Tiistaina 19.4. julkaistiin kannabiksen käytön, kieltolain ja uudelleenlaillistamisen historiaa käsittelevä kirja Bhang, Mezz, Kukka ja Sativex. Kannabiksen vapautuksen historia. Kirjan on kirjoittanut Turun seudun kannabisyhdistyksen puheenjohtaja Risto Mikkonen.
Kannabiksesta uutisoidaan paljon ja aihe herättää runsaasti keskustelua. Harva kuitenkaan tietää, mistä kannabispolitiikkamme tulee ja ketkä siitä ovat päättäneet. Kirjan aikajana ulottuu keskiajan assassiineista ja pantagruelionista huhtikuussa pidettävään YK:n erikoisyleiskokoukseen, UNGASS 2016. Monet pitävät kokousta käännekohtana sille, miten huumeeksi luokitellusta kannabiskasvista puhutaan kieltolain julistamisen jälkeen vuonna 1961.
Kirjan kirjoittaminen alkoi vuonna 2009, jolloin kansainvälinen huumepolitiikka tuntui kiertävän loputonta kehää. Samana vuonna valtaan noussut Yhdysvaltain presidentti Barack Obama oli luvannut vaalikampanjassaan uudistaa huumepolitiikkaa, mutta ensimmäisen presidenttikauden alku tuntui pettymykseltä huumesodan pitäessä maailmaa tiukasti otteessaan.
Kannabismarssit, kansalaisaloitteet, kasvatuskaupat, kannabisklubit, kotisivut, kannabisjulkaisut sekä erilaiset ryhmät ja ryhmittymät ovat vuosikymmeniä pitäneet yllä kritiikkiä vallitsevaa huumepolitiikkaa vastaan. Tämä pinnan alla muhinut kritiikki huumepoliittista konsensusta vastaan kohosi maailman politiikan huipulle Etelä- ja Keski-Amerikan valtioiden noustua vastarintaan YK:ssa. Entisten valtionpäämiesten ja maailman huippujohtajien vuonna 2011 perustama kansainvälinen huumepoliittinen komissio, Global Commission on Drug Policy, teki laillistamisesta hyväksytyn puheenaiheen. Obaman ennakoidaan luokittelevan kannabis lievempään luokkaan tai jopa poistavan se huumeluokituksesta virkakautensa lopussa vuonna 2016.
Tämän muutoksen taustalla on se yksinkertainen havainto, että kieltolaki aiheuttaa enemmän haittaa kuin suojelee ihmisiä käytön haitoilta. Suomessa Helsingin huumepoliisin johtajan Jari Aarnion tapaus on esimerkki siitä, että mitä enemmän me lisäämme kriminaalivalvonnan resursseja ja luovumme ihmisoikeuksistamme, sitä kauemmas jäämme huumepolitiikan tavoitteista. Nämä YK:n huumesopimuksessa asetetut tavoitteet ovat ihmiskunnan terveys ja hyvinvointi.
Kieltolain oikeuttava retoriikka pitää kannabista pahana ja riippuvuutta aiheuttavana huumeena. Ihmisoikeuksien näkökulmasta sen käytön kieltäminen rajoittaa kohtuuttomasti ja epäoikeudenmukaisesti yksilön vapautta kehittää itseään. Kannabiksen ja ihmisen välinen suhde on ollut tärkeä osa evoluutiota, jossa ihmiskunta on saanut maanviljelyksen, vaatetta, purjeet, ravintoa ja lääkettä. Tällaisen kasvin demonisointi ja jättäminen järjestäytyneen rikollisuuden tai pääomasijoittajien monopoliksi on rikos ihmiskuntaa vastaan.
Olemme uuden kannabispolitiikan ja uudenlaisen puhetavan kynnyksellä. Kannabis laillistetaan uudelleen yhä uusissa valtioissa ja osavaltioissa ja samalla se vapautuu historian painolastista, kriminalisoivista puhe- ja ajattelutavoista. Kannabiksen laillistaminen ja vapautuminen ovat osa laajempaa muutosta, mikä on YK:ssa kiteytynyt 2030 kestävän kehityksen ohjelmassa.
Kustantaja: Kirjokansi
ISBN: 978-952-7142-36-3
Hinta: 32 € (sisältää postituksen)
Kirjastoluokitus: 37.62
Nidottu, 430 s.
