Lähde: UC Davis Health System 1.2.2011
Uuden tutkimuksen mukaan ohjaajan ennakkoluulot vaikuttavat yllättävän paljon huumeita ja räjähteitä etsivien koirien toimintaan. Tutkijoiden mukaan koirien kykyyn tunnistaa huumeita vaikuttaa ns. Viisas Hans –efekti: koira vaistoaa ohjaajan hienovaraiset ja tahattomat vihjeet, jotka ilmentävät ohjaajan asenteita ja uskomuksia.
Tammikuussa Animal Cognition –lehdessä julkaistussa tutkimuksessa huomattiin koirien hälyttävän huumeiden hajusta yli 200 kertaa, vaikka mitään tuoksua ei oikeasti ollutkaan olemassa. Ilmiö korostui erityisesti huumekoiran ohjaajan itse uskoessa, että tarkastetusta paikasta löytyisi huumeita.
Neurologian laitoksella tutkimusta johtanut tohtori Lisa Lit kertoo: “Kyse ei ole ainoastaan siitä miten herkkä koiran kuono on tai miten hyvin se on koulutettu. Oppimiseen liittyvät tekijät, jotka heijastuvat koiran ja ohjaajan vuorovaikutukseen voivat vaikuttaa koiran toimintaan. Nämä tekijät voivat olla tärkeämpiä kuin koiran hajuaistin herkkyys.”
Laitoksen johtaja Anita M. Oberbauer puolestaan kertoi ”koirien olevan poikkeuksellisen innokkaita tulkitsemaan hienovaraisia vihjeitä, joista ohjaajien pitäisi olla tietoisia varmistaakseen toimintansa vaikuttavuuden”.
Tutkijat värväsivät 18 ohjaaja-koira-paria lainvalvonnasta vastaavilta viranomaisilta arvioidakseen ohjaajien uskomuksien ja asenteiden vaikutuksia koirien toimintakykyyn. Kaikki ohjaaja-koira-parit oli sertifioitu joko huumeiden, räjähteiden tai molempien tunnistamiseen.
Kaikki koirat oli koulutettu merkitsemään hajun sijainnin joko passiivisesti esimerkiksi asettumalla istumaan tai aktiivisesti haukkumalla. Kokeessa oli mukana 14 uroskoiraa ja neljä naaraskoiraa. Koiraroduista edustettuina olivat labradorinnoutaja, belgianpaimenkoira malinois, saksanpaimenkoira ja hollanninpaimenkoira. Koirien kokemus työtehtävistä vaihteli kahden ja seitsemän vuoden välillä, kun kokeneimmalla ohjaajalla oli kokemusta kertynyt jo 18 vuotta.
Tutkimuksen suorituspaikaksi valittiin kirkko, koska pidettiin todennäköisenä, ettei siellä oltu aiemmin käsitelty huumeita tai räjähteitä, eivätkä koirat tai heidän ohjaajansa olleet siellä aiemmin käyneet. Tutkijat valmistelivat kirkkoon neljä erillistä huonetta koirien tutkittavaksi.
Ohjaajille kerrottiin että huoneissa voisi olla kolmea erilaista kohdehajua ja kahdessa huoneista hajulähteen paikka olisi merkitty punaisella paperilla. Yhteenkään huoneista ei kuitenkaan laitettu huumeiden tai räjähteiden hajua.
Jokainen huoneista edusti erilaista kokeellista tilannetta tai skenaariota:
- ensimmäiselle huoneista ei tehty mitään – tutkija vain käveli sisään ja ulos huoneesta
- toisessa huoneessa tutkija teippasi palan punaista paperia kaappiin
- kolmanteen huoneeseen tutkija piilotti kaksi makkaraa ja tennispalloa harhautushajuiksi
- neljännessä huoneessa tutkija kiinnitti palan punaista paperia harhautushajun kohdalle
Ohjaaja-koira-parit suorittivat kaksi erillistä viisi minuuttista etsintää jokaisessa huoneessa. Kun ohjaaja uskoi koiran hälyttäneen hajusta osoittamalla hajun lähteen, tutkijat merkitsivät muistiin ohjaajan osoittaman paikan. Kaikki ohjaaja-koira-parit tutkivat huoneet eri järjestyksessä.
Vaikka yhdessäkään huoneista ei olisi pitänyt löytyä hajuja, koirat löysivät niitä jokaisesta huoneesta. Tämän lisäksi koirat hälyttivät useammin paikoissa, jotka oli merkitty punaisella paperilla verrattuna harhautushajujen paikkoihin tai paikkoihin, joissa ei ollut mitään hajua.
Tohtori Litin mukaan löydökset ovat merkittäviä koska koirat merkitsivät useammin paikkoja, joista niiden ohjaajat luulivat hajuja löytyvän kuin paikkoja, joihin oli laitettu koiria kiinnostavia hajuja (makkaraa ja tennispalloja). Kaiken kukkuraksi koirat merkitsivät useita täysin satunnaisia paikkoja, joissa muut koirat eivät reagoineet mitenkään.
Lit muistutti että varhain 1900-luvun Saksassa eli hevonen, Viisas Hans, jonka uskottiin osaavan muun muassa laskea. Myöhemmin kuitenkin havaittiin hevosen toimineen lähes huomaamattomien ihmisen asentoon ja ilmeisiin liittyneiden vihjeiden varassa. Samalla tavalla huumekoirien toimintaan näyttäisi vaikuttavan koirien ohjaajien käyttämä kehonkieli. Koira voi tulkita ohjaajan asennon, kädellä osoittamisen, pään kääntämisen tai tuijottamisen tavalla, joka johtaa virheelliseen huumelöytöön.
Uusien löydösten valossa onkin pidettävä erityisen kyseenalaisena Suomen poliisin menettelyä, jossa huumekoiraa käytetään julkisilla paikoilla, kuten kauppakeskuksissa, kaduilla ja kouluissa ohikulkijoiden haistelemiseen. Ohjaajan omat ennakkoluulot voivat johtaa syyttömien ihmisten leimaamiseen julkisilla paikoilla suoritettujen henkilötarkastusten muodossa.