Tuore raportti Ruotsin huumemarkkinoista kertoo ns. kovien huumeiden hintojen laskeneen kolmasosaan 30:ssa vuodessa. Kannabiksen hinta on puolestaan noussut kymmenessä vuodessa 10% – 20% ja sen markkinoiden arvoksi tutkimus arvioi puoli miljardia kruunua eli noin 50 miljoonaa euroa vuodessa. Se on yhtä paljon kuin kokaiinin ja amfetamiinin markkinat yhteensä. Lisäksi nettikauppa on tasoittanut huumausaineiden hintaeroja paikkakuntien välillä.
Nämä tiedot ovat peräisin Centralförbundet för alkohol- och narkotikaupplysning, CAN, raportista “Narkotikaprisutvecklingen i Sverige 1988-2017”. Kaikkiin arvioihin laittomien huumemarkkinoiden suuruudesta pitää suhtautua varauksella, koska arviot perustuvat siihen, kuinka paljon kontrolliviranomaiset takavarikoivat huumeita ja kuinka paljon he itse arvioivat vaikuttavansa markkinoihin.
“Tämä on tosin varovainen arvio, jos takavarikot vievät pienemmän osuuden kaupasta, ja kannabismarkkinoiden koko voi olla kolmekin kertaa suurempi eli 1,5 miljardia kruunua (150 miljoonaa euroa) vuodessa”, Ulf Guttormsson, yksi raportin tekijöistä kertoo.
Raportissa otetaan kantaa Ruotsissa viime vuosina kiihtyneeseen katujengien väkivaltaan, jossa on ammuttu jo kymmeniä ihmisiä. Vuosina 2015 – 2016 näissä väkivaltaisuuksissa menetti henkensä 56 ihmistä. Vaikka kannabiksen grammahinta onkin alhainen verrattuna koviin huumeisiin, muodostaa sen myynti rikollisjengeille tärkeän perustulonlähteen.
Raportissa lainataan Ruotsin poliisin vuonna 2017 julkaisemaa organisoitua rikollisuutta käsittelevää raporttia, jossa todetaan kannabiksella olevan suuri merkitys rikollisalueiden paikallistaloudelle ja sen kaupan olevan näiden alueiden rikollistoimijoiden perustulonlähde. Sama asia nousi esille myös tullin ja poliisin julkaisemassa vuoden 2017 huumekatsauksessa. Siinä todetaan kannabiskaupan hallinnan olevan myös jengien välisten ja sisäisten konfliktien syy.
Kannabistuotteiden valmistaminen ei ole kallista. Kannabiskaupan suuret kustannukset ovat seurausta jakeluportaan ottamien riskien korvaamisesta. Näitä riskejä ovat kiinnijäämisen uhka sekä väkivaltaan turvautumisen uhka oman liiketoiminnan puolustamiseksi kilpailulta. Arvioiden mukaan yli puolet laittoman huumeen hinnasta tulee tästä riskien korvaamisesta ja varsinaiset tuotantokustannukset muodostavat korkeintaan joitakin prosentteja. Loput kustannukset tulevat palkoista, takavarikoista, kuljetuksesta, pakkaamisesta, myynnistä ja rahan pesusta.
Nämä kustannuserät lisätään tuotteen hintaan siirryttäessä jakeluketjun hierarkiassa kasvattajalta tai salakuljettajalta vähittäisostajien tasolle. Ranskassa tehdyn tutkimuksen mukaan salakuljetetun kannabiksen jakeluketju on kolmeportainen ja samanlaisen järjestelmän voi kuvitella toimivan myös Ruotsissa.
Kuinka vain 100 kruunua eli 10 euroa grammalta maksava kannabis tuottaa mitään suuria voittoja? Tällaiset arviot ovat hyvin epävarmoja ja täytyy tehdä seuraavia oletuksia:
- Takavarikkotilastoja voidaan pitää arviona markkinoilla kulutetuista huumeista.
- Transitoliikenne Suomeen ja Norjaan muodostaa 20% takavarikoista.
- Oikeusjärjestelmä takavarikoi 20% Ruotsin kannabismarkkinoista.
- Suuremmissa kaupoissa hinta laskee kaikkiaan 20% grammatasolla ja tukkuportaassa.
- 20% kannabiksesta kulutetaan jakeluketjussa ammatin luontaisetuina.
Näillä oletuksilla pyritään mieluummin varovaiseen arvioon kannabismarkkinoiden suuruudesta, mutta jokainen voi myös itse pohtia eri tekijöiden mahdollista vaihtelua.
Kannabismarkkinat eivät toimi umpiossa vaan samat toimijat kauppaavat myös muita aineita. Jengien jäsenet ovat myös monialarikollisia. Todellisuus on siten hyvin monimuotoinen, mutta tässä yritetään keskittyä kannabiskauppaan.
Poliisin ja tullin takavarikoiden perusteella voidaan arvioida ruotsalaisten kannabismarkkinoilla myytävän vuosittain 4 tonnia hasista ja 3,5 tonnia kasvimuotoista kannabista eli yhteensä 7,5 tonnia kannabista.
Hasiksen hankintahinnaksi muodostuu 206 miljoonaa kruunua ja kasvimuotoisen kannabiksen 218 miljoonaa kruunua, mikä tekee yhteensä 424 miljoonaa kruunua. Tukkualennuksen jälkeen tämä summa voi olla niinkin alhainen kuin 339 miljoonaa kruunua.
Hasiksen vähittäismyyntihinta on keskimäärin 102 kruunua grammalta tuottaen 405 miljoonaa kruunua, ja kasvimuotoisen kannabiksen 113 kruunua tuottaen 400 miljoonaa kruunua. Jos jälleen ajatellaan, että 20% voitoista menee tukkualennuksiin niin saadaan 644 miljoonaa kruunua. Kaikkea ei kuitenkaan myydä katutasolle vaan jälleen arvioidaan, että luontaisetuihin kuluu 20%.
Tämän jälkeen kannabiskaupoista jää katujengeille puhdasta voittoa 176 miljoonaa kruunua eli noin 18 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä voi olla konservatiivinen arvio mutta osoittaa joka tapauksessa merkittävää tulonsiirtoa vuosittain sellaisille rikollisryhmille, joiden tiedetään hankkivan näillä rahoilla aseita ja räjähteitä.
Rankaisevan systeemin logiikka
Huumekeskustelun suunnan muuttaminen on erityisen vaikeaa Ruotsin valtiolle, koska se on vuosikymmenien mittaan sijoittanut huumeiden vastaiseen politiikkaansa kotimaassa ja kansainvälisillä areenoilla kokoluokkaa kymmenen kertaa enemmän resursseja ja poliittista pääomaa kuin Suomi.
Poliisi ja tutkijat ovat yksimielisiä siitä, millainen dynamiikka Ruotsin huumemarkkinoilla toimii, mutta valvonnan toimenpiteet noudattavat omaa logiikkaansa.
Ruotsin huumemarkkinoita tutkittaessa on huomattu varakkaan keskiluokan asuinalueiden nuorten olevan suurin ostajakunta. Tukholman Danderydin kaupunginosan pojista peräti 20% ja tytöistäkin 12% kertoo käyttävänsä huumeita, pääasiassa kannabista. Seuraavina olivat Kungsholmenin, Norrmalmin ja Bromman kaupunginosat. Nämä alueet ovat siten myös rikollisjengien suurimpia rahoittajia.
Käytännössä rikkaiden asuinalueiden lapset joutuvat harvemmin huume-epäilyjen kohteiksi kuin keskituloisilla alueilla tai lähiöissä. Kriminaalivalvonta kohdistuu pääasiassa siihen köyhään väestönosaan, joka hoitaa huumeiden vähittäiskaupan ja on tärkein lenkki laittomassa jakeluketjussa. Tämä väestönosa taistelee keskiluokan rahoista Tukholman, Mälmön ja Göteborgin köyhissä ja siirtolaistaustaisissa lähiöissä.
Jengien vastaisen sodan lisäksi valvontaviranomaiset haluavat testata ja rangaista lisää nuoria. Oikeusvaliokunnan uuden mietinnön mukaan yhä useampi rikoksesta epäilty alle 15 vuotias nuori pitää huumetestata ja nuorisopalvelua pitää langettaa yhä useammille rangaistuksena.
Pohjoismaat ovat poliittisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti hyvin samankaltaisia mutta niissä harjoitettavat huumepolitiikan muodot eroavat toisistaan monissa merkittävissä kohdissa. Tanskassa politiikka varsinkin kannabista kohtaan on ollut liberaalia, ja Tanska pyrkii Euroopan suurimmaksi kannabiksen tuottajaksi. Norja on lain mukaan hyvin ankara mutta siellä on noussut vahva pyrkimys kohti dekriminalisoivaa lähestymistapaa. Ruotsia pidetään länsimaisen liberaalisuuden mallivaltiona mutta sen huumeiden vastainen politiikka on melkein valtiouskonnon tasoinen yhteiskunnallinen projekti. Suomalainen “kahden raiteen huumepolitiikka” on köyhän miehen versio ruotsalaisesta huumevapaasta yhteiskunnasta, jossa huumepoliisi ja sitä lähellä olevat uskonnolliset huumejärjestöt ovat tottuneet hallitsemaan huumekeskustelua ilman minkäänlaista kritiikkiä.
Nordic Welfare Centre järjestää Helsingissä 25.4.2018 iltapäiväseminaarin “What’s the Nordic way concerning cannabis?”. Osoite Pohjoismainen kulttuuripiste konferenssihuone Ting, Kaisaniemenkatu 9, Helsinki kello 13.00-16.00.
Lähde: CAN 5.3.2018, CAN: Narkotikaprisutvecklingen i Sverige 1988-2017, Dagens Juridik 26.2.2018
Kannabiksen laillistaminen Yhdysvalloissa on synnyttänyt vakavan kognitiivisen dissonanssin Ruotsissa, mistä esimerkkinä Malou von Siversin keskustelu riippuvuustutkimuksen professori Fred Nybergin ja aivotutkija Katarina Gospicin kanssa. Nämä argumentit tulevat kaikumaan myös suomalaisessa laillistamiskeskustelussa, jos se ikinä alkaa.
Nordic Cannabis Conference Malmössä 2017
