Kanadan pääministeri Justin Trudeau ilmoitti 20.6. senaatin ja alahuoneen hyväksyttyä kannabislain, että kannabiksen laillinen kauppa aloitetaan 17.10.2018. Alahuoneessa äänestystulos oli 205 – 82.
Venäjä tuomitsi YK:n huumetoimiston, CND, kokouksessa 25.6. Kanadan kannabiksen laillistamisen kansainvälisten sopimusten rikkomisena. Venäjä perusteli kielteistä kantaansa Wienin kansainvälistä sopimuslainsäädäntöä koskevan sopimuksen (Vienna Convention on the Law of Treaties) 26. artiklalla, jonka mukaan kansainvälisen sopimuksen osapuolen pitää täyttää velvoitteensa “hyvässä uskossa” (pacta sunt servanda). Lisäksi 27. artiklassa todetaan, että sopimuksen osapuolivaltio ei voi vedota kansalliseen lainsäädäntöön perusteluna kykenemättömyydelle täyttää noita velvoitteita.
Venäjän edustaja julisti, että “Kanadan edustajat usein puolustavat lakeihin perustuvaa maailmanjärjestystä. Valitettavasti huumevalvonnan kohdalla he itse tekevät päinvastaista heikentäessään niitä perussääntöjä, joilla on osapuolia sitova luonne.”
Kanada puolusti kannabiksen laillistamista vetoamalla saman sopimuksen 41. artiklaan, jossa määritellään inter se mekanismin tarkoitus tasapainon löytämiseksi sopimusjärjestelmän vakauden ja muutostarpeen välillä niissä tilanteissa, joissa ko. asiasta ei löydy yksimielisyyttä. CND:lle jätetyssä vastineessaan Kanada esitti, kuinka uusi kannabislaki velvoittaa tiukkaan ikärajojen valvontaan kannabiksen myymisessä ja kuinka se edelleen osallistuu kansainvälisen huumerikollisuuden torjuntaan ja täyttää kansainvälisten huumesopimuksien velvoitteet.
Vaikka Venäjä tuomitseekin Kanadan uuden kannabislain, ei YK:n huumesopimuksissa ole sanktiomekanismeja, eikä Venäjä varmaan aio asettaa Kanadalle omia sanktioita eikä varsinkaan julistaa sotaa pössöttelyn takia. Aikaisemmin keväällä INCB näpäytti Kanadan hallitusta siitä, että se ei noudata vuoden 1961 huumesopimuksen 4. artiklaa, mutta INCB nolasi itsensä julistamalla, että kannabiksen kaupan kieltävä normi on yhtä sitova ja tärkeä kuin vaikkapa kansanmurhan kieltävä normi. Tällainen suvereenien valtioiden painostaminen paimenkirjeillä ei kuulu INCB:n mandaattiin.
Toisin oli huumesodan pimeimpinä vuosikymmeninä, jolloin USA ajoi YK:n mandaatilla omaa valtapolitiikkaansa tuomitsemalla niskoittelevia valtioita narkokratioiksi ja katsomalla toisaalta sormien läpi myötämielisten valtioiden ja diktaattoreiden huumekauppaa. Presidentti Reaganin valtakaudesta lähtien huumepolitiikka on toiminut jopa causa bellinä eli sodan syynä. Presidentti George Bush vanhemman kaudella USA:n armeija hyökkäsi vuonna 1989 Panamaan tällä tekosyyllä.
Vuonna 2014 presidentti Obaman kaudella Coloradon ja Washingtonin osavaltioiden laillistettua kannabis USA:n ulkoministeriön kansainvälisestä huumepolitiikasta vastaavan viraston (Bureau of International Narcotics and Law Enforcement Affairs) johtaja William Brownfield antoi YK:ssa lausunnon, että Yhdysvallat ei enää painosta muita maita huumepolitiikassa. Tämä lausunto salli mm. Jamaikan dekriminalisoida ganja hyvin laajasti vuonna 2015. Presidentti Trumpin hallinto ei ole muuttanut tätä ns. Brownfieldin doktriinia.
Karibian alueen yhteistyöjärjestön, CARICOM, kannabiskomitean, Regional Commission on Marijuana, raporttia käsitellään alueen valtiojohtajien kokouksessa heinäkuussa. Raportissa suositellaan kannabiksen laajaa dekriminalisointia Jamaikan mallin mukaisesti. Kanadalla on YK:ssa tukenaan kasvava joukko samanmielisiä valtioita kun taas Venäjän kannatus tässä asiassa hiipuu.
Lähde: Venäjän lausunto CND:ssä 25.6.2018, Kanadan lausunto CND:ssä 25.6.2018, CBC 20.6.2018, Vice 2.7.2018, Newsweek 25.6.2018, Jamaica Gleaner 2.7.2018
Kuinka Jamaikan dekriminalisointi on vaikuttanut?
