Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, THL, uusimman tutkimuksen mukaan kannabiksen käyttö yleistyy, vaikka sen kriminaalivalvontaan syydetään kymmeniä ja satoja miljoonia euroja. Tutkimustulokset osoittavat, ettei kieltolaki ole suojellut nuorisoamme kannabiksen käytöltä. Kieltolaki ei myöskään suojele nuorisoa psykooseilta, väkivallalta, hyväksikäytöltä eikä rikosrekisteriltä vaan vie yhteiskunnan resurssit vääriin käsiin, kannabiksen kriminaalivalvontaan.
THL:n 25.2. julkaistu ja vuonna 2018 toteutettuun väestökyselyyn perustuva “Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet 2018” osoittaa, että “Yleisimmin kokeiltu tai käytetty huume on kannabis. Kannabiskokeilut ovat nelinkertaistuneet suomalaisessa väestössä vuoden 1992 kuudesta prosentista 24 prosenttiin vuonna 2018”.
Tämä tarkoittaa elinikäisprevalenssia eli edes kerran eläissään käyttäneitä. Miehillä tämä luku on 28% ja naisilla 20%. Kuluneen vuoden aikana kannabista käyttäneitä on 8% (11% ja 5%) ja kuluneen kuukauden aikana käyttäneitä 3% (5% ja 2%).
Huumeiden kokeilu ja käyttö on yleistynyt erityisesti 25–34-vuotiailla nuorilla aikuisilla. Tämän ikäryhmän vastaajista peräti 45 prosenttia ilmoitti käyttäneensä jotain laitonta huumetta joskus elämässään. Myös 35–44-vuotiaiden ikäryhmässä huumekokeilut ovat selvästi yleistyneet. Viimeisen neljän vuoden aikana käyttö on yleistynyt jonkin verran voimakkaammin naisilla kuin miehillä, vaikka miehillä käyttökokemukset olivatkin naisia yleisempiä. Viimeaikainen käyttö (vuosi- ja kuukausiprevalenssit) on yleistynyt erityisesti nuorilla aikuisilla, kun taas 15–24-vuotiaiden ikäryhmässä vastaavat luvut näyttävät vuoden 2014 jälkeen tasaantuneen.
Vaikka näitä lukuja voitaisiinkin kritisoida aliedustuksesta tai joidenkin marginaaliryhmien poisjäämisestä tms., on niiden arvo siinä, että ne edustavat vertailtavaa pitkäaikaisaineistoa. Esitetyt arviot käytön kehityksestä perustuvat neljän vuoden välein tehtyyn yhtenäiseen kyselyyn.
Kaavio “Kannabista tai muita aineita joskus elämänsä aikana kokeilleiden tai käyttäneiden osuudet 15–69-vuotiaassa suomalaisessa väestössä vuosina 1992–2018” osoittaa, kuinka kannabiksen käyttöä kuvaava käyrä osoittaa jatkuvaa kasvua vuodesta 1992. Muiden aineiden kohdalla voidaan puhua muoti-ilmiöistä eri aineiden saannin ja suosion vaihdellessa.
Mielipiteet kannabista kohtaan ovat lieventyneet. Tosin niiden osuus, joiden mielestä kannabiksen käyttämisestä (42 %) tai kannabiskasvien kasvattamisesta (25 %) ei tulisi rangaista, on pysynyt vuonna 2018 suunnilleen vuoden 2014 tasolla. Jo kolme neljäsosa (72 %) suomalaisista on sitä mieltä, että kannabista tulisi saada lääkekäyttöön.
Tavoitteet ja tulokset
Suomessa toteutettu yhteiskunnallinen kokeilu kannabiksen kieltolailla on aiheuttanut aivan päinvastaisia tuloksia kuin mitä sillä yli 50 vuotta sitten tavoiteltiin. Näinhän kävi myös alkoholin kieltolain kanssa eli käyttö lisääntyi ja siirtyi vahvempiin tuotteisiin hurskaista tarkoitusperistä huolimatta.
Suomalaisen huumepolitiikan peruskivet, käyttäjien rankaiseminen, kannabiksen kotikasvatuksen tukahduttaminen, yksilönvapauteen puuttuminen kotietsinnöin, virtsakokein ja ajokorttikäsittelyin sekä huumevalistus ovat ruokkineet sekä nuorison uteliaisuutta kiellettyä hedelmää kohtaan että järjestäytynyttä rikollisuutta. Kriminaalivalvonnan edustajat syyttelevät kannabiksen käytöstä kaikkia muita tahoja paitsi itseään, mutta THL:n lukujen valossa mikään muu tekijä ei selitä kannabiksen käytön jatkuvaa kasvua ja varsinkin nuorison keskuudessa.
Suomalainen huumeongelma on käytännössä alkoholin ja lääkeaineiden sekakäyttö. Se on myös suurin syy huumekuolemiin, jotka ovat Suomessa kaksinkertaiset Euroopan keskiarvoon verrattuna. YLE:n uutisessa 1.3. Tampereen psykiatria- ja päihdekeskuksen apulaisylilääkäri Pekka Salmela kertoo jo 10–12-vuotiaiden tyttöjen kokeilevan lääkkeitä alkoholin kanssa. Suomen kahden raiteen huumepolitiikkaa ei voi kehua menestystarinana.
Paitsi jos sillä tekee rahaa!
Kriminaalivalvonnan paradigma hallitsee keskustelua
Suurin osa huumepolitiikan resursseista käytetään kriminaalivalvontaan eli huumepoliisiin ja erityisesti kannabiksen kriminaalivalvontaan. Huumepoliisi on Suomessa aktiivinen huumepoliittinen keskustelija, jota tiedotusvälineet ovat oppineet käyttämään usein ainoana tietolähteenään tai kriminaalivalvontaan kytkeytyneen hoitojärjestelmän edustajan myötäilemänä. Vuosikymmeniä jatkunut samojen faktojen kierrättäminen on tehnyt kriminaalivalvonnan paradigmasta vallitsevan narratiivin valtamediassa. Miten tämä kriminaalivalvonnan paradigma välittyy valtamedian uutisoinnissa?
APU-lehden huumenumero 28.2.2019 uutisoi THL:n tutkimusta ja tiivistää kriminaalivalvonnan näkökulman otsikkoonsa:
“Auttajat huolissaan: Kannabismyönteinen ilmapiiri on rantautunut Suomeen – ja se iskee etenkin nuoriin”.
Huumenarratiivissa pyyteettömillä huumevirkamiehillä, ”auttajilla”, on vastassaan ulkoinen uhka, joka uhkaa erityisesti nuorisoamme eli yhteiskunnan tulevaisuutta. Ilmiön syy-seuraussuhteet mystifioidaan mm. syyllistämällä kannabisyhdistys:
“Suomeen perustetun kannabisyhdistyksen tarkoitus on vaikuttaa päihdepolitiikkaan ja lainsäädäntöön siten, että kannabiksen käyttö, hallussapito ja viljely omaan käyttöön tulevat sallituiksi täysi-ikäisille. Se pyrkii myös luomaan sääntely kannabiksen tuotantoon ja jakeluun. Yhdistys ei pyri edistämään kannabiksen tai minkään muun päihdyttävän aineen käyttöä.
Demokraattisessa Suomessa toki kaikilla on vapaus ilmaista mielipiteensä, tahtonsa, toiveensa ja hankkeensa.
– Mutta näiden toimien myötä kannabiksen käyttö on arkipäiväistynyt. Tämä asenne näkyy myös Suomessa, vaikka se tulikin vähän viiveellä, Ville sanoo.”
Tämä “Ville” on toinen APU -lehden käyttämistä asiantuntijoista järjestöstä, joka ei halua nimeään julkisuuteen. “Käytämme heistä nimimerkkejä Ville ja Seija”, APU selventää.
Suomen kannabisyhdistys ry. perustettiin vuonna 1992 eli 20 vuotta huumausainelain säätämisen jälkeen, kun kriittinen massa suomalaista nuorisoa oli kriminalisoitu ja syrjäytetty.
Kriminaalivalvonta luo sanomalleen uskottavuutta haittavertailuilla ja mystifioimalla aineen vaikutuksia:
“Yleistä mielipidettä muokataan koko ajan myönteisemmäksi sille, että kannabis laillistettaisiin. Huomautellaan, että alkoholilla on enemmän haittavaikutuksia kuin kannabiksella. Se saattaa hyvinkin pitää paikkansa.”
“Terveysriskien lisäksi huumeisiin liittyy kuitenkin aina myös järjestäytynyt rikollisuus, Avun päätoimittaja Marja Aarnipuro kirjoittaa.”
On jo yleisesti tunnustettu fakta, että kieltolaki loi järjestäytyneen rikollisuuden, ei aineen farmakologinen vaikutus. Kun kannabiksen laillista asemaa perustellaan symbolisen viestin lähettämisenä, niin sopii kysyä, millaisen symbolisen viestin Jari Aarnio keissi on lähettänyt nuorisolle ?
Nuoriso, alkoholi ja kannabis
Huumekeskustelussa usein esille nouseva argumentti kannabislainsäädännön lieventämistä vastaan koskee kannabiksen ja alkoholin samanaikaista käyttöä nuorison keskuudessa:
“Teoria, jonka mukaan kannabis olisi korvannut alkoholin, ei myöskään näytä pitävän paikkaansa. Kannabis pikemminkin täydentää alkoholia, ja suurin osa kannabiksen käyttäjistä käyttää myös alkoholia.”
Pohjoismaiden nuorison päihteiden käyttöä käsittelevässä raportissa “What’s New About Adolescent Drinking in the Nordic Countries?” ilmiötä käsitellään monipuolisemmin.
Tukholmassa tehdyn tutkimuksen mukaan varakkaiden asuinalueiden nuoriso on yliedustettuna alkoholin, kannabiksen ja muiden huumeiden käyttäjien joukossa. Tämä on havaittu muissakin tutkimuksissa samoin kuin se, että heidän keskuudessaan alkoholin käytön aiheuttamat haitat eivät korostu suhteessa käyttöön.
Vaikka alkoholin käyttö on vähentynyt nuorten keskuudessa niin edelleen löytyy erilaisia ongelmaryhmiä. Tutkimuksessa alkoholin ongelmakäytöstä nuorten keskuudessa havaittiin, että se on yhteydessä tiettyihin huumeiden käyttötapoihin, erilaisiin taustatekijöihin ja riskitekijöihin. Tutkimuksessa havaittiin yhdeksän riskitekijää mukaan lukien mielenterveys ja sosioekonominen asema, jotka liittyivät vahvasti kannabiksen ja alkoholin sekakäyttöön.
Vasta vuonna 2018 yhdessä koululaistutkimuksessa päihteiden käytöstä mukaan liitettiin kysymyksiä siitä, tunsivatko nuoret olonsa synkäksi, masentuneeksi tai muuten henkisesti huonoksi. Tämän tutkimuksen mukaan päihteiden käyttö oli yleisempää niiden nuorten keskuudessa, jotka kertoivat tunteneensa olonsa huonoksi tai masentuneeksi useita kertoja viikon aikana kuin niiden keskuudessa, jotka tunsivat olonsa huonoksi vain kerran viikossa tai ei lainkaan. Olisi tärkeää selvittää jatkotutkimuksissa, mihin tämä suuntaus on kehittymässä.
”Nykypäivän nuoret ovat monin tavoin tunnollisia ja järkeviä. He arvostavat esimerkiksi koulua, ja juovat ja polttavat vähemmän. Samanaikaisesti heillä on aiempaa enemmän erilaisia oireita, kuten stressiä, ahdistusta ja unettomuutta. Mielenterveysongelmat näyttävät lisääntyneen useissa Pohjoismaissa. Tutkijoita hämmentää se, että samanaikaisesti alkoholinkulutus kuitenkin vähenee”, tutkija Yiara Obstbaum-Federley selittää.
Tutkimukset osoittavat, kuinka päihteiden käyttö ja siitä aiheutuvat haitat kasautuvat tiettyihin sosioekonomiselta statukseltaan samanlaisiin ryhmiin eli suomeksi sanottuna köyhemmistä oloista tuleviin nuoriin. Hyväosaiset nuoret käyttävät enemmän päihteitä kuin huono-osaiset, mutta nämä joutuvat muita herkemmin kriminaalivalvonnan kohteiksi. Huumesota on myös luokkasotaa, yhteiskunnan rakenteellista väkivaltaa köyhiä ja haavoittuvaisia väestöryhmiä vastaan. Laki on kaikille sama, mutta rangaistukset ja niiden seurausvaikutukset vaihtelevat sosioekonomisen aseman mukaan.
On vaikea nähdä näissä tutkimustuloksissa perustelua sille, miksi nuoria pitää rangaista erikseen kannabiksen käytöstä.
Huumekohut kertovat enemmän aikuisista kuin lapsista
THL:n tuoreiden lukujen valossa kannabiksen käytön kasvu on tasaantunut nuorten keskuudessa ja nuorison tiedetään yleisesti ottaen raitistuvan, mutta edelleen nuorten päihdesekoiluista sorvataan isoja otsikkoja.
MTV:n 26.2. haastattelema vastaava tutkija Mikko Salasuo Nuorisotutkimusverkostosta sanoo, että kannabiksen käyttäjäkunta jakautuu yhteiskunnassa moneen kerrokseen.
Salasuo toivoo, että kannabista käsiteltäisiin aivan omana asianaan.
– Kannabis on täysin eri aine, jolla on hyvin vähän tekemistä muiden huumausaineiden kanssa. Siinä on ihan omanlaisensa käyttömekanismit.
MTV:n 4.3. haastattelussa Salasuo luonnehti median huumeuutisointia:
– Tämän kaltaisia moraalipaniikkeja on ryöpsähdellyt viimeksi 2000-luvun vaihteessa, Salasuo pohtii huumekeskustelun ja -uutisoinnin muutosta.
Hänen mukaansa kohut liittyen alaikäisten huumeiden käyttöön eivät perustu aina todellisiin muutoksiin, vaan kertovat enemmän aikuisista kuin lapsista.
Laillistaminen tolkun ja järjen ajatus
Nuorison suojeleminen on huumesodan retoriikkaa. Vuonna 2016 perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula esitti valtiollisen anteeksipyynnön lastensuojelun sijaishuollossa vuosien varrella kaltoin kohdelluille. Tilaisuudessa poliitikot lupasivat, että vaikenemisen aika on ohi.
Jani Kaaro kirjoitti YLE:n 3.3.2019 julkaisemassa kolumnissaan lasten ja nuorten suojelubisneksestä:
Lastensuojelun bisneistymistä seuranneena en voi olla kiinnittämättä huomiota yhteen seikkaan ylläolevassa listassa. ”Pätevistä työntekijöistä on pulaa eikä palkkaus houkuttele alalle.” Lastensuojelun laitos- ja perhehoidon markkinat Suomessa olivat vuonna 2016 700 miljoonaa euroa. Sijoitetun pääoman tuotto samaisilla markkinoilla taas oli 15 prosenttia eli hyvä. Jos ala kerran on niin tuottoisa, että se houkuttelee pääomasijoittajia, miksi palkkaus ei houkuttele alalle päteviä työntekijöitä?
Jari Aarnio keissi on opettanut, että huumepoliisilla ei ole valvontaa eikä tulosvastuuta, tarkoitus on pyhittänyt keinot. Huumepoliisissa ja siihen kytkeytyneellä hoitosektorilla toimii myös pyyteettömiä ihmisiä sekä hyödyllisiä idiootteja, mutta järjestelmä toimii huumesodan narratiivilla.
On tunnettu historiallinen tosiseikka, että alkoholin kieltolaki lisäsi aikoinaan alkoholin käyttöä, muutti käyttötapoja karkeammiksi siirtäessään kulutusta vahvoihin alkoholituotteisiin ja loi laajan salakuljetuksen siihen liitettyine myytteineen ja sankareineen. Olisi ihme, jos nykyisellä kieltolailla olisi saavutettu jotakin aivan muuta. Nykyinen valvontajärjestelmä on luonut kaiken maailman aarniot ja chapot – aivan kuten alkoholin kieltolaki 100 vuotta sitten!
Tiedämme, että ilman nykyaikaista pankkijärjestelmää kansainvälinen huumekauppa ei ole mahdollista. Sen ansiosta Hollannissa oli tynnyreittäin hasista Aarniolle asti, Tampereen yökerhoissa jääkiekkoilijoille kokaiinia ja Chapo sai miljardinsa Sinaloaan, Meksikoon. Chapon tuomitseminen ei lopettanut kansainvälistä huumekauppaa edes sekunniksi.
Huumesota on perversoinut oikeuslaitoksemme siten, että hamppupensaan kasvatuksesta voidaan langettaa jopa vankeutta, mutta huumeparonien miljardien pesemisestä voidaan pankeille langettaa korkeintaan sakkoja. Siis korkeintaan sakkoja!
Kannabiskaupan verottaminen ja ikärajojen laillinen valvonta ovat muuttumassa marginaalista tolkun ja järjen ajatukseksi myös Suomessa. Tästä oli osoituksena Humaania päihdepolitiikkaa ry:n Huumepolitiikka.Nyt seminaari Helsingissä 2. – 3.3.2019.
”Poliisitoiminnalla ei ole mitään vaikutusta markkinaan, joka on näin valtava. Ainoa tapa jolla voidaan lopettaa korruptio, säästää henkiä ja suojella lapsia on huumekaupan laillinen sääntely,” seminaariin osallistunut entinen huumepoliisi Neil Woods sanoo.
Tusky seuraa prosessia. Voit liittyä jäseneksi tai antaa muuten tukesi: FI92 5491 0220 1491 86
Lähde: THL : Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet 2018. 25.2.2019. THL:n tiedote 25.2.2019, YLE 25.2.2019, YLE 1.3.2019, MTV 4.3.2019, MTV 26.2.2019, YLE 3.3.2019, YLE 15.9.2018, What’s New About Adolescent Drinking in the Nordic Countries? A report on Nordic studies of adolescent drinking habits in 2000–2018. Nordic Welfare Centre 2019., YLE 9.3.2019, MTV 10.3.2019
Humaania Päihdepolitiikkaa ry:n Huumepolitiikka.Nyt seminaarin vaalipaneeli 2.3.2019.
HPP ry:n Huumepolitiikka.Nyt seminaari loi Suomeen uutta keskustelukulttuuria huumepolitiikasta ja tässä videot
