Valmistautuminen vuoden 2019 keväällä järjestettävään YK:n huumepolitiikan tarkistuskokoukseen on täydessä käynnissä. Tästä kertoo kansainvälisen huumepoliittisen komission uuden raportin ja Trumpin hallinnon huumepoliittisen julistuksen julkaiseminen syyskuussa. Pohjois-Amerikan valtioiden kauppasopimuksen solmiminen puolestaan kertoo siitä, ettei Kanadan kannabiksen laillistaminen ole enää iso symbolinen asia kansainvälisessä politiikassa ja varsinkaan kauppapolitiikassa.
Kansainvälisen huumepoliittisen komission kahdeksas raportti “Regulation. The Responsible Control of Drugs” vaatii vastuullista säätelyä vastuuttoman kriminaalivalvonnan sijaan. Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin hallinnon yhden sivun julistus “Global Call to Action on the World Drug Problem” on nimeään myöten paluu 1900-luvun huumesotaideologiaan, jonka konkurssista Suomessa todistaa ns. Aarnio-keissi loppumattomine oikeudenkäynteineen ja sijoittuminen Euroopan johtavien maiden joukkoon huumekuolleisuudessa.
Kansainvälisen huumepoliittisen komission raportti tarjoaa ulospääsyn tästä umpikujasta: valvotaan huumeiksi luokiteltujen aineiden kauppaa ja käyttöä ja tarjotaan ongelmaisille hoitoa. Yksinkertaista mutta tehokasta, se on näytetty toteen jo monessa maassa ja osavaltiossa.
Kansainvälisen komission raportissa muistutetaan heti alkuun, että vaikka nykyisten huumesopimuksien korjaaminen vie kansainväliseltä yhteisöltä pitkän aikaa, ei mikään kansainvälinen sopimus vapauta hallituksia näiden velvollisuudesta kansalaisiaan kohtaan, heidän elämän, terveyden, ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden suojelemisesta ketään syrjimättä.
Raportissa laillistamista käsitellään siitä näkökulmasta, kuinka vältetään ylikaupallistumisen aiheuttamia haittoja ottamalla oppia menneisyyden virheistä alkoholin, tupakan ja reseptiopioidien valvonnassa.
Raportin toisessa osassa käsitellään valvotuille markkinoille siirtymistä erityisesti kehittyvissä talouksissa sekä sellaisissa maissa, joiden instituutioiden kehitys on ollut haurasta. Tämä on jäänyt vähälle huomiolle kansainvälisessä laillistamiskeskustelussa, jota hallitsee kehittyneiden talousmaiden näkökulmat ja edut. Samalla raportissa tutkitaan sitä, kuinka tällä hetkellä laittomassa huumetaloudessa työskentelevien miljoonien ihmisten etuja ja hyvinvointia voidaan suojella ja edistää kieltolain jälkeisessä maailmassa.
Lailliseen valvontaan siirryttäessä etusija pitää antaa niille aineille, joita käytetään eniten kussakin maassa, kasviperäisille aineille kuten kannabikselle, koka-lehdelle ja oopiumille ja sellaisille aineille, joilla on historiallista tai perinteistä käyttöä tai jotka ovat osa kulttuuriperintöä.
Raportissa ehdotetaan, että YK:n pääsihteeri ottaisi johdon kansainvälisen huumevalvontabyrokratian uudistamisessa. Uudistamisessa tulisi käyttää olemassa olevia kansainvälisiä mekanismeja ihmisoikeuksien ja kansanterveyden suojelemiseksi nykyistä tehokkaammin, kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseksi sekä korruption, rahanpesun ja järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemiseksi.
Nykyinen YK:n pääsihteeri António Guterres onkin täydellinen johtaja kieltolakikauden lopettamisessa, koska hän toimi Portugalin pääministerinä vuosina 1995 – 2002, jolloin maa dekriminalisoi huumepolitiikkansa.
Kannabis irti huumeista
Nykyisessä valvontajärjestelmässä on mekanismit huumeluokituksen muuttamiseksi WHO:n tai jäsenvaltioiden suosituksesta. Luokittelun muutos mahdollistaisi jäsenvaltioiden kokeilut laillisella valvonnalla, mutta komission raportissa ollaan varovaisia tämän muutoksen mahdollisuudesta lyhyellä tähtäimellä.
Suuret muutokset sopimusten muuttamiseksi tai lopettamiseksi ovat myös mahdottomia lyhyellä aikavälillä. Siksi raportissa käydään läpi muita mahdollisuuksia, joita uudistusmieliset valtiot voivat hyödyntää laillisen valvonnan toteuttamiseksi.
Valtiot voivat aloittaa huumepolitiikan uudistamisen omassa maassaan kuuluen edelleen huumesopimuksien piiriin. Tällainen “kunnioittava tottelemattomuus” yleensä edeltää sopimusmuutoksia kansainvälisessä lainsäädännössä. Kanada on ensimmäinen merkittävä valtio, joka asettuu tähän tilanteeseen laillistaessaan kannabiksen 17. lokakuuta. Uruguay perustelee omaa “tottelemattomuuttaan” ihmisoikeuksilla ja huumesopimusten tavoitteella suojella ihmiskunnan terveyttä ja hyvinvointia.
Toinen vaihtoehto on se, että samanmieliset valtiot yhdessä alkavat muuttamaan sopimusta tai tekemään varauksia siihen. Tällainen toiminta on tärkeä varoventtiili vanhentuneen sopimusjärjestelmän synnyttämien poliittisten paineiden purkamiseksi. Yksipuolisen ja yksituumaisen toiminnan dynamiikka luo pohjaa huumesodan jälkeisen konsensuksen luomiselle ja valvontajärjestelmän uudistamiselle.
Nykyisen valvontajärjestelmän byrokraattiset ongelmat ovat peräisin vuonna 1997 tehdystä ratkaisusta, jolla YK:n huumevalvontabyrokratia yhdistettiin rikosvalvontabyrokratiaan. Syntyi nykyinen YK:n huume- ja rikostoimisto, UNODC, jolla on kaksi hallinnoivaa elintä, huumekomissio, CND, ja rikoskomissio, CCPCJ.
Tämä organisatorinen uudistus loi nykyisen epätasapainon kriminaalivalvonnan hyväksi vieden huomion aivan yhtä tärkeiltä alueilta kuten kestävä kehitys, maatalous, kansanterveys ja ihmisoikeudet.
Kansainvälinen komissio esittää uuden ratkaisumallin, jolla ohitettaisiin nykyisten sopimusten muuttamisen byrokraattiset ja poliittiset ongelmat:
Nykyinen hallintomalli on vienyt huomion siltä, että kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden ongelmakenttää voidaan käsitellä YK:n järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen sopimuksen ja korruption vastaisen sopimuksen puitteissa. Nämä olisivat tehokkaampia keinoja ko. ongelmaan kuin vuoden 1988 sopimus laitonta huumeiden kansainvälistä salakuljetusta vastaan, ns. Wienin sopimus, koska niillä voitaisiin puuttua kokonaisvaltaisemmin rikollisjärjestöjen toimintaan erillisten toimintamallien sijaan. Nykyinen hajautettu toimintatapa on osoittautunut tehottomaksi laittomaan talouteen puuttumisessa ja laittomien huumemarkkinoiden rajoittamisessa.
Tämä ratkaisumalli toteuttaisi kannabisaktivistien vanhan iskulauseen “Kannabis irti huumeista” eli huumevalvonta irti kansainvälisestä kriminaalivalvonnasta, jolloin sen piiriin jäisi valtioiden rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden tukahduttaminen. Huumekauppahan on vain yksi järjestäytyneen rikollisuuden toimintakentistä. Täällä Pohjolassakaan emme ole turvassa maailman vahvimmilta rikollisorganisaatioilta, kuten Ranskassa kiinni jäänyt suomalaisten kuljettajien kuskaama kokaiinia kuljettanut rekka osoittaa.
Järjestäytynyttä huumeiden salakuljetusta isompi ongelma on tämän laittoman kaupan rahaliikenteen valvonta, joka on jäänyt lapsen kenkiin huumesodan noustua symboliselta arvoltaan korkeaksi julkisessa keskustelussa ja politiikassa. Nyt me tiedämme rohkeiden tietovuotajien kautta emmekä kriminaalivalvonnan toimesta, että mm. Nordea ja Danske Bank ovat muiden isojen kansainvälisten pankkien ohella pesseet rikkaiden rahojen ohella miljardeittain huumerahaa samalla kun poliitikot vaaleista toiseen hokivat, ettei enää lisätä haittoja, ja poliisiylijohto sekoili omissa huumevalistushoureissaan. Rikollista rahaa pesevät pankit ovat saaneet jatkaa toimintaansa vuosikymmeniä samalla kun huumeiden kriminaalivalvonnan resurssit on suunnattu käyttäjien rankaisemiseen ja kannabispensaiden kitkemiseen.
Komission raportti laajentaa tulevaisuuden vaihtoehtojen kirjoa: byrokraattinen uudistus YK:n sisällä vaikuttaisi valtioiden toimenpiteisiin rikollisuutta vastaan ja helpottaisi huumemarkkinoiden ottamista julkiseen ja lailliseen valvontaan.
Kansainvälinen huumepolitiikka vs kauppapolitiikka
Täysin vastakkaista visiota tarjoaa Trumpin hallinnon yksipuolisesti sanelema “Global Call to Action”. Vastoin YK:n huumebyrokratian käytäntöjä Trumpin hallinto esitteli julkilausumansa YK:ssa sellaisessa tilaisuudessa, johon pääsivät vain ne valtiot, jotka allekirjoittivat sen. Jopa sellaiset valtiot, jotka ovat alkaneet harjoittaa liberaalimpaa huumepolitiikkaa, allekirjoittivat USA:n julkilausuman pelätessään ristiriitoja Trumpin agressiivisen hallinnon kanssa.
Huumehaukkana profiloitunut Ruotsi muiden Pohjoismaiden rinnalla ei allekirjoittanut sitä, mikä on hyvä signaali. Ruotsin valtionkin vetäydyttyä Trumpin aloitteesta enää vain pahimmat huumehaukat pitävät siitä, kuten huumesodan ruotsalainen ideologi Per Johansson,
Trumpin hallinnon julistuksessa huumepolitiikan strategia jaetaan neljään luokkaan YK:n vuoden 2009 huumepoliittisen julistuksen mallin mukaan. Siinä hoito on tärkeysjärjestyksessä vasta neljäs. Lisäksi koko julistus perustuu eliminoinnin kielelle eli vähennetään, pysäytetään, lopetetaan jne, mistä kielenkäytöstä hallitukset ovat pyrkimässä eroon. Julistuksen tarkoituksena on edelleen jatkaa tai tehostaa repressiivisiä menetelmiä – julkilausumassa ei ole mitään viitteitä ihmisoikeuksiin, välttämättömien lääkeaineiden turvaamiseen tai kestävän kehityksen tavoitteisiin.
Tämä on selkeä irtiotto jopa UNGASS2016 loppuasiakirjasta, vaikka sitäkin pidettiin konservatiivisena. Presidentti Trump on uransa aikana tehnyt hyvin selväksi sen, ettei hänen hallintonsa välitä ihmisoikeuksista tukemalla Filippiinien diktaattori Rodrigo Duterten brutaalia huumesotaa. Venäjä ja muut kovaa huumepolitiikkaa ajavat diktatuurivaltiot käyttävät Trumpin hallinnon julistusta yhtenä keinona hämätä huumepoliittisessa keskustelussa.
Tässä yhteydessä on tärkeää muistaa ja korostaa sitä, että YK:n asiakirjat ja sopimukset perustuvat neuvottelujen kautta rakennetulle yhteisymmärrykselle. Kannabisaktivistit voivat nyt olla tyytyväisiä siihen yhteisymmärrykseen, mikä löydettiin UNGASS2016:ssa!
Kanada, USA ja Meksiko pääsivät syksyllä 2018 sopuun uudesta kauppasopimuksesta. Vaikka asia ei näytä liittyvän huumepolitiikkaan, on se osoitus siitä, että kannabiksen laillistamisella ei ole enää sellaista symbolista arvoa kuin huumesodan kuumina vuosina.
Kansainvälisen huumepoliittisen komission yksi valovoimaisimmista jäsenistä ja YK:n pääsihteerinä toiminut Kofi Annan kuoli elokuussa. Kofi Annan toimi YK:n pääsihteerinä vuosina 1997 – 2006 eli samaan aikaan, jolloin YK hyväksyi mahtipontisen Drug Free World – We Can Do It julistuksen, josta tuli maailman huumesotaöyhöttäjien valtakirja käydä yhteiskunnan huono-osaisten kimppuun huumepolitiikan nimissä. Siksi hänen kääntymisensä huumesotaa vastaan oli iso kolaus vankilateolliselle kompleksille.
Trumpin ja muille virassa olevien maailman johtajien olisi hyvä ottaa oppia Annanin täyskäännöksestä: erehtyminen on inhimillistä mutta huumeettoman maailman tavoittelu ei ole vain mahdotonta vaan moraalitonta.
Lähde: Global Commission uusi raportti: Laillinen sääntely – vastuullinen tapa valvoa ns. huumeita. Raportti pdf muodossa, Global Call to Action on the World Drug Problem, IDPC 21.9.2018, Drugnews 27.9.2018, Drugnews 28.9.2018, IDPC 25.9.2018, Talking Drugs 24.9.2018,
Global Commission on Drug Policy – Advancing Drug Policy Reform. YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan; entinen kansainvälisen kauppakamarin pääsihteeri Maria Cattaui; Virgin yhtiön perustaja Richard Branson; entinen Uuden Seelannin pääministeri ja YK:n kehitysohjelman hallintojohtaja Helen Clark; entinen Sveitsin presidentti Ruth Dreifuss ja entinen Meksikon presidentti Ernesto Zedillo.
Global Call to Action on the World Drug Problem – YK:n pääsihteeri António Guterres, Donald Trump ja USA:n YK lähettiläs Nikki Haley. 24.9.2018
