Kannabiskeskustelun pysyvä piirre on valta- ja viihdemediassa säännöllisin väliajoin julkaistut sensaatiomaiset uutiset kannabiksen turmiollisista vaikutuksista. Puhutaan reefer madness ilmiöstä, joka tulee Yhdysvaltojen liittovaltion vuonna 1936 julkaiseman propagandaelokuvan nimestä. Sen tärkein piirre on kyvyttömyys erottaa fiktio faktasta, kannabisvalistus tutkimusnäytöstä.
Ylikomisario Simo Pukkila otti 17.1. Satakunnan Kansassa kantaa kannabiskeskusteluun. Aluksi hän täsmentää ongelman:
“Melko yleisenä huumausainerikoksen muotona on viime aikoina ollut kannabiksen kasvattaminen ja myyminen, käyttämisestä puhumattakaan. Siksi asiasta on hyvä keskustella.”
Sitten ylikomisario rakentaa kielteisen argumenttinsa yleistämällä kaikki “päihteet”:
“Olipa kyse mistä tahansa päihteestä, niin päihteiden käytön seuraukset ovat Suomessa nähtävissä satojen vakavien väkivaltarikosten taustalla, lukuisissa henkilövahinkoon tai kuolemaan johtaneissa liikenneonnettomuuksissa, ja omaisuusrikoksissa.”
Seuraavaksi ylikomisario kytkee kieltolain vaikutukset kannabiksen vaikutuksiksi:
“Huumeisiin voidaan liittää myös monet muut yhteiskunnan kannalta vahingolliset teot kuten esimerkiksi rahanpesu. Vaaratonta huumetta ei ole. On vain vaarallisia ja erittäin vaarallisia huumausaineita. Huumetakavarikot, joita poliisi on tehnyt, ovat sisältäneet kannabiksen lisäksi erittäin vaarallisia huumeita. Sen vuoksi kannabiksen vertaaminen keskikaljaan tai yrtteihin voi olla hyvin vahingollista.”
Lopullisen niitin ylikomisario iskee kertomalla muunneltua totuutta:
“Kanadassa kannabiksen laillistamiseen liittyi sellainen kummallisuus, että samaisessa maassa muutama vuosi sitten tehty tutkimus osoitti, että nuorilla kannabiksen käyttäjillä on suurentunut skitsofreniariski.”
Eli Ylikomisarion viesti on se, että kannabista ei saa laillistaa, koska sen käyttö aiheuttaa väkivaltaa, rahanpesua ja skitsofreniaa. Eikä hän tietenkään esitä mitään viitteitä, koska ei huumepoliisin ja ylipäänsä huumevalistajien tarvitse. Tarkoitus pyhittää keinot!
Vuosikymmeniä jatkunut huumevalistus on varmaan aiheuttanut sen, että huumeiden kriminaalivalvonta vetää puoleensa ihmisiä, jotka eivät pärjää normaalissa työelämässä. Jari Aarnio siirtyi vuonna 2010 ensimmäisten syytteiden tultua Helsingin käräjäoikeudessa kumotuksi Elisan palvelukseen “turvallisuusalan asiantuntijaksi”. Tämä pesti ei kestänyt vuottakaan, kun Aarnio palasi valtion suojatyöpaikkaan Helsingin huumepoliisin johtajaksi. Loppu onkin historiaa ja palkittua TV-viihdettä.
Mitä tämä kertoo niistä toimittajista, tuomareista, poliiseista, poliisin ylijohdosta, IHRY:stä, syyttäjistä ja kansalaisista, joiden mielestä Aarnio oli lahjomaton tulppa huumetulvaa vastaan nuorison pelastamiseksi?
Kertokaa se lapsille!
Ylikomisario ei ole yksin väitteidensä kanssa. Tällaisia levittää suuressa maailmassa entinen New York Timesin toimittaja ja kirjailija Alex Berenson, jonka uusi kirja “Tell Your Children – The Truth About Marijuana, Mental Illness, and Violence” kertoo kannabiksen käytön aiheuttamista mielenterveysongelmista ja väkivallasta. Berensonin kirja on saanut kritiikkiä tutkimustulosten väärintulkinnoista.
Hän esittää kannabiksen käytön ja psykoosien yhteyden toteen osoitettuna faktana, vaikka päteviksi todettujen tutkimusten valossa yhteys on vähintäänkin monimutkainen. Skitsofrenian esiintyvyydessä ei ole havaittu mitään yleistymistä kannabiksen käytön yleistymisen myötä. Berenson ei kykene tekemään eroa yhteyden ja syy-seuraussuhteen välillä: jos joku ilmiö edeltää toista, ei tämä ole välttämättä ilmiön syy. Mutta tällaista on kannabisvalistus aina ollut.
Vielä enemmän Berensonilla menee metsään kannabiksen käytön laillistamisen ja murhien lisääntymisen välinen yhteys. Berensonin mukaan murhat ovat lisääntyneet kannabiksen laillistaneissa osavaltioissa, ja kannabiksen käytön aiheuttamat psykoosi- ja skitsofreniatapaukset aiheuttavat väkivaltaisia tekoja. Sille kun ei vaan löydy näyttöä. Britanniassa vuosina 1950 – 2000 skitsofrenian esiintyvyys pysyi aivan tasaisena samalla kun kannabiksen käyttö “räjähti käsiin”, kuten kriminaalivirkamiehet tapaavat ilmaista. Kannabiksen laillisen aseman muutos ei muuta tätä suhdetta.
Historiaa tuntevat osaavat kertoa, että väkivalta on vaihdellut länsimaissa riippumatta kannabiksen käytön yleistymisestä kyseisenä ajanjaksona. Olisikin kunnioitettava älyllinen suoritus todistaa toinen maailmansota kannabiksen käytön aiheuttamaksi.
Berenson syyllistää mustan väestönosan siitä, että he ovat yliedustettuina huumepidätyksissä, tuomioissa ja vankiloissa. Rasismi on ollut kieltolakien lähtökohtana Yhdysvalloissa alusta saakka.
Vastusta tarkoitushakuista tutkimustiedon väärinkäyttöä !
Huumevalistuksen vaikutuksia tutkittaessa on havaittu sen olevan parhaimmillaan yhdentekevää ja pahimmillaan se lisää huumekokeiluja ja niihin kytkeytyviä ongelmia. Huumevalistus tehoaa niihin nuoriin, jotka eivät muutenkaan ajautuisi ongelmakäyttäjiksi. Kohderyhmälle epäuskottava valistus saa koko huumepolitiikan näyttämään epäuskottavalta ja korruptoituneelta.
Berensonin ja ylikomisarion logiikan voi tiivistää kysymykseen: kuinka monen nuoren elämä täytyy pilata rikosrekisterillä, jotta voitaisiin ehkäistä edes yhden nuoren sairastuminen psykoosiin? Miten rankaiseminen auttaa psykoosipotilaita, voisi myös kysyä.
Mutta eihän ylikomisario eikä Berenson sellaisia kysele. Liioitellessaan tarkoitushakuisesti tai tyhmyyttään molemmat tekevät hallaa nuorille suunnatun päihdevalistuksen uskottavuudelle.
Yhdysvalloissa liittovaltion tekemä osavaltioiden eroja kartoittava tutkimus on osoittanut liberaalin kannabispolitiikan vähentävän kannabiksen aiheuttamia ongelmia. Kannabisriippuvuus on harhaanjohtava termi ongelmaisesta käytöstä, koska kannabis ei aiheuta sellaista fyysistä riippuvuutta kuten alkoholi tai heroiini. Tutkimus korostaa sitä, että tutkijoiden ja terveydenhoidon ammattilaisten pitää pystyä erottamaan kannabiksen käyttö ongelmaisesta käytöstä. Samalla pitää pystyä näkemään, kuinka huumepolitiikkaa laajemmilla yhteiskunnallisilla tekijöillä on vaikutusta kannabiksen käyttötapoihin.
Tieteellinen tutkimus osoittaa, ettei haittavertailuilla voida perustella kannabiksen nykyistä huumeluokitusta:
2010: Drug harms in the UK: a multicriteria decision analysis.
2007: Development of a rational scale to assess the harm of drugs of potential misuse.
Huumepoliittinen ajatushautomo DrugPolicyAlliance, DPA, käynnisti Berensonin kirjassa esitettyjen väitteiden kaltaisen retoriikan kumoamiseksi kampanjan, jonka voi allekirjoittaa tässä.
“Kun tutkimustuloksia tulkitaan väärin etnisten ryhmien ja mielenterveysongelmaisten asemaa pahentavien myyttien ylläpitämiseksi, pitää meidän kansalaisten kertoa mielipiteemme julkisesti.”
DPA kehottaa politiikan tekijöitä ja suurta yleisöä luottamaan tutkittuun tietoon virheellisten väitteiden ja ideologisen retoriikan sijaan muodostaessaan mielipiteensä kannabiksen laillistamiseksi.
Laillistamisen ajatus perustuu ikärajojen valvontaan. Rakentavan, avoimen ja tasapuolisen huumekeskustelun suurin ongelma on huumevalistuksen luoma henkinen korruptiota, jonka vallassa virkamiehet ja valistajat eivät osaa erottaa faktaa fiktiosta, tutkimustietoa luomastaan huumevalistuksesta. Kuinka paljon tämä on tullut vuosikymmenien mittaan maksamaan yhteiskunnalle ja veronmaksajille?
Tusky seuraa prosessia. Voit liittyä jäseneksi tai antaa muuten tukesi: FI92 5491 0220 1491 86
Lähde: Satakunnan kansa 17.1.2019, Eurekalert 23.1.2019, DrugPolicyAlliance: Add Your Name: Scholars & Clinicians Oppose Junk Science about Marijuana, Civilized 17.1.2019
Alex Berenson 18.1.2019
