Kannabiksen haittavaikutukset kieltolain perusteluna

Kieltolakia on perusteltu kannabiksen haitallisilla vaikutuksilla keskushermostolle. Tutkimuksia haitoista on kieltolain hengessä tehty tarkoitushakuisesti ja tulosten uutisoinnissa on sorruttu ylitulkintoihin.

Kannabiksen käytön on uutisoitu aiheuttavan skitsofreniaa. Samoin kannabiksen käytön on uutisoitu tyhmentävän ihmistä, heikentävän koulusuoritusta sekä aiheuttavan aivovaurioita. Kysymys on siitä, heikentääkö kannabiksen käyttö aivojen toimintaa?

Terve.fi julkaisi vuoden 2016 alussa perinteisen kannabisuutisen, jossa yhdessä tutkimuksessa havaitusta yhden muuttujan pienestä erosta repäistiin otsikko “pitkäaikainen kannabiksen käyttö saattaa heikentää sanamuistia”.

“Saattaa heikentää sanamuistia” on todella lievää verrattuna siihen, mitä kannabiksen käytön on hehkutettu aiheuttaneen vuosikymmenien mittaan.

Kyseisen USA:ssa tehdyn tutkimuksen havainnot perustuvat vuonna 1985 aloitettuun tutkimukseen, jossa runsasta 3 000 miestä ja naista seurattiin 25 vuoden ajan. Osallistujilta kysyttiin seurannan aikana useita kertoja kannabiksen käytöstä. Muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja testattiin seurannan päätteeksi vuonna 2011.

Kannabista vuosikausia käyttäneet saivat sanallista muistia mittaavassa testissä heikompia tuloksia kuin osallistujat, jotka eivät olleet käyttäneet marihuanaa, mutta tämä yhteys havaittiin vain yhdessä muistitestissä.

Tutkimuksessa todettiin, että “For each 5 years of past exposure, verbal memory was 0.13 standardized units lower (95% CI, −0.24 to −0.02; P = .02), corresponding to a mean of 1 of 2 participants remembering 1 word fewer from a list of 15 words for every 5 years of use.” Past exposure to marijuana is associated with worse verbal memory but does not appear to affect other domains of cognitive function.

Pitkäaikainen tutkimus vuosia kestäneestä kannabiksen käytöstä ei pystynyt osoittamaan muuta haittaa kognitiolle kuin juuri ja juuri havaittavan vaikutuksen sanamuistiin. Tämän havaitun eron, 8,5 / 9 sanaa 15:stä, merkittävyydestä voidaan olla eri mieltä, mm. mahtuuko se virhemarginaaliin vai onko vielä joku muu selittävä tekijä. Muuhun kognitioon eli muuhun muistin toimintaan, tiedonkäsittelyyn ja toiminnanohjaamiseen kannabiksen käyttö ei vaikuttanut.

Tämä pitää toistaa: 25 vuoden tutkimuksessa ei löydetty kannabiksen pitkäaikaisesta päivittäiskäytöstä muuta haittaa kognitiolle kuin tämä tulkinnanvarainen vaikutus lyhytmuistiin!

Psykoosi- ja skitsofreniariski

Vuonna 1987 julkaistiin ruotsalaisista alokkaista tehty tutkimus, jonka perusteella on väitetty kannabiksen aiheuttavan skitsofreniaa. Tutkimuksessa päädyttiin siihen, että riski voi koskea pientä osaa kaikista skitsofrenialle alttiista henkilöistä, mutta tämä ei ole pidätellyt lööppejä tehtailevia tiedotusvälineitä ja ns. huumeiden vastaista työtä tekeviä julistamasta kannabista skitsofrenian aiheuttajaksi. (Andreasson 1987)

Skitsofrenian esiintyvyys ei ole kasvanut suhteessa kannabiksen käytön yleistymiseen väestön keskuudessa länsimaissa 1900-luvulla. Toisaalta kannabiksen käyttö skitsofreniapotilaiden keskuudessa on yleisempää kuin muussa väestössä. Kannabiksen käyttö ei näytä olevan syy-seuraus suhteessa skitsofrenian esiintyvyyden kanssa, mutta sen käyttö voi aikaistaa puhkeamista ja pahentaa oireita. (Degenhardt 2003)

Skitsofreniapotilaiden kannabiksen käyttöä voi selittää molempien taustalla oleva yhteinen endokannabinoidijärjestelmän patologia. (Weiser 2005)

Dunedin Longitudinal Study, on pitkäkestoinen seurantatutkimus, jossa on seurattu vuoden 1972 – 1973 aikana Dunedinissa, Uudessa-Seelannissa syntyneen 1037:n ihmisen elämänuraa, ns. Dunedin kohortti, monitieteisesti ja myös kannabiksen käyttöön liittyen. Dunedin kohortista 2000-luvun alussa tehdyllä tutkimuksella yritettiin todentaa hypoteesia, että dopamiinin tuotantoa säätelevän COMT-geenin poikkeama pienessä riskiryhmässä altistaa kannabiksen käyttäjät psykoosille. (Caspi 2005)

Tiedotusvälineissä tästä tutkimuksesta vedettiin lööppejä, että kannabis kymmenkertaistaa psykoosiriskin tai saatettiin tunnustaa, että tulos pätee pienessä riskiryhmässä, mutta koskaan ei voi tietää: jo ensimmäisestä jointista voi joutua psykoosiin!

Tämä ns. haavoittuvuushypoteesi tarkoittaa sitä, että kieltolaki suojaa sellaista käyttäjien vähemmistöä, jolle kannabis voisi aiheuttaa skitsofrenian puhkeamisen tai aikaistaa sitä. Tutkimuksessa esille saatu riski oli sellainen, että meidän tulisi käytännössä ehkäistä tuhansien ihmisten kannabiksen käyttö, jotta yksi ihminen ei saisi psykoosia.

Samasta aineistosta tehdyissä jatkotutkimuksissa tätä yhteyttä ei ole voitu vahvistaa vaan muiden tekijöiden on havaittu selittävän tulosta. Kieltolaki ei siten suojaisikaan alttiita, vaan ihmisiä on vainottu tämänkin hypoteesin perusteella aivan turhaan. (Zammit 2007)

Vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa taas esitettiin, että kannabis lisää psykoosin riskiä riippumatta COMT genotyypistä. (Zammit 2011)

Vuonna 2012 julkaistussa tutkimuksessa tuotiin esille, ettei kannabiksen vähäinen tai kohtuukäyttö vaikuta riskiryhmään kuuluvien nuorten psykooseihin eikä heikkoon sosiaaliseen suoriutumiseen. (Auther 2012)

Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa puolestaan tuotiin esille sitä, että perinnöllinen riski on skitsofrenian syynä myös kannabiksen käyttäjien keskuudessa eikä kannabiksen käyttö itsessään. (Proal 2014)

Vuonna 2014 julkaistussa toisessa tutkimuksessa johtopäätöksenä oli se, että kannabiksen käytön ja skitsofrenian välillä havaittu yhteys ei täytä kaikkia kausaliteetin kriteerejä. Kannabiksen käyttö voi olla yksi osatekijä vaikuttamassa psykoosien kehittymiseen ehkä jossakin väestöryhmässä. (Radhakrishnan 2014)

Vuonna 2015 julkaistun tutkimuksen mukaan kannabiksen vaikutus on kuin ohimenevä psykoosi: THC:n annostelu lisää aivojen hermosolujen satunnaistoimintaa, “hermokohinaa”, ja tämä lisääntynyt “kohina” tulkitaan psykoosina – tai kolahduksena, “high”. (Cortes-Briones 2015)

Kyseessä on kannabiksen vaikutus, minkä käyttäjät kokevat yleensä ”kolahduksena”, jotkut ahdistavana. Kyseessä ei edelleenkään ole tutkimus, joka osoittaisi syy-seuraus suhdetta kannabiksen käytön ja skitsofrenian välillä, vaan sitä, että kannabiksen vaikutus on ”psykoosin kaltainen olotila”.

Vuoden 2016 alussa julkaistussa rotilla tehdyssä tutkimuksessa todettiin nuorten rottien aivoissa kannabiksen käytön jälkeen samanlaisia muutoksia kuin skitsofreniassa. Aikuisilla rotilla tällaisia muutoksia ei havaittu. Tutkijat eivät pidä kannabista itsessään haitallisena vaan kannabiksen toinen ainesosa, CBD, suojaa aivoja psykoosilta. (Laviolette 2016)

Tutkija, professori Steven Laviolette, ei kannata kieltolakia. Lavioletten mukaan hallitukset ovat epäonnistuneet pitämään kannabiksen poissa alaikäisten käsistä, ja kannabiksen ottaminen pois rikollisten diilereiden käsistä on ratkaisu ongelmaan. (IFPress 2016)

“Kieltolaki ei selvästikään toimi”, Laviolette selventää.

Vaikutus psyykeen ja muut vaikuttavat tekijät

Dunedin kohortista tehdyillä tutkimuksilla on yritetty selittää kannabiksen käytön laskevan myös käyttäjien älykkyyttä. Dunedin kohortista tehtyä tutkimuksesta uutisoitiin YLE:llä 27.8.2012, että “Säännöllinen kannabiksen käyttö pienentää älykkyysosamäärää tuntuvasti”.

Aineiston jatkotutkimuksissa havaittiin johtopäätösten olevan ylitulkintaa ja muiden tekijöiden selittävän tulosta. Aineiston uudelleenanalysoinnin suorittanut Ole Rogeberg kommentoi “että vaikka olisi liian vahvasti sanottu tulosten olevan perustelemattomia, on käytetty metodologia vinoutunutta ja aineistosta vedetyt syy-seuraussuhteet hätiköiden tehtyjä.” (Rogeberg 2012)

Eli ideologia on johtanut tutkimusta ja tutkimustulosten tulkintaa sekä uutisointia. Myöhemmin julkaistussa jatkoanalyysissa kumottiin kannabiksen käytön aiheuttama älykkyyden lasku. Väite perustui sille, että vain 6%:lla kannabista käyttäneistä oli havaittu älykkyysosamäärän laskua keskimäärin 6 pistettä.

Dunedin kohortista 479 henkilöä oli käyttänyt kannabista, mutta heidän älykkyytensä ei eronnut mitenkään ei-käyttäjien älykkyysosamäärästä. Tästä ryhmästä 38 täytti kannabisriippuvuuden kriteerit kolmessa mittauksessa viidestä ja heidän joukossa 23:lla henkilöllä oli älykkyysosamäärä laskenut. He olivat aloittaneet kannabiksen käyttönsä alle 18 vuotiaina, ja tutkimuksen mukaan pitkäaikainen kannabisriippuvuus ja siihen liittyvä tupakan käyttöselittää älykkyyden laskua, ei kannabiksen käyttö itsessään. Mokryszin ja työryhmän tutkimus päätyy siihen, ettei kannabiksen kohtuukäytöllä nuorena ole vaikutusta henkilön älykkyysosamäärään. (Mokrysz 2016)

Dunedin tutkimuksesta vedetty kannabiksen tyhmistävä vaikutus on kumottu myös muissa tutkimuksissa. Briteissä tehty kaksostutkimus kumoaa Dunedin kohortista vedetyn johtopäätöksen: “Tutkimus ei tue aiemman tutkimusryhmän johtopäätöstä, että kannabiksen käyttö nuorena aiheuttaisi neurokognitiivista rappiota.” (Jackson 2016, Washington Post 2016)

“Jos kannabis aiheuttaisi keskushermoston rappiota, pitäisi tämän vaikutuksen olla suhteessa annokseen. Tutkimuksen mukaan runsaampi kannabiksen käyttö ei näkynyt älykkyyden suurempana alenemisena.”

Kannabiksen vaikutuksen sijaan aineistosta nousee esille syrjäytymisen prosessi: “Sen sijaan, että kannabis tyhmentäisi nuoria, näyttääkin siltä, että vähemmän lahjakkaat ja koulussa huonosti selviävät nuoret ovat muita taipuvaisempia kokeilemaan kannabista jossakin vaiheessa.”

38 vuoden aikana on tutkimus tutkimukselta alkanut paljastua se, että kannabiksen käytön sijaan ihmisen kehitykseen vaikuttavat tekijät tulevat hänen perhetaustastaan sekä muiden aineiden kuten tupakan käytöstä.

Yksi Dunedin kohortin tutkijoista, Madeline Meier, seurasi 254 nuoren uraa ja havaitsi säännöllisesti kannabista käyttävillä olevan huonommat koulutulokset ja kehnompi psyykinen terveys kuin verrokeilla. Tämä yhteys kuitenkin katosi kun analyysissa otettiin huomioon alkoholin ja tupakan käyttö. Kannabiksen käyttö ei tapahdu umpiossa, vaan varsinkin ongelmakäyttöön liittyy usein muiden päihteiden käyttöä, eikä kannabiksen vaikutuksen erottaminen niiden vaikutuksista ole helppoa. Kannabiksen kohtuukäyttö nuoruudessa ei vaikutakaan henkiseen suorituskykyyn kuten aikaisemmin on väitetty. (Meier 2015 a ja b)

Pitkäaikaisen käytön terveysvaikutukset

Keväällä 2016 julkaistiin Dunedin kohortin seurantatutkimus kannabiksen käytön muista terveysvaikutuksista. Tulokseksi saatiin se, että ainoastaan hampaiden terveys oli kannabiksen käyttäjillä huonompi kuin verrokeilla. (Meier 2016)

Sen sijaan tutkimus paljasti tupakoinnin laajat haittavaikutukset fyysiselle terveydelle. Sen käyttöön liittyy keuhkojen toiminnan heikkeneminen, kehon tulehdusreaktio, metabolinen oireyhtymä sekä terveyden huononeminen ikävuosina 26 – 38.

Madeline Meier kommentoi, että “Tutkimus paljastaa tupakan polttamisen aiheuttamat fyysiset haittavaikutukset, mutta kannabiksen polttamisesta ei ole havaittavissa samanlaisia”.

Vuosikymmenien kannabiksen mustamaalaamisen jälkeen tämä tutkimus sai palstatilaa kansainvälisesti ja myös Suomessa. Yhdysvalloissa Washington Post uutisoi 2.6.2016 tutkimusta, että säännöllinen kannabiksen käyttö on yhtä haitallista kuin hammaslangan käytön laistaminen.

Kannabiksen käyttö ja sosiaalinen syrjäytyminen

Kauppalehti räväytti 7.4.2016 uutisessaan Dunedin kohortista julkaistusta tehdyssä uutisessaan, että “Nyt se on todistettu: kannabis vie tuhoon viihdekäytössäkin”.

alt — Kieltolaki syrjäyttää, ei kannabis. Kuvassa Willie Nelson

“Kun Uudessa-Seelannissa seurattiin 947 ihmisen varttumista syntymästä 38 vuoden ikään, kannabiksen käyttäjät olivat lopussa pitkälti samanlaisessa tilanteessa kuin alkoholistit. Heillä ilmeni sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia, varastelua ja muun muassa perheväkivaltaa.”

Kauppalehti otsikoi, että kannabiksen viihdekäyttökin aiheuttaa samanlaista syrjäytymistä kuin alkoholiriippuvuus, mutta kirjoittaa, että vain osa kannabista käyttäneistä syrjäytyy eikä kaikki kuten väittää otsikossa!

Tutkimuksen sivulla 6 kuva 1 näyttää tutkimusasetelman. Tutkittavien kannabiksen käyttöä arvioitiin kolme kertaa: 263 ei koskaan käyttänyt, 504 käytti kannabista mutta ei arvioitu riippuvaksi missään vaiheessa, 86 sai kannabisriippuvuusdiagnoosin yhdessä mittauksessa, 42 kahdessa mittauksessa ja 43 kolmessa. Tutkimuksessa käytetään kriteeriä sosiaaliluokka, jonka muutos tulkittiin sosiaalisen aseman nousuksi tai laskuksi. (Cerda 2016)

Tulokseksi saatiin, että kannabisriippuvuus aiheuttaa samanlaisia sosiaalisia ongelmia kuin alkoholiriippuvuus. Suurin osa käyttäjistä ei kuitenkaan ollut riippuvaisia eikä heidän sosiaalisen aseman kehitys eronnut mitenkään ei-käyttäjistä. Nämä ryhmät olivat myös suurimmat. Eli 15 tapausta oikeutti Kauppalehden mielestä lööpin viihdekäytön rappeuttavasta vaikutuksesta.

Kannabiksen demonisoinnin sijaan itse tutkimuksessa nostetaan esille kannabistutkimuksen yleiset rajoitukset. Ensimmäiseksi pitää muistaa, että tutkimus on tehty kieltolain olosuhteissa. Saisimmeko samanlaisia tuloksia sellaisissa olosuhteissa, jossa kannabis olisi laillista ja sen käyttö yhtä hyväksyttyä kuin alkoholi?

Toiseksi taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat rajoittuvat 38. ikävuoteen. Dunedin kohortin tutkimuksia pitää jatkaa edelleen sen selvittämiseksi, jatkuvatko ongelmat tuon jälkeen. Kannabiksen laillistaneissa osavaltioissa käyttö kasvaa nimenomaan ikäluokissa 50 – 64.

Kolmanneksi tämän tutkimuksen löydökset pätevät erityisesti yksilöihin, jotka ovat syntyneet Uudessa Seelannissa Dunedinin kaupungissa 1970-luvulla eikä niistä voi yleistää sellaisiin ryhmiin, jotka ovat kehittyneet erilaisissa olosuhteissa. Uudessa Seelannissa kannabiksen käyttö on yleisempää kuin muissa kehittyneissä maissa. Uudessa Seelannissa alkuperäiskansojen edustajat ovat yliedustettuja päihdeongelmaisten keskuudessa, mikä on kansainvälinen ilmiö: riippuvuusongelmat kärjistyvät etnisen taustan takia syrjityissä väestönosissa aivan kuten muissakin syrjityissä ryhmissä. 1970-luvulla kriminaalivalvonta oli ankarampaa kuin nykyään.

Neljänneksi tässä tutkimuksessa ei etsitty kausaalisuhdetta kannabisriippuvuuden ja taloudellisten sekä sosiaalisten ongelmien välillä. Kannabisriippuvuus voi olla taloudellisten ja sosiaalisten vastoinkäymisten leimaaman elämänkaaren yksi oire eli syrjäytymisen yksi oire.

Tutkimuksen rajoituksista huolimatta se nostaa esille kannabiksen jatkuvan käytön aiheuttamia ongelmia käyttäjälle sekä hänen ympäristölleen. Kannabiksen käytöstä haittoja kokevat ovat pieni ryhmä tai oikeammin erilaisia ryhmiä, joiden kannabiksen käytön ja ongelmien ehkäisy on tehokkaampaa ja halvempaa kuin ns. yleisestävä kriminaalivalvonta, jossa ongelmaisia rangaistaan satunnaisesti.

Riippuvuus kieltolain perusteluna

Kannabiksen käytön ei ole todettu vaikuttavan dopamiinin aineenvaihduntaan toisin kuin useat päihteet ja huumeet, mitä pidetään fyysisen riippuvuuden yhtenä syynä. (Nutt 2015)

Dunedin kohortista tehtyjä tutkimuksia on käytetty huumesodan väitteiden perusteluina, mutta 40 vuoden tutkimuksista on väittelyn jälkeen saatu siivilöityä ne tekijät, jotka vaikuttavat psykoosien, masennuksen, ahdistuksen, syrjäytymisen ja aineriippuvuuden kehittymiseen. Dunedin kohortista vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin lapsuuden ja nuoruuden riskitekijöitä, jotka selittävät kumulatiivisesti jopa 80% riippuvuusriskistä. (Meier 2015 b)

Yhä useampi tutkimus osoittaa todeksi sen kannabisaktivistien esittämän argumentin, että kannabiksen farmakologinen vaikutus ei ole ongelmien selittävä tekijä vaan vanhempien päihderiippuvuus, lapsuuden psykopatologia (käytöshäiriöt, masennus), varhain aloitettu päihteiden käyttö (perhehistoria), päihteiden toistuva käyttö nuorena, sukupuoli sekä lapsuuden aikainen sosioekonominen asema.

Journal of Affective Disorders -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa päädyttiin siihen, että kannabiksen vaikutus masennukseen ja ahdistukseen häviää, kun otetaan huomioon muiden päihteiden ja huumeiden käyttö, koulutustaso, perheolot ja kasvuympäristö. (Danielsson 2016)

Kun otetaan huomioon ne muut vaikuttavat tekijät, jotka on yleensä sivuutettu kieltolain ehdollistamassa tutkimuksessa, huomaamme, että kieltolaki on ollut väärä keino ongelmien ratkaisemiseksi.

Vallitsevan ajatusmallin mukaan laillistaminen lisää käyttöä, mikä lisää riippuvuutta. Tässä ajatusmallissa on tausta-ajatuksena se, että laittomat markkinat olisivat “neutraalit” ja käyttötavat eivät muutu laillistamisen myötä.

Laittomien markkinamekanismien tiedetään lisäävän riippuvuutta niiden luomien psyykisten jännitteiden ja odotusten välityksellä. Salailun ja kätkemisen pakkomielteiset rituaalit, salaamisen aiheuttama häpeä ja salaisen säätämisen aiheuttama ahdistus tekevät kokemuksesta adrenaliinilla latautuneen, mikä luo ja vahvistaa riippuvuutta. Syyllisyys aiheuttaa ristiriitoja, joita täytyy tukahduttaa, ja koettu mielihyvä aiheuttaa halua, jopa pakkomielteen toistaa kokemus.

Lailliset kannabismarkkinat voivat lisätä käyttöä mutta samalla laillistaminen laukaisee monia “säätämiseen” liittyviä psyykisiä stressitekijöitä. Laillistaminen merkitsee suurempaa kannabisriippuvuuden potentiaalia mutta pienempiä laittomia markkinoita. Tämän merkittävän edun lisäksi meidän pitää myös käsitellä kannabiksen leviävään käyttöön liittyviä ongelmia.

Kannabiksen käyttötavat ja -muodot muuttuvat sen laillistuessa ja käytön vapautuessa, mistä meillä on käytännön kokemuksia Hollannin kannabiskahviloista, Espanjan kannabisklubeista, Coloradon ja Washingtonin osavaltioista sekä kannabiksen lääkekäytön laillistaneista valtioista ja osavaltioista.

Kriminaalivalvonnan pelotteen tilalle laillistamisprosessissa pitää pystyä luomaan uusia sosiaalisen valvonnan malleja sekä torjumaan alan kaupallistuminen ottamalla oppia päihdeteollisuuden aikaisemmista toimintamalleista. Käytännön toimintamalleja ovat sosiaaliseen valvontaan perustuvien innovaatioiden kuten kannabisklubien, kotikasvatuksen ja itselääkinnän salliminen.

Riippuvuustutkimus on osoittanut kieltolain perustana olevat käsitykset vääriksi. Tutkimus on osoittanut, että kieltolain toteuttamisessa ei ole vain tehty joitakin virheitä, kuten jotkut kieltolain jatkamisen kannattajat argumentoivat, vaan koko kieltolain ajatusmalli on väärä. Riippuvuus ei ole ensisijaisesti ainekeskeinen ongelma vaan yhteiskunnallinen ja sosiaalinen ongelmakokonaisuus, jota kieltolain toteuttaminen on syventänyt syyllistäessään ihmiset heidän kärsimyksistään, ahdistuksistaan ja jopa sosiaalisesta asemasta. Aineen saatavuus ei ole ainoa eikä riittävä selitys riippuvuusilmiölle.

Myötätuntoon perustuvat hoitomallit tuottavat parempia tuloksia kuin vankilateollisen kompleksin käyttämät rankaisemiseen perustuvat hoitomallit, jotka ovat vallalla nykyään. Löytyy näyttöä siitä, että rankaisemisen sijaan koulutuksen tai leikin antamat myönteiset oppimiskokemukset nuorella iällä muovaavat aivojen toimintaa lisäten riskiryhmiin kuuluvien ihmisten henkistä joustavuutta, kykyä kestää vaikeuksia ja ongelmia. Tämä puolestaan vähentää riippuvuusriskiä jopa hyvin pitkällä aikavälillä. (Boivin 2015, Anwar 2015)

Tämän perusasian ymmärtäminen on saavuttanut yhä korkeampia tahoja. Yhdysvaltojen valkoisen talon huumetoimiston johtaja, ns. huumetsaari Michael Botticelli tunnusti CBS-Newsille vuonna 2015 antamassaan haastattelussa, että “Emme poista riippuvuutta ihmisistä rankaisemalla heitä”.

Yhdysvaltojen lain mukaan huumetsaarin pitää vastustaa laillistamista, mutta Botticelli tunnusti syyskuussa 2016 antamassaan haastattelussa, kuinka Yhdysvaltojen liitovaltio on vuosikymmeniä estänyt kannabiksen hyödyllisten ominaisuuksien tutkimusta keskittäen valtavat tutkimusresurssit vain ja ainostaan sen mahdollisten haittojen tutkimukseen. Kannabiksen laillistaminen merkitsee vapautumista tästä historian painolastista.

Riippuvuus – kuinka kaikki aiemmin kerrottu onkin väärin