YK:n kestävän kehityksen ohjelmassa asetetut tavoitteet velvoittavat myös YK:n huumevalvontabyrokratian toimintaa. Kuinka tähän päästään vuoden 2019 huumehuippukokouksessa? Kansalaisjärjestöjen mielestä huumepolitiikan muuttaminen pitää nostaa kansainväliselle agendalle ilmastonmuutoksen ja muiden globaalien ongelmien rinnalle. YK:n ihmisoikeusneuvoston mukaan valtioiden tulee harkita huumeiden käytön, hallussapidon ja muiden vähäisten huumerikosten dekriminalisointia huumeiden ja huumepolitiikan aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi. Euroopan huumeseurantakeskus nosti esille vuonna 2018 annetut kolmen valtion korkeimpien tuomioistuimien päätökset ihmisoikeuksien ensisijaisuudesta.
Sota huumeita vastaan on sotaa ihmisiä vastaan. Se kohdistuu etupäässä köyhiin ihmisiin ja köyhiin valtioihin. Kansainvälisen huumekaupan arvo on 500 miljardia dollaria ja huumesotaan menee 100 miljardia dollaria. Molemmat rahasummat ruokkivat väkivaltaisia ja ihmisarvoa polkevia järjestelmiä ja organisaatioita. Kansainväliseen kehitysapuun käytetään 170 miljardia dollaria.
Health Poverty Action on Britanniassa vuonna 1984 perustettu kansalaisjärjestö, joka auttaa haavoittuvimpia yhteisöjä kehitysmaiden sodan runtelemissa syrjäkolkissa. Järjestön tavoitteena on luoda kestäviä ratkaisuja huonosta terveydestä kärsiville ihmisille oli tilanteeseen syynä sitten sota, köyhyys ja muista syistä johtuva terveydenhoidosta syrjäytyminen. Järjestön ensimmäinen projekti oli Etelä-Afganistanissa 1980-luvulla, jolloin järjestö huomasi vahvan yhteyden sodan ja terveyden välillä.
Health Poverty Action kuuluu People’s Health Movement järjestöön. People’s Health Movement perustuu 134 valtion terveysministereiden, maailman terveysjärjestön, WHO, ja YK:n lastenrahaston, UNICEF, vuonna 1978 asettamaan tavoitteeseen “terveys kaikille vuoteen 2000 mennessä”. Terveyserojen edelleen kasvaessa liki 1500 osanottajaa 92:sta eri valtiosta järjesti vuonna 2000 ensimmäisen kansalaisten terveyskokouksen, jossa perustettiin People’s Health Movement sekä julkaistiin Kansalaisten terveyden peruskirja, People’s Charter for Health.
Health Poverty Action julkaisi 22.1.2019 raportin ”Punishing Poverty”:
Jos aiomme ottaa tosissaan köyhyyden ja huonon terveyden ongelmat verotuksesta ja velkataakasta kansainväliseen kauppaan ja ilmastonmuutokseen, niin emme voi ohittaa vaikeita ja ristiriitaisia asioita. Emme voi sivuuttaa huumepolitiikkaa, jos aiomme käsitellä köyhyyden syitä vakavissamme. Jos aiomme poistaa köyhyyden maailmasta, meidän tulee lopettaa huumesota globaalin köyhyyden aiheuttajana.
Brasiliassa kerätty todistusaineisto osoittaa, että huumekaupan korkeimman tason organisoijat ja voitonkerääjät jäävät rankaisematta, kun taas köyhiä uhkaa pidätykset, vankila ja jopa kuolema. Intiassa viljelysten tuhoaminen, sakot, vankila ja väkivalta eivät estä pienviljeljöitä kasvattamasta laittomasti oopiumunikkoa pitääkseen lapsensa hengissä, koska heillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Elämme maailmassa, jossa ihmiset tekevät työtä perheidensä elättämiseksi. He ottavat riskejä vaihtoehtojen puuttuessa.
Tämän noidankehän katkaisemiseksi meidän tulee kääntää koko sorron kierre. Meidän pitää taistella huumepolitiikan perusteellisen muutoksen puolesta ja tarkastella huumekaupan laillista valvontaa turvallisuuden ja elämän edellytysten takaamiseksi tuottajalta myyjälle ja edelleen kuluttajalle.
Hyvä uutinen on se, että muutos on jo alkanut
Portugalissa on koettu dramaattinen ongelmaisen käytön ja HIV-tartuntojen määrän lasku huumeiden dekriminalisoinnin jälkeen. Jos menemme pidemmälle ja alamme laillisesti valvomaan huumeita, voimme tehdä niistä turvallisempia viemällä vallan rikollisjengeiltä ja valvomalla, kuka saa ostaa huumeita, missä ja millaisia määriä.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että meillä on mahdollisuus verottaa niitä ja saada elintärkeitä resursseja kehitykseen ja julkisiin palveluihin.
Tämäkin muutos on tapahtumassa. Vuonna 2013 Uruguay oli ensimmäinen valtio, joka alkoi laillisesti valvomaan kannabista Kanadan seuratessa vuonna 2018. Kymmenen USA:n osavaltiota ja Washington DC ovat tehneet saman. Kalifornian laillistamismallissa suojellaan pienviljelijöitä ja armahdettiin kannabistuomion aiemmin saaneet. Tämä on tärkeää, koska se, kuinka politiikkaa tehdään, vaikuttaa kaikkiin osallisiin.
Tässä muutoksessa kohti laillisia ja valvottuja malleja pitää suojella kaikista haavoittuvimpia ihmisryhmiä. Köyhimmät ja hyväksikäytetyimmät ryhmät ovat vaarassa joutua edelleen riistetyiksi, jos kansainväliset yhtiöt valtaavat markkinat kartelleilta ja rikollisjengeiltä. Markkinat tarvitsevat kokonaisvaltaista valvontaa terveyden turvaamiseksi ja köyhyyden poistamiseksi.
Huumepoliittiset uudistukset pitää toteuttaa oikeudenmukaisesti yhteistyössä niiden ihmisryhmien kanssa, joita asia koskee. Tällä tavalla voimme puuttua niihin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin ongelmiin, jotka ovat työntäneet ihmisiä huumemarkkinoille.
Huumeiden laillinen valvonta ei ole radikaalia vaan vastuullista toimintaa. Huumeet voivat olla liian vaarallisia valvonnan ulkopuolelle jätettäväksi ja liian tuottoisia verotuksen ulkopuolelle jätettäväksi.
Ihmisoikeusneuvosto: ihmisoikeudet velvoittavat valtioita dekriminalisoimaan
Ihmisoikeusneuvosto julkaisi 14.9.2018 raportin “Implementation of the joint commitment to effectively addressing and countering the world drug problem with regard to human rights” siitä, miten ihmisoikeuksien toteutuminen taataan huumevalvonnassa.
Raportissa käsitellään ihmisoikeuksien kunnioittamista ongelma-alueittain ehkäisevästä työstä haittojen vähentämisen kautta vankiloissa tapahtuvien ihmisoikeusrikosten käsittelyyn.
Ihmisoikeusneuvosto huomauttaa raportin alussa, että valtiot ovat sitoutuneet toteuttamaan tehokkaita, käytännöllisiä, ensisijaisia ja tieteelliseen näyttöön perustuvia ehkäisytoimenpiteitä ihmisten ja varsinkin lasten nuorten huumeiden käytön ehkäisemiseksi tarjoamalla paikkansa pitävää tietoa eri aineiden käytön haitoista.
Tämä tarkoittaa sitä, että aivan ensimmäiseksi valtioiden tulee tuottaa sellaista tietoa huumeiden ja päihteiden vaikutuksista ja haitoista, joka perustuu tieteelliseen näyttöön eikä populistiseen hysteriaan tai hyväntahtoiseen mutta hölmöön liioitteluun.
Raportissa käsitellään useassa kohtaa dekriminalisointia eli omaan käyttöön tarkoitettujen huumemäärien hallussapidon ja vähäisten huumerikosten rankaisemisen lopettamista. Kriminalisointi vaikeuttaa huumeongelmaisten hoitoa. Portugalin opetusten perusteella voidaan todeta, että onnistunut terveyteen ja tieteelliseen näyttöön pohjaava hoitojärjestelmä perustuu käytön ja hallussapidon dekriminalisoinnille. Tutkimusten perusteella dekriminalisointi vähentää huumeiden käyttöä ja huumekuolleisuutta.
Raportin 2. luku “Proportionate sentencing and decriminalization of certain crimes” on omistettu dekriminalisoinnille. Huumerikoksista rangaistaan useissa maissa ankarammin kuin muista rikoksista, mikä pätee myös Suomeen. Tästä on kyse oikeudenmukaisessa tuomitsemisessa. Monissa maissa pelkästä omaan käyttöön tarkoitetusta hallussapidosta voidaan langettaa vankeutta.
Ihmisoikeusneuvosto esittää, että valtioiden tulee perustella henkilökohtaisen vapauden rajoittamista koskevat säädökset ja toimenpiteet. Myös Amerikan valtioiden ihmisoikeustuomioistuin, Inter- American Court of Human Right, ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat ottaneet kantaa oikeudenmukaisen tuomitsemisen puolesta.
Erityisen törkeä on edelleen yli kolmessakymmenessä valtiossa langetettava kuolemantuomio huumerikoksista. Huumesopimuksien noudattamista valvova huumevalvontalautakunta, INCB, on kehottanut valtioita lopettamaan kuolemantuomiot.
Ihmisoikeusneuvosto kehottaa:
(60) Valtioiden tulee oikeudenmukaisen tuomitsemisen periaatteen mukaisesti dekriminalisoida hallussapito omaan käyttöön ja muut vähäiset huumerikokset.
Ihmisoikeusneuvosto ottaa vahvasti kantaa lasten ja nuorten kriminalisoinnin aiheuttamiin haittoihin:
(69) Huumerikoksista saadun rikosrekisterimerkinnän aiheuttamiin seurauksiin nuorille kuuluu syrjintä, leimaaminen ja esteet korkeamman asteen koulutukseen ja työllistymiseen. Huumerikoksista pidätettyjen vanhempien lapset kärsivät ja joutuvat leimatuiksi. Lasten etu pitää ottaa huomioon tämän vanhempia syytettäessä huumerikoksista ja tällöin pitäisi suosia vapaalta vastaamista.
EU ja ihmisoikeuksien toteutuminen huumepolitiikassa
Euroopan huumeseurantakeskus, EMCDDA, julkaisi tammikuun 3. päivä raportin “Cannabis control and the right to privacy”. Siinä käsitellään korkeimpien tuomioistuimien kolmessa valtiossa, Georgia, Etelä-Afrikka ja Meksiko, antamia päätöksiä, joissa todetaan kannabiksen käytön ja hallussapidon kriminalisoinnin rikkovan ihmisten oikeutta yksityisyyteen.
EMCDDA nostaa esille vuoden 1988 YK:n huumesopimuksen, jonka artiklassa 3(2) todetaan, että sopimusosapuolen eli valtion tulee kriminalisoida hallussapito ja kasvatus omaan käyttöön “perustuslaillisten periaatteiden mukaisesti”. Meksikon tuomioistuin totesi, että se vahvisti perustuslaillisen ihmisen vapaan persoonallisuuden kehittämisen periaatteen, minkä se katsoi olevan huumesopimuksen mukainen.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklassa 8(1) todetaan, että “jokaisella on oikeus nauttia omaan yksityiselämäänsä ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta” ja että “yksityiselämän” on tulkittu pitävän sisällään oikeuden kehittää omaa persoonallisuuttaan.
Myös Euroopan ihmisoikeussopimusta voidaan käyttää dekriminalisoinnin ja laillisen valvonnan perusteluna.
Kohti uutta YK:n huumeohjelmaa
Ihmisoikeusneuvoston raportti ei ole valtioita sitovaa lainsäädäntöä, mutta silti Kiina koki ihmisoikeuksien käsittelyn niin araksi aiheeksi, että se esitti varauksen ko. raportin käsittelyssä huumekomission, CND, kokouksessa joulukuussa. Yleensä huumevalvonnan byrokratiassa varauksia tehdään vain itse kansainvälisiin sopimuksiin, mistä esimerkkinä on Bolivian tekemä varaus vuoden 1961 sopimukseen, jolla se laillisti koka-lehden perinteisen käytön maassaan. Sveitsi teki vuonna 1988 varauksen samana vuonna sovittuun huumesopimukseen, Convention Against Illicit Trafficking, koskien henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetun huumausaineen hallussapidon kriminalisointia.
Kiinan varaus nosti esille kansainvälisen huumevalvonnan ns. Wienin konsensuksen eli kaikki päätökset ja julkilausumat pyritään puristamaan yksimieliseksi. Vaikka Kiinan tekemän varauksen vaikutuksia ei pystykään vielä arvioimaan, niin se pistää varsinkin progressiivisten valtioiden edustajat miettimään, mistä kaikesta sitä on vuosien mittaan joutunut olemaan yksimielinen ja olenko niihin valmis jatkossa.
Kansainvälistä huumevalvontajärjestelmää on arvosteltu monelta taholta Jurassic Parkiksi, koska muut ohjelmat ja toimistot muuttuvat kehityksen mukana, mutta keinotekoinen pienimmän yhteisen nimittäjän politiikka huumevalvonnassa on jatkunut kritiikistä huolimatta. Toivottavasti Kiinan esiintyminen saa progressiiviset valtiot keskustelemaan huumepolitiikasta konkreettisesti, ottamaan etäisyyttä kyseenalaisiin politiikan muotoihin ja esittämään varauksia niihin huumesopimuksien kohtiin, joiden kanssa nykyinen politiikka on ristiriidassa.
Kaikista tärkeintä on se, että yhtenäisellä toiminnalla voidaan estää vanhojen, huumevapaan maailman tavoitteiden jatkuminen tälle vuosituhannelle ja luoda pohjaa uudenlaiselle yhteistyölle huumeongelmien ratkaisemiseksi.
Tusky seuraa prosessia. Voit liittyä jäseneksi tai antaa muuten tukesi: FI92 5491 0220 1491 86
Lähde: Health Poverty Action: Punishing Poverty. 22.1.2019. Human Rights Council: Implementation of the joint commitment to effectively addressing and countering the world drug problem with regard to human rights. 14.9.2018. IDPC: Cracks in the ’Vienna consensus’ reach breaking point at drugs ’omnibus’ resolution in New York. 5.12.2018, EMCDDA: Cannabis control and the right to privacy. 3.1.2019, The Guardian 13.1.2019.
Health Poverty Action: Rethink Drug Policy vuodelta 2016
