Huoli ilmastonmuutoksesta, parin vuoden koronaeristys, jonka päälle Ukrainan sodan syttyminen ovat lisänneet ahdistusoireita Suomessa ja kansainvälisesti erityisesti nuorison keskuudessa. YLE uutisoi 5.6., että yli puoli miljoonaa suomalaista söi masennuslääkkeitä viime vuonna. Se maksoi valtiolle Kela-korvauksina yli 20 miljoonaa euroa. Mielenterveyden pettäminen nousi yleisimmäksi työkyvyttömyyseläkkeen syyksi 2019. WHO:n arvion mukaan kansainvälisesti ahdistusoireet ja masennus ovat lisääntyneet korona-aikana jopa 25%.
Lisäisikö vai vähentäisikö kannabiksen laillistaminen ahdistusta ja masennusta varsinkin kun huumevalistuksessa sen on usein esitetty olevan riskitekijä?
Aiheesta löytyy tutkimustietoa, kun kannabispolitiikaltaan sangen erilaisista maista, Ruotsista, Kanadasta, Yhdysvalloista ja Italiasta, on julkaistu tutkimustietoa kannabiksen käytön, ahdistusoireiden ja masennuksen yhteydestä.
Pahoinvointia hyvinvointiyhteiskunnassa
Lääketieteellinen nettijulkaisu MedicalXpress julkaisi 3.5.2022 artikkelin “Cannabis use associated with an increased risk of anxiety and depression, using other drugs”, jonka lähteenä on vuonna 2022 ruotsalaisessa Karoliinisessa instituutissa valmistunut Rynaz Rabieen väitöskirja “Cannabis use: understanding other illicit drug use, drug-related morbidity and dependence”. Sen yksi osatutkimus “Cannabis use and the risk of anxiety and depression in women: A comparison of three Swedish cohorts” julkaistiin vuonna 2020.
Koska kannabiksen vahvuus on noussut kuluneiden kahdenkymmenen vuoden aikana, haluttiin tutkia sitä, onko tällä vaikutusta mielenterveyteen niiden naisten keskuudessa, jotka ovat aloittaneet kannabiksen käytön tänä aikana. Alkoholitutkimukseen tarkoitetusta aineistosta valikoitiin tähän tutkimukseen 1100 naisen joukko, joista muodostettiin kolme kohorttia syntymävuoden perusteella. Vain 323 ilmoitti käyttäneensä kannabista. Tutkimuksessa löydettiin yhteys kannabiksen käytön, ahdistuksen ja masennuksen välillä.
Kaikissa kolmessa kohortissa kannabiksen käyttäjät kertoivat muita useammin turvattomasta kasvuympäristöstä ja ongelmaisesta lapsuudesta. Kahdessa nuorimmassa kohortissa haitallinen alkoholin käyttö oli yleisempää kannabiksen käyttäjillä kuin ei-käyttäjillä.
Näistä lähtökohdista tutkimuksessa ilmoitetaan, ettei tietojen perusteella pystytä muodostamaan kausaalisuhteita vaikka kohorttien tietoja voidaankin vertailla. Silti tutkimuksessa päädytään luonnehtimaan kannabiksen käytön yhteyttä masennukseen “korostuneeksi”.
Seuraavaksi Ruotsin kansallisesta 3,3 miljoonan henkilön potilasrekisteristä poimittiin ne vuosina 1970 – 2000 syntyneet henkilöt, jotka ovat saaneet kannabiksen käyttöön liittyvän diagnoosin. Tulosten mukaan kannabikseen liittyvien diagnoosien määrä on noussut, ja nuorten saamat diagnoosit ovat selittävä tekijä. Vuonna 2006 diagnoosien määrä oli 6 / 100 000 vuosina 1990 – 1994 syntyneiden keskuudessa ja vuonna 2016 jo 61 / 100 000.
Diagnoosin saaneet olivat useimmiten miehiä nuoremmista ikäluokista, joilla on alhaisempi koulutus- ja tulotaso kuin niillä, joilla ei ole diagnoosia. Enemmistöllä oli lisäksi jokin toinen psykiatrinen diagnoosi.
Väitöskirjassa tutkittiin myös niitä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa kannabishoidon tarpeen uusiutumiseen. MedicalXpressissä tutkija Rynaz Rabiee selittää esille nousseita yhteyksiä ongelmien välillä:
“Huomasimme yli viidenneksen potilaista palaavan kannabikseen liittyvään hoitoon viidentoista vuoden seuranta-aikana. Ihmisillä, joilla on alhainen koulutustaso, psykoottisia häiriöitä, tunne-elämän ongelmia tai persoonallisuushäiriöitä, on korkein riski tulla uudelleen hoitoon. Nuorilla 18 – 35 vuotiailla on myös muita korkeampi riski hoidon tarpeen uusiutumiselle.”
Tutkimus ei tue MedicalXpressenin otsikointia eli se ei osoita kannabiksen käytön olevan syy ongelmiin eikä masennukseen ja ahdistukseen. Kannabisongelma on lähemmin tarkasteltuna yhteiskunnan pahoinvointiongelma.
Tukholman alueen epidemiologian ja yhteiskuntalääketieteen keskuksen tuore raportti “Cannabisrelaterad vård bland unga vuxna” tarkentaa kuvaa ruotsalaisesta kannabisongelmasta.
Tulosten mukaan niiden nuorten aikuisten osuus, joilla on vähintään yksi kannabiksen käyttöön liittyvä diagnoosi, kaksinkertaistui tutkittuna ajanjaksona vuosina 2006 – 2019. Raportin mukaan henkilöt, joilla on tällainen diagnoosi, ovat nuoria, enimmäkseen miehiä ja heillä on alhaisempi koulutustaso ja työllistymisaste sekä useammin vähintään toinen vanhemmista on syntynyt ulkomailla verrattuna muuhun samanikäiseen väestöön ilman tällaista diagnoosia.
Lisääntymisestä huolimatta vain 0,35 %:lla 18 – 29 vuotiaista oli tällainen diagnoosi vuonna 2019, mutta ongelmien esiintymisessä on alueellista vaihtelua.
Kannabiksen käyttöön liittyvien diagnoosien määrä vaihtelee kaupunginosittain siten, että 18 – 29 vuotiaiden saamien diagnoosien määrä kasvaa sellaisilla alueilla, joilla asuvat ihmiset saavat enemmän sosiaalitukia. Alueilla, joissa asuu korkealle koulutettuja ja on korkea työllistymisaste, on puolestaan vähemmän kannabiksen käyttöön liittyviä diagnooseja.
Selitykseksi raportissa annetaan se, että kannabiksen käyttö on yleistä niiden keskuudessa, jotka hakevat apua psyykkiseen ongelmaan. Tämä puolestaan aiheuttaa kannabiksen käyttöön liittyvän merkinnän eri rekistereihin. Eli mielenterveysongelmat luokitellaan kannabisongelmaksi.
Diagnoosien maantieteellinen vaihtelu
Diagnoosien tekemisen ja toimenpiteiden analyysi antaa ymmärtää, että nuorten aikuisten keskuudessa on paljon tyydyttämätöntä hoidontarvetta. Raportissa korostetaan tutkimuksen puutteita siitä, miksi kannabikseen liittyvät diagnoosit vaihtelevat niin selvästi Tukholman läänin eri alueiden välillä.
Tukholman läänin epidemiologian ja yhteiskuntalääketieteen keskuksen toinen tuore raportti “Cannabisbrottens geografi i Stockholms län” kertoo, että poliisin tavoittamista “rikoksentekijöistä” 54% oli alle 25 vuotiaita ja 79% miehiä. Poliisi saa kiinni kannabisrikoksia eniten Tukholman keskustassa Sergelin torilla, mutta seuraavaksi eniten lähiöissä kuten Rinkeby, Hagsätra ja Kista. Näille on yhteistä se, että ne luokitellaan Tukholman läänin haavoittuvimmiksi kaupunginosiksi. Nämä ovat myös niitä kaupunginosia, joista kannabiksen käytön takia jonkin diagnoosin saaneet ovat pääasiassa kotoisin. Raportissa ei kerrota sitä, antaako Ruotsissa poliisi ns. hoitoonohjausta eli jonkun kehotuksen hakeutua hoitoon rangaistuksen sijaan.
“Poliisin läsnäolo voi osittain selittää rikosten maantieteellisen jakautumisen, sillä huumerikosten kirjaaminen riippuu poliisin tiedosta tapahtumasta,” raportissa muotoillaan.
Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Italiassa myönteinen vaikutus
Löytyy myös toisenlaisissa olosuhteissa saatua tutkimusaineistoa. Kanadassa 7362:n kannabista lääkkeenä käyttäneiden potilaiden tutkimuksessa “Medical cannabis use in Canada and its impact on anxiety and depression” verrattiin ahdistus- ja masennusoireita kyselyaineiston perusteella. Potilaat täyttivät ahdistus- ja masennusoireistoa koskevat kyselyt hoitoa aloitettaessa sekä vähintään kerran seuranta-aikana. Keski-ikä oli 49,8 vuotta ja aineistosta 53,1% oli naisia. Potilaista 43,9 % ilmoitti kannabiksen käytön syyksi ahdistuksen ja 25,9% masennuksen.
Sekä ahdistus- että masennusoireet lievenivät merkittävästi, ja eniten oireet lievenivät potilasryhmillä, jotka olivat hakeutuneet hoitoon ahdistuksen tai masennuksen takia. Tutkijoilla ei ollut käytössään potilaiden kaikkia muita tietoja, mutta tulokset tukevat sitä oletusta, että kannabiksen lääkekäytöllä voidaan hoitaa ahdistusta ja masennusta, ja aihetta tulisi tutkia laajemmilla kliinisillä kokeilla.
Yhdysvalloissa tehdyssä 368:n koehenkilöä ja 170:ä kontrolliryhmän jäsentä käsittäneessä tutkimuksessa ”Antidepressant and Anxiolytic Effects of Medicinal Cannabis Use in an Observational Trial” kannabiksen lääkekäyttäjät raportoivat paremmasta unesta ja elämänlaadusta sekä lievemmistä kivuista kuin kontrolliryhmän jäsenet.
Washingtonin osavaltiossa tehdyssä tutkimuksessa “Trends in Alcohol, Cigarette, E-Cigarette, and Nonprescribed Pain Reliever Use Among Young Adults in Washington State After Legalization of Nonmedical Cannabis” seurattiin kaikkiaan 12 694:n 18 – 25 vuotiaan nuoren päihteiden ja kipulääkkeiden käyttöä vuosina 2014 – 2019. Kuluneen kuukauden aikana tapahtunut alkoholin käyttö, humalajuominen, tupakointi sekä kipulääkkeiden käyttö vähenivät tänä ajanjaksona. Ainoastaan sähkötupakan käyttö lisääntyi vuoden 2016 jälkeen, mutta se ei liity kannabiksen laillistamiseen. Muiden päihteiden käyttö oli yleisempää kannabiksen käyttäjillä kuin ei-käyttäjillä. Kuitenkin kannabiksen käytön sekä kipulääkkeiden ja humalajuomisen yhteys heikkeni ikävuosina 21 – 25.
Suuntaa antavia tuloksia saadaan myös Italiassa tehdystä tutkimuksesta “Do-It-Yourself medicine? The impact of light cannabis liberalization on prescription drugs”, jossa ns. kevytkannabiksen laillistamisen havaittiin vaikuttavan reseptilääkkeiden kysynnän vähenemiseen.
Italiassa laillistettiin vuonna 2016 ns. kevytkannabis eli korkeintaan 0,2 % THC:tä sisältävä kannabis. Kevytkannabistuotteiden myynti kaupoissa alkoi toukokuussa vuonna 2017, mutta myynti levisi Italian maakunnissa eri tahtiin. Tästä saatiin tutkimukselle asetelma, jossa voitiin vertailla kevytkannabiksen myynnin ja tiettyjen reseptilääkkeiden myynnin kehitystä eri maakunnissa.
Tutkimuksen mukaan kevytkannabis alkoi korvaamaan reseptilääkkeitä kolme kuukautta myynnin alkamisen jälkeen ja tämä korvaavuus jatkui tilastollisesti merkitsevänä kuusi kuukautta laillistamisen jälkeen. Anxiolyyttisten lääkkeiden myynti laski kyseisenä ajanjaksona 11,5 %, rauhoittavien lääkkeiden 10 % ja antipsykoottisten lääkkeiden 4,8 %.
Virtahepo olohuoneessa
Tässä käsiteltyjä tutkimuksia vertaillessa tulee mieleen psykedeelitutkimuksesta peräisin olevat käsitteet set and setting eli miten ympäristö ja odotukset vaikuttavat tutkittavaan ongelmaan.
Kannabistutkimukselle on ominaista ns. virtahepo olohuoneessa ilmiö. Huumeiden kriminaalivalvonnalla on hyvin suuri vaikutus kannabismarkkinoihin, mutta tutkimuksissa tätä pidetään ikäänkuin neutraalina tekijänä. Huumepoliisi ei ainoastaan valikoi huumemarkkinoiden myyjiä, vaan sen toiminta on merkittävä osa sitä ympäristöä, missä laittomia huumeita ja myös kannabista käytetään.
Kansalaisaloitteemme käsittelyssä esille nousi se, ettei kriminaalivalvonnan kohtaantumisesta tai tuloksellisuudesta ole tutkimustietoa Suomessa. Löytyy erilaisia pidätystilastoja, mutta nekin ovat epäluotettavasti koottuja, koska poliisi päättää, mitä se raportoi omasta toiminnastaan.
Kansalaisaloitteesta käydyssä keskustelussa poliisi puolusteli toimintaansa sillä, että he rankaisemisen sijaan ohjaavat ihmisiä hoitoon. Rankaiseminen on kuitenkin lisääntynyt 2000-luvulla ja tämä kohdistuu erityisesti nuorempiin ikäluokkiin.
Helsingin Sanomat yritti selvittää asiaa ja kirjoittaa 30.5 julkaistussa artikkelissa, että ”Poliisin rikostietojärjestelmän mukaan vuosina 2018–2020 poliisi ohjasi Helsingissä hoitoon 3 947 päihdeongelmaista ihmistä. Heistä vain viisi toimitti myöhemmin poliisille todistuksen hoitoon pääsystä.”
Hoitopaikkojen puute ei ole poliisin syytä vaan Suomessa tehty poliittinen ratkaisu painottaa kriminaalivalvontaa hoidon sijaan. Huumeiden kriminaalivalvonnalla on myös omia sisäpoliittisia käyttötarkoituksia, minkä takia poliitikot pitävät kiinni tästä politiikasta. Tämä pätee erityisesti eduskunnan poliisikansanedustajiin, jotka vyöryttivät keskustelussa omia väitteitään vailla mitään tukea tutkimustiedoista.
Tämän takia pitäisikin tutkia näitä aiheita: Kuinka paljon kriminaalivalvonta lähettää hoitopalveluihin sellaisia ihmisiä, jotka eivät sitä tarvitse, kuinka paljon rangaistaan niitä, jotka tarvitsisivat hoitoa ja kuinka paljon ihmisiä ylipäänsä jää ilman tarvitsemaansa hoitoa, koska yhteiskunnan resursseja ohjataan rankaisemiseen hoidon sijaan? Kuinka paljon kriminaalivalvonnan käyttämä epätieteellinen ja uhkakuviin perustuva retoriikka luo ahdistusta ja masennusta?
Ruotsi on esimerkki siitä, miten kieltolaki luo kannabiksen käytön kielteisiä vaikutuksia rankaisemalla hoitamisen sijaan.
Lähde:
Cannabis use associated with an increased risk of anxiety and depression, using other drugs. MedicalXpress 3.5.2022.
Rynaz Rabiee: Cannabis use: understanding other illicit drug use, drug-related morbidity and dependence. Doctoral thesis, Karolinska Institutet, 2022, ISBN: 978-91-8016 -592-1.
Cannabis use and the risk of anxiety and depression in women: A comparison of three Swedish cohorts. Drug and Alcohol Dependence. 1.11.2020.
Cannabisrelaterad vård bland unga vuxna. Centrum för epidemiologi och samhällsmedicin, Region Stockholm; 2022. Rapport 2022:6.
Cannabisbrottens geografi i Stockholms län. Centrum för epidemiologi och samhällsmedicin, Region Stockholm; 2022. Rapport 2022:2.
Medical cannabis use in Canada and its impact on anxiety and depression: A retrospective study. Psychiatry Research. July 2022.
Antidepressant and Anxiolytic Effects of Medicinal Cannabis Use in an Observational Trial. Frontiers in Psychiatry. 9.9.2021.
Trends in Alcohol, Cigarette, E-Cigarette, and Nonprescribed Pain Reliever Use Among Young Adults in Washington State After Legalization of Nonmedical Cannabis. Journal of Adolescent Health 9.5.2022.
Do-It-Yourself medicine? The impact of light cannabis liberalization on prescription drugs. Journal of Health Economics. December 2020.
Voiko kannabis korvata masennus- ja ahdistuslääkkeet?
