Päihteiden käytöstä ja siihen liittyvistä ilmiöistä käytetään yleisesti käsitettä huumeongelma. Se on käsite, joka välittää suurelle yleisölle tilannekuvan ja jopa toimintaohjeet. Se on myös haitallinen käsite, koska se rajaa horisonttia vähintään yhtä paljon kuin valaisee. Huumeongelmasta puhuminen on vuosikymmeniä peittänyt näkyvistä ne laajat yhteiskunnalliset ongelmat, joita huumeiden kriminaalivalvonta aiheuttaa.
Kriminaalivalvontaa on perusteltu väitteellä, että jos sillä pelastetaan yksikin nuori, ei sen kustannuksia pidä kysellä. Dekriminalisointialoitteen eduskuntakäsittelyn aikana vuonna 2020 YLE julkaisi uutinen Lapista, jossa siteerattiin Lapin poliisin rikoskomisario Reko Silveniusta:
”Lapissa poliisin saaman lisärahoituksen turvin alueelle on voitu palkata lisää työntekijöitä huumeidenvastaiseen työhön. Silveniuksen mukaan heidän palkkansa kuittaantuu jo sillä, että yksikin nuori saadaan vuoden aikana pelastettua huumekierteeltä ja sen mukanaan tuomalta syrjäytymiseltä.
Yhden nuoren syrjäytymisen on arvioitu maksavan yhteiskunnalle yli miljoona euroa, eikä tähän summaan ole edes laskettu mukaan huumeongelman usein mukanaan tuomia rikoksia ja muita lieveilmiöitä.
– Tiedämme, että huumeet ovat yksi pahiten nuoria syrjäytymisen tielle vievistä asioista, Silvenius sanoo.”
Eli kriminaalivalvonnan mukaan huumeongelma aiheuttaa muita yhteiskunnallisia ongelmia, ja ansaintalogiikka kulkee siten, että yksi huumeen syrjäyttämä nuori maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa, jolloin huumepoliisille myönnetyt lukemattomat miljoonat tulevat kuitattua sillä – kukaanhan ei tiedä kustannuksia, koska niiden selvittäminen torpattiin eduskunnan käsittelyssä!
Hallituksen suunnittelemat ja toteuttamat sosiaali- ja terveyspalvelujen leikkaukset heikentävät lasten ja nuorten mielenterveyspalveluja. Miksi huumepoliisi ei osallistu näihin valtion menotalkoisiin ? Näin menetellään, koska nuorten ongelmat on kaapattu huumeongelman piiriin, jonka huumepoliisi kokee omistavansa.
Huumepoliisin narratiivi haastetaan nykyään monelta taholta. A-klinikkasäätiön mielipidemittauksen mukaan vain pieni osa päihde- ja mielenterveysjärjestöjen työntekijöistä enää uskoo kieltolain voimaan: vain joka kymmenes vastaaja näki käytön kriminalisoinnin merkityksen suureksi. Kolme neljästä vastaajasta piti merkitystä pienenä tai olemattomana.
Jos yksikin nuori…
Jasmin Lostedtin Turun yliopistossa tekemässä tutkimuksessa ”Cannabis use, perceived problems and the contemplation of reducing or quitting: a cross-sectional survey for vocational students” todetaan joka viidennen kannabista käyttävistä nuorista raportoivan ongelmallisesta käytöstä. Tutkijan mukaan opiskelijaterveydenhuollossa olisi tärkeää tarjota varhaista ja matalan kynnyksen tukea ongelmallisen kannabiksen käytön ehkäisyyn.
”Muistin ja keskittymiskyvyn ongelmat voivat heikentää opiskelijoiden akateemista suoriutumista, mikä tekee varhaisen ja matalan kynnyksen tuen integroimisen opiskelijaterveydenhuoltoon erityisen tärkeäksi. Tutkimuksemme kytkeytyy siinä mielessä ajankohtaiseen aiheeseen, että hallitus on aktiivisesti leikkaamassa monien ehkäisevää päihdetyötä tekevän järjestön avustuksia”, Lostedt toteaa Mediuutisten julkaisemassa uutisessa.
Samaan aikaan uutisvirrassa oli muitakin nuorten ja opiskelijoiden mielenterveyttä käsitteleviä juttuja.
YLE uutisoi yksinäisyyden lisääntyneen oppilaitoksissa. Kyselyyn osallistui 79 oppilaitosta ja noin 3 500 oppilasta ja opiskelijaa yläkouluista, toisen asteen oppilaitoksista ja korkeakoulusta. Yksinäisyys oli yleisintä ammattioppilaitoksissa ja korkeakouluissa. Korkeakouluopiskelijoista peräti puolet koki yksinäisyyttä.
ADHD diagnoosit ovat lisääntyneet 2020-luvulla: pojilla diagnoosien määrä oli vuonna 2022 noin kolminkertainen ja tytöillä hieman yli viisinkertainen vuoteen 2015 verrattuna.
Suomessa syömishäiriön on varhaisaikuisuuteen mennessä sairastanut vuonna 2020 julkaistun tutkimuksen mukaan yli 10 prosenttia nuorista aikuisista ja 18 prosenttia nuorista naisista. Anoreksian tai bulimian kanssa samaan aikaan potilailla esiintyy hyvin usein muitakin häiriöitä, joita on hoidettava samanaikaisesti. Syömishäiriöön liittyy usein fyysisiä ja psyykkisiä oireita, kuten masennusta, ahdistuneisuutta tai pakko-oireita, ADHD ja autismia.
Helsingin Sanomat nosti 21.9 pääkirjoituksessaan esille mielenterveysongelmien kasvun 2000-luvulla:
”Asiantuntijat ovat listanneet nykytilanteen selityksiksi muun muassa koronaviruspandemian, ilmastohuolet, sodan pelon, talouden epävarmuuden, digitalisaation, sosiaalisen median tuomat paineet, kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen vähenemisen, resilienssin heikentymisen, stressin lisääntymisen niin työelämässä kuin kouluissakin ja lopulta vielä elämäntavan yleisen muutoksen. Nämä asiat todennäköisesti sekoittuvat hiukan eri lailla eri tapauksissa.”
THL:n julkaiseman kyselyn mukaan tämä mielenterveysongelmien lisääntyminen ei kuitenkaan näy alaikäisten kannabiksen käytön lisääntymisenä vaan päinvastoin se on vähentynyt. Vuonna 2024 pojista 11 prosenttia ja tytöistä yhdeksän prosenttia oli joskus kokeillut kannabista, kun vuonna 2019 luvut olivat 13 ja yhdeksän prosenttia. Toisaalta kannabiksen hankinta on heidän mielestään helpompaa kuin aiemmin. Vastoin huumepoliisin väitteitä kannabiksen saatavuuden helpottuminen ei ole lisännyt kannabiksen käyttöä alaikäisten keskuudessa.
Helsingin Sanomissa julkaistiin 26.9. otsikolla ”Aaro Tamminen ajautui alaikäisenä jokapäiväiseen kannabikseen ja ”maailmanlopun meininkiin”” tapauskertomus yhdestä nuoresta, jonka päihdekierre alkoi rajusta koulukiusaamisesta ja syveni, koska psykiatrisen avun saanti tyssää, jos kertoo rehellisesti päihteiden käytöstä. Huumeisiin kuolevilla on tyypillisesti taustalla pitkä ja sekava historia sosiaali- ja terveyspalveluista, mutta he eivät ole saaneet oikeaa apua oikeaan aikaan. HS:n uutinen antaa ymmärtää, ettei kriminaalivalvonta häntä pelastanut vaan vanhempien kärsivällisyys ja varallisuus. Huumeisiin kuolleilla ei tätä taustaa useimmiten löydy.
THL:n oikeuskemian tilaston mukaan vuonna 2022 huumemyrkytyksiin kuoli 192 henkilöä, joista 53 oli alle 25-vuotiaita. Vuonna 2023 huumausaineiden aiheuttamiin myrkytyksiin kuoli 96 alle 25-vuotiasta nuorta, kuolleiden keski-ikä oli 20,9 vuotta. Alle 25-vuotiaiden nuorten huumekuolemien määrä kasvoi voimakkaasti vuosina 2015–2020. Heistä suurin osa oli nuoria miehiä, ja naisia vain reilu viidennes. Onnettomuustutkintakeskuksen mukaan näistä kuolemista 79 oli tapaturmaisia huumausainemyrkytyksiä.
Raportin johtopäätösten mukaan nuoret eivät saa tarvitsemaansa apua, eivätkä huumeita käyttäville nuorille suunnatut palvelut nykyisessä muodossaan vastaa heidän tarpeitaan.
Pieni osa nuorista käyttää kannabista, ja näistä vain pieni osa kokee käytöstään ongelmia. Huumeongelman sijaan meillä on kaksoisdiagnoosin ongelma eli suomeksi päihdeongelmaisten mielenterveyspotilaiden heitteillejättöongelma.
Taloudelliset suhdanteet ja nuorten ongelmaisuus
Suomalaiset nuoret ja opiskelijat eivät ole yksin tämän ilmiön kanssa vaan kyseessä on globaali ongelmakokonaisuus.
EU:n huumeseurantakeskus, EMCDDA, muuttui kesällä EU:n huumetoimistoksi, EUDA. Sen syyskuussa julkaistu raportti ”The impact of economic recessions on the use of illicit drugs” talouden laskusuhdanteiden vaikutuksista laittomien päihteiden käyttöön käsittelee ”huumeongelman” keskeistä asiaa eli miten yhteiskunnan taloudellisten olosuhteiden muutos vaikuttaa ihmisten elämään ja päihteiden käyttöön.
Ilmastonmuutos, elinympäristön rapautuminen, kansainväliset kriisit ja demografiset muutokset ajavat kansallisia ja kansainvälisiä talouksia yhä haavoittuvaisemmiksi. Näiden tiedetään vaikuttavan väestön mielenterveyteen hyvin syvällisesti, mutta miten tämä vaikuttaa päihteiden käyttöön?
Raportissa todetaan yleistämisen vaikeuksista ja tutkimusten antamista ristiriitaisista tuloksista eri väestöryhmille. Kuitenkin eri tutkimuksista voidaan nähdä, kuinka nuoret ja valmiiksi haavoittuvaiset väestöryhmät kärsivät eniten laskusuhdanteista, jolloin haavoittuvaiset väestöryhmät kärsivät suhteettoman paljon talouden vaihteluista.
Tutkimusten mukaan talouden laskusuhdanteen aikana kannabiksen käyttö lisääntyy erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa. Tutkimukset myös osoittavat, että yleensäkin huumeiden ja päihteiden ongelmaiset käyttötavat yleistyvät tuolloin.
Taloudellisten laskusuhdanteiden aikana satunnaiskäyttäjien huumeiden käyttö voi laskea, mutta käänteisesti käyttö lisääntyy niissä ryhmissä, joissa käytetään huumeita muita ryhmiä useammin ja enemmän. Näiden tulosten valossa hallitukset hyötyisivät resurssien suuntaamisesta haittoja vähentävään ja hoitoon perustuvaan politiikkaan talouden laskusuhdanteiden aikana huumehaittojen lisääntymisen estämiseksi.
Nigeria: nuoret naiset riskivyöhykkeellä
Tuore tutkimus ”The social-structural contexts of cannabis consumption and harm reduction among young Nigerian women” nigerialaisten nuorten naisten kokemista mielenterveysongelmista ja kannabiksen käytöstä yrityksenä lääkitä itseään. Yhteiskunnan marginaalissa elävien nuorten naisten kokemat traumat, stressi ja mielenterveysongelmat muovaavat kannabiksen käyttöä.
Tutkimukseen haastateltiin 19:ää nuorta naista iältään 19 – 35 vuotiaita. Haastatteluissa nousi esille useimpien kohdalla nopea siirtyminen satunnaiskäytöstä säännölliseen ja runsaaseen käyttöön. Säännöllinen ja runsas käyttö, jota muovaavat osallistujien yhteiskunnallisen syrjäytymisen aiheuttamat traumat, stressi ja mielenterveysongelmat, lisäävät terveysongelmien riskiä. Osallistujat ovat yrittäneet vähentää haittoja rajoittamalla käyttökertoja ja -määriä usein huonolla menestyksellä. Osallistujat myös ensiksi kokeilevat pieniä määriä tutkiakseen kannabiksen vahvuutta, välttivät sekoittamasta kannabikseen vahvempia huumeita, yrittivät valita miedompia lajikkeita sekä käyttivät kannabista yksityisissä tiloissa välttääkseen yhteiskunnallisia haittoja kuten väkivaltaa ja poliisin pidätyksiä, jotka liittyvät kannabiksen käyttöön julkisilla paikoilla.
Toisaalta kannabiksen käytön katsottiin vähentävän haittoja, koska se on suhteellisen turvallinen ja vähemmän riippuvuutta aiheuttava vaihtoehto muille huumeille, kuten heroiini ja lääkeopiaatit, mikä ehkäisee varsinkin naisten keskuudessa opioidivieroitusoireisiin liittyvää seksikauppaa.
Kannabista käytettiin aluksi virkistystarkoituksessa, ja haitalliset kulutustottumukset kehittyivät, kun kannabiksen käytettiin rakenteellisen eriarvoisuuden aiheuttamien psykologisten oireiden hoitoon. Tutkimus tukee teoriaa huumeiden haittavaikutusten sosiaalis-rakenteellisesta syntymisestä ja korostaa rakenteellisen tason interventioiden merkitystä turvallisemman kulutuksen mahdollistavan ympäristön luomisessa.
Kieltolaki ei tue mielenterveysongelmien kanssa kamppailevia nuoria. Kokonaisvaltaisten ratkaisujen sijaan kieltolaki keskittyy rankaisemiseen, leimaamiseen ja eristämiseen. Tämä voi pahentaa olemassa olevia ongelmia, syrjäyttää ja vaikeuttaa avun hakemista. Päihteiden ongelmakäytön tai riippuvuuden kriminalisointi voi lisätä stressiä, ahdistusta ja traumaa pahentaen mielenterveydellisiä ongelmia. Kieltolaki voi rajoittaa pääsyä välttämättömiin resursseihin, kuten neuvontaan ja terapiaan, ja ylläpitää mielenterveysongelmiin liittyviä haitallisia stereotypioita. Sen sijaan, että kieltolaki käsittelee mielenterveysongelmien perimmäisiä syitä, se asettaa rangaistuksen hoidon sijaan, jättää huomiotta nuorten monimutkaiset tarpeet ja estää heidän toipumisen ja menestymisen.
Tutkimukset osoittavat, että rikosoikeudellisilla seuraamuksilla on rajallinen vaikutus kannabiksen käytön levinneisyyteen. Rikosoikeudelliset seuraamukset, kuten pidätykset ja vangitsemiset, lisäävät sosiaalisia haittoja kannabista käyttäville nuorille enemmän kuin huumeet, ja erityisesti niille, joiden sosioekonominen tausta on köyhä ja etninen. Näiden rankaisevaan huumepolitiikkaan liittyvien haittojen epäsuhtaisuus suhteessa huumeiden käytöstä aiheutuviin haittoihin korostaa vaihtoehtoisten lähestymistapojen tarvetta.
Ruotsi: uusliberaali talous ja huumesota
Ruotsi on pohjoismaisen huumesodan kotipesä. Siellä myös arvostellaan maan huumepolitiikkaa kärkevästi ja korkeatasoisesti.
HS julkaisi 5.9. kirja-arvostelun taloustoimittaja Andreas Cervenkan kirjasta Ahne Ruotsi. Ruotsissa voi vaurastua vain omistamalla ja se on yksi syy jengirikollisuuteen, sanoo palkittu taloustoimittaja Andreas Cervenka. Hänen kirjansa ”Ahne Ruotsi” kertoo, millaista tuhoa velkatalous tuottaa yhteiskunnalle.
Ruotsissa asunnot ovat merkittävä vaurauden lähde. Vuodesta 2006 lähtien asuntoihin sijoittaminen on tuottanut jopa yli kaksi kertaa enemmän kuin osakemarkkinat. Andreas Cervenka osti vuonna 1994 asunnon, joka maksoi keskimääräisen ruotsalaisen vuosipalkan verran. Nyt samaisesta asunnosta joutuu pulittamaan 12 vuoden palkan. Nykyajan nuoret elävät täysin toisessa todellisuudessa kuin sukupolvi sitten.
Ruotsissa voi nykyisin menestyä vain omistamalla, ja kehitys on tehnyt asumisesta ruotsalaisten tärkeimmän sijoitusinstrumentin ja keinottelun välineen. Tämä on Cervenkan mielestä merkittävä syy maan yhteiskunnallisille ongelmille: jengisodille, väkivallalle ja syntyvyyden vähenemiselle.
Joka neljäs 20 – 27 vuotias asuu edelleen vanhempiensa luona, ja heistä 84 % vastoin tahtoaan. Etenkin maahanmuuttajat asuvat hyvin ahtaasti. Nuorilla ei ole välttämättä lainkaan omaa yksityistä tilaa, ja siksi he viettävät suurimman osan ajastaan kadulla. Juuri tällaisia nuoria rikollisjengit värväävät poliisin mukaan.
Useampi kuin joka kolmas nuori epäröi perheen perustamista. Yhteiskunnalliset luokkaerot ovat revenneet, ja suuret luokkaerot ovat klassinen indikaattori rikollisuuden kasvulle. Tuoreen nuorisobarometrin mukaan 53 % piti kaikkein tärkeimpänä asiana rahan ansaitsemista. Neljä vuotta sitten luku oli 36 %.
Tästä ei kuitenkaan puhuta. Ruotsidemokraattien nousun jälkeen kaikki yhteiskunnan ongelmat on selitetty maahanmuutolla. Jopa sosiaalidemokraatit ovat lähteneet mukaan siihen puhetapaan, Cervenka selittää.
”Käyttäjän elämän pitää olla vaikeaa”
Tukholman yliopiston kriminologian instituutin tutkijoiden Albin Stenströmin, Felipe Estradan ja Henrik Thamin tutkimuksessa ”“It should be hard to be a drug abuser” An evaluation of the criminalization of drug use in Sweden” käydään läpi laajaa aineistoa, jolla valotetaan vuonna 1988 tehdyn huumeiden käytön kriminalisoinnin vaikutuksia. Kriminalisointia ankaroitettiin vielä vuonna 1993 säätämällä käytöstä vankeusrangaistus, mikä antaa poliisille mahdollisuuden ottaa pakolla veri- ja virtsakokeita. Politiikan tavoitteina oli vähentää käyttäjien määrää sekä huumeiden käyttöön liittyviä haittoja ja riskejä.
Näitä tavoitteita ei ole saavutettu eli huumeiden tarjonta ei ole vähentynyt eivätkä hinnat nousseet, kulutus ei ole laskenut, ongelmakäyttö ja terveydenhoidon tarve eivät ole laskeneet eivätkä huumekuolemat. Suurin osa indikaattoreista osoittaa päinvastaista. Kontrollin kustannukset ovat myös kasvaneet, ja Ruotsin poliisin resursseista on enimmillään mennyt liki 10 % huumevalvontaan. Huumerikosten kasvu korreloi huumepoliisin resurssien kasvun kanssa. Muita pohjoismaita ankarammasta huumepolitiikasta huolimatta huumeiden käyttöön liittyvät kehitysmallit eivät ole Ruotsissa sen parempia kuin muissa pohjoismaissa.
Johtopäätöksenä käytön kriminalisointi on ollut tehoton, kallis ja haittoja lisäävä keino puuttua huumeiden käytön aiheuttamiin ongelmiin.
Sortopolitiikka on lisännyt yhteiskunnallisia kustannuksia varsinkin nuorille ja syrjäytyneille väestöryhmille. Varsinkin huonotuloisista oloista tulevia nuoria kriminalisoidaan pienistä huumerikoksista, mikä johtaa leimautumiseen ja vaikeuksiin löytää työpaikkoja. Huumeiden käytöstä saadut rikosrekisterimerkinnät aiheuttavat pitkäaikaisia vaikeuksia tulevaisuuden rakentamiselle ja syrjäyttävät nuoria yhteiskunnan marginaaleihin.
Huumepelko on yliampuvaa
Uppsalan yliopiston sosiologian professori Ted Goldberg julkaisi Altinget lehdessä mielipidekirjoituksen ”Den svenska rädslan för narkotika är överdriven”, jossa hän arvostelee Ruotsissa nostatetun narkofobian ylilyöntejä. Hänen mielestään ruotsalaista huumepolitiikkaa puolustavien pitäisi pystyä esittämään tutkimustuloksia väitteidensä tueksi. Tällaista ei kuitenkaan näy ruotsalaisessa keskustelussa huumepolitiikasta.
Miksi huumeiden käyttöä pidetään vaarallisena? Yleinen vastaus kuuluu, että se aiheuttaa työttömyyttä, rikollisuutta, sairauksia hajottaa perheitä ja aiheuttaa ennenaikaisia kuolemia. Kuitenkin tämä koskee vain pientä osaa huumeiden käyttäjiä eli ongelmakäyttäjiä, joiden määräksi arvioidaan tutkimusten mukaan vain 10 %:ksi kaikista käyttäjistä.
Paljon suurempi ongelmakokonaisuus on huumeiden kriminaalivalvonnan vaikutukset koko yhteiskunnalle. Ruotsalainen huumepolitiikka näyttää toimivan, koska näistä ongelmista ei puhuta. Näitä rankaisuun perustuvan huumepolitiikan aiheuttamia yhteiskunnallisia ongelmia ovat mm:
– Väkivalta lisääntyy
– Järjestäytynyt rikollisuus soluttautuu laillisiin yrityksiin ja organisaatioihin
– Poliitikot ja virkamiehet korruptoituvat
– Nuoria houkutellaan rikollisuuteen
– Rikollisjärjestöjen väliset reviiritaistelut aiheuttavat viattomia uhreja
– Kasvava pelko ja epävarmuus kansalaisten keskuudessa
– Valtio jää ilman suuria verotuloja
– Paljon huumeisiin liittyviä kuolemia
– Rahanpesu
– Kilpailun manipulaatio
Ruotsin suurin sanomalehti Dagens Nyheter julkaisi 20.9. pääkirjoituksen ”Huumeiden yliannostuksiin kuolee enemmän ihmisiä kuin liikenneonnettomuuksissa, mutta hallitus sulkee silmänsä”. Ruotsin yleisradion, SVT, ajankohtaisohjelmassa sosiaaliministeri Jakob Forssmediltä yritettiin kysyä sitä, aikooko hallitus selvittää Ruotsin huumepolitiikan tilaa, mutta Forssmed kiersi suoran kysymyksen. Sen sijaan hän jatkoi ohjelman jälkeen asiasta vänkäämistä viestipalvelu X:ssä. Syystäkin sosiaaliministeriä luonnehdittiin DN:n pääkirjoituksessa kyyniseksi.
Ihmisoikeudet ja vastuullinen valvonta
Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvosto järjesti 5. helmikuuta 2024 paneelikeskustelun ihmisoikeuksista ja huumepolitiikasta. Tästä tilaisuudesta julkaistiin 3. heinäkuuta raportti ”Summary of the intersessional panel discussion on human rights challenges in addressing and countering all aspects of the world drug problem”.
Tilaisuudessa puhui YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston johtaja Volker Türk, jonka viime vuonna julkaistuun raporttiin tämä keskustelu perustui. Paneelikeskustelussa hän toisti vetoomuksensa kansainvälisen huumepolitiikan muuttamiseksi ihmisoikeuksia kunnioittavaksi ja vetosi YK:n jäsenvaltioihin huumeiden käytön ja käyttäjien dekriminalisoimiseksi.
YK:n jäsenvaltioita kehotettiin omaksumaan vaihtoehtoisia politiikan muotoja kriminalisoinnille, ”nollatoleranssille” ja huumeiksi luokiteltujen aineiden ja kasvien eliminoimiselle, harkitsemaan käytön dekriminalisointia sekä laittomien huumemarkkinoiden ottamista yhteiskunnan valvontaan vastuullisen valvonnan keinoilla laittoman huumekaupan tuottamien voittojen, rikollisuuden ja väkivallan poistamiseksi.
Huumeongelman käsite kannattelee kriminaalivalvonnan näkemystä, että kaikki yhteiskunnan ongelmat johtuvat huumeiden käytöstä ja ongelmat ovat ratkaistavissa käyttäjiä rankaisemalla ja ruumiin nesteitä testaamalla. Tämä on vienyt huomiota ja resursseja laajemmista ja isommista yhteiskunnallisista ongelmista, jotka ovat vuosikymmenien mittaan kasvaneet ja kärjistyneet.
Kriminaalivalvontakoneiston huumeongelman määrittely kuitenkin haastetaan nykyään monelta taholta ja monella tasolla, mikä luo toivoa muutoksesta.
Tue Tuskyn riippumattoman uutistoimituksen jatkumista vuonna 2024 maksamalla jäsen- tai tukimaksu tilille FI92 5491 0220 1491 86
Lähde: YLE 4.4.2020, Psykologialiitto 18.4.2024, Kysely: ennaltaehkäisy ja palvelut ensisijaisia riippuvuushaittojen vähentämisessä. A-klinikkasäätiö 6.9.2024,
Cannabis use, perceived problems and the contemplation of reducing or quitting: a cross-sectional survey for vocational students. Journal of Substance Abuse 21.5.2024, Mediuutiset 18.9.2024, YLE 17.9.2024, Turun yliopisto, mediatiedote 17.9.2024, YLE 19.9.2024, YLE 19.9.2024, YLE 19.9.2024,
Yhä useampi suomalaisnuori ei ole koskaan käyttänyt alkoholia – sähkösavukkeiden ja nikotiinipussien käyttö on yleistä. THL 8.8.2024, HS Pääkirjoitus 21.9.2024, YLE 31.8.2024, HS 26.9.2024, YLE 25.9.2024,
The impact of economic recessions on the use of illicit drugs. EUDA 6.9.2024,
The social-structural contexts of cannabis consumption and harm reduction among young Nigerian women. International Journal of Drug Policy 11.5.2024,
Velkavivun toinen puoli HS 5.9.2024, “It should be hard to be a drug abuser” An evaluation of the criminalization of drug use in Sweden. International Journal of Drug Policy. November 2024, Professor: Den svenska rädslan för narkotika är överdriven. Altinget 25.9.2024, Dagens Nyheter 20.9.2024,
Percentages of problem drug use and their implications for policy making: A review of the literature. Drug Science 30.4.2020,
Summary of the intersessional panel discussion on human rights challenges in addressing and countering all aspects of the world drug problem. Report of the Office of the United Nations High Commissioner for Human Rights 3.7.2024,
Human rights challenges in addressing and countering all aspects of the world drug problem. Report of the Office of the United Nations High Commissioner for Human Rights 15.8.2023,
Suomen kannabisyhdistys ry:n emeritus puheenjohtaja Timo Larmela kertoo yhdistyksen historiaa läpi huumesodan vainovuosien
Huumesotaa kannabista vastaan Nigeriassa
YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Volker Türk ihmisoikeuksista huumepolitiikassa
