Psykoosiväite on kannabiskeskustelun vieterinukke – vaikka se ammutaan alas yhä uudelleen, niin aina sen joku vetää esiin. Kun Suomen huumelainsäädäntöä laadittiin 50 vuotta sitten, perustui kannabiksen kieltolaki asiantuntijoiden lausuntoihin, joiden mukaan kannabiksen käyttö aiheuttaa skitsofreniaa, sikiövaurioita kuten alkoholi ja talidomidi, kovien huumeiden käyttöä ja länsimaisen sivilisaation lopun. Kannabiksen laillistajia kritisoitiin kannabiksen haittojen vähättelystä.
Kannabiksen käytön haitoista on paljon tieteellistä tutkimusta, jolla on rasitteena kieltolain historiallinen taakka. Tämä nousee esille poliitikkojen kommenteissa ja tutkimuksien uutisoinnissa. Onko nyt kuitenkin tullut konsensuksen aika?
Turun yliopistossa tarkistettiin 14. huhtikuuta Alexander Denissoffin väitöskirja “Psychiatric Sequelae of Adolescent Cannabis Use in the Northern Finland 1986 Birth Cohort” nuorison kannabiksen käytön psykiatrisista seurauksista.
Turun yliopiston nettisivuilla kerrotaan väitöstutkimuksesta:
“Kyseessä on ensimmäinen yleisväestöpohjainen tutkimus, jossa tarkastelun kohteina olivat varhaisen kannabiksen käytön yhteys sairaalahoitoa vaativaan tahalliseen itsensä vahingoittamiseen tai kaksisuuntaisen mielialahäiriöön. Varhaisen kannabiksen käytön vaikutuksesta lieviä psykoottisia oireita kokeneiden nuorten mielenterveydelliseen ennusteeseen ei aiemmin olla tutkittu hyödyntäen yleisväestöpohjaisia kohorttiaineistoja. Diagnostisten rekisteritietojen käyttäminen oireskaalatyyppisten vastemuuttujien asemasta on alan kirjallisuudessa harvinaista. Lisäksi väitöskirjatutkimuksessa hyödynnetty pitkä seuranta-aika (17 vuotta) pienentää käänteisen syy-yhteyden mahdollisuutta ja erittäin tärkeä sekoittavien tekijöiden harhan mahdollisuus on otettu ansiokkaasti huomioon erityisesti muiden päihteiden osalta.”
Tutkimuksen tulokset poikkeavat suuresti julkisessa keskustelussa esitetyistä huolenaiheista, kuten psykoosien syntyminen. Väitöskirjan alussa on perusteellinen tutkimuskatsaus, jossa sivulla 44 todetaan:
“However, it is yet far from clear whether cannabis use is causally related to psychotic disorders.”
ja:
“Furthermore, findings indicating a shared genetic vulnerability for cannabis use and schizophrenia were reported in a recent genomic structural equation modeling study.”
Eli yli 50 vuoden tutkimuksen jälkeen kannabiksen käytön ja psykoottisten häiriöiden kausaalinen yhteys ei ole edelleenkään selvä. Sen sijaan kannabiksen käytöllä ja skitsofrenialla voi olla yhteistä geneettistä taustaa.
Tutkimuskatsauksessa sivutaan sivulla 48 myös porttiteorian puolesta puhuvaa havainnointiin perustuvaa näyttöä:
“The concept of cannabis being a gateway drug is backed by some evidence from observational studies.”
Mutta palataan tähän myöhemmin.
Tutkimuskatsauksen lisäksi tekijä on työryhmän osana tehnyt neljä eri tutkimusta, joilla pyritään vastaamaan aiemman tutkimuksen puutteisiin ja haarukoimaan kannabiksen käytön vaikutus nuorten mielenterveysongelmille.
Tutkimuksen tulosten arvioinnissa sivuilla 84 – 85 todetaan tällaisen tutkimuksen ongelmista, että vaikka tässä tutkimuksessa keskitytään kannabikseen niin “sekakäyttö on kuitenkin yleistä nuorison keskuudessa, ja tässäkin tutkimuksessa päihteiden käyttö kannabis mukaan lukien keskittyi samoille otannan jäsenille”.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun tutkimuksessa saadaan laskettua tilastollinen korrelaatio kannabiksen käytön ja jonkun mielenterveyshäiriön välille, tämä yhteys katoaa, kun mukaan lasketaan muiden päihteiden käyttö.
Oma ongelmakokonaisuutensa on korrelaatio – kausaatio-ongelma eli onko kannabiksen käyttö aiheuttanut mielenterveyshäiriön vai mielenterveyshäiriön varhaiset oireet syynä kannabiksen käyttöön. Siksi tarvittaisiin isoja otantoja harvinaisten mielenterveysongelmien syy-seuraussuhteiden havaitsemiseen.
Väitöskirjassa aprikoidaan loppupäätelmissä sivulla 85, että “voidaan myös ajatella, että kannabiksen käyttö on itsessään riittämätön syy mutta oleellinen osa niitä epäoleellisia mutta riittäviä olosuhteita, joilla voidaan selittää mielenterveyshäiriöitä”.
Tutkimusnäyttö ”liian ohutta”
Tutkimuksien lisäksi huumekeskustelun kannalta on olennaisen tärkeää, miten niistä uutisoidaan. Runsailla tilastollisilla kertoimilla ja taulukoilla koristeltujen pohdintojen jälkeen väitöstutkimuksesta jää käteen tulokseksi tärkeitä lauseita, joita esiteltiin myös tiedotusvälineissä, kuten Turun Sanomissa 5. huhtikuuta otsikolla:
”Varhainen kannabiksen käyttö ennustaa mielenterveyshäiriöitä ja itsensä vahingoittamista – asiaa selvitetty ensimmäistä kertaa väestöpohjaisella tutkimuksella”
Varsinaisessa uutistekstissä tiivistetään väitöksen antia:
“Tutkimuksessa todetaan, että kannabiksen käytön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön yhteys hävisi, kun otettiin huomioon muiden päihteiden käyttö. Kannabiksen ja psykoosin välisestä yhteydestä voidaan tutkimustiedon perusteella esittää varovaisia kausaalipäätelmiä, mutta Denissoffin tarkastelemien ei-psykoottisten mielenterveyshäiriöiden osalta tutkimusnäyttö on vielä liian ohut. Lääketieteen lisensiaatin Denissoffin mukaan tulokset kuitenkin puoltavat käsitystä varhaisesta kannabiksen käytöstä epäsuotuisaa mielenterveyden kehitystä ennustavana tekijänä.”
Tutkimusnäyttö psykoosien aiheuttamisesta on edelleen epävarmaa ja ei-psykoottisten mielenterveyshäiriöiden osalta “liian ohut”. Tässä ollaan hyvin kaukana 50 vuotta sitten esitetyistä kannabiksen kieltämisen perusteluista !
Denissoffin tuloksia tukee tuore tutkimus ”Influence of cannabis use on incidence of psychosis in people at clinical high risk.”, jossa selvitetään kannabiksen ja psykoosien syy-seuraussuhteita.
Tutkimuksissa on noussut esille se, että kannabiksen käyttö voisi olla psykoosin kehityksen riskitekijä. Aiheesta on kuitenkin tehty vähän koehenkilöiden kehitystä seuraavia tutkimuksia, ja tämän yhteyden suunnasta ollaan erimielisiä. Tässä tutkimuksessa seurattiin 334:n riskiryhmään kuuluvan henkilöä ja 67:n verrokkihenkilön kehitystä. Seuranta-aikana riskiryhmään kuuluvista 16,2 % sai psykoosin, mutta missään vaiheessa ei voitu osoittaa kannabiksen käytöllä olevan yhteyttä henkilön lähtötasolle, psykoosin saamiselle, oireiden jatkumiselle eikä toiminnalliselle tulokselle.
Myös kannabiksen vahvuuden kasvulla sanotaan olevan psykoosiriskiä kasvattava vaikutus, ja tälle on saatu tukea useista tutkimuksista. On kuitenkin ristiriitaista ajatella, että jos kannabis ei ole psykoosin aiheuttaja, kuinka sitten vahvempi kannabis nostaisi tuota riskiä.
Tuoreessa tutkimuksessa ”High potency cannabis use, mental health symptoms and cannabis dependence: Triangulating the evidence” selvitettiin kannabiksen päivittäiskäyttäjien käyttämän kannabiksen vahvuutta sekä käyttäjien mielentilaa. Kannabiksen vahvuudella ja masennus- ja ahdistusoireilla havaittiin heikko yhteys. Tulosten mukaan vahvempien kannabislajikkeiden käyttäjillä ei kuitenkaan ollut muita käyttäjiä korkeampi riippuvuus- eikä psykoosiriski.
Viitteen kannabiksen mielenterveyttä parantavasta vaikutuksesta antaa tuore tutkimus ”Resilience to substance use disorder following childhood maltreatment: association with peripheral biomarkers of endocannabinoid function and neural indices of emotion regulation”, joka osoittaa, että korkea endokannabinoidipitoisuus laskee lapsuuden traumakokemuksen aiheuttamaa riippuvuusriskiä eli suojelee trauman kehittymiseltä päihteiden ongelmakäytöksi. Arvellaan, että sisäsyntyinen kannabinoidijärjestelmä lievittää traumakokemuksen aiheuttamaa stressiä. Tutkimus nostaa esille kysymyksen, että onko selviytyjäryhmällä lähtökohtaisesti aktiivisempi endokannabinoidijärjestelmä vai kykenevätkö he jotenkin nostamaan järjestelmän toimintaa?
Kuinka suuri ongelma?
Denissoffin väitöskirjan analyysissa mielenterveysongelmista jäljelle jää nuorten itsensä vahingoittaminen mutta ei kuitenkaan itsemurhat. Varhainen kannabiksen käyttö on myös yhteydessä masennusoireyhtymään ja ahdistuneisuushäiriöihin myöhemmin elämässä. Lisäksi kannabiksen käyttö heikentää mielenterveydellistä ennustetta niillä nuorilla, joilla on lieviä psykoosin kaltaisia kokemuksia.
Kuinka laajasta ongelmasta tai ilmiöstä on kysymys? Kuinka suurista ihmisjoukoista puhutaan, jos 29 % suomalaisista on käyttänyt kannabista vähintään kerran, käyttäjien määrä yli kymmenkertaistunut ja kannabiksen vahvuus kymmenkertaistunut kieltolain alkamisen jälkeen? Ovatko mielenterveysongelmat nuorilla ja koko väestössä satakertaistuneet?
Tästä löytyy havainnollinen esitys liite 1:n taulukko 3: Otos on 6576 henkilöä, joista 64 on vahingoittanut itseään mutta ei ole käyttänyt kannabista ja 15 on sekä vahingoittanut itseään että käyttänyt kannabista eli 0,228 % koko populaatiosta. Tätä tarkoittaa se, että näyttö kannabiksen käytön syy-yhteydestä haittoihin on ohutta: nelinkertainen määrä itseään vahingoittanutta nuorta ei ollut käyttänyt kannabista.
Toisaalta tutkimuskatsauksessa sivulla 48 esitetään näyttöä, että varhain koetuilla ympäristön riskitekijöillä on selvä yhteys päihteiden käyttöhäiriöihin. Näitä riskitekijöitä ovat mm. lapsena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö ja vanhempien ero.
Suomessa psykoosien esiintyvyys on suurin Pohjois- ja Itä-Suomessa eli siellä, mistä Denissoffin tutkimusaineisto on kerätty. Kannabiksen käyttö on puolestaan yleisintä Etelä- ja Lounais-Suomessa.
Yhtä kaikki, Denissoffin tutkimus on osa sitä näyttöä, että kannabiksen käyttö voi olla itselääkitystä nuorena alkaneille mielenterveysongelmille, mihin liittyy myös muiden päihteiden käyttöä, ja kehittyy siten suuremmalla riskillä ongelmakäytöksi kuin muulla väestöllä. Jos ajatellaan, että kannabiksen käyttö nuorella iällä toimii “epäsuotuisaa mielenterveyden kehitystä ennustavana tekijänä” niin tällöin olisi hyvä, että asiasta voisi puhua avoimesti terveydenhoidon piirissä eikä salata ihmisen kehityksen kannalta keskeisiä asioita. Tämä seikka korostaa nuorten mielenterveyspalveluihin satsaamisen tärkeyttä kriminaalivalvonnan sijaan. Mutta miksi tämä käsitys välittyy niin huonosti päättäjille?
Psykoosi ja porttivaikutus, poliitikot ja toimittajat
Kansalaisaloitteen kannabiksen laillistamiseksi saavutettua 50 000 nimeä STT julkaisi 23. huhtikuuta useisiin tiedotusvälineisiin levinneen kannabispsykoosiuutisen. Otsikossa vihjailtiin kannabiksella olevan osuutta päihdepsykoosien määrän kasvuun:
”Päihdepsykoosit ovat yleistyneet – Taustalla kannabiksen käyttö”
Mutta itse uutistekstissä oli järkeviä kommentteja alan ammattilaisilta, kuten psykiatrian erikoislääkäri Pekka Laineelta Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikalta:
“– Myös traumat altistavat psykooseille, ja kannabiksen käyttö on yleisintä nimenomaan niiden nuorten keskuudessa, joilla menee huonosti tai jotka käyttävät päihteitä unohtaakseen traumojaan.”
Suuri yleisö lukee kuitenkin pääasiassa otsikot. Aamulehti julkaisi 30.4 STT:n uutisen inspiroiman mielipidekirjoituksen otsikolla ”Kansalaisaloite kannabiksen laillistamisesta on huonoimpia, joita aloitteeksi on ikinä ehdotettu”. Siinä kerrotaan:
”Tuoreen tutkimuksen mukaan kannabispsykoosien määrät ovat yleistyneet Suomessa (AL 24.4.). Tutkimuksen mukaan, säännöllinen kannabiksen käyttö jopa kaksinkertaistaa psykoosin riskin.”
”Entistä useampi nuori kokeilee huumeita, ja lähes aina se on kannabis. On erittäin suuri vaara myöhemmässä vaiheessa siirtyä vahvempiin huumeisiin.”
Suuren yleisön silmissä kannabis linkittyy vahvasti psykooseihin ja porttivaikutukseen. Tässä tiedotusvälineillä on ollut ratkaiseva rooli.
Kansalaisaloitekampanjan vetäjä Coel Thomas oli 21. huhtikuuta MTV:n Huomenta Suomi ohjelmassa haastateltavana Kokoomuksen kansanedustajan, lääketieteen tohtorin Mia Laihon kanssa. Mia Laiho selitti, että huumeongelma kasvaa, nyt ei päästä hoitoon ja hoitoon pääsyä pitää parantaa (kohdasta 2:55). Myöhemmin Mia Laiho vielä lausuu, että poliisi ei varsinaisesti rankaise vaan on merkittävä hoitoonohjaaja (kohdassa 5:00).
Mia Laihon lausunto oli esimerkki suomalaisen poliitikon todellisuudesta vieraantumisesta. Päihdehoitopaikkoja on tyhjillään, mutta niihin on vaikea päästä, koska yhteiskunta ei maksa niitä hoitoja. Nuorten psykiatriset paikat ovat taas täynnä, ja potilaita on sekä lattiapaikoilla että täysi-ikäisten osastoilla. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto teki maaliskuussa yllätystarkastuksen Oulun yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatriselle osastoille, joissa havaittiin paljon puutteita. Potilaita on aivan liikaa ja hoitajia liian vähän. Juuri tältä alueelta tulee Denissoffin tutkimusmateriaali.
Suomi ei ole tässä ainutlaatuinen. Britannia on myös ankaran huumepolitiikan maa ja poliittisesti konservatiivinen. Myös siellä lasten ja nuorten mielenterveyden hoito on kriisissä. Tuhannet lapsipotilaat joutuvat tavallisille vuodeosastoille pitkiksi ajoiksi vailla mielenterveyden hoitoon koulutettua henkilökuntaa.
Hoidon kehittämisen sijaan nuorten rankaiseminen kannabiksen käytöstä on kasvanut jyrkästi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Sopii kysyä, onko kannabiksen kieltolaki auttanut ongelmaisten nuorten joukkoa ja onko tilannetta mitenkään auttanut muun populaation altistaminen kieltolain haitoille ?
Vastaus on selkeä ei. Selitys tälle vastaukselle löytyy Suomen mielenterveyspalvelujen tilanteesta eli sillä ei ole resursseja auttaa mielenterveysongelmista kärsiviä nuoria. Ongelmattomien aikuisten kannabisvalvontaan sen sijaan voidaan osoittaa vaikka kuinka paljon resursseja.
Psykiatrisessa kannabistutkimuksessa pyritään objektiivisuuteen koeasetelmilla ja erilaisilla tilastollisilla menetelmillä, mutta siitä on puuttunut yhteiskunnallinen konteksti, se on historiatonta. Kannabiksen käyttö tapahtuu kuitenkin kieltolain olosuhteissa, millä on omat vaikutuksensa, mutta tätä ei tutkimuksessa arvioida. Käyttäjien keskuudessa puhutaan mm. “kyttäfiiliksistä”, ja toisaalta asiasta ei voida puhua avoimesti terveydenhoidossa ns. kaksoisdiagnoosin pelon takia, koska päihdeongelmista kärsivä mielenterveysongelmainen ei saa hoitoa kumpaankaan vaivaan.
Kieltolakiorientoitunut mieli näkee tapahtumasarjan siten, että nuori alkaa käyttämään kannabista, mikä johtaa sekä muiden huumeiden käyttöön että psyyken ongelmiin – näin voi käydä kenelle tahansa ja siksi kieltolaki on oikeutettu.
Tässä ajatusmallissa rahat ohjataan aivan vääriin osoitteisiin kuten huumepoliisille, oikeuslaitokselle, huumebyrokratialle ja huumeiden vastaisille järjestöille. Huumepolitiikkamme rankaisee huono-osaisia kaksinkertaisesti. Huono-osaisilla on muita korkeampi riski ajautua päihdeongelmiin itselääkintänä sekä saada rangaistus päihteiden ja huumeiden käytöstä.
Käytännössä nuori kipuilee traumaattisen kokemuksen tai muun psyyken ongelman kanssa, mitä hän yrittää lievittää päihteillä. Kannabis antaa siinä tilanteessa ehkä parhaan hoitovasteen, ja se on myös saatavilla alaikäisille päinvastoin kuin lailliset päihteet. Porttivaikutus on nimenomaan kieltolain luoma markkinamekanismi: kieltolain takia nuori törmää muihin laittomiksi tehtyihin aineisiin eikä saa tarvitsemaansa mielenterveyshoitoa huumeriippuvuudeksi luokitellun käyttäytymisen takia.
Tässä ajatusmallissa kieltolaki on ongelma, joka ratkaistaan ottamalla huumekauppa yhteiskunnan valvontaan ja ohjaamalla resursseja nuorten mielenterveyspalveluihin.
Psykoosikonsensus
Vastaväittäjänä toiminut tohtori Marta Di Forti on tunnettu psykoositutkija, joka on yhteistyössä Kings Collegen psykiatrian professorin Sir Robin Murrayn kanssa julkaissut kannabispsykoositutkimuksia, joita uutisoidaan kautta maailman. Sir Robin Murray oli kunniavieraana Denissoffin väitöstilaisuudessa.
Marta Di Forti aloitti syksyllä 2022 2,5 miljoonan punnan tutkimusprojektin ”Cannabis & Me”, jonka tarkoituksena on vihdoin saavuttaa joku varmuus kannabiksen käytön, mielenterveysongelmien ja eri käyttäjäpopulaatioiden välisistä yhteyksistä. Tutkimukseen rekrytoidaan 6000 kannabiksen käyttäjää.
Kannabisaktivistit Tuskyn toimitus mukaanlukien ovat arvostelleet Di Fortia ja Murrayta kannabiksen haittojen liioittelusta, mutta osa tästä kannabiksen vastaisesta maineesta on tullut tiedotusvälineiden tavasta tarttua epävarmoihin tutkimustuloksiin ja hehkuttaa niitä lopullisina totuuksina kannabiksen haitallisuudesta. Epidemiologisesta tutkimuksesta saatuja korrelaatioita tulkitaan kausaalisuhteiksi kieltolain silmälasien läpi.
Cannabis Health News julkaisi Di Fortin haastattelun viime vuoden syyskuussa ennen tutkimusprojektin alkua.
Voitko avata sitä, mitä haluat saavuttaa Cannabis & Me -tutkimuksella?
Dr Di Forti: Toivon tavoittavani sellaisen otannan ihmisiä, jotka todella edustavat kannabiksen käyttäjiä. Kliinisen työn tekijänä tapaan ihmisiä, jotka käyttävät kannabista ja jotka samaan aikaan kärsivät psykoosista, joten minun näkökulmani keskittyy tähän pieneen vähemmistöön.
En tapaa niitä ihmisiä, jotka käyttävät kannabista lääkinnällisistä tai viihteellisistä syistä ja jotka kokevat vain hyötyjä ja iloa. Tämä on se ryhmä, joita tavoittelen, koska haluan ymmärtää, kuinka tämä kokemus poikkeaa siitä ryhmästä, jonka tunnen.
Haluan nähdä, jos tämä tietopohja auttaisi meitä ymmärtämään, mikä on se haittavaikutuksia kokeva vähemmistö, ja kuinka voisimme turvata heitä. Kannabis on koko ajan suositumpaa erinäisistä syistä, mutta kannabiskeskustelu on ollut aina hyvin jakautunutta. Haluaisin todella yhdistää nämä kaksi erilaista kokemusmaailmaa, jotta kannabiksen käyttäjät voisivat tuntea olonsa turvalliseksi ja luottavaiseksi, ja toisaalta kannabisreseptejä kirjoittavat lääkärit voisivat valvoa sen käyttöä turvallisesti.
Jotkin kannabiksen käyttäjät ovat olleet vastahakoisia osallistumaan ja heillä on aikaisempaan työhösi perustuen käsitys, että olet kannabiksen vastustaja. Mitä sanoisit heille?
Dr Di Forti: Ensiksikin haluan tuoda esille, että olen yksi niistä harvoista kliinisen työn tekijöistä, jotka käyttävät omia varojaan kannabisvalmisteiden määräämiseksi potilailleen. Kirjoitan Sativex-reseptejä nuorille potilailleni, joilla on psykoottisia oireita ja jotka ovat hyvin riippuvaisia kannabiksesta vähentääkseni heidän riippuvuutta katukaupasta. Olen sitä mieltä, että jos voin käyttää valvottuja kannabistuotteita saadakseni ihmiset tuntemaan olonsa paremmaksi niin miksi ei?
Minut on kytketty kannabiksen vastustajiin, koska velvollisuuteni on niitä ihmisiä kohtaan, joiden näen vahingoittavan itseään. Vaikka he ovat vähemmistö, niin myös sen täytyy tulla kuulluksi. Haluan myös ymmärtää, miksi he kokevat haittoja ja toiset ei. Kuinka kokemukset ovat erilaisia? Mitä toiset tekevät eri tavalla kannabiksen käytön suhteen? Ovatko ihmiset biologisesti erilaisia, jos toiset kykenevät kokemaan hyötyjä?
Tiedämme lääketieteestä, että jokaisen lääkkeen kohdalla vaikutus vaihtelee ihmisestä toiseen. Olen ensimmäinen, joka hyväksyy sen, että on ihmisiä, jotka eivät koe haittoja, mutta en tiedä heistä tarpeeksi.
Jos eri tavalla kokevat ihmiset eivät halua jakaa tätä minun ja tieteellisen yhteisön kanssa, niin keskustelu jatkuu polarisoituneena.
Mitä erityisiä vaikutuksia olet kiinnostunut tutkimaan?
Dr Di Forti: Kyselykaavakkeissa ja kohtaamistilanteessa kyselemme kokemusten koko kirjoa. Koska olen psykiatri enkä esimerkiksi immunologi, niin pääasiallisesti olen kiinnostunut psykologisesta vasteesta. Voin käyttää kokemuspohjaani sen tiivistämiseksi, kuka kokee psykologisia sivuvaikutuksia, ja kuinka hermotutkijana hankkimani ymmärrys tutkimustietojemme kanssa tiivistää riskiväestönosan.
Tutkimukseni tavoite on tunnistaa nämä ihmiset ja hankkia heille hoitoa, jolloin kaikki muu voidaan toteuttaa avoimemmin ja turvallisemmin niin että yhä useampi kliinistä työtä tekevä lääkäri voisi turvallisin mielin kirjoittaa reseptejä.
Psykoosi on alani, mutta se ei tarkoita, että kannabis on vain psykoosia. Se voi olla pieni osa koko tarinaa, mutta sillä tarinan osalla voi olla merkittävä vaikutus joihinkin ihmisiin, ja heistä tunnen olevani vastuussa. Kysymykset, joihin yritän vastata, tulevat itse asiassa potilailtani, eivät minulta.
Paljon aikaisempaa tutkimustanne on keskittynyt linkittämään kannabiksen ja psykoosin, mikä on ammatillinen näkökulmanne kliinistä työtä tekevänä lääkärinä?
Dr Di Forti: Kohtaamillani ihmisillä on perheestä periytyvää alttiutta psykoosille, ja heidän kohdalla voi ajatella, että kannabis sysää heidät kynnyksen yli. Ei kuitenkaan voi sanoa, että kannabis olisi ainoa riskitekijä heidän kohdalla. Psykoosi ei ole yksiulotteinen mielenhäiriö, vaan riskitekijöiden kasauma.
Perhealtistusta omaavien ihmisten on tärkeä tietää kannabiksesta ja psykoosista, koska heidän on turvallisempaa olla käyttämättä sitä. Mutta en voi sanoa, että jokainen altis henkilö kokisi psykooseja kannabiksen käytön takia, koska emme tiedä tätä. Juuri tätä haluan selvittää tutkimuksellani.
Mitä olet kokenut hoitamiesi potilaiden keskuudessa ?
Dr Di Forti: Minulla on potilaita kahdessa eri paikassa. Toinen on kannabisklinikka psykoosipotilaille, joka on uusi palvelulaitos, ja toimin myös lääkärinä varhaisen puuttumisen palvelussa, joka on yksi Britannian kiireisimpiä laitoksia. Meillä on hoidossa 240 – 300 potilasta psykoosin alkuvaiheessa ja 45 – 50 % on tullut hoitoon kannabiksen käytöstä johtuneen psykoosin ensivaiheessa. En sano, että kaikilla olisi kannabis päätekijänä, koska heillä on taustallaan traumakokemuksia, köyhyyttä, siirtolaisuutta ja muuta ongelmaisuutta – koko riskitekijöiden joukko. Mutta kun he ovat voineet vähentää kannabiksen käyttöään tai muuttaa käyttötapaansa tai lopettaa kokonaan, heidän tilanteessaan tapahtuu huomattavaa kohenemista.
Olen tavannut ihmisiä, jotka kaksi kertaa kannabista käytettyään ovat saaneet akuutin psykoottisen reaktion vaikka heillä ei olisi perherasitetta. Sitten he lopettavat eikä psykoosi koskaan palaa. Olen myös kohdannut ihmisiä, jotka ovat käyttäneet kannabista kymmenen vuotta ennen kuin heille kehittyy välitöntä psykiatrista hoitoa vaativa psykoosi.
Kanssakäyminen potilaitteni kanssa on opettanut minulle, ettei tämä ole kaksijakoinen asia, vaan on paljon sellaista, mitä meidän pitää vielä ymmärtää. Jos ymmärrämme lisää tästä ja kuinka voidaan saavuttaa kynnys, jossa voidaan saavuttaa hyödyt ilman haittavaikutuksia, voimme taata ihmisille turvallisen käyttöympäristön.
Voidaan sanoa, että se tapa, millä työtäsi on kuvattu tiedotusvälineissä ja muualla, on luonut sosiaalista leimaa kannabiksen ympärillä. Oletko samaa mieltä? Ja onko tämä ollut oikeudenmukainen tapa kuvata työtänne?
Dr Di Forti: Ymmärrän, että toimittajien täytyy keksiä lööppejä ja saada yleisö klikkaamaan niitä. Joskus poliittisessa keskustelussa kannabiksesta on käytetty tutkimustietojani sellaisessa yhteydessä, mikä ei välttämättä edusta näkemyksiäni, ja juuri se minua yleensä ärsyttää. Minut yhdistetään ajatusmalliin, ettei kenenkään tulisi käyttää kannabista ja kannabis on myrkyllinen aine, mitä en todellakaan ajattele.
Ei ole mitään syytä ajatella, että jos tiedostaa sen, että kannabis voi aiheuttaa joissakin ihmisissä haitallisia vaikutuksia niin silloin kenenkään ei pitäisi käyttää sitä. En toimi tällä tavalla päivittäisessä työssäni. Toivon, että silloin kun ihmiset tulevat vastaanotolleni, he ymmärtäisivät, ettei minulla ole polarisoitunutta mielipidettä. Kliinisessä työssäni en neuvo ihmisiä heidän kannabiksen käytössään, vaan teen heidän kanssa yhteistyötä se löytämiseksi, mikä olisi heille hyödyllistä.
Kannabis on niin paljon läsnä kliinisessä työssäni, että toivon voivani auttaa kokemuksellani, tiedoillani ja muilla resursseillani tavoittaaksemme sen keskitien median harjoittaman demonisoinnin – jossa on käytetty tutkimuksiani – sen toisen ääripään välillä, joka sanoo, että kannabis on ainoastaan hyödyllistä ja lääke joka vaivaan. Olen sitä mieltä, että tästä olisi hyötyä kaikille kannabiksen käyttäjille ja niille, jotka aikovat käyttää sitä lääkinnällisistä syistä ja vaikkapa turvallisesti viihteellisesti. Toivon, ettei minua koeta kieltolain dinosauruksena, koska en ole sellainen.
Voitko kertoa mitä tutkimukseesi liittyy niille, jotka aikovat ottaa osaa siihen?
Dr Di Forti: Aluksi netissä täytetään 30 – 40 minuutin kyselykaavake, jonka jälkeen tehdään henkilöhaastattelu koskien kannabiskokemuksia ja elämäntilannetta kuten aiemmin koettua traumaa. Sitten tehdään virtuaalinen todellisuuskokemus, jolla voidaan mitata ihmisten reaktioita olosuhteisiin sekä havaintojen ja psykologisen reaktion vaihtelua.
Sitten tutkitaan biologista puolta. Genetiikka voi antaa tärkeää tietoa. Pyydämme ihmisiltä verinäytteen DNA:n tutkimiseksi. Tällä tutkimme niitä geenejä, joiden tiedämme vaikuttavan THC:n ja CBD:n ja muiden kannabinoidien metaboliaan sen selvittämiseksi, onko ihmisten välillä vaihtelua siinä, miten heidän aineenvaihdunta käsittelee näitä aineita.
Samalla tutkimme endokannabinoidijärjestelmää mittamalla anandamidin ja 2-Ag:n pitoisuutta veressä. Tutkimme sitä, onko ihmisten erilaiset reaktiot yhteydessä endokannabinoidijärjestelmän ja kasvista tulevien kannabinoidien väliseen vuorovaikutukseen.
Tutkit epigenetiikkaa osana tutkimustasi, voitko kertoa, miksi se on tärkeää?
Dr Di Forti: Tiedämme DNA:n muovaavan vuorovaikutustamme ympäristömme kanssa, mutta ei pelkästään DNA:n rakenne määrittele sitä, kuinka reagoimme johonkin aineeseen tai ympäristön vaikutukseen, vaan asia on myös toisinpäin. DNA voidaan kytkeä päälle ja pois ympäristövaikutuksesta riippuen.
Kun vertaamme kannabista käyttäviä ihmisiä, THC- ja CBD-pitoisuuksia veressä, DNA:n rakennetta ja endokannabinoidijärjestelmän toimintaa niin voimme havaita, kuinka myönteisiä vaikutuksia kokevilla DNA toimii eri tavalla verrattuna ihmisiin, jotka kokevat psykologisia ongelmia.
Kuinka ihmiset voivat saada lisää tietoa ?
Dr Di Forti: Olen iloinen ihmisten ottaessa yhteyttä sähköpostin kautta, jos heillä on kysymyksiä tai huolia tutkimukseeni liittyen. Olen avoin keskustelemaan ihmisten kanssa, kunhan he ovat kohteliaita ja avoimia. Ainoastaan silloin, kun ihmiset väittävät sen olevan vain kasvi eikä kukaan voi saada siitä mitään haittavaikutuksia, tulen hieman epäilevälle kannalle.
Marta Di Fortin tutkimusprojektin lisäksi Oxfordin yliopiston psykiatrinen tiedekunta aloittaa 16,5 miljoonan punnan apurahan turvin laajan tutkimuksen STEP, Stratification & Treatment in Early Psychosis, kannabiksen toisen vaikuttavan aineen, CBD, vaikutuksista psykoosiin. Tutkimukseen rekrytoidaan 1000 koehenkilöä, joilla on korkea psykoosiriski, jotka ovat saaneet ensimmäisen psykoosin sekä henkilöitä, joilla on psykoosi, mutta jotka eivät ole saaneet apua muusta lääkityksestä. Tutkimusta tehdään 35:ssä eri laitoksessa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
Tämän tutkimuskatsauksen ja Marta Di Fortin haastattelun valossa tutkijoiden ja asiantuntijoiden keskuudessa vallitsee jo laaja konsensus siitä, että kannabis ei ole psykoosien aiheuttaja, mutta voi laukaista sellaisen alttiilla henkilöllä. Tämä käsitys on vallinnut jo aikoja kannabiksen laillistajien keskuudessa, joilla on paljon suorempi kosketuspinta tämän ilmiön kanssa kuin tutkijoilla.
Lähde: Alexander Denissoff: Psychiatric Sequelae of Adolescent Cannabis Use in the Northern Finland 1986 Birth Cohort. Doctoral Dissertation, Doctoral Programme in Clinical Research. Turku university February 2023.,
Influence of cannabis use on incidence of psychosis in people at clinical high risk. Psychiatry and Clinical Neurosciences 18.4.2023,
High potency cannabis use, mental health symptoms and cannabis dependence: Triangulating the evidence. Addictive Behaviors September 2023,
Resilience to substance use disorder following childhood maltreatment: association with peripheral biomarkers of endocannabinoid function and neural indices of emotion regulation. Molecular Psychiatry 12.4.2023,
Suomalaisten huumekokeilut edelleen yleistyneet samalla kun yhä useampi kannattaa muutoksia huumepolitiikkaan. THL 14.4.2023,
Dr Marta di Forti – cannabis, psychosis and what you need to know about £2.5m study. Cannabis Health News 5.9.2022,
