Meksikon kartellien toimintaan vaikuttavat useat taloudelliset tekijät, joista yksi on marihuanan kasvatuksen ja sadonkorjuun sykli. Toinen on metamfetamiinin tuotannon kasvu teolliselle tasolle ja sen kartelleille tuottama taloudellinen voitto. Kartellien kansainvälistä toimintaa arvioitaessa tärkein tekijä on kuitenkin kokaiinikauppa.
Vaikka kannabiksen myynti on aina ollut tärkeä rahan lähde Meksikon kartelleille, ovat kokaiinikaupan tuottamat suuret voitot mahdollistaneet Meksikon kartellien kasvamisen nykyisen kaltaisiksi voimatekijöiksi. Kokaiinikaupan tuottamat miljardit eivät ole ainoastaan motivoineet kartelleja laajentumaan kansainvälisiksi toimijoiksi, vaan nämä miljardit ovat rahoittaneet tämän muutoksen. Kokaiinivoitoilla ostetaan laivoja ja lentokoneita, palkataan salakuljettajia ja salamurhaajia sekä lahjotaan virkamiehiä ja poliitikkoja.
Kokaiinia voidaan tuottaa vain maantieteellisesti rajatulla alueella. Siksi kokaiinin salakuljetuskäytävät kasvatusalueilta kulutusalueille ovat elintärkeitä. Koska kokaiinin jälleenmyyntihinta on yli kymmenkertainen hankitahintaan verrattuna ja vielä isompi tuotantohintaan verrattuna, ei ole yllättävää, että Meksikon kartellien kilpailu salakuljetusreiteistä on tullut niin agressiiviseksi.
Kannabiksen osuus Meksikon kartellien taloudessa
Kannabis on selkeästi suosituin laiton päihde Yhdysvalloissa. Vuosikymmeniä Meksikon huumekartellit ovat tyydyttäneet tätä suurta kysyntää. Tämä johtuu osittain siitä, että kartelleilla on vain vähän rajoituksia kannabiksen tuotannolle. Hamppu menestyy erilaisissa ilmastotyypeissä ja ympäristöissä vähäisellä ylläpidolla ja vuodessa voidaan kasvattaa useampikin sato. Tämän seurauksena useat kartellit kuten Los Zetas, Sinaloan kartelli, Gulf-kartelli ja La Familia Michoacana salakuljettavat kannabista Yhdysvaltoihin.
Nämä edut eivät kuitenkaan päde vain Meksikossa ja siksi kartellit eivät pysty kontrolloimaan Yhdysvaltojen markkinoita samassa mittakaavassa kuin muiden huumeiden tuotannossa. Koska kannabista voidaan käytännöllisesti katsoen kasvattaa missä vain, niin mikään yksittäinen ryhmä ei voi hallita sen tuotantoa kokonaisuudessaan omassa maassaan puhumattakaan muista valtioista. Tämä tilanne pakottaa kartellit kilpailemaan paisuvaa kotimaista kannabiksen tuotantoa vastaan Yhdysvalloissa ja tämä tekee kannabiskaupasta vähemmän tuottavan bisneksen kuin metamfetamiinin, kokaiinin ja heroiini valmistamisesta ja myynnistä.
Suuri kysyntä, helppo tuotanto
Suurin piirtein 17,4 miljoonaa ihmistä Yhdysvalloissa myönsi käyttäneensä kannabista vuonna 2010 tehdyssä valtakunnallisessa huumeiden käyttöä selvittäneessä tutkimuksessa. Lukua voidaan verrata siihen, että 7 miljoonaa ihmistä käytti reseptilääkkeitä laittomasti, 1,5 miljoonaa kokaiinia, 353 000 amfetamiinia ja 200 000 heroiinia. Kannabiksen tuotannon helppous takaa riittävän tarjonnan.
Hampun kasvattaminen ei ole erityisen monimutkaista toisin kuin kokaiinin, metamfetamiinin tai heroiinin tuotanto. Yleisimmin kannabiksen tuottamiseen käytettyjen lajikkeiden viljely voi tapahtua sekä ulkona että sisätiloissa ja erilaisissa ilmastoissa. Itseasiassa hamppua kasvatetaan ulkona valtaosassa Meksikon maantieteellisistä alueista, tosin kartellien viljelykset esiintyvät pääasiassa Sierra Madren alueella. Kannabista voidaan tuottaa kolme satoa vuodessa, mikä mahdollistaa runsaan tarjonnan. Vaikka tekniset hampun viljelymenetelmät ovat yleisiä massatuotannossa, niin pienen määrän kasvattaminen omaan käyttöön ei ole sen kummempaa kuin huonekasvin hoitaminen.
Meksikossa tuotanto ajoittuu kolmen kasvatuskauden mukaan keväälle, kesälle ja syksylle. Sadonkorjuut ajoittuvat siten helmi- ja huhtikuun välille, heinäkuun puolivälistä elokuuhun ja syyskuusta joulukuuhun. Viljelysykli siemenestä sadonkorjuuseen kestää 9 – 29 viikkoa, jonka aikana kasvattajan täytyy tehdä tietyt asiat. Kun kasvit ovat päässeet taimivaiheen ohi, kasvattaja erottelee urospuoliset kasvit pois naaraspuolisten joukosta (naaraspuolisissa on suuremmat THC-pitoisuudet, mikä laskee mikäli ne pölyttyvät ja tuottavat siemeniä). Sadonkorjuun aikana kukinnot leikataan kasveista tai kasvit kerätään kokonaisina. Kukinnot yleensä kuivataan seuraavan 12 tunnin aikana, jotta vältyttäisiin home- ja sienikasvustojen muodostumiselta. Tämä voidaan suorittaa suurissa erissä kunhan tila ja lämpötila ovat siihen sopivat. Sadon kuivaaminen liian hitaasti tai nopeasti vaikuttaa tuotteen laatuun.
Jos kannabiksen tuotantoa verrattaisiin vaikka huipputekniseen amfetamiinin tuotantoon, niin nämä vaiheet ovat suhteellisen yksinkertaisia ja niihin kelpaavat vajaataitoisemmatkin työntekijät. Tämän seurauksena kannabiksen tuotanto Meksikossa on pystynyt kasvamaan samaa tahtia Yhdysvaltojen kasvavan kysynnän kanssa.
Meksikolainen tarjonta
Tarkat tilastot ovat vaikeasti hankittavissa ja saadut luvut eivät ole suoraan verrannollisia satoisuuden vaihtelun takia jättäen siten paljon arvailun varaan. Esimerkiksi ulkokasvatuksessa yhden kasvin tuottavuus voi vaihdella kymmenistä grammoista yli kahteen kiloon. Muuttuvat tekijät kuten satoisuus, kasvunopeus ja viljelyn edellytykset voivat myös vaikeuttaa arviointia, joten tuotetun kannabiksen määrä hehtaaria kohti voi vaihdella suurestikin.
Silti meksikolaiset kartellit eivät yksin hyödy kannabiksen helposta tuottamisesta. Siinä missä meksikolaiset kartellit hallitsevat Yhdysvaltojen heroiinimarkkinoita, niin kannabiksen kohdalla se ei onnistu.
Kilpailu Yhdysvalloissa
Yhdysvaltojen kotimainen kannabistuotanto on räjähdysmäisessä kasvussa. Oikeusministeriön mukaan kannabiskasveja takavarikoitiin Yhdysvalloissa 4 209 086 kappaletta vuonna 2005, kun taas vuonna 2010 niitä takavarikoitiin jopa 10 329 185, johon sisältyi 462 419 kasvia sisäkasvatuksista. Toisin kuin tiiviimmin esiintyvät pellot Meksikossa, laittomat kannabiksen ulkokasvatukset ovat Yhdysvalloissa yleensä hajautuneet pitkin metsiä, jotta ne pysyisivät salassa viranomaisilta. Arvioiden mukaan yhdysvaltalainen tuottaja kasvattaa 200 – 1600 kasvia hehtaarilla, mikä tarkoittaisi sitä, että vuonna 2010 hamppua olisi takavarikoitu 6455 – 51 645 hehtaarilta. Tästä voidaan päätellä, että Yhdysvaltojen tuotanto on verrattavissa Meksikon tuotantoon.
Yhdysvalloissa tuotanto todennäköisesti kasvaa lisääntyvän kysynnän ja Yhdysvaltojen kannabislakien höllentymisen takia. Samaan aikaan kun kannabiksen kasvattaminen ja hallussapito ovat laittomia liittovaltiotasolla, niin useat osavaltiot ovat säätäneet lakeja, jotka sallivat kannabiksen kasvatuksen ja käytön ihmisille, joilla on tietynlainen sairaus tai huono terveydentila. Vuonna 1996 Kaliforniassa hyväksyttiin lakialoite 215, mikä suojaa ihmisiä, jotka kasvattavat ja käyttävät kannabista lääkärin valvonnassa. Siitä lähtien on tullut muitakin osavaltioita, jotka ovat säätäneet samankaltaisia lakeja.
Kartellien, kuten La Familia Michoacanan, on raportoitu sijoittavan Yhdysvalloissa tapahtuvaan kannabistuotantoon. Tällaisten investointien yleisyydestä ei ole tarkkaa tietoa, joskin Valkoisen talon huumetoimiston johtaja, huumetsaari Gil Kerlikowske sanoi joulukuussa 2011, että kartellien tuotanto on ”suhteettoman suurta” muihin tuottajiin verrattuna. Yksi laillistamisen vaikutuksista voisi olla se, että kartellit huomaisivat järkevämmäksi siirtää tuotantoaan Yhdysvaltoihin.
Silti kartellien näkökulmasta suuri kilpailu alentaa kannabiksen tuotannon kannattavuutta. Tuotanto maksaa noin 165 dollaria kilolta, kun sen jälleenmyyntiarvo Yhdysvalloissa vaihtelee 1100 ja 13 000 dollarin välillä laadusta riippuen. Kannabiksen tuotannon kannattavuus on silti pientä verrattuna amfetamiiniin, kokaiiniin ja heroiiniin tuottamiseen. Vertailuksi voidaan ottaa metamfetamiinin jälleenmyyntiarvo katukaupassa vuodelta 2009, mikä vaihteli 19 720 ja 87 717 dollarin välillä kilolta. Kartellien pitää nostaa tuotannon volyymia roimasti tehdäkseen vastaavia voittoja kannabiksella, joten ne keskittyvät muiden huumeiden tuotantoon sen sijaan.
On vaikeaa arvioida tarkasti, kuinka paljon kartellien toiminnasta on kannabistuotannon varassa, kun vertailuun otetaan myös metamfetamiini, heroiini ja kokaiini. Kannabistuotanto tulee silti jatkossakin olemaan osa kartellien keskeistä toimintaa huolimatta sen rajallisesta tuottavuudesta.
Lähde: Stratfor 3.1.2013 ja Stratfor 15.3.2012
