Kanada laillistaa kannabiksen ensimmäisenä G7-ryhmän valtiona. Valtio ilmoittaa suojelevansa nuorisoa rikollisuudelta ja kannabiksen haitoilta, kriitikot pitävät laillistamissuunnitelmaa pääomapiireille tarkoitettuna kronyisminä, hyväveliverkoston suosimisena.
Voitettuaan Kanadan parlamenttivaalit vuonna 2015 ilmoitti liberaalipuolueen puheenjohtaja Justin Trudeau aloittavansa kannabiksen laillistamisen. Terveysministeri Jane Philpott ilmoitti kannabiksen kansainvälisenä juhlapäivänä 20.4.2016 hallituksen suunnittelevan kannabiksen laillistavaa lainsäädäntöä, jonka pitäisi valmistua vuoden sisällä.
Kanadan parlamentti hyväksyi 27.11.2017 kannabislain C-45, joka kumoaa kannabiksen kieltolain. Päätös syntyi äänestystuloksella 200 puolesta ja 82 vastaan. Senaatin käsittelyssä voidaan vielä tehdä pieniä muutoksia, mutta laki astuu voimaan 1.7.2018.
Kanada on ensimmäinen iso ja vaikutusvaltainen kannabiksen laillistava G7-ryhmän valtio, taloudella mitattuna maailman kymmenenneksi suurin. Kanadassa ei ole kannabiksen laillistamisessa ristiriitaa liittovaltion ja osavaltioiden välillä kuten Yhdysvalloissa. Coloradossa kehitetty kannabistuotemerkki jää osavaltion sisäisille markkinoille Yhdysvalloissa liittovaltion lain takia. Tämä on antanut Kanadalle merkittävän etumatkan kannabisneksen kehittämisessä.
Kaupalliset mahdollisuudet ovat suuria: Vuonna 2017 Kanadassa myytiin kannabista laillisesti lääkekäyttöön 250 miljoonalla C$ eli 170 miljoonalla eurolla ja laillisen myynnin viihdekäyttöön arvioidaan kasvavan 2,3 – 4,5 miljardiin C$ (1,5 – 3 miljardia €) vuoteen 2021 mennessä. Coloradon kokemusten perusteella voidaan odottaa lisäpotkua turismiin. Lailliset ja valvotut markkinat luovat työpaikkoja ja vähentävät rikollisuutta. Kotimaan markkinoiden lisäksi kansainvälisten markkinoiden odotetaan myös kasvavan suuriksi.
Laki asettaa kannabiksen ostamisen alaikärajaksi 18 vuotta, mutta paikallishallinnot saavat päättää tästä omalla hallintoalueellaan. Kerralla saa pitää hallussaan korkeintaan 30 grammaa kannabista. Henkilö saa kasvattaa korkeintaan neljää kasvia kerrallaan, jos osavaltio päättää sallia kotikasvatuksen. Osavaltiot saavat päättää hallintoalueellaan, kuka ja miten kannabista ja muita kannabistuotteita saa myydä. Laissa on paljon säädöksiä laittoman kaupan lopettamiseksi, joista voidaan langettaa sakkoja ja jopa vankeutta. Alaikäisten ollessa rikosten kohteina rangaistuksia ankaroitetaan niin, että alaikäisille kannabiksen myymisestä voidaan langettaa korkeintaan 14 vuoden vankeustuomio.
Valtiovarainministeri Bill Morneau ilmoitti joulukuussa osavaltioiden, provinssien ja erikoisalueiden kanssa tehdystä sopimuksesta, kuinka kannabiksen myynnistä kerättävät verot jaetaan. Liittovaltio asetti kannabiksen hinnaksi 10 Kanadan dollaria grammalta, n. 6,5 €. Tästä kerättävästä 10%:n valmisteverosta osavaltiot saavat 75% ensimmäisen kahden vuoden aikana. Sopimuksessa liittovaltiolle tuleva verotuotto rajataan 100 miljoonaan C$:iin, mikä perustuu arviolle 400 miljoonan C$ verotuotoille vuodessa. Tämä sopimus tarkistetaan kahden vuoden koeajan jälkeen.
Laillistamisen aloituskulut jaetaan tasan kansanterveydestä ja turvallisuudesta vastaavan ministeriön eri hallintotasojen kesken. Arvion mukaan Kanadan liittovaltio käyttää vähintään 700 miljoonaa C$ vuodessa laillistamisohjelman käynnistämiseen.
Oikean tasapainon löytäminen
Ontarion talousministeri Charles Sousa tietää, että laittomalle kannabikselle on suuri kysyntä ja hän odottaa laillisten markkinoiden kasvavan nopeasti ensimmäisten vuosien aikana. Aluksi tavoitteena ei ole voiton tekeminen vaan jakeluverkostojen pystyttämiseen tehtyjen sijoitusten saaminen takaisin sekä kansanterveydelliset ja turvallisuuden takaavat toimenpiteet.
“Me haluamme saada laittomat markkinat loppumaan ensiksi ja harkitsemme sitten tarkemmin, kuinka menetellä tulovirran kanssa”, Sousa täsmensi.
Osavaltioiden ministerit neuvottelivat itselleen suuremman osuuden verotuotosta, koska he joutuvat käytännössä kantamaan suurimman osa lain valvonnan, terveydenhoidon sekä koulutuksen ja neuvonnan menoista kannabiksen laillistuessa heinäkuussa.
Pääministeri Justin Trudeau painotti lainmuutoksen tarkoituksena olevan nuorten kannabiksen saannin rajoittaminen ja kaupan voittojen ottamista pois rikollisilta.
“Tässä on kyse oikean tasapainon löytämisestä kannabiksen hinnoittelun ja sen käytön valvonnan välillä”, Trudeau tiivisti.
Ontario on Kanadan väkirikkain osavaltio ja se aikoo avata 40 paikallishallinnon hoitamaa kauppaa ensi vuonna ja yhteensä 150 kauppaa vuoteen 2020 mennessä. Ontario ei aio sallia yksityisyrityksiä eikä kotikasvatusta. Ikärajaksi tulee sama kuin alkoholilla eli 19 vuotta.
Brittiläinen Kolumbia ei ole ilmoittanut omista säädöksistään, mutta osavaltion arvioidaan aloittavan alkoholivalvontamallinsa mukainen hybridimalli, jossa yksityisyrittäjät saavat kilpailla valtion yrityksen rinnalla.
Albertassa aiotaan antaa kauppa yksityisyrityksille, joita Albertan uhkapeli- ja alkoholivalvontavirasto valvoo. Ikärajaksi tulee 18 vuotta kuten alkoholin ostolle.
Manitoba antaa yksityisyritysten hoitaa kaupan Manitoban osavaltion omistaman alkoholi- ja lottoyhtiön, Manitoba Liquor and Lotteries Corp., valvonnassa.
Quebecissa kannabiskauppa annetaan paikallishallinnon perustamalle yritykselle Société Québécoise de Cannabis, jonka toimintaa valvoo osavaltion alkoholin valvontavirasto. Osavaltio aikoo kieltää kotikasvatuksen poikkeuksena muista osavaltioista. Ikärajaksi tulee 18 vuotta, sama kuin alkoholilla.
New Brunswickissa osavaltion omistamat jälleenmyyntipaikat myyvät kannabista osavaltion alkoholivalvontaviraston valvonnassa. Ikärajana on 19 vuotta alkoholille ja kannabikselle. Kotikasvatus sallitaan mutta tämä täytyy toteuttaa tiukasti lukkojen takana olevissa tiloissa – kuten aseiden säilytys.
Newfoundland ja Labrador antaa kaupan yksityisyrittäjille, joita valvoo osavaltion alkoholivirasto. Ikärajaksi tulee sama kuin alkoholille eli 19 vuotta. Kaukana asutuskeskuksista asuvat voivat tilata kannabista netin kautta.
Yukon aikoo aukaista yhden osavaltion pyörittämän kannabiskaupan 1.7.2018. Suurin osa osavaltion asukkaista tilannee kannabiksensa kuitenkin netin kautta. Osavaltio aikoo ottaa valvontaansa kannabiksen tuonnin, varastoinnin ja kuljetuksen mutta sallii yksityisyrittäjien hoitaa kauppaa liittovaltion kauppojen ohella. Ikärajaksi tulee sama kuin alkoholille eli 19 vuotta.
Luoteisterritorioissa aiotaan antaa paikallishallintojen päättää, aikovatko jatkaa kannabiksen kieltolakia vai lopettaa sen aivan kuten ne ovat saaneet päättää alkoholin suhteen. Osavaltio ottaa hoitaakseen vähittäiskaupan aivan kuten se hoitaa alkoholin kauppaa ja jakelua tarjoten myös nettipalveluita erämaissa asuville. Ikärajaksi tulee sama kuin alkoholille eli 19 vuotta.
Saskatchewan ilmoittaa säädöksistään ensi vuoden puolella. Nova Scotia ilmoittaa säädöksensä myöhemmin. Prinssi Edwardin saari kerää aloitteita kansalaisilta ja asian osaisilta ja aikoo tehdä säädöksensä myöhemmin. Nunavut ei ole vielä saanut säädöksiään valmiiksi.
Luvassa on alueittain vaihteleva erilaisten säädösten ja lupakäytäntöjen tilkkutäkkimalli. 65% kanadalaisista kannattaa laillistamista, mutta tuoreimpien mielipidemittausten mukaan 47% kansalaisista on sitä mieltä, etteivät osavaltiot ole valmiita aloittamaan laillista kannabiksen myyntiä hallintoalueillaan. Ontariossa vain 35% ja Quebecissä 37% kansalaisista on vakuuttunut paikallisviranomaisten valmisteluista.
Jokin määrä “laittomia” markkinoita jää jäljelle
Kannabiksen lääkinnällisestä potentiaalista oli vuosien mittaan kertynyt paljon henkilökohtaisia kokemuksia ja potilaat hakivat oikeuslaitokselta oikeutta käyttää kannabista. Vuonna 2000 Terry Parker voitti Ontarion hovioikeudessa oikeuden kasvattaa itselleen kannabista epilepsiakohtauksiensa hillitsemiseksi. Vuonna 2001 aloitettiin Canada’s Medical Marijuana Access Program, joka salli lääkärin suosituksen saaneiden potilaiden kasvattaa kannabista lääkkeekseen. Vuonna 2002 Kanadan hallitus sopi Prairie Plant Systems nimisen yrityksen kanssa sopimuksen lääkekannabiksen kasvattamiseksi entisessä kaivoksessa Flin Flonin kaupungissa Manitoban ja Saskatchewanin rajalla. Enimmillään 300 potilasta sai lääkkeensä sieltä, kunnes yritys lopetettiin vuonna 2009.
Vuoteen 2013 mennessä yhteensä 28 000 potilasta oli saanut luvan kasvattaa kannabista, mikä aiheutti valvomattoman kannabiksen kasvatusprojektien tulvan. Konservatiivihallitus päätti ottaa tämän toiminnan valvontaansa Marijuana for Medical Purposes lailla, joka salli yksityisyrityksien aloittaa kasvatus ja myynti potilaille. Kanadasta tuli maailman ensimmäinen valtio, joka loi kaupallisen lääkekannabiksen tuotantomallin. Lääkekannabisreseptin saaneiden potilaiden määrä nousi vuoden 2015 24 000:sta yli 200 000:een vuoden 2017 kesäkuuhun mennessä.
Kannabista saa nykyään tekstiviestillä korttelikauppiaalta, poikkeamalla lähimmässä kannabiksen jakelupisteessä tai tilaamalla netistä. Kannabiskaupoista, dispensaries, on Kanadassa kehittynyt tyylikkäitä ja ammattimaisesti hoidettuja, lääke- ja viihdekäytön välimaastossa toimivia kannabismyymälöitä. Kannabiskauppoja löytyy Kanadan suurimmista kaupungeista ja yleensä poliisi ei puutu toimintaan jos siitä ei tule valituksia. Vuonna 2015 Kanadassa toimi 26 laillista kannabiksen tuottajaa, yli 300 laitonta kannabiskauppaa ja kannabista arvioitiin myydyn 5 – 6,2 miljardilla C$:lla. On selvää, ettei tällainen palvelu katoa savuna ilmaan heti laillistamispäivänä.
“Laaja ja monimuotoinen järjestelmä on toimittanut ihmisille luotettavasti kannabistuotteita kohtuuhintaan jo 40 vuotta”, Canadian Drug Policy Coalition järjestön toiminnanjohtaja Donald MacPherson selittää.
Liittovaltiolle ja paikallishallinnoille on suuri haaste vastata tämän laajan, monimuotoisen ja hyvin kokeneen järjestelmän tarjoamaan haasteeseen. Kriminaalivalvonta ei poista laittomia kannabismarkkinoita, mutta laillistaminen antaa hallitukselle mahdollisuuden käyttää poliisivoimia muihin tehtäviin ja levittää kansalle terveysneuvontaa kannabiksen normalisoituessa viinilasillisen tai olutpullon tavoin. Ratkaisevaa on pystyä korvaamaan ihmisten hyvin tuntemat ja vakiintuneet kannabista myyvät ja ostavat verkostot vaivattomalla tavalla hankkia kannabista.
“Hallitus yrittää nyt tehdä jotakin hyvin mielenkiintoista ja haasteellista projektia. Se yrittää valloittaa olemassaolevat, hyvin toimivat ja monimuotoiset markkinat ja korvata nämä paremmin toimivilla markkinoilla”, MacPherson jatkaa.
Kuinka kannabismarkkinoille päästään?
Kanada tulee olemaan esimerkki siitä, miten kannabis laillistetaan uusliberaalin talousmallin mukaan – mikäli hallituksen ja suurimman osavaltion suunnitelmat toteutuvat. Uruguayn laillistamismallissa on mukana selkeä sosiaalisen käytön elementti eli kannabisklubit ja kotikasvatus.
Kriitikot arvostelevat Kanadan laillistamismallia, että se on suunniteltu suuryhtiöiden kuten Kanadan sekä maailman suurimman kannabisyhtiön Canopy Growthin ehdoilla. Mm. Ontario, Quebec ja Brittiläinen Kolumbia aikovat kieltää kotikasvatuksen.
Kanadan laillistaminen kesällä 2018 muuttaa Canopyn asemaa yhä merkittävämmäksi. New Yorkissa päämajaansa pitävä kansainvälinen alkoholiyhtiö Constellation Brands Inc. osti marraskuussa 9,9% osuuden Canopyn osakekannasta 245 miljoonalla C$:lla. Vaikka Kanadassa onkin yli 200 000 laillista lääkekäyttäjää niin tällaisissa kaupoissa ostetaan vielä odotusarvoja, jotka kaupan perusteella ovat korkealla. Myös muiden kannabisyhtiöiden osakkeet lähtivät nousuun pörssissä kaupan julkistamisen jälkeen.
Kannabismarkkinoille voidaan laillistamisen myötä tunkeutua kolmella eri tavalla: osuuden ostaminen, tuotantorakenteen pystyttäminen ja sopimuskumppanuuden luominen. Canopyn ja Constellationin tapaan osuuden ostaminen on nopein keino päästä mukaan kannabisteollisuuteen.
Oman kannabisoperaation perustaminen ei ole suuri investointi jollekin suurelle kansainväliselle yhtiölle eli 15 – 40 miljoonaa C$. Uudelle toimijalle vaikeinta on lupakäsittelyn viemä aika eli kaikkiaan 12 – 18 kuukautta, joka menee lupien hankkimiseen, tuotantotilojen rakentamiseen tai varustamiseen, jos ostaa valmiit tilat sekä kahden sadon kasvattaminen, kunnes päästään itse tuotteen myyntiin.
Kolmas väylä on päästä yhteistyöhön jo toimivan yrittäjän kanssa. Tämä vaihtoehto sopii yritykselle, joka ei halua kannabisluvan tuomaa vastuuta. Kanadassa mm. Apotex lääkeyhtiö tekee yhteistyötä CannTrust yhtiön kanssa kehittäen uusia kannabisvalmisteita. Osuustoimintapohjainen apteekkiketju PharmaChoice solmi Cannimed yhtiön kanssa yhteistyösopimuksen apteekkijakelusta sekä apteekeissa annettavasta koulutuksesta. Markkinoiden kehittyessä tällaiset toimintamallit tulevat yleistymään.
Canopy Growth yhtiön markkina-arvo on yli 3 miljardia C$ ja Aurora Cannabis yhtiön yli 2 miljardia C$, kun taas suurimmat amerikkalaiset kannabisyritykset Terra Tech ja Kush Bottles ovat arvoltaan vielä alle 200 miljoonaa US$. Amerikkalaiset yritykset voivat toimia vain osavaltion sisällä, koska kaikki osavaltioiden rajat ylittävä kauppa on liittovaltion kieltolain takia laitonta. Kanadalaiset kannabisyritykset keräsivät yhteensä 770 miljoonaa C$ uusia sijoituksia vuoden 2017 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana kun vuosi sitten sijoitukset olivat 46 miljoonaa C$.
Kanadalaiset yritykset ovat tulleet aktiivisesti Euroopan markkinoille, jotka ovat kokonaisuutena maailman suurimmat, yli 400 miljoonaa ihmistä. Canopy Growth ja Aurora Cannabis ovat tulossa isolla volyymilla Euroopan markkinoille Tanskan lääkekannabisprojektin kautta. Tilray aloittaa lääkekannabiksen kasvatuksen Portugalissa ja Saksassa Euroopan markkinoille. Maricann puolestaan Saksassa. Maailman lääkekannabismarkkinoiden arvioidaan nousevan 45 miljardin €:n suuruisiksi.
Kannabiksen kasvatus hyödyttää monia vakiintuneita kaupallisia toimijoita (lannoiteteollisuus, tietotekniikkateollisuus jne.), jotka harkitsevat alalle tulemista. Kaikista eniten pelätään päihde- ja lääketeollisuuden tunkeutumista kannabismarkkinoille. Kannabisaktivistit pelkäävät suuryritysten pilaavan kehittyvät kannabismarkkinat monopolisoiduilla bulkkituotteillaan, ja kieltolain kannattajat pelkäävät suuryritysten, kuten tupakka- ja alkoholiyhtiöiden, markkinointivaltaa, agressiivista mainontaa nuorille.
Huumepoliiseista kannabiskauppiaita
Kanadan laillistamisprojektiin liittyy ristiriitaiselta vaikuttava yksityiskohta: kannabisrikoksista tuomion saaneet eivät saa toimia laillisessa kannabisyrityksessä, mutta monet huumepoliisit ovat siirtymässä kannabiskauppaan. Korkeimman profiilin puolen vaihtaja on Julian Fantino, joka entisenä Toronton poliisipäällikkönä ja konservatiiviministerinä taisteli laillistamista vastaan, mutta joka nyt näkee laillisen lääkekannabiksen hyödyt. Vuonna 2015 Fantino vastusti laillistamista ja kannatti pakollisia vähimmäisrangaistuksia jopa vähäisistä kannabisrikoksista.
Fantino ja hänen kumppaninsa Raf Souccar, joka on entinen Kanadan ratsupoliisin upseeri, palopäällikkö ja parlamenttiedustaja, ovat perustaneet yrityksen Aleafia, joka tarjoaa asiakkailleen lääkekannabispalveluita.
Tämä on saanut jotkut skeptisiksi ja jopa tulistumaan. Pitkäaikainen kannabisaktivisti Jodie Emery luonnehti uutista twiitissään “raivostuttavaksi”.
Hallituksen laillistamisprojektia johtaa Bill Blair, joka seurasi Fantinoa Toronton poliisipäällikkönä vuodesta 2005 ja joka myös siirtyi politiikan puolelle. Blair kertoo, että eläköityneet poliisit ovat saaneet tiedusteluja lääkekannabiksen tuotannosta siitä saakka, kun se laillistettiin vuonna 2013.
“Useisiin entisiin poliiseihin on otettu yhteyttä, koska heillä on kokemusta virkamiestyöstä, lainsäädännöstä ja turvallisuusasioista tällä alalla”, Blair selittää lisäten, ettei hän koe ristiriitaa siinä, että korkeat poliisiupseerit tekevät rahaa kannabiksella.
“Minun mielestäni tämä on täysin linjassa työtaustani kanssa enkä kommentoisi kenenkään muun taustaa tai vaikutteita”.
Laillistamiseen ei kuulu tuomittujen armahdus
Aktivistit aikovat jatkaa kieltolain aikana kehittynyttä kannabiskauppaansa, jota liittovaltion tarvitsee vain verottaa. Uuden lain mukaan henkilö ei saisi tehdä laillista kannabiskauppaa, jos hänellä on rikosrekisterimerkintä kannabisrikoksesta. Siksi kannabisaktivistit kertovat, ettei heidän työnsä lopu laillistamiseen, vaan se jatkuu taisteluna oikeudenmukaisuuden puolesta. Kaliforniassa 1.1.2018 voimaan tullut laki menee pitemmälle ihmisoikeuksien suojelemisessa: ihmiset, jotka on aikoinaan tuomittu nykyisen lain mukaan laillisista teoista, voivat hakea oikeudessa rikosrekisterin puhdistamista. Kanadassa kannabiksesta tuomitut eivät kuitenkaan lain mukaan saa harjoittaa kannabisliiketoimintaa
Kanadassa kannabisaktivismi on henkilöitynyt Jodie ja Marc Emeryn pariskuntaan. He perustivat kannabiskauppaketjun pääministeri Trudeaun ilmoitettua kannabiksen laillistamisesta. Maaliskuussa 2017 heidät pidätettiin Toronton lentokentällä samalla kun poliisi teki ratsioita kauppoihin ja pidätti henkilökuntaa. Emeryn pariskunta teki Ontarion oikeuden kanssa sopimuksen siitä, että he myöntävät syyllisyyden ja kanssasyytetyt vapautetaan. He molemmat saivat 195 000 C$ sakot ja kahden vuoden ehdonalaisen. Emeryt ovat maksaneet veroja perustamiensa kannabiskauppojen myynnistä ja heidät tuomitaan juuri ennen laillistamista, mikä tarkoittaa uuden lain mukaan sitä, että Emeryt eivät saa olla kannabisneksessä mukana ainakaan kahteen vuoteen.
Marc Emery joutui istumaan vankilassa taistellessaan epäoikeudenmukaista lainsäädäntöä vastaan, eikä saa myydä sitä laillisesti. Fantino vertasi työkseen kannabista murhaan, ja alkaa rahastaa sillä. Emery oli oikeassa, Fantino väärässä ja maailma on absurdi paikka.
Tunnettu puolustusasianajaja John Struthers pitää ongelmallisena nykyistä tilannetta, jossa poliisit ja syyttäjät käyvät täysillä kannabiksen kasvattajien ja myyjien kimppuun samalla kun entiset huumepoliisit valmistelevat valtion hallinnossa sen laillistamista ja jakelujärjestelmiä. Hän arvostelee erityisesti sitä väitettä, että liberaalien kannabislakien valvonta tulisi kalliimmaksi.
“On hölyn pölyä väittää, että poliisi tarvitsee laillistamisen valvontaan miljardeja enemmän kuin epäonnistuneeseen huumesotaansa”, Struthers arvostelee.
Onko kansainvälisten sopimusten rikkominen laillistamisen ongelma?
Kanadalaiset kannabisyritykset saavat joka tapauksessa etulyöntiaseman laillisten kannabismarkkinoiden kasvaessa yhä lisää miljardeja kansainvälisesti. Näille markkinoille on tullut uusia tekijöitä, jotka muuttavat kaupan mittasuhteita ja poliittisia suhdanteita.
Laillistamiskeskustelun taustalla kummittelee kolmen kansainvälisen huumesopimuksen muodostama ongelmakokonaisuus, johon Kanadan parlamentti ja senaatti joutuvat ottamaan kantaa. Kannabiksen laillistaminen ns. viihdekäyttöön näyttää rikkovan sopimusten tarkoitusta kieltää kaikki ei-lääkinnällinen ja ei-tieteellinen käyttö.
Laillistavan valtion tulee ottaa tähän joku virallinen kanta – ennemmin tai myöhemmin. Keskustelussa on väitetty, että valtion pitää aloittaa sopimuksista vetäytymisprosessi ennen laillistamista, ettei laillistamisen hetkellä olla ristiriidassa sopimuksen velvoitteiden suhteen. Tällaista viimeistä päivämäärää sopimukset eivät kuitenkaan aseta.
Valtiolla on useita vaihtoehtoja valittavana siitä, kuinka toimia sopimusjärjestelmän kanssa. Bolivia tarjoaa tästä esimerkin laillistaessaan kokapensaan lehden perinteisen käytön alueellaan. Se erosi sopimuksesta ja liittyi myöhemmin takaisin tehtyään sopimuksen vaatimat varaukset. Useammat kannabiksen laillistaneet valtiot voivat myös muodostaa samanhenkisten valtioiden ryhmän, joka solmii yhteisen erikoissopimuksen koskien joitakin huumesopimuksen kohtia.
Kanadan kannattaa toimia viisaasti ja pitää kiinni maineestaan kansainvälisen lain ylläpitämisessä. Mutta tämä ei merkitse sitä, että laillistamista pitäisi siirtää tai huumesopimuksesta pitäisi kiireesti erota.
Uruguayn kokemukset osoittavat, ettei sopimuksista tarvitse erota välittömästi. Uruguay on perustellut politiikkaansa ihmisoikeuskysymyksenä eikä ole saanut minkäänlaisia negatiivisia seurauksia lukuunottamatta kansainvälisen huumevalvontalautakunnan, INCB, huomautuksia vuosiraportissaan. INCB on pannut merkille, että valtion kannabista valvovat lait ovat ristiriidassa huumesopimuksien vaatimuksien kanssa ja kehottaa tekemään asiasta jonkun päätöslauselman.
INCB:llä ei ole kuitenkaan sen enempää sanktioita tarjolla. Vuonna 2014 USA:n ulkoministeriön korkea virkamies William Brownfield ilmoitti, että huumesopimusten tulkinnassa on joustoja. Käytännössä USA ei enää painosta YK:ssa muita maita niiden kannabispolitiikassa, mikä näkyi välittömästi Jamaikan ilmoituksena laillistaa lääke- ja uskonnollinen käyttö. Trump ei ole tätä kantaa muuttanut, itse asiassa Trump on heikentänyt kansainvälisen sopimusjärjestelmän uskottavuutta enemmän kuin kannabiksen laillistaminen!
Kanada voi selittää oman ratkaisunsa perustana olevat järkisyyt ja kuinka valtion uusi valvontamalli on oikeutettu toteuttamaan muita kansallisia ja kansainvälisiä sitoumuksia. Näitä ovat kansanterveys, lapsen oikeudet ja ihmisoikeudet.
Tämä pitää vielä sijoittaa taustaansa. YK hyväksyi vuonna 2015 2030 kestävän kehityksen ohjelman, johon liittyy ihmisoikeuksien korostaminen mm. oikeutena kivunlievitykseen. Trumpin hallinnosta huolimatta laillistamiskehitys USA:n osavaltioissa jatkuu, tänä vuonna on Kalifornian lisäksi odotettavissa muitakin laillistavia osavaltioita. EU:ssa leviää dekriminalisaatio- ja lääkekäyttöaalto Tanskassa, Saksassa, Ranskassa, Norjassa, Puolassa, Irlannissa, Sveitsissä, Italiassa, Maltassa… oikeastaan enää Suomessa ja Ruotsissa poliitikot ja virkamiehet yrittävät olla kuin mitään ei tapahtuisi. Hollannissa on aloitettu valvotun kasvatuksen kokeiluja parissa kaupungissa. CBD markkinoiden kehitys kuluneiden parin vuoden aikana ja WHO:n CBD-raportin saama julkisuus ovat nostaneet kannabiksen lääkekäyttökeskustelun uudelle tasolle. Laillistamiskeskustelu leviää Keski- ja Etelä-Amerikan valtioissa, Afrikassa ja Aasiassa niinkin erilaisissa valtioissa kuin Etelä-Afrikka, Paraguay, Intia ja Filippiinit. Vihdoin vuonna 2019 pidetään varsinainen YK:n erikoishuippukokous huumesopimuksista, jolloin myös kannabiksen luokituksen pitäisi olla agendalla.
Voidaan nähdä, että Kanadan uudet kannabislait ovat osa suurempaa kehitystä eikä siksi pidä kiirehtiä yksipuolisesti eroamaan sopimuksista.
Lähde: Kanadan kannabislaki C-45, Guardian 22.11.2017, New Cannabis Ventures 6.11.2017, Hemp News 19.4.2017 , The Straight 15.12.2017, New Cannabis Ventures 6.11.2017, Independent 16.10.2017, CBCNews 4.12.2017, Reuters 17.11.2017, iPolitics 11.12.2017, BBC 29.12.2017, CBC 2.1.2018,
Cannabis Regulation and the UN Drug Treaties: Strategies for Reform. Transform Kesäkuu 2016.
Kanadan hallituksen suositukset kannabiksen haittojen vähentämiseksi
Kannabiskauppa ja verojen maksaminen jatkuu ratsioista huolimatta
Entinen huumepoliisi ja hallituksen laillistamisprojektin johtaja Bill Blair, konservatiivipuolueen edustaja Marilyn Gladu ja sosiaalidemokraattisen New Democratic Party puolueen edustaja Don Davies. Konservatiivien mukaan poliisivoimat eivät riitä eivätkä ole valmiita muutokseen. New Democratic Party puolueen mukaan syötävien tuotteiden unohtaminen laista on suuri virhe.
Kanadan kannabismarkkinoilla vallitsee laittomuuden ilmapiiri ennen laillistamista
Kuinka kannabisaktivismi muuttuu laillistamisen myötä
Marc ja Jodie Emery parlamentin terveyskomitean kuultavina: kannabis on niin haitaton, ettei siihen ole kuollut yksikään ihminen, vaikka kieltolaki on jatkunut yli 50 vuotta. Valtiovalta on ollut suurin ongelma, ja uusi laki luo uusia kriminalisoituja tekoja!
