Julkisessa keskustelussa kannabispsykoosia käsitellään yksittäistapausten kautta, jolloin ilmiön laajuus jää hämäräksi, mikä levittää epätietoisuutta ja pelkoa. Yksittäistapaukset voivat toisaalta valottaa psykoosien taustalla olevia tekijöitä, miksi toisten kokemat myönteiset kannabiksen käyttökerrat kääntyvät toisilla psykoottisiksi.
Aiheesta on julkaistu kolme tuoretta tutkimusta, jotka valottavat tämän vaikeaksi koetun aiheen mittakaavaa. Ensimmäisen tutkimuksen aineisto perustuu pohjoismaisiin kansallisiin potilasrekistereihin, toinen käyttäjille tehtyyn kansainväliseen kyselyaineistoon ja kolmas kannabiksen lääkekäyttäjien kokemuksiin. Aineistot käsittävät riittävän ison joukon, että tuloksista saaduilla päätelmillä on uskottavuutta.
Ensimmäinen tutkimus perustuu Tanskan, Norjan ja Ruotsin kansallisiin potilasrekistereihin. Tanskan ja Ruotsin osalta rekisterit ovat vuosilta 2000 – 2016 ja Norjan 2010 – 2015. Tutkimuksessa tarkasteltiin kaikkia päihdepsykooseja, ja niiden ilmaantuvuus vaihteli 9,3 – 14,1 tapauksen välillä 100 000 asukasta kohden eli 0,0093 % – 0,0141 % väestöstä. Yleisimmät päihdepsykoosit olivat alkoholi-, kannabis-, amfetamiini- sekä sekakäyttöpsykoosit.
Psykoosien esiintyvyys vaihteli pääpiirteissään samoin kaikissa maissa: alkoholin käyttöön liitetyt psykoosit vähenevät, kannabiksen käyttöön liitetyt lisääntyvät ja päihdepsykoosidiagnoosin saaneiden keski-ikä laskee. Päihdepsykooseja esiintyy enemmän miehillä sekä työkyvyttömyyseläkkeellä elävillä. Ruotsissa kannabispsykoosien esiintyvyys kolminkertaistui vuosina 2000 – 2016, ja Ruotsissa kannabiksen käyttö nuorten aikuisten keskuudessa on ollut vahvassa kasvussa vuodesta 2000.
Alkoholipsykoosit ovat laskeneet merkittävästi Pohjoismaissa, vaikka alkoholin käyttö nousi vielä vuosina 2000 – 2010 ja laski sen jälkeen. Psykoosidiagnoosin saaneiden keski-ikä on laskenut, alkoholipsykoosidiagnoosin saaneet ovat potilaiden vanhimmasta päästä ja kannabispsykoosidiagnoosin saaneet nuorimmasta. Potilaiden nuoreneminen on huolestuttava seikka, koska nuorena saatuun päihdepsykoosidiagnoosiin liittyy korkeampi riski sairastua skitsofreniaan. Arvion mukaan joka neljäs päihdepsykoosidiagnoosin saanut saa myöhemmin skitsofreniadiagnoosin. Toisaalta skitsofrenian ei ole todettu yleistyneen kannabiksen käytön yleistymisen myötä.
Päihdepsykoosien lukumäärä vuosina 2000 – 2016 oli 25198, joista 8761 Tanskassa, 3060 Norjassa ja 13377 Ruotsissa. Näistä 8844 oli sekakäyttöpsykooseja, 6864 alkoholipsykooseja, 5171 kannabispsykooseja ja 4587 amfetamiinipsykooseja. 19675 miehiä ja 5523 naisia. Väkiluku ko. valtioissa oli yhteensä 22 miljoonaa.
Esiintyvyys oli korkeinta miehillä sekä työkyvyttömyyseläkkeellä elävillä mutta lisääntyi eniten niiden keskuudessa, joiden vanhemmilla oli korkeampi koulutus.
Yleisin diagnoosi on sekakäyttöpsykoosi, joka on lisääntynyt varsinkin Ruotsissa. F19.5 kategoriaa käytetään silloin, kun henkilö on käyttänyt useita eri aineita, eikä ole mahdollista päätellä, mikä niistä laukaisi psykoosin. On perusteltua olettaa, että F19.5 sisältää paljon sellaisia tapauksia, jossa on käytetty amfetamiinia sekä sellaisia rauhoittavia aineita, kuten bentsodiatsepiini tai kannabis, jotka tasapainottavat piristeiden vaikutuksia sekä auttavat lopettamaan päihdeputken.
Psykoosien esiintyvyyden arvioinnissa on ongelmana sen laskeminen. Ihminen voidaan rekisteröidä skitsofreenikoksi kerran elämänsä aikana, mutta päihdepsykoosin takia sama henkilö voi käydä usein klinikalla.
Edelliseen liittyvä ongelma on “päihdepsykoosi” diagnostiikan ymmärtäminen. Kannabispsykoosi terminä pitää sisällään oletuksen kausaalisuhteesta, mitä on kritisoitu sillä perusteella, että psykoosien syntymisen syy-seuraussuhteet ovat edelleen määrittelemättä. Päihdepsykoosien taustalla on perherasitetta aivan kuten skitsofrenian taustalla.
Vaikka tutkimus osoittaa, että päihdepsykoosien kehitys noudattelee päihteiden käytön kehitystä väestössä, tästä ei voida vetää suoraa johtopäätöstä päihteiden käytöstä syynä psykooseihin.
Tutkijat arvioivat tutkimuksen tulosten olevan yhteensopivia sen käsityksen kanssa, että päihdepsykoosi on päihteiden käytön laukaisema tila psykoosille alttiilla henkilöillä.
Millainen on kannabispsykoosi ?
Toisessa tutkimuksessa materiaalina käytettiin kansainvälisen kyselytutkimuksen Global Drug Surveyn 233475:n kannabiksen käyttäjän vastauksia. Sen mukaan 0,47% kannabiksen käyttäjistä eli noin 1 / 200:sta kertoo kokeneensa psykoosin elinaikanaan ja 0,19 % kertoo tarvinneensa edellisvuonna lääketieteellistä hoitoa psykoottisiin oireisiinsa. Paranoian kaltaisia oireita oli edellisvuonna kokenut 0,1 % ja elinaikanaan 0,25 % käyttäjistä, hallusinaatioita ja paranoiaa oli kokenut edellisvuonna 0,07 % ja elinaikanaan 0,15 % ja hallusinaatioita oli edellisvuonna kokenut 0,02 % ja elinaikanaan 0,07 %.
Kannabispsykoosiriskin kasvu liittyy nuorempiin käyttäjiin, Tanskassa asuviin, vahvoja kannabislajikkeita käyttäviin, kannabista tupakan kanssa käyttäviin sekä psykoosi-, kaksisuuntaisen mielialahäiriö-, ahdistus- ja masennusdiagnoosin saaneisiin.
Kaaviossa 3 esitetään tuloksia edellisvuonna kannabispsykoosin kokeneiden käyttäjien (n. 440) jakautumisesta, suluissa kyseiseen kohtaan vastanneiden lukumäärä. Vahvoja kannabislajikkeita oli käyttänyt ennen psykoottista kokemusta 44 %, hasista 24 % ja tavallista kannabista 20 % (178), 84 % oli käyttänyt alle gramman annoksen kannabista ennen psykoottista kokemusta (238), 64 % ei ollut käyttänyt samanaikaisesti alkoholia ja 26 % oli käyttänyt 1 – 5 alkoholiannosta (172). 43 % ei ollut käyttänyt muita päihteitä ennen psykoottista kokemusta ja 21 % alkoholia (197).
Ainoastaan 36 % oli hakeutunut hoitoon psykoottisten oireiden takia (277), ja oireet olivat kestäneet alle vuorokauden 56 %:lla, 1 – 2 vuorokautta 14 %:lla mutta 21 %:lla oireet olivat jatkuneet yli neljä viikkoa (229).
57 % oli vähentänyt kannabiksen käyttöään psykoottisen kokemuksen jälkeen, mutta 43 % ei ollut vähentänyt (279).
Jälkianalyysin mukaan enemmistö kannabiksen käyttöään vähentäneistä oli niitä, jotka olivat toipuneet kokemuksesta vuorokaudessa tai alle (53 %), sekä niitä, jotka eivät tarvinneet hoitoa (56 %).
Tulosten perusteella kannabiksen käyttöön liittyy akuutteja, itsehoidettavia psykoottisia vaikutuksia. Ohimeneviä psykoosin kaltaisia oireita, joihin ei haeta hoitoa, esiintyy jopa kolmasosalla kannabiksen käyttäjistä, mutta vakavia akuutteja kannabiksen käyttöön liittyviä psykooseja, joihin tarvitaan hoidollista apua, esiintyy harvoin. Kannabispsykoosien esiintyvyys käyttäjien keskuudessa on samalla tasolla muiden päihdepsykoosien kanssa, tosin piristeiden aiheuttamat psykoosit ovat yleisempiä.
Arvioitaessa kannabispsykoosien esiintyvyyttä maittain huomataan Tanskassa asuvien kannabiksen käyttäjien kokevan useimmin kannabispsykooseja. Tämä liittyy tanskalaisen hasiksen käyttöön, jonka on todettu olevan vahvimmasta päästä EU:ssa THC pitoisuuden ollessa 23 % ja jopa enemmän. Tanskalaisen hasiksen vahvuus on noussut selvästi vuoden 2014 jälkeen. Tämä on yhtenevä havainto sen kanssa, että kannabispsykoosit ovat yleisempiä niiden keskuudessa, jotka käyttävät enimmäkseen hasista/hartsia verrattuna tavallista yrttimuotoista kannabista. Viime vuosina kannabishartsituotteiden THC-pitoisuudet ovat nousseet hyvinkin korkeiksi.
Hieman yllättäen Yhdysvalloissa kannabispsykoosit ovat harvinaisempia kuin Euroopassa. Tämä kertoo siitä, että eri maiden väliset erot kannabispsykoosien esiintymisessä voivat johtua siitä, että kannabiksen käyttöön liittyvään ensiapukäyntien määrään vaikuttavat kansalliset tekijät, kuten erot terveyspalveluiden saatavuudessa sekä päihteiden käytön hyväksynnässä ja leimaamisessa.
Kannabiksen käytön runsaus ei tutkimuksen mukaan vaikuta kannabispsykoosin puhkeamiseen. Tämä on havaittu muissakin tutkimuksissa, joiden mukaan kannabiksen käytön tiheys, kannabisriippuvuus tai kannabiksen käytön kesto eivät vaikuta psykoosin syntyyn. Kannabiksen käytön runsaus voi olla riskitekijä primäärin psykoosisairauden puhkeamiseen pitkällä aikavälillä. Kannabiksen käytön runsauteen liittyy toleranssin kehittyminen kannabiksen psykoaktiivisille vaikutuksille, mikä on havaittu muissakin tutkimuksissa.
Tämä viittaa siihen, että kannabiksen vahvuus ei itsessään ole riskitekijä, jos kerran yksikin jointti voi laukaista piilevän psykoosiriskin.
Tutkimus osoittaa kannabispsykoosien ja mielenterveysongelmien yhteyksistä, että kannabispsykoosit olivat tavallisimpia kaksisuuntaisen mielihäiriödiagnoosin saaneiden sekä ahdistus- tai masennusoireyhtymädiagnoosin saaneiden ja korkein psykoosidiagnoosin saaneiden keskuudessa. Muiden tutkimustulosten kanssa havainnot tukevat ajatusta yhteisestä (geneettisestä) haavoittuvuudesta psykiatristen mielenterveyshäiriöiden kanssa.
Psykoosit kannabista lääkkeenä käyttävillä
Kolmanteen tutkimukseen saatiin 23 091:n kannabista käyttävän potilaan seurantatiedot Ontariosta, Kanadasta. Seuranta-aikana 14 potilasta kävi ensiavussa tai hakeutui sairaalaan kannabismyrkytyksen takia. Kaikkiaan 26 potilasta tästä joukosta hakeutui ensiapuun tai sairaalahoitoon kannabiksen käytön aiheuttaman mielenterveys- tai toiminnallisen ongelman takia. Näitä ongelmia edeltäviin tekijöihin kuuluu aiempi päihteiden käyttöongelma, mielenterveysongelma, ikä, diabetes ja krooninen keuhkosairaus.
Kannabismyrkytykset ja mielenterveys- tai toiminnalliset ongelmat ovat harvinaisia kannabista lääkkeenä käyttävien keskuudessa, ja näitä voidaan ennakoida tunnettujen riskitekijöiden perusteella.
Kannabispsykoosi ja tiedotusvälineet
Iltasanomat ja APU esittävät kaksi tapauskertomusta, joissa toistuu psykoosien kokemisen kannalta keskeisiä seikkoja. Molemmissa kannabispsykoosidiagnoosin saanut on nuori mies, ja perhe on hajonnut heidän ollessa vielä lapsia. Molemmissa tarinan kertojana on psykoosin saaneen nuoren vanhempi eikä diagnoosin taustoista ole muuta tietoa.
Iltasanomien jutussa ”Vainoharhojen vallassa” viitataan edellä käsiteltyyn pohjoismaiseen tutkimukseen pohjustaen kertomuksensa sillä, että vaara uhkaa kaikkia nuoria:
“Tämä on yhä tavallisempi tarina: kannabiksen käyttöön liittyvien psykoosien määrä on kasvussa Pohjoismaissa, ja erityisessä vaarassa ovat nuoret.”
Jutussa haastatellaan yhtä pohjoismaisen tutkimuksen tutkijaa, apulaisprofessori Solja Niemelää, joka kertoo:
– Kannabis on noussut 2000-luvulla yhdeksi merkittäväksi psykoosin riskitekijäksi. Suomen tuloksia saamme toivottavasti muutamassa vuodessa.
Tuoreen pohjoismaisen tutkimuksen mukaan tutkittavissa maissa esiintyi 3–6 uutta kannabispsykoositapausta vuodessa 100 000 asukasta kohti. Viimeisin data on vuodelta 2016.
Suomessa tilanne näkyy käytännössä esimerkiksi niin, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä kannabispsykooseja arvioidaan olevan kymmeniä viikossa. Tarkkojen lukujen saaminen ei ole mahdollista tietojärjestelmien piirteiden takia ja psykoosin tarkan syyn määrittely on muutenkin vaikeaa.
– Nykyään on havaittavissa yhä enemmän eri päihteiden sekakäyttöä, akuuttipsykiatrian ylilääkäri Pekka Jylhä sanoo.
Yleensä kannabis- tai muuhun päihdepsykoosiin sairastuu nuori mies.
Kannabiksen osalta huolta lisää se, että huume on suosittu nuorten keskuudessa. Niemelän mukaan 15–16-vuotiaista nuorista joka kymmenes ilmoittaa käyttäneensä kannabista. Siitä porukasta 5–10 prosenttia saa myöhemmin psykoosidiagnoosin.”
Iltasanomien tapauskertomuksessa pojan äiti kertoo perhetaustasta:
“Kun Joel oli parivuotias, Lea ja hänen miehensä erosivat.
– Olen miettinyt, miten ero vaikutti häneen, mutta meillä on ollut jo pitkään hyvät välit hänen isänsä kanssa ja teemme yhä tiivistä yhteistyötä häneen liittyvissä asioissa.”
“Joelille tarjottiin tarjottiin kannabista 16–17-vuotiaana ammattiopiston välitunnilla. Lean mukaan poika jäi koukkuun heti.
– Pojallani on diagnosoitu skitsofrenia. Omasta mielestäni kannabiksen nuorena aloitettu käyttö aiheutti hänen psykoottisuutensa, eikä hän olisi sairastunut ilman sitä, Lea sanoo.”
Diagnoosi perustuu äidin arvioon eikä jutussa valoteta sen tarkemmin perhedynamiikkaa, päihdehistoriaa, väkivaltaa tai muuta sukurasitetta.
Kymmenet kannabispsykoosit viikossa kuulostaa hurjalta luvulta, eikä se perustu edellä käsiteltyyn pohjoismaiseen tutkimukseen. Jutussa kerrotaan tarkkojen lukujen saamisen olevan vaikeaa tietojärjestelmien ja psykoosin syyn määrittelyn vaikeuksien takia. Myös sekakäyttäjien määrän lisääntyminen asettaa omat haasteensa määritellä syitä.
Jutussa esitetään kuitenkin hyviä kommentteja huumepolitiikan ja mielenterveyshoidon ristiriidasta:
“Päihdesairaiden hoidossa ja hoitoon pääsemisessä on nykyään paljon ongelmia. Ikävää on sekin, että huumeidenkäyttäjään suhtaudutaan usein vihamielisesti ja halventavasti, ja asenteita on myös hoitohenkilökunnalla.
Sekä Niemelä että HUS:n lääkärit penäävät Suomeen perusteellista ja monipuolista keskustelua päihteistä. Nuorten osalta ei pitäisi luottaa pelkkään valistukseen.
– Ei riitä, että vain sanotaan, että älä käytä. Monilla on ylisukupolvisia ongelmia. Aikuisten mielenterveys- ja päihdeongelmien hyvä hoito on myös nuorten käytön ehkäisyä.”
Isän tarina
APU-lehden jutussa ”Iskä, voiko tästä mitenkään selvitä?” valotetaan itsemurhan tehneen Jannen perhetaustaa syvemmälle:
Jannen isänisä oli kuollut tämän ollessa kahdeksanvuotias, ja hän oli lähtenyt kotoaan jo 15 vuotiaana. Janne isä hakeutui sitten itseään vanhempien linnankundien joukkoon, käytti alkoholia ja pillereitä, löysi parisuhteen ja sai lapsen mutta lähti parisuhteesta omille teilleen pojan ollessa vielä pieni. Sen jälkeen hän vietti levotonta elämää eikä juuri pitänyt yhteyttä perheeseensä, oli amfetamiinin suurkuluttaja ja tukkukauppias joutuen lopulta vankilaan.
Vankilassa Jannen isä oli tullut uskoon:
“Poistuessaan tapaamisesta Tiinan kanssa Pekka pyysi vankilalähetin ja tämän kaverit selliinsä.
– Kun annoin heille luvan rukoilla puolestani sellini lattialla polvillaan, tapahtui jotakin, joka muutti elämäni tyystin.
Uuden elämän alku oli raju: fyysinen ja henkinen riippuvuus huumeisiin loppui samalla hetkellä.
– Sitä ihmettelin itsekin, kun seuraavana aamuna heräsin. En myöskään enää pitänyt itseäni ylivertaisena ihmisenä enkä halveksinut heikompia.
Nykyään Pekasta on vaikea uskoa, että hän on itsekin elänyt huumeiden ja harhojen maailmassa.”
Tarina on kuin läpileikkaus nuoren mielenterveysongelmille altistavista taustatekijöistä, minkä isäkin ilmeisesti tiedostaa jatkaessaan tarinaansa:
“Pekka korostaa, että Jannella oli äitinsä ja tämän uuden miehen luona Joensuussa hyvä koti. Siksi hänen mielestään on turha etsiä syitä ja seurauksia pojan kohtaloon liian syvältä.
– Valinnat eivät läheskään aina ole vanhempien vallassa, niihin johtavat usein täysin kodin ulkopuoliset asiat. Ihan eri asia on sitten, jos perheessä on ollut esimerkiksi pedofiliaa ja vanhemmat itse ovat tietoisesti tehneet jotain sellaista, joka on johtanut lapsen itsemurhaan.”
Psykoosista tarinassa kerrotaan:
“– Hänen kaverinsa olivat jo aiemmin soittaneet minulle huolestuneina. Eräänä iltana sitten Jannen käytös meni sellaiseksi, että minä suorastaan pakotin puhelimessa hänen kaverinsa tilaamaan paikalle ambulanssin, Pekka kertoo.
Psykoosiin viittaavia oireita olivat muun muassa pakkomielteet ja suuruusharhat. Janne kuuli ääniä sisällään, välillä hän näki itsensä Jumalasta seuraavana ja joskus tämän yläpuolellakin. Kerran hän järjesteli tuttavapariskuntansa kodin huonekalut uusiksi, kun halusi varustaa asunnon niin sanotusti puolustusasemiin.
Päivystyksestä Janne ohjattiin Pitkäniemen sairaalaan, missä lääkäri diagnosoi hänen tilansa kannabispsykoosiksi.”
Jutussa kerrotaan taustalla olevasta perherasitteesta, ylisukupolvisesta traumasta ja kuinka myös Jannen isä on kokenut psykooseja päihteiden käytöstään. Voidaan kysyä, että miten psykoosi ja uskonnolliset kokemukset eroavat toisistaan tai ovat samaa ilmiötä?
Psykoosi ja psykoosinkaltaiset kokemukset
Psykoosikokemus voi olla tragedia henkilölle itselleen ja ympäröiville ihmisille. Psykoosiriski koostuu monista osatekijöistä, ja kannabiksen käyttö voi olla laukaiseva ympäristörasite. Kymmenien vuosien tutkimuksen jälkeen ei vieläkään voida todeta, että kannabiksen käyttö olisi suora syy psykoosin puhkeamiselle, eikä nämä tutkimukset tue sitä.
Mistä me puhutaan silloin, kun puhumme psykooseista?
Artikkelissa ”Nuorten psykoottistyyppisten oireiden kliininen merkitys” tuodaan esille psykoosinkaltaisten kokemusten yleisyys:
”Psykoottistyyppisiä oireita esiintyy, etenkin nuorilla, muissakin tapauksissa kuin ennen psykoosia. Meta-analyysin mukaan outoja havaintoja, kokemuksia ja ajatuksia esiintyy 9-12-vuotiaista lapsista 17 prosentilla ja 13-18-vuotiaista nuorista 8 prosentilla. Psykoottistyyppisten oireiden esiintyvyys vähenee terveessä väestössä aikuisiässä. Yleisväestöstä 5 % raportoi psykoottistyyppisistä kokemuksista.
Psykoottistyyppiset oireet ovat nuorilla suhteellisen yleisiä ja johtavat harvoin varsinaisen psykoosisairauden kehittymiseen.
Psykoosia useimmiten edeltävä esioirevaihe tarjoaa mahdollisuuden tunnistaa psykoosiin sairastumassa oleva henkilö jo ennen ensimmäistä psykoottista episodia, ja varhainen hoito parantaa sairauden ennustetta.”
Suomessa 25 000 ihmistä tarvitsee psykiatrista sairaanhoitoa vuosittain. Kirjailija ja teatteriohjaaja Juha Hurme kertoo kokeneensa vahvan psykoosin äitinsä kuolinvuoteen äärellä ja hakeutuneensa itse hoitoon, eikä hänellä ollut mielenterveysongelmia aikaisemmin.
Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että päihdepsykoosit ovat pieni osa kaikista psykooseista, ja kannabispsykoosi on harvinainen väestötasolla ja vertautuu muihin päihdepsykooseihin. Myös kannabiksen käyttäjien keskuudessa psykoosit ovat harvinaisia ja suuressa osassa tapauksista ohimeneviä.
Mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat molemmat vahvasti leimaavia asioita meidän yhteiskunnassa. Sairautensa lisäksi ihminen joutuu kantamaan häpeää, epäonnistumisen tunteita ja jopa rikollisen leimaa. Myötätunto molemmissa asioissa auttaisi sekä hoidettavia että hoitajia, mutta rankaiseminen ei auta ketään.
Tutkimukset eivät tue sitä, että kannabispsykoosilla voitaisiin perustella nuorten satunnaista rankaisemista kannabiksen käytöstä. Kannabis on tässä asiassa ollut vuosikymmeniä se hyvä vihollinen, jolla on peitelty lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen leikkauksia.
Kannabiskaupan laillistaneista valtioista ja osavaltioista saadut kokemukset osoittavat, että laillinen ikärajojen valvonta on tehokkaampi tapa rajoittaa kannabiskokeiluja alaikäisten keskuudessa kuin kriminaalivalvonta.
Lähde:
Annual incidence of substance-induced psychoses in Scandinavia from 2000 to 2016. Psychological Medicine 19.8.2022.
Rates and correlates of cannabis-associated psychotic symptoms in over 230,000 people who use cannabis. Translational Psychiatry 6.9.2022.
Incidence and Predictors of Cannabis-Related Poisoning and Mental and Behavioral Disorders among Patients with Medical Cannabis Authorization: A Cohort Study. Substance use & misuse. Vol 57, issue 10, July 2022.
Vainoharhojen vallassa. Iltasanomat 15.9.2022.
”Iskä, voiko tästä mitenkään selvitä?” – Pekan poika masentui kannabispsykoosin jälkeen ja teki itsemurhan. APU 18.11.2020.
Marcia Purse: Religious Factors in Bipolar Disorder. Verywellmind 30.4.2021.
Maija Lindgren, Sebastian Therman ja Niklas Granö: Nuorten psykoottistyyppisten oireiden kliininen merkitys. Duodecim 2016.
Ennen psykoosia kirjailija Juha Hurme piti itseään immuunina mielenterveysongelmille. YLE 30.9.2022.
TOISEN ASTEEN OPISKELIJAT: NUORTEN MIELENTERVEYSKRIISI ON OTETTAVA TOSISSAAN. Suomen lukiolaisten liitto. 22.2.2021
Millainen on kannabiksen käytön ja psykoosien kokemisen yhteys ?
Kylmäävä totuus kannabispsykoosista Australiasta
Ovatko seuraavan sukupolven kannabistuotteet vielä vaarallisempia?
Kannabis vaikuttaa eri-ikäisiin aivoihin eri tavalla
