Uruguayn presidentti Jose Mujica vahvisti jouluna 2013 laillisen kannabiskaupan aloittavan lain. Mujica arvosteli YK:n huumevalvontabyrokratiaa valehtelemisesta YK:n huumevalvontalautakunnan väitettyä, ettei sen edustajaa otettu vastaan. The Economist -lehti valitsi Uruguayn vuoden valtioksi sen uudistusten suojellessa maan kansalaisia sorrolta ja väkivallalta. Naapurimaissa keskustelu laillistamisesta on saanut uutta pontta.
Uruguayn presidentin edustaja tiedotti jouluaattona Jose Mujican allekirjoittaneen laillisen kannabiskaupan aloittavan lain maanantaina 23.12.2013. Uruguayn kansallinen kannabiksen valvontainstituutti alkaa valvomaan sitä, että maan täysi-ikäiset kansalaiset saavat kasvattaa itse omat kasvinsa, saavat ostaa sitä maan apteekeista korkeintaan 40 grammaa kuukaudessa ja 480 grammaa vuodessa tai he saavat liittyä kannabisklubeihin.
Mujica YK:lle: lopettakaa valehteleminen
YK:n huumevalvontalautakunta (INCB) varoitti julkistamassaan kannanotossa Uruguayta kannabiksen laillistamisen seurauksista. Samassa kannanotossa INCB otti kantaa kannabiksen haitallisuuteen kertoen kannabiksen aiheuttavan mm. enemmän syöpää kuin tupakointi.
Tämä INCB:n kanta osoittaa kansainvälisen huumesodan perustuvan epätieteelliselle haittojen liioittelulle ja osoittaa YK:n huumeiden valvontajärjestelmän olevan täysin pätemätön tehtäväänsä. INCB myös väitti, ettei Uruguayn hallitus ja presidentti olisi ottaneet sen edustajia vastaan. INCB:n presidentti Raymond Yans kärjisti tilannetta syyttämällä Uruguayn hallintoa ”merirosvoasenteesta”.
Mujica kehotti myöntämissään haastatteluissa INCB:tä lopettamaan valehtelu.
”Älkää valehdelko vanhalle miehelle. Kuka tahansa kaduntallaaja voi tulla juttusilleni. Tulkoon INCB Uruguayhin juttelemaan minun kanssani silloin kun heille sopii. INCB:n puheenjohtaja kuvittelee, että hän voi valehdella miten päin tahansa, koska hän on niin korkeassa asemassa”, Mujica sanoi tuohtuneena haastattelussaan.
”Miksi heillä on kaksi puhuttelutapaa, yksi Uruguaylle ja toinen niille, jotka ovat vahvoja?”, Mujica kysyi.
Mujica pitää INCB:tä ja koko YK:n huumevalvontabyrokratiaa kaksinaamaisena, onhan USA:ssa kaksi osavaltiota laillistanut kannabiksen, joten miksi YK ei kohdista sortopuheitaan USA:n suuntaan! Tämä on rehellisintä puhetta, mitä yksikään valtionpäämies on sanonut YK:n huumevalvontabyrokratiasta.
Amerikan valtioiden järjestön (OAS) lähettiläs Milton Romani kehotti omassa tiedonannossaan Yansia eroamaan virastaan, koska YK:n virkamies ei saa kohdella suvereenia valtiota tällä tavalla.
INCB ei ole tehtävänsä tasalla
YK:n tietojen mukaan kansainvälisen huumekaupan arvo on vuodessa 330 miljardia dollaria. Hallitukset kuluttavat vuodessa 100 miljardia dollaria sen tukahduttamiseen. Yhdysvallat on yksinään käyttänyt biljoona dollaria huumesotaansa sen jälkeen kun presidentti Richard Nixon julisti sen 1970-luvun alussa.
Tavallinen kadunihminen on saatu uskomaan siihen, että huumeongelma uhkaa hänen turvallisuutta. Uhka on kuitenkin ollut suuresti liioiteltu ja näistä valtioiden ”vastatoimenpiteistä” on kasvanut paljon huumeita suurempi uhka lailliselle yhteiskunnalle. Huumeiden kriminaalivalvonta on eeppinen epäonnistuminen, josta vastuussa olevien virkamiesten pitäisi pystyä ohjaamaan valtioita pois tästä umpikujasta.
INCB on seurannut sivusta mm. Thaimaan ja Meksikon huumesotien verenvuodatusta tai monissa maissa harjoitettavaa keskitysleirien kaltaista ”huumevieroitusta” kommentoimatta tai tuomitsematta niitä millään tavalla.
INCB väittää vuosi vuoden jälkeen, ettei kannabiksen lääkekäytölle löydy tieteellisiä todisteita jarruttaen halvan ja tehokkaan lääkkeen käyttöönottamista. Pelkästään tämän politiikan takia miljoonien potilaiden kärsimykset ovat saaneet jatkua.
INCB ei valvo huumehoidon laatua, mikä käytännössä merkitsee huumeriippuvuuden jatkumista ja huumeriippuvaisten epäinhimillistä kohtelua kautta maailman.
INCB ei ole missään yhteydessä tuominnut huumerikollisille langetettuja kuolemantuomioita. Se ei toiminnassaan eikä kannanotoissaan kunnioita ihmisoikeuksia kuten YK:n arvovaltaisen viraston kuuluu. INCB edustaa huumesodassa vain ja ainoastaan vankilateollisen kompleksin etuja ja siksi se pitää lopettaa.
Laillistamisen sietämätön helppous
INCB on arvosteli Uruguayta kansainvälisten sopimusten rikkomisesta. Vuoden 1961 sopimuksen mukaan sopimuksen hyväksynyt valtio saa alkaa myymään kannabista alueellaan myös ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin – kunhan se perustaa kauppaa valvovan viraston, Uruguayn tapauksessa instituutin. Kannabiksen laillistaminen ei ole sen vaikeampaa vaikka aihe on ollut tabu vuosikymmeniä.
Nepal liittyi vuoden 1961 yleissopimukseen vasta 1980-luvulla ja teki varauman, että sen hallitus valvoo kannabiskauppaa alueellaan. Bolivia erosi äskettäin yleissopimuksesta ja liittyi siihen myöhemmin uudelleen tekemällä varauman, joka sallii kokapensaan lehden käyttämisen alueellaan.
Pohjois-Koreaa ei ole koskaan huolittu sopimusosapuoleksi ja siksi kannabis on siellä laillista. Monissa Kaakkois-Aasian maassa huumesopimukset ovat muodollisesti voimassa, mutta viranomaiset eivät puutu perinteisen kannabiksen käyttöön millään muotoa. Tämän takia mm. Kambodzassa käyneet turistit luulevat sen olevan laillista.
Yhdysvalloissa Washingtonin ja Coloradon osavaltiot laillistivat kannabiskaupan alueellaan perustaen huumesopimuksen edellyttämät virastot valvomaan kauppaa, eikä YK:lla ole ollut siihen mitään sanottavaa. Yhdysvaltain liittohallitus ilmoitti viime kesänä sallivansa osavaltioiden tehdä omat ratkaisunsa, eikä sen sotavoimia ole komennettu miehittämään osavaltioita.
Monessa Euroopan valtiossa opiaattien käyttäjille on perustettu ruiskuhuumeiden käyttöhuoneita ja vaatimattoman äpinän jälkeen YK:lla ei ole ollut näihin ratkaisuihin mitään sanottavaa. USA ei ole myöskään miehittänyt ko. valtioita.
YK:n sopimusten valossa kannabiksen laillistaminen on tullut sietämättömän helpoksi: tarvitsee vain ilmoittaa varauma YK:lle ja perustaa virasto. Sen jälkeen tarvitsee vain sietää INCB:n uradiplomaatin närkästynyttä äpinää.
Economist valitsi Uruguayn vuoden valtioksi
Talouslehti The Economist valitsi Uruguayn vuoden valtioksi. The Economist on kannattanut jo vuosikymmeniä huumepolitiikan uudistamista sen takia, että nykyinen huumepolitiikka tuhlaa rahaa aivan vääriin arvoihin samalla kun ihmiset joutuvat kärsimään huumepolitiikan haitoista.
Ns. ”homoliitot” lisäävät ihmisten kokemaan onnellisuutta ilman mitään taloudellisia kustannuksia. Kannabiskaupan laillistaminen on selkeästi järkevä poliittinen ratkaisu sen häätäessä rikolliset pois markkinoilta ja keskittäessä viranomaisresurssit vakavan rikollisuuden selvittämiseen.
Jos muut valtiot seuraavat perässä ja myös muut huumeet laillistetaan, voidaan huumeiden käytön aiheuttamia haittoja vähentää huomattavasti koko maailmassa. Economist luonnehtii molempia päätöksiä teoiksi ”joilla on pitkän tähtäimen myönteisiä vaikutuksia koko maailmaan ja sen onnellisuuteen”.
Lisäksi The Economist painottaa presidentti Mujican hillittyä elämäntapaa, joka on täysin päinvastainen valtioeliittien tavalle hoitaa ensin omat asiansa ja sitten vasta kansalaisten tarpeet.
Presidentti Mujica lahjoittaa 90% palkastaan hyväntekeväisyyteen ja hän kommentoi mainettaan maailman köyhimpänä presidenttinä sanoen, että ”Minua kutsutaan köyhimmäksi presidentiksi, mutta en koe olevani köyhä. Köyhiä ovat ne ihmiset, jotka joutuvat koko ajan tekemään työtä pitääkseen yllä kallista elämäntapaansa ja jotka haluavat aina lisää”.
Uruguayn naapurimaat laillistavat seuraavaksi
Tabu on nyt rikottu ja sen jälkilaineet pyyhkivät Uruguayn naapurimaita. Argentiina näyttää olevan ensimmäinen valtio Uruguayn käynnistämässä dominoefektissä. Argentiinan huumeiden vastaisesta toiminnasta vastaava Juan Carlos Molina on vaatinut julkista keskustelua samanlaisesta muutoksesta.
”Argentiinassa tarvitaan hyvää keskustelua aiheesta. Meillä on siihen riittävästi resursseja. Meidän ei pidä aliarvioida itseämme”, Molina kertoi haastattelussa.
Monien maiden hallitukset haluavat lopettaa tai edes lieventää tiukan linjan kieltolakejaan, jotka ovat peräisin presidentti Nixonin valtakaudelta ja jotka eivät ole pystyneet pysäyttämään huumekauppaa.
Meksiko ja Kolumbia ovat antaneet tukensa Uruguayn uudistukselle, mutta ne olisivat halunneet tehdä tämän monenkeskisenä yhteistyönä.
Julio Calzadaa kutsutaan Uruguayn laillistamisen arkkitehdiksi ja hän johtaa laillistamisprojektia. Hän on koulutukseltaan sosiologi, joka teki vuosikausia töitä Montevideon slummeissa huumeita ja päihteitä käyttävien nuorten keskuudessa tuntien huumeongelman ruohonjuuria myöten.
Vastauksena kritiikkiin hän selittää Uruguayn tilanteen poikkeavan monista muista Latinalaisen Amerikan maista.
”Meidän tilanteemme poikkeaa täysin Meksikon ja Kolumbian tilanteesta. Uruguayn hallituksen ei tarvitse taistella vahvoja kartelleja vastaan, jotka hallitsevat laajoja maa-alueita. Me pyysimme neuvoja useiden maiden hallituksilta ja meidän lähestymistapamme sai arvostusta osakseen. Olemme valinneet sellaisen lähestymistavan, joka mielestämme sopii Uruguayn tilanteeseen. Tämän lisäksi jatkamme yhteistyötä eri valtioiden kanssa kautta maailman.”
Uruguayssa 63% kansalaisista vastustaa kannabiksen laillistamista. Galzadalla on tähänkin vastaus:
”Presidentti haluaa saada koko kansan mukaan tähän prosessiin. Siksi se aloittamista lykätään vielä. Mutta me toteutamme sen vielä. Kansalaiset voivat sitten itse todistaa sen, että teemme toimivaa politiikkaa. Samassa mielipidetutkimuksessa kysyimme, mistä ihmiset halusivat käyttäjien ostavan kannabiksensa, apteekista vai rikollisilta? 78% kannatti apteekkimyyntiä”.
”Olemme sellaisessa tilanteessa, jossa odottelu ei ole enää vaihtoehto. Huumeeton yhteiskunta on utopia. Huumeita on käytetty läpi ihmisen kehityshistorian ja yhteiskunnat ovat aina valvoneet niiden käyttöä, usein uskonnon kautta. Länsimaisessa maallistuneessa yhteiskunnassa tarvitsemme uusia tapoja käsitellä huumeiden käyttöä, koska harjoitettu politiikka on ollut täydellinen katastrofi.”
Laillistaminen ei ole vielä saanut tämän mantereen väestön enemmistöä taakseen. Maanosassa keskimäärin 35% ihmisistä kannattaa kannabiksen laillistamista, mutta kannatus vaihtelee suuresti sukupolven mukaan. Tuore tutkimus nuorison mielipiteistä havaitsi laillistamisen kannatuksen olevan Buenos Airesissa 81%, Santiagossa 78% ja Meksiko Cityssä 73%.
Nämä kannatusluvut kertovat siitä, että laillistaminen ei ole enää jossittelua, vaan se tulee aikaa myöten. Chile voi myös olla seuraava kannabiksen laillistava valtio. Sen vastavalittu presidentti Michelle Bachelet sitoutui vaalikampanjassaan uudistamaan kannabiksen luokittelun kovana huumeena. Tämä luokitus on mm. estänyt sen käyttämisen lääkkeenä.
”Chilen pitää nyt päättää, millaista huumepolitiikkaa se haluaa harjoittaa. Haluaako se ihmisoikeuksiin ja kansanterveyteen keskittyvän vai lakiin ja kuriin keskittyvän?”, Santiagossa päämajaansa pitävän Latin American Observatory on Drugs Policy -järjestön johtaja Eduardo Vergara kysyy.
Lähde: Huffington Post 13.12.2013, Reuters 11.12.2013, BBC 11.12.2013, Global Post 22.12.2013, The Economist 21.12.2013, Reason 15.12.2013, Drug Law Reform 17.12.2013
Uruguayn senaatin äänestys 10.12.2013:
http://www.youtube.com/watch?v=ui-PM8QkrHU
Piilokameralla kuvattu ohjelma, kuinka kannabista myytäisiin uruguaylaisessa apteekissa:
http://www.youtube.com/watch?v=7h8ilPc5YQw
