Ilmastonmuutos ja ihmisoikeudet – Turun seudun kannabisyhdistys

YK:n ihmisoikeuskomissaarien yhteinen julkilausuma kehottaa lopettamaan huumesodan ihmisiä vastaan. YK:n huumebyrokratian vuosiraportissa käsitellään kannabiksen kasvatuksen hiilijalanjälkeä. Kriminaalivalvonnan takia kannabiksen kasvatuksessa ympäristökysymykset kietoutuvat väistämättä ihmisoikeusongelmiin.

Kannabisteollisuudesta voitaisiin tehdä hiilinegatiivinen tuotannonala, joka on kannattavaa pelkästään päästöoikeuksien myymisellä. Muutoksen suurin este on huumesodan ehdollistamien valvontaviranomaisten ajatusmallit, joista esimerkkinä on Suomen sosiaali- ja terveysministeriössä junailtu hampunviljelyä hankaloittava lakialoite, jota perustellaan huumesodalla.

Kesäkuun 26. päivää kutsutaan YK:n huumebyrokratian piirissä nimellä International Day Against Drug Abuse and Illicit Trafficking eli kansainvälinen päivä huumeiden väärinkäytön ja huumausainekaupan vastustamiseksi. Perinne luotiin Yhdysvaltojen presidentti Reaganin huumesodan kaudella YK:n yleiskokouksessa vuonna 1987 ja sitä on vietetty vuodesta 1989 alkaen.

Huumesotakampanja huipentui 8. kesäkuuta 1998 YK:n yleiskokouksen julistaessa Yhdysvaltojen presidentti Bill ”I didn’t inhale” Clintonin ja Ruotsin kuningatar Silvian johdolla huumeettoman maailman alkua Drug Free World, We Can Do It ohjelmalla. Voidaan luonnehtia kriminaalivalvonnan kaapanneen YK:n huumebyrokratian hoitosektorin jäädessä lapsipuolen asemaan. Tämä kehitys on näkynyt mm. Suomessa kasvavana huumekuolleisuutena.

Vuosittain huumeiden vastaisena päivänä YK:n huumevalvontatoimisto, UNODC, julkaisee byrokratian lippulaivan eli maailman huumeraportin. Tuskyn uutisoinnissa raportteihin on suhtauduttu hyvin kriittisesti, mutta vuoden 2022 raportti yllättää myönteisesti käsitellessään kannabiksen laillistamisen vaikutuksia sekä kannabiksen kasvatuksen ympäristövaikutuksia.

Raportin johdanto alkaa provosoivalla otsikolla “Drug can kill”, mutta ensimmäinen lause on hyvin tasapainotettu:

“Riippuvuus voi olla loputonta, tuskallista kamppailua huumeita käyttävälle henkilölle; kärsimys lisääntyy tarpeettomasti, kun ihmiset eivät voi saada näyttöön perustuvaa hoitoa tai he joutuvat syrjinnän kohteeksi.”

Tähän pitäisi lisätä myös kriminalisoiduksi joutuminen.

Kannabis eniten käytetty

Raportin mukaan 209 miljoonaa ihmistä käyttää kannabista, 4% maailman väestöstä, ja määrä on kymmenessä vuodessa kasvanut 23 %. Koronapandemian aikana 2020 – 2022 kannabiksen käytön kasvu kiihtyi, ja kannabista käyttävät ihmiset lisäsivät kulutustaan ja käyttämiään määriä.

Vaikka kannabis ei liity huumekuolleisuuteen, aiheuttaa sen käyttö merkittävän osan huumehaitoista, mikä johtuu käytön yleisyydestä. Noin 40 % maista ilmoitti kannabiksen käytön aiheuttavan suurimman osan huumeidenkäyttöongelmista, ja 33 % ilmoitti sen olevan huumehoidossa olevien pääasiallisesti käyttämä huume. 4 % kertoo kannabiksen aiheuttavan eniten huumekuolemia, ja olisikin hyvä tietää nämä maat, se kun ei raportista selviä.

Yhteenvedon sivulla 15 oleva kaavio asettaa huumeongelman kontekstiin muiden päihteiden eli tupakan ja alkoholin kanssa: “huumeet” aiheuttavat vain 5 % päihteisiin liittyvistä kuolemantapauksista ja 9 % päihdehaittojen ja ennenaikaisten kuolemantapauksien aiheuttamista menetetyistä terveistä vuosista. Kannabiksen osuutta ei tässä ole eritelty.

Kolmannen osan sivulta 21 alkaen käsitellään hoidon tarvetta, ja syiksi esille nostetaan kannabiksen vahvuuden kasvu ja ns. synteettiset kannabinoidit. Näiden voidaan sanoa olevan kieltolain kukkasia: Mitä voimakkaampi huume on, sitä pienempään tilaan se mahtuu. Tämä helpottaa niiden salakuljettamista.

Lisäksi synteettisiä kannabinoideja käytetään erityisesti sellaisissa käyttäjäryhmissä, joissa pelätään huumetestausta eli kouluissa ja vankiloissa.

Kriminaalivalvonta vs. hoito

Raportin kolmannen osan kaavio 16 kertoo Saksan tilanteesta. Vuonna 2000 alle 5 000 ihmistä hakeutui hoitoon kannabiksen käytön vuoksi, ja luku nousi liki 20 000:een vuonna 2018 eli nelinkertaistui. Syiksi hoidontarpeen kasvulle Saksassa raportissa esitetään useita syitä kuten laillistamiskeskustelu, lainmuutos vuonna 2017, joka salli lääkäreiden määrätä kannabista lääkkeeksi, vahvojen THC-pitoisten kannabislajikkeiden saatavuuden kasvu sekä ns. synteettiset kannabinoidit.

Suomessa vuonna 2020 poliisi kirjasi noin 24 000 käyttörikosta, joista suurin osa kannabiksen käytöstä, sekä yli 5000 hoitoonohjausta, joiden toteutumisesta ei ole tietoa. Käyttörikoksesta voi vähäisen sakon lisäksi seurata ajokortin menetys, mikä puolestaan voi johtaa työpaikan menetykseen ja syrjäytymiseen. Nämä kannabiksen käytön kriminalisoinnin vaikutukset eivät nouse esille YK:n raportissa.

Tämä on 1900-luvun huumesotapolitiikan sokea piste: kriminaalivalvonnan vaikutuksen oletetaan vain reagoivan laittomien markkinoiden kehitykseen ja olevan neutraali tekijä niiden kehityksessä. Suomessa Aarnion tapaus on valottanut sitä, miten kriminaalivalvonta on luonut nykyaikaisen huumeongelman valikoimalla huumemarkkinoiden myyjät sekä tuotteet. Samat mekanismit toimivat kaikissa huumekieltolakia toteuttavassa maassa.

Kannabiksen kieltolakia ei voi perustella haittavertailulla laillisten alkoholin ja tupakan kanssa. Kieltolaki muuttaa käyttäjäväestön rakennetta epäsosiaaliseen suuntaan. Yhteydet ongelmaisen käytön ja taustalla olevien elämän hallinnan ongelmien välillä ovat vahvempia laittomien aineiden kohdalla, koska ongelmaiset ihmiset eivät välitä laillisista ongelmista samalla tavalla kuin toimeentulevat ihmiset.

YK:n raportti sivuuttaa kannabismarkkinoiden kehityksen 2000-luvulla, kuinka on kehitetty CBD-pitoisia lajikkeita ja useissa Euroopan maissa on myytävänä ns. kevytkannabista. Kannabismarkkinoiden laillistaminen on kiihdyttänyt tätä kehitystä, mutta kevytkannabis ei näy YK:n raporteissa, koska tiedonkerääminen perustuu pitkälti kriminaalivalvonnan tekemiin takavarikko- ja vastaaviin tietoihin.

Laillistamisen arvioinnista

Kolmas osa käsittelee sivulta 26 alkaen kannabisklubeja, coffee shoppeja sekä eri valtioiden laillistamiskehitystä.

Laillistamisen vaikutusten arvioinnissa sanotaan olevan paljon erilaisia ongelmia, mutta pääongelma on kieltolain aikaisen tiedon puutteet, vinoutumat ja ajatusmallit syy-seuraussuhteista.

Kannabiskeskustelussa usein esille nouseva ajatusharha on se, että laillistaminen lisää kannabiksen käyttöä. Raportissa sivulla 34 esitetään sama asia, jonka Tusky on aikaisemmin nostanut esille, että Yhdysvalloissa aletaan vasta 2020-luvulla 26 – 34 vuotiaiden kohdalla olemaan kannabiksen käytön yleisyydessä samalla tasolla kuin 1970-luvulla. 18 – 25 vuotiaiden kohdalla ei olla saavutettu vuoden 1979 huippua, yli 35 %, vaan käyttö on laillistamisen myötä tasaantunut alle 25 %:iin.

Uruguayssa on kaavion 22 mukaan sama kehitys eli laillistamisella ei ole vaikutusta käytön yleistymiseen, mutta yllättäen käsitys käytön haitallisuudesta on yleistynyt laillistamisen jälkeen.

Niinpä kun sivulla 38 toistetaan väite, että “As more people use cannabis, the likelihood of their suffering medical and health consequences also increases” voidaan sanoa tutkittuun tietoon perustuen, että kieltolaki ei ole suojellut väestöä kannabiksen käytön haitoilta !

Kieltolaki ja sen ylläpitämiseksi luotu narkofobinen ilmapiiri, set and setting, aiheuttavat ahdistusta ja masennusta. On perusteltua väittää, että hoito ja kriminaalivalvonta ovat vastakkaisia pyrkimyksiä vaikuttaa huumeongelmaan.

Kanadassa tehdyn tutkimuksen mukaan kannabiskaupan laillistaminen ei ole lisännyt kannabiksen käytöstä aiheutuvia haittoja. Laillistaminen on sen sijaan antanut viranomaisille mahdollisuuksia vaikuttaa markkinoilla olevien kannabistuotteiden laatuun ja vahvuuteen.

YK:n huumeraportissa luonnehditaan kannabiksen laillistamisen tapahtuvan Pohjois-Amerikassa jo valmiiksi laajenevilla kannabismarkkinoilla. Tämä arvio on esitetty jo aiemmin Tuskyn uutisissa. Kannabiksen laillistaminen ei itsessään ole lisännyt kannabiksen käyttöä, vaan kannabiksen käyttö on yleistynyt jo kieltolain olosuhteissa, ja kannabiksen käytön normalisoituminen on luonut suotuisat poliittiset olosuhteet kaupan ottamiselle yhteiskunnan valvontaan.

YK:n raportti muistuttaa kolmannen osan sivulla 28, etteivät kansainväliset huumesopimukset velvoita jäsenvaltioita kriminalisoimaan huumeiden käyttöä.

Kansainvälinen huumevalvontalautakunta, INCB, on vuoden 2021 raportissaan (kohdassa Global issues 1. Legalization, decriminalization and depenalization: important differences, paragraph 380) selventänyt, että “toimenpiteet käytön ja pienten omaan käyttöön tarkoitettujen määrien hallussapidon dekriminalisoimiseksi ovat yhdenmukaisia huumevalvontasopimuksien asettamien velvoitteiden kanssa”.

Ympäristövaikutukset

Maapallon lämpeneminen, lajikato ja elinympäristömme saastuminen ovat ihmiskunnan suuria kohtalonkysymyksiä.

YK:n raportin 5. osa käsittelee laittomiin huumausaineisiin liittyvien ympäristökysymysten yhteyksiä kestävän kehityksen tavoitteisiin, ilmastonmuutokseen ja ympäristön säilyttämiseen. Viidennen osan pitäisi tarjota “syväsukellus” huumeongelman ja ympäristöongelmien yhteyksiin. Laittoman huumekaupan ja ympäristöongelmien yhteyksistä on kuitenkin hyvin vähän varteenotettavaa tieteellistä tutkimusta. Aivan kuten kaikista laittomaan talouteen liittyvistä seikoista, tästä ilmiöstä on epätäydellistä tietoa tai sellainen puuttuu kokonaan.

Raportissa runsaasti siteerattu “The Greenhouse Gas Emissions of Indoor Cannabis Production in the United States” on ensimmäinen kattava tutkimus laillisen kannabiksen kasvatuksen hiilijalanjäljestä ja vuodelta 2021. Tutkimus keskittyy Yhdysvaltoihin eikä lukuja siten voi siirtää kaikkeen kannabiksen kasvatukseen.

Tutkimuksen mukaan yhden unssin kasvatus voi tuottaa yhtä paljon kasvihuonekaasuja kuin yhden auton bensatankillinen. Sisäkasvatus tuottaa 16 – 100 kertaa enemmän kasvihuonekaasuja kuin ulkokasvatus. Tässä Colorado on pahempi kuin Kalifornia.

Raportissa asetetaan ongelma mittakaavaansa: laittomat huumeet muodostavat hyvin pienen osan maailmanlaajuisesta hiilijalanjäljestä, mutta laittomien huumeiden tuotannolla voi olla merkittäviä paikallisia vaikutuksia.

Raportin 5. osassa keskitytään paljolti laittoman huumekasvikasvatuksen aiheuttamiin ongelmiin, mutta sivulla 22 tuodaan esille se, että kannabiksen kasvatuksen laillistaminen antaa viranomaisille mahdollisuuden suojella ympäristöä sääntelyn ja valvonnan keinoilla. Myös laillistaneissa osavaltioissa kannabiksen kasvatuksella voi olla suuri hiilijalanjälki.

Raportti kuitenkin sivuuttaa sen, kuinka kieltolain jälkeinen tiukka valvontajärjestelmä voi nostaa tuotantokustannuksia eli kannabista ei voida kasvattaa siellä, missä se olisi edullisinta. Kannabiksen laillistaneissa osavaltioissa kasvatus aiheuttaa merkittävän hiilijalanjäljen varsinkin silloin, kun valvontajärjestelmä pakottaa intensiiviseen sisäkasvatukseen sähkövalojen ja ilmastointilaitteistojen avulla sekä turvajärjestelmien takana.

Raportissa nostetaan vertailuksi Nigerian olosuhteet. Ulkokasvatuksen kaikki vaiheet tehdään lihastyönä, jolloin hiilijalanjälki jää pieneksi. Laajamittakaavaista kannabiksen viljelyä voidaan verrata suurimpaan osaan maanviljelystuotteista. Jos kannabisplantaasien tieltä pitää kaataa metsää, on tällä suuri vaikutus hiilijalanjälkeen.

Tuskyn uutisissa on nostettu esille se, kuinka varsinkin Afrikassa tupakanviljelijät ovat korvaamassa sen kannabiksella. Intensiivinen tupakan viljely on monella tapaa haitallista ympäristölle ja maaperälle, ja sen kuivaamiseen käytetään Afrikassa paljon puuta eli hakataan metsää. Siksi tupakkaplantaasien korvaaminen kannabisplantaaseilla on itsessään ilmastoteko.

Sivulla 28 verrataan kannabiksen eri kasvatusmenetelmien hiilijalanjälkeä kahvin viljelyyn, mikä asettaa ongelman mittakaavaansa: ulkokasvatettu jointti aiheuttaa paljon vähemmän päästöjä kuin kupillinen kahvia. Kahvi tuodaan ulkomailta, mutta kannabista voidaan kasvattaa auringonvalossa omassa puutarhassa tai kasvihuoneessa.

Laillistaminen ympäristötekona

Raportin sivulla 57 esitellään päästöoikeusmarkkinoita, kuinka esim. metsien istutuksella aikaan saatu hiilinielu myydään hiilipäästöjä tuottavalle teollisuudelle. Kun laillistamisen myötä otetaan koko kasvin (hamppu- ja kannabisteollisuus) hiilijalanjälki huomioon, niin voidaan luoda hiilinegatiivinen tuotannonala, joka kannattaa päästöoikeuksien kaupalla.

Lihateollisuus on suuri kasvihuonepäästöjen lähde ja ympäristön kuormittaja. Hamppuproteiini on täysipainoinen lihaproteiinin korvaaja, ja hamppurehuilla voidaan vähentää lihateollisuuden ympäristörasitusta. Vuonna 1960 julkaistiin tutkimus, jonka mukaan hampun syöttäminen rehuna karjalle vähentää antibioottien käyttämistä. Tämä on todettu tuoreessa tutkimuksessa: CBDA-pitoinen rehu vähentää nautojen stressitasoa, mikä puolestaan vähentää sairastavuutta.

Betoniteollisuus on suuri kasvihuonepäästöjen lähde, minkä takia hampusta saatava hempcrete eli hamppubetoni on herättänyt laajaa mielenkiintoa. Hampun kasvatus sitoo enemmän hiiltä kuin hempcreten valmistus, ja hampun eristysominaisuudet vähentävät rakennuksen ilmastointikustannuksia.

Etelä-Afrikassa on valmistumassa maailman korkein hampusta rakennettu kerrostalo, joka nousee kaikkiaan 12 kerroksen korkuiseksi. Hollannissa Oude Pekelassa Groningenin provinssissa valmistui tänä kesänä ensimmäinen kokonainen kolmentoista hampusta rakennetun talon kaupunginosa.

Hampulla voidaan korvata betonia, terästä, puuvillaa, muovia, tulehduskipulääkkeitä ja puuta sekä puusta valmistettua sellua ja paperia. Bonuksena hampun kasvatus on hiilinegatiivista eli hamppuyhtiöt voisivat olla kannattavia jo päästöoikeuksien myymisellä.

Kannabiksen kasvatuksen hiilijalanjälki on suoraan yhteydessä kunkin valtion energiantuotannon hiilijalanjälkeen, ei mikään irrallinen osa yhteiskuntaa, jollaista mielikuvaa kieltolakinarratiivi pitää yllä. Kannabista kannattaisi kasvattaa siellä, missä se on edullisinta, ja hyödyntää samasta sadosta raaka-ainetta kaikkiin käyttötarkoituksiin.

Kannabiksen hiilijalanjälki on sidoksissa myös kunkin valtion huumepolitiikkaan. Suomessa sosiaali- ja terveysministeriön koronapandemian aikana ajama lakiesitys hampunkasvatuksen ja jalostuksen hankaloittamiseksi on esimerkki kehityksen jarruttamisesta.

Lakiesitystä perustellaan sillä, että “Hallitusohjelman tavoitteena on muun muassa riippuvuuksien vähentäminen ja nuorten päihteiden käyttöön puuttuminen”. Lakialoitteesta annetuissa lausunnoissa näkyy, että kyse on kriminaalivalvonnan sanelemasta hankkeesta asiantuntijoiden kritisoidessa sitä byrokratian ja viranomaisten mielivallan lisäämisestä sekä yksityiselämän suojan ja elinkeinon vapauden rajoittamisesta. Projektin fanaattisuutta ja amatöörimäisyyttä korosti sen vetäjän Elina Kotovirran selittelyt julkisessa mediassa.

Toisaalta Suomi on Euroopan johtavia maita huumekuolleisuudessa. Asiantuntijat ovat vuosia esittäneet, että huumeiden käyttöhuoneet ovat hyvä keino puuttua yliannostustapauksiin, tartuntatautien leviämiseen ja huumekuolleisuuteen. STM on käyttänyt yli kaksi vuotta koronapandemian ja Ukrainan sodan aikana hampun kasvatusta ja viljelijöiden asemaa hankaloittavan lain laatimiseen, mutta STM:llä ei ole ministeri Lindenin selityksen mukaan aikaa selvittää käyttöhuoneiden sallimista.

Kysymys ei ole ajasta vaan poliittisesta tahdosta. STM:n lakialoitteen laadinnassa huumeiden vastainen ideologia on sivuuttanut tutkitun tiedon ja asiantuntijoiden lausunnot, koska kohteena on kannabis. Kannabiksen kasvatuksessa ympäristöongelmien ratkaisu kietoutuu huumesodan aiheuttamiin ihmisoikeusongelmiin.

Ihmisoikeudet huumesodan sijaan

YK:n ihmisoikeusasiantuntijat julkaisivat 24. kesäkuuta julkilausuman “End ‘war on drugs’ and promote policies rooted in human rights: UN experts” huumesodan lopettamiseksi maailmassa ja ihmisoikeuksiin perustuvan huumepolitiikan puolesta.

”YK:n asiantuntijoiden keräämät tiedot ja kokemukset osoittavat, että huumeiden vastainen sota heikentää terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia ja tuhlaa julkisia resursseja, mutta se ei ole onnistunut poistamaan laittomien huumeiden kysyntää ja laittomia huumemarkkinoita. Mikä pahempaa, tämä huumesota on synnyttänyt huumetalouksia paikallisella, kansallisella ja alueellisella tasolla yhteiskunnallisen kehityksen kustannuksella. Tällainen politiikka vaikuttaa kielteisesti moniin ihmisoikeuksiin, mukaan lukien oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, vapaus pakkotyöstä, pahoinpitelystä ja kidutuksesta, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, oikeus terveyteen, mukaan lukien oireita lievittävä palliatiivinen hoito, oikeus asumiseen, vapaus syrjinnästä, oikeus puhtaaseen ja terveelliseen ympäristöön, oikeus kulttuuriin ja sananvapauteen, uskonnon-, kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen sekä oikeus yhdenvertaiseen kohteluun lain edessä.

Nämä politiikan muodot, jotka eivät useimmiten tunnista sukupuoleen liittyviä asioita, vaikuttavat hyvin kielteisesti maailman haavoittuvimpiin ihmisiin, mukaan lukien vähemmistöt, afrikkalaista syntyperää olevat ihmiset, alkuperäiskansat, lapset ja nuoret, vammaiset, vanhukset, HIV-tartunnan saaneet ihmiset, lesbot, homot, biseksuaalit, trans- ja muunsukupuoliset henkilöt, kodittomat, seksityöntekijät, siirtolaiset, työttömät ja entiset vangit. Naisille langetetaan vankeusrangaistuksia huumausainerikoksista maailmanlaajuisesti paljon useammin kuin miehille, vaikka heidän rikoksensa ovat usein vähäisiä, väkivallattomia ja he ovat ensimmäistä kertaa osallisina tällaisiin rikoksiin. Usein syrjivät sukupuoleen liitetyt ennakkoluulot naisten ”moraalisesta” käytöksestä vaikuttavat suhteettomasti vankeusrangaistukseen.

Nämä samat politiikan muodot edistävät myös haitallisia toimintamalleja, kuten rotusyrjintää, ja ylläpitävät rakenteellista syrjintää, joka vaikuttaa haavoittuviin ja syrjäytyneisiin yhteisöihin, erityisesti ihmisiin, joilla on useita ristikkäisiä identiteettejä.

Vuonna 2021 julkaistussa laajassa tutkimuksessa “Arbitrary detention relating to drug policies” mielivaltaista vangitsemista käsittelevä työryhmä havaitsi, että huumeiden vastainen sota on johtanut ihmisten joukkovangitsemiseen rotuprofiloinnin, etsintä- ja takavarikointilakien ja -menettelytapojen kautta, liialliseen tutkintavankeuden käyttöön, suhteettomiin tuomioihin ja huumeita käyttävien ihmisten kriminalisointiin, mukaan lukien raskaana olevat naiset joissakin maissa. Tutkimuksessa havaittiin myös laajalle levinneitä huumausainelakien täytäntöönpanoon liittyviä ihmisoikeusloukkauksia, mukaan lukien laittomat vankeusrangaistukset, lasten ja nuorten tuomitseminen ”aikuisina”, kidutus ja pahoinpitely, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin puute, laittomat teloitukset ja kuolemanrangaistuksen väärinkäyttö.

Huumeisiin liittyvistä rikoksista voidaan tuomita kuolemaan yli 30:ssa maassa, vaikka kuolemanrangaistus voidaan kansainvälisen oikeuden mukaan määrätä vain vakavimmista rikoksista, joiden johdonmukaisesti tulkitaan tarkoittavan tahallisia tappoja.

Jokaisella on poikkeuksetta oikeus ihmishenkiä pelastaviin haittoja vähentäviin toimenpiteisiin. Haittoja vähentävien palvelujen kattavuus on kuitenkin edelleen hyvin alhainen, vaikka ne ovat välttämättömiä huumeidenkäyttäjien suojelemiseksi ja heidän oikeuden fyysiseen ja henkiseen terveyteen turvaamiseksi.

YK järjestelmän (UN System Chief Executives Board for Coordination, CEB) huumepolitiikkaa koskevassa yhteisessä kannanotossa korostetaan sitä, että huumeiden käyttöä ja riippuvuutta ei pidä käsitellä rikosasiana vaan terveyskysymyksenä.

Vankeudella uhkaamista ei pidä käyttää keinona pakottaa ihmisiä huumehoitoon. Lääkehoidon tulee aina olla vapaaehtoista, perustua tietoiseen suostumukseen ja päätös jättää yksinomaan terveydenhuollon ammattilaisille. Kaikki pakkohoitokeskukset tulee sulkea.

Huumekasviviljelmien hävittäminen kriminaalivalvonnan yhteydessä voi johtaa ihmishenkien menetykseen turvallisuusjoukkojen liiallisen voimankäytön vuoksi. Laittomien viljelykasvien tuhoamiseen käytettävien vaarallisten aineiden lentokonelevitys voi aiheuttaa vakavia vahinkoja ympäristölle, omatarveviljelylle, turvalliselle vedensaannille sekä alkuperäiskansojen ja maanviljelijäyhteisöjen terveydelle, taloudelliselle ja taloudelliselle riippumattomuudelle sekä varsinkin naisten hyvinvoinnille.

Huolestuttavaa on myös sellainen sadonhävitysohjelmien täytäntöönpano, joka ei kunnioita asianomaisten ryhmien ja yksilöiden oikeutta saada tietoa ja osallistua päätöksentekoprosessiin.

YK-järjestelmällä, kansainvälisellä yhteisöllä ja yksittäisillä jäsenvaltioilla on historiallinen vastuu korjata vuosikymmeniä kestäneen maailmanlaajuisen huumeiden vastaisen sodan aiheuttamat tuhot.

Kehotamme jäsenvaltioita ja kaikkia YK:n virastoja perustamaan nykyiset huumepoliittiset toimensa kansainvälisiin ihmisoikeusstandardeihin. Lisäksi valtioiden ja kansainvälisten elinten olisi varmistettava, että toimenpiteet kunnioittavat sukupuolten tasa-arvoa samalla, kun ne vaalivat ja pyrkivät aktiivisesti suojelemaan ihmisoikeuksia ja ihmisten perusvapauksia.

Kehotamme jäsenvaltioita ja kansainvälisiä elimiä korvaamaan nykyisen huumepolitiikkansa toimenpiteillä, jotka perustuvat kokonaisvaltaisen, korjaavan ja eheyttävän oikeudenmukaisuuden periaatteisiin. Tehokkaat, yhteisölliset ja osallistavat ehkäisevät toimet ovat yhtä tärkeitä.

Kansainvälisen yhteisön on nyt enemmän kuin koskaan korvattava rankaiseminen ihmisten tukemisella ja edistettävä kaikkien yhteisöjen oikeuksia kunnioittavaa, suojelevaa ja toteuttavaa huumepolitiikkaa.”

Uuteen politiikkaan

Kannabiksen vihreä lehti on saanut poliitikot ja viranomaiset näkemään punaista, mikä on ollut huumepolitiikkamme punainen lanka viimeiset 50 vuotta. Huumekuolemien kasvu ja viranomaisten kyvyttömyys huumeongelmien ratkaisemisessa osoittavat punaisen langan olevan hukassa.

Kannabiksen kieltolakia ei voida perustella huumeongelmilla eikä sen kasvatus ole ollut merkittävä ympäristöongelma edes kieltolain olosuhteissa. Sen hiilijalanjälki on sidoksissa huumepolitiikkaamme, jonka perusongelma on ihmisoikeuksien sortaminen huumepolitiikan varjolla.

Ihmiskunta tarvitsee sellaista ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuvaa huumepolitiikkaa, joka vapauttaa kannabiksen koko potentiaalin ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavien ongelmien ratkaisemiseksi.

Päivitys 10.8:

Ministeri Aki Linden muutti kantaansa myönteiseksi valvotuille käyttötilalle kansalaisaloitteen saavutettua 50 000 allekirjoittajan rajan 25.7. Uutisessa hän kuitenkin sanoi, ettei hän kannata laajempaa huumeiden dekriminalisointia, ja perusteli kantaansa viestien lähettämisellä:

– Se olisi omalla tavallaan vaarallinen signaali, sillä se voisi itse asiassa lisätä tätä ongelmaa, ministeri sanoo Ylelle.

Poliitikkojen tulisi ennemminkin ajatella, minkä signaalin Lindenin sukupolven poliitikot lähettävät nykyajan nuorisolle? Sen, että asiantuntijoiden ja tutkijoiden esittämiä tutkimustietoon perustuvia lausuntoja ei kannata ottaa huomioon mielipiteitään laukoessaan?

Lähde:

World Drug Report, UNODC 2022,
World Drug Report Highlights,
1 osa, Executive Summary,
3 osa, Drug Market Trends: Cannabis, Opioids,
5 osa, Drugs and environment,

End ‘war on drugs’ and promote policies rooted in human rights: UN experts. United Nations Human Rights Office of The High Commissioner, 24.6.2022.

Kieltolaki tekee huumeista yhä vaarallisempia