Uudessa-Seelannissa äänestetään 19. syyskuuta parlamenttivaalien yhteydessä järjestettävässä kansanäänestyksessä kannabiksen laillistamisesta, ja tulokset pitäisi julkistaa 2. lokakuuta. Kannabiksen lääkekäyttö on ollut laillista vuodesta 2018, ja tässä kansanäänestyksessä on kysymys ns. viihdekäyttöön tarkoitetun myynnin laillistamisesta.
Uuden-Seelannin laillistamisaloite sallisi 20 vuotta täyttäneiden Uuden-Seelannin kansalaisten ostaa kannabista kerrallaan korkeintaan 14 grammaa kuivattua kannabista tai sitä vastaavan määrän muita kannabistuotteita luvan saaneista kannabiskaupoista. Alkoholin myynnin ikäraja on 18 vuotta.
Kannabista saa käyttää yksityistiloissa ja luvan saaneissa tiloissa. Täysi-ikäinen saa myös jakaa korkeintaan 14 grammaa kannabista toisen täysi-ikäisen kanssa. Täysi-ikäinen saa kasvattaa kerrallaan kaksi kasvia tai neljä kasvia taloutta kohti.
Lakialoitteen mukaan valtio asettaa rajat myytävän kannabiksen määrälle, vahvuudelle ja kannabistuotteiden sisällölle, määrää valmisteveron pakatuille kannabistuotteille, säätää lupajärjestelmän kaikelle kannabisliiketoiminnalle, säätää liiketoiminnan sijainnista ja aukioloajoista, kieltää kansalaisten kannabistuonnin sallien vain luvan saaneiden yritysten tuoda kannabista maahan ja erottaa kannabiksen tuottajat sitä myyvistä liikeyrityksistä.
Kannabista ei saa mainostaa, ja pakkauksissa pitää olla merkinnät terveydellisistä haitoista.
Jos lakialoite saa yli 50 % äänistä, esittelee vaalien jälkeinen uusi hallitus parlamentille lakipaketin muokattavaksi ja hyväksyttäväksi. Kansalaisilla on myös tässä vaiheessa mahdollisuus esittää kannanottoja lain täytäntöönpanosta.
Tutkittu tieto ja laillistaminen
Uudessa-Seelannissa on myös toteutettu kaksi kannabiksen käyttäjien pitkäaikaista seurantatutkimusta. Tutkimukset The Christchurch Health and Development Study sekä the Dunedin Multidisciplinary Health and Development Study aloitettiin 1970-luvulla ja molempiin rekrytoitiin yli 1000 ihmistä, joita seurattiin syntymästä 40-vuotiaiksi. Kansainvälisesti tunnustettu asiantuntija, Queenslandin yliopiston huumetutkimuksen professori Wayne Hall pitää näitä tutkimuksia parhaiten suunniteltuina ja eniten tutkimustietoa tuottaneina epidemiologisina tutkimuksina kannabiksen käytöstä.
Christchurch tutkimuksen johtaja, professori Joseph Boden kirjoittaa, että tutkimukset tukevat kannabiskaupan ottamista yhteiskunnan valvontaan.
Pitkäaikaiset seurantatutkimukset kannabiksen käytön aiheuttamien haittojen ymmärtämiseksi ovat tärkeitä, koska niissä havainnoidaan ihmisiä toistuvasti, ja täten pystytään havaitsemaan toistuvia käyttäytymismalleja tai kehityskaaria. Tällä tavalla saamme tarkkoja arvioita ihmisten käyttäytymisestä, kuten esimerkiksi kannabiksen käytöstä.
Toiseksi tutkimusta tehdään takautuvasti, mikä tarkoittaa sitä, että käyttäytymisen arviointi tehdään käyttäytymisen hetkellä tai pian sen jälkeen, mikä lisää tutkimuksen tarkkuutta, koska ihmisten muisti on erehtyväinen.
Kolmanneksi pitkäaikaisissa tutkimuksissa varsinkin silloin, kun osanottajat rekrytoidaan syntymästä saakka, pystytään keräämään tietoja niistä perheoloista, henkilökohtaisista asioista ja yhteiskunnallisista olosuhteista, jotka voivat vaikuttaa kannabiksen käyttöön ennen 15. ikävuotta ja käytön seurauksiin. Näitä tekijöitä kirjaamalla voimme laskea korrelaatioita kausaalisuhteiden mallintamiseksi.
Lisäksi molempien tutkimuksien otokseen sisältyi melkein koko populaatio eli esimerkiksi Christchurch-tutkimukseen rekrytoitiin 97% vuoden 1977 huhti- ja toukokuun välisenä aikana syntyneistä. Tutkimukseen saatiin siten edustava otos, minkä vuoksi saadut tulokset ovat luotettavia.
Molempiin tutkimuksiin rekrytoidut pysyivät hyvin mukana. Varsinkin alempien sosiaaliluokkien edustajat tippuvat herkästi pois pitkäaikaisista tutkimuksista, mikä tekee aineistosta vinon. Tällaista ei esiintynyt ko. tutkimuksissa.
Kannabiksen käytön tutkiminen aloitettiin silloin, kun molempien tutkimusryhmien jäsenet alkoivat saavuttaa murrosiän eli 80- ja 90-luvuilla. Tällöin nuorison kannabiksen käyttö oli sangen yleistä Uudessa Seelannissa. Murrosiän keskivaiheilla alettiin tutkimaan kannabiksen käytön tiheyttä ja sitä, kokivatko käyttäjät ongelmia kannabiksen käytön suhteen sen arvioimiseksi täyttävätkö he ongelmaisen käytön kriteerit.
Näillä tiedoilla voitiin arvioida, kuinka moni oli käyttänyt kannabista, ongelmaisuuden aste ja mikä yhteys kannabiksen käytöllä on terveys- ja mielenterveysongelmiin sekä yhteiskunnallisiin, taloudellisiin ja oikeudellisiin vaikutuksiin.
Tutkimus osoitti kannabiksen käytön olevan hyvin tavallista eli 80% osanottajista oli 35 ikävuoteen mennessä käyttänyt kannabista ainakin kerran ja säännöllisiä käyttäjiä oli 35%. Tutkimus osoitti kannabiksen runsaalla käytöllä olevan yhteyksiä mielenterveysongelmiin, psykoottisiin oireisiin, keuhkojen toimintaan, älyllisiin ongelmiin, koulutukseen ja työllistymiseen.
Näiden tutkimustulosten valossa molempien tutkimuksien johtajat ovat sitä mieltä, että kannabiksen käyttöön pitää suhtautua terveysongelmana eikä rikosoikeudellisena ongelmana. Syynä on tutkimuslöydökset.
Ensiksi vaikka kannabis on kielletty päihde, käytetään sitä kuitenkin yleisesti molemmissa tutkimusryhmissä, mikä tarkoittaa sitä, että kieltolaki ei ehkäise kannabiksen käyttöä väestön keskuudessa.
Toiseksi tutkimuksessa havaittiin, että pidätetyksi tai oikeudessa tuomituiksi joutuneet eivät vähentäneet kannabiksen käyttöään (joillakin käyttö jopa lisääntyi), mikä kertoo siitä, että lain rankaisevan voiman kohteeksi joutuminen ei estä kannabiksen käyttöä.
Kolmanneksi tutkimus osoitti Uuden-Seelannin alkuperäisasukkaiden joutuvan pidätetyksi tai tuomituksi kolme kertaa todennäköisemmin kuin muu väestö, mikä osoittaa kieltolain täytäntöönpanon olevan rodullisesti epätasa-arvoinen.
Tutkimustulokset osoittavat kokonaisuutena katsoen sen, ettei kannabiksen kieltolaki täytä tehtäväänsä ja meidän pitää hoitaa kannabikseen liittyviä ongelmia siten, että toimenpiteet edistävät terveyttä, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta kansalaisten keskuudessa.
Millainen on hyvä valvontamalli?
Professori Wayne Hall julkaisi vuonna 2016 The International Journal of Drug Policy julkaisussa vertailevan tutkimuksen alkoholin ja kannabiksen valvontamalleista suhteessa niiden todettuihin haittoihin. Tutkimuksessaan hän toteaa, että “tutkimusanalyysi osoittaa kannabiksen olevan riippuvuutta aiheuttava aine, mutta sillä on vähemmän ja paljon haitattomampia sivuvaikutuksia kuin alkoholilla”.
“Siksi ei ole yllätys, että kannabiksen laillistaneet USA:n osavaltiot ovat ottaneet valvonnan malliksi alkoholin eikä tupakan valvontaa, joka on tiukempi. Kun tunnetaan alkoholivalvonnan historia, niin voidaan olettaa, ettei tämä lähestymistapa vähennä kannabiksen kansanterveydellisiä haittoja.”
Wayne Hallin mukaan meidän tulee kannabiksen valvontaa laatiessa välttää eikä toistaa alkoholi- ja tupakkavalvonnan virheitä.
Hallituksen laillistamisesityksen julkistamisen aikaan joulukuussa 2019 laillistamisen kannatus oli 43% ja vastustus 49%. Heinäkuun alkuun mennessä kannatus oli pienoisessa johdossa eron mahtuessa kuitenkin virhemarginaaliin.
Lähde:
Summary of the proposed Cannabis Legalisation and Control Bill, Office of the Prime Minister’s Chief Science Advisor: Legalising cannabis: What does the evidence say?, Legal cannabis could reduce harm, but many unknowns. 9.7.2020.
Joseph Boden: What 40 years following thousands of NZ people tells us about cannabis harm. The Spinoff 10.6.2020. Wayne Hall: Alcohol and cannabis: Comparing their adverse health effects and regulatory regimes. The International Journal of Drug Policy 28.11.2016. Prohibition Partners 8.7.2020
Hallituksen asiantuntijapaneeli vastaa keskeisiin kysymyksiin videolla “Science and the Cannabis Referendum”. 25 min.
Kansanäänestyksen esittely:
Wording on cannabis referendum question, restrictions on use revealed
