ainoastaan se, että kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä epäonnistuu vuosi vuoden perään nimenomaan perustehtävässään, eli huumeiden valvonnassa.
Tämä todetaan alkupuheessa myöhemmin sivulla 11:
Tämä horjuminen ei siis johdu suinkaan kannabiksesta, vaan ns. laillisista huumeista, kylpysuoloista ja muista kemikaaleista, joihin tällä järjestelmällä ei ole minkäänlaista otetta. Huumemarkkinoilla tarjolla olevien laillisten huumeiden määrä, noin 300, ylittää huumesopimusten piiriin otettujen aineiden määrän.
Kiinalaiset laboratoriot lähettävät maailmalle jatkuvasti yhä lisää ja yhä uusia kemikaaleja, joita virkamiehet eivät ehdi julistaa huumeiksi kun markkinoilla on jo kymmeniä uusia kemikaaleja. Jokainen laillisiin kemikaaleihin kuollut nuori on esimerkki tämän aikansa eläneen järjestelmän ja ajattelutavan pätemättömyydestä, mistä ”horjuminen” on vähättelevä ilmaisu.
Kun otetaan mukaan huumesodan aiheuttama ihmisoikeustilanne, HIV-tartuntojen ja hepatiitti C:n leviäminen, huumeiden saatavuus ja niiden hintataso, on YK:ssa punnittava koko järjestelmän uskottavuutta.
Huumesota on poliittinen valinta. Tarjolla on muitakin vaihtoehtoja, joista tulisi vähintäänkin keskustella käyttäen parhaita saatavilla olevia tutkimuksia ja analyyseja.
Uruguay, INCB ja laillistajat
Uruguayn presidentti Jose Mujica sanoi haastattelussa parlamentin alahuoneen kannabiksen laillistamisäänestyksen jälkeen, että hän aikoo puolustaa laillistamista YK:n yleiskokouksessa syyskuussa 2013.
YK:n alainen riippumaton asiantuntijaelin INCB kerkesi jo tuomitsemaan Uruguayn laillistamispäätöksen huumesopimusten vastaisena. YK:ssa INCB edustaa kaikkein ortodoksisinta huumepoliittista linjaa, jolle jopa termi haittoja vähentävä politiikka kelpaa vain lainausmerkeissä, mutta jolle ihmisoikeuksien noudattaminen ei ole koskaan ollut tärkeä asia.
Kolmas tärkeä kannanotto löytyykin INCB:n kannanotosta: Uruguay ei suostunut vastaanottamaan INCB:n valtuuskuntaa ennen parlamentin äänestystä. Sen sijaan uutisten ja muiden tietojen mukaan Uruguayssa on tämän laillistamisprosessin aikana vieraillut joukoittain juuri niitä ihmisiä ja tahoja, jotka INCB on pilkallisesti niputtanut ”laillistajiksi”.
Kaikki tämä kesän 2013 aikana, mikä lupaa hyvää alkavalle neuvotteluprosessille kulminoituen vuoden 2016 YK:n erikoisyleiskokoukseen.
Lähde: YK:n pääsihteerin kannanotto 26.6.2013, UNODC:n huumeraportti 2013, INCB:n lehdistötiedote 1.8.2013, TDPF 28.6.2013 ja NewsDaily 2.8.2013
