Onko kannabispolitiikka niin ylipolitisoitunut, ettei kannabisriippuvuudesta sen takia saa selviä vastauksia?
USA:n kansallisen huumetutkimuslaitoksen NIDA:n mukaan kannabis aiheuttaa riippuvuutta. Sen Marijuana Abuse -raportin mukaan ”pitkäaikainen kannabiksen käyttö voi aiheuttaa riippuvuutta, mikä tarkoittaa sitä, että ihmisten on vaikeaa hallita käyttöään ja he eivät pysty lopettamaan, vaikka se haittaisi heidän elämäänsä”.
Valkoisen talon huumetoimiston (The Office of National Drug Control Policy) ylläpitämä huumesivusto on tuomiossaan vielä jyrkempi: ”Marihuana aiheuttaa riippuvuutta ja sen takia useampia sen teini-ikäisiä käyttäjiä hakeutuu hoitoon kuin muiden laittomien huumeiden käyttäjiä yhteensä”.
Kannabiksen käyttäjien ja sen laillistamista vastustavien käsitykset ovat täysin vastakkaisia. Pieni kannabiksen käyttäjien vähemmistö pajauttaa niin useasti, että se vaikuttaa heidän toimintakykyynsä, mutta suuri enemmistö väittää käyttävänsä sitä satunnaisesti tai säännöllisesti ilman ongelmia.
Riippuvuus-termi tuo mieleen heroiiniorjan, joka valehtelee, säätää, varastaa ja antaa suuhoitoja alehintaan välttääkseen vieroitusoireiden kärsimykset, kuten pahoinvoinnin, ripulin ja flunssankaltaisen olotilan, jotka seuraavat useita tunteja viimeisen annoksen jälkeen. Kokaiini ei kuitenkaan aiheuta samankaltaista fyysistä vieroitusoireistoa. Siksi termi on kehittynyt monimutkaisemmaksi ja subjektiivisemmaksi.
NIDA määrittelee riippuvuuden ”monimuotoisena sairautena, jota luonnehtii kiivas ja toisinaan hallitsematon huumeen haluaminen sekä pakonomainen huumeen etsiminen ja käyttö, jotka jatkuvat tuhoisista seurauksista huolimatta”. Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders -käsikirjan neljännessä painoksessa (DSM-IV) luetteloidaan huumeriippuvuuden kriteereiksi sietokyky, vieroitusoireet, jatkuva käyttö kielteisistä psykologisista tai fyysisistä seurauksista huolimatta, runsaampi käyttö mitä henkilö tarvitsee, epäonnistuneet yritykset vähentää tai lopettaa, runsas ajankäyttö aineen hankkimiseksi sekä vetäytyminen yhteiskunnallisista työ- tai perhevelvollisuuksista.
Jotkin kannabiksen käyttäjistä saavuttaa tämän asteen. ”Marihuana hallitsee elämäämme!” julistaa 12-askeleen Marijuana Anonymous -ryhmä nettisivuillaan. ”Elämämme, ajattelumme ja halumme keskittyvät marihuanan ympärille – sen hankkimiseen, sen jakeluun ja erilaisiin tapoihin pysyä paukuissa”.
Suuri enemmistö ei saavuta tätä tasoa. Yleisesti käytössä olevista aineista kannabis aiheuttaa vähiten riippuvuutta. Useimmiten esitetty arvio, mikä perustuu NIDA:n tekemään tutkimukseen 1990-luvun alusta, on että marihuanaa käyttävistä ihmisistä 9 prosenttia kehittää riippuvuuden jossain elämänsä vaiheessa. Vastaava prosentti on alkoholin kohdalla 15 ja tupakan kohdalla 35.
Mitch Earleywine, psykologian professori ja Understanding Marijuana: A New Look at the Scientific Evidence -kirjan kirjoittaja kiistää tämän 9 prosentin arvion: jos keskitytään todellisiin ongelmiin hihasta heitetyn diagnoosin sijaan ehkä 4 – 8 prosenttia säännöllisistä kannabiksen käyttäjistä saa joitakin ongelmia käytöstään.
Kaksi pääväitettä kannabiksen riippuvuuspotentiaalin tueksi ovat ihmisten lukumäärä, jotka hakevat hoitoa ensisijaisesti kannabiksen käyttöön, sekä tutkimus, joka osoittaa kannabiksen säännöllisen käytön aiheuttavan vieroitusoireita.
Ensisijaisesti marihuanan käytön takia hoitoon otettujen määrä kasvoi merkittävästi vuosina 1999 – 2009 13,5:sta 18 prosenttiin kahdesta miljoonasta vieroitushoitoon otetusta. Teini-ikäisistä hoitoon otetuista yli puolet olivat kannabiksen käytön takia hoidossa.
SAMHSA:n tietojen mukaan kuitenkin vuonna 2009 56 prosenttia 350 000:sta marihuanan takia hoitoon otetuista oli siellä rikosoikeudellisen järjestelmän ohjaamina pidätyksen tai ehdonalaismääräysten rikkomisen takia. Vain 15 prosenttia oli hakeutunut hoitoon vapaaehtoisesti. 282 000:n heroiinin takia hoitoon tulleiden keskuudessa suhdeluvut olivat täysin vastakkaiset: 55 prosenttia tuli omasta aloitteesta ja vain 15 prosenttia viranomaisten pakottamana. Crack-kokaiinin kohdalla 36 prosenttia 130 000 hoitotapauksesta oli oma-aloitteisia ja 29 prosenttia viranomaisten pakottamia.
NORML tuo esille sen, että marihuanan takia hoitoonohjaamisen kasvu osuu ajallisesti yhteen ja on samansuuruinen marihuanapidätysten kasvun kanssa.
Teini-ikäiset ovat kaikista epätodennäköisimpiä hakeutumaan hoitoon ilman painostusta Alan Budneyn mukaan, joka on Arkansasin yliopiston riippuvuustutkimuskeskuksen psykiatrian professori. Hänen johtamassaan teini-ikäisille suunnatulla klinikalla vain 5 prosenttia nuorista sanoo tarvitsevansa apua.
Riippuvuudesta kertova tutkimus
Kuluneen 15 vuoden aikana useissa kokeissa on osoitettu kannabiksesta johtuvia vieroitusoireita hiirissä, rotissa ja apinoissa. Vuonna 1998 Virginian yliopistossa hiirille annettiin suuria annoksia THC:tä 10 – 30 milligrammaa painokiloa kohti kaksi kertaa päivässä viikon ajan ja sen jälkeen niihin ruiskutettiin rimonabanttia eli kannabinoidiantagonistia, joka sulkee kannabinoidireseptorit sekä sisäsyntyisiltä kannabinoideilta että THC:ltä. Tämä ”aiheutti välittömän vieroitusoireiston”.
Hiiret saivat ”hyvin dramaattisia vieroitusoireita” kuten ”märän koiran tärinää”, kertoo Dale Deutsch, Stony Brook yliopiston biokemian professori ja International Cannabinoid Research Society -yhdistyksen entinen johtaja. Vuonna 2010 tehdyssä kokeessa Teksasin yliopistossa reesusapinoille annettiin THC:tä 1 milligramma painokiloa kohti kaksi kertaa päivässä ja apinat saivat pään ravistelukohtauksia sekä univaikeuksia rimonabantin annostelun jälkeen ja oireet helpottivat sen jälkeen kun apinoille annettiin taas THC:tä.
Earleywine pitää kokeita keinotekoisina. Rimonabant syrjäyttää THC:n heti jokaisesta solusta. Tällainen on hyvin epätodennäköistä ihmisen kohdalla. Silti tämä hiirillä raportoitu tärinäoire kesti vain 15 minuuttia.
”Selviä vieroitusoireita ei ole kyetty osoittamaan ennen rimonabantin käyttämistä”, selittää Deutsch. ”Todellisessa elämässä THC kuitenkin säilyy pitkän aikaa eikä ihmiset koe vieroitusoireita, jollei heille anneta vastavaikuttajaa”.
THC:llä on paljon pitempi puoliintumisaika kuin muilla huumausaineilla. Kokaiinista häviää puolet 90 minuutissa. Heroiinin määrä puolittuu sen muututtua ensiksi morfiiniksi 2 – 7 tunnissa. Mutta THC sitoutuu ruumiin rasvakudoksiin, sen puoliintumisaika on vähintään 3 – 4 päivää ja kroonisilla käyttäjillä sen on arvioitu olevan jopa 12 päivää. (Tämän takia huumetesteissä löydetään todennäköisemmin kannabista kuin heroiinia tai kokaiinia.)
Hiirille annettiin myös paljon ihmisen käyttämiä annoksia suurempia määriä THC:tä. 70-kiloiselle ihmiselle 10 milligrammaa/kg kaksi kertaa päivässä vastaa puolen unssin eli 14 gramman 10 prosenttia THC:tä sisältävän kannabiksen polttamista päivässä – ilman, että yhtään THC:stä katoaa savuna ilmaan. Ihmiselle vaikuttava minimiannos on 10 mikrogrammaa painokiloa kohti, huomauttaa Deutsch.
Syynä näin isojen annosten käyttämiseen on se, että rotat ja hiiret metaboloivat huumeita hyvin nopeasti, sanoo Aron Lichtman, Virginian yliopiston farmakologian ja toksikologian professori, joka oli mukana vuonna 2002 tehdyssä tutkimuksessa jyrsijöiden kannabisvieroitusoireista. Jyrsijöillä on hänen mukaansa ”hyvin tehokkaat maksat”.
Rimonabanttia käytetään, koska ”spontaaneja vieroitusoireita” – oireita, joita tulee vain käytön lopettamisesta – on vaikeaa toistaa jyrsijöillä. Niitä on havaittu apinoilla. Yhdessä tutkimuksessa niiden havaittiin olevan toimeliaimmillaan yöllä 24 – 48 tuntia THC:n annostelun lopettamisen jälkeen.
Deutschin mukaan rimonabant voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia itsessään, koska se sekoittaa elimistön sisäsyntyisen kannabinoidijärjestelmän. Ranskalainen lääkeyhtiö myi sitä ruokahalun tukahduttamiseksi, mutta se vedettiin Euroopan markkinoilta vuonna 2008 sen masennusta lisäävän vaikutuksen takia. USA:n lääkevalvontaviranomainen hylkäsi sen vuonna 2007 samanlaisista syistä. Vuonna 2010 Teksasin yliopiston tutkijaryhmä havaitsi rimonabantin annostelun yksinään aiheuttavan kannabiksen vieroitusoireita pään ravistelua ja sydämen tykytystä verrokkiryhmän apinoilla, jotka eivät olleet saaneet lainkaan THC:tä.
Vieroitusoireisto
Kannabiksen ihmisissä aiheuttaman vieroitusoireiston todistusaineisto perustuu potilastutkimuksiin, joissa potilas lopettaa käytön jonkin aikaa jatkuneen suun kautta tai polttamalla tapahtuneen käytön jälkeen. Todistusaineistoa on tullut myös vieroitushoidossa olleiden ihmisten haastatteluista ja havainnointilomakkeista sekä avohoidossa olevien käytön lopettaneiden potilaiden tutkimuksista.
Alan Budneyn mukaan pääasiassa valitetaan ärsyyntyvyydestä, unettomuudesta, vihan tunteista ja huonovointisuudesta. Vieroitusoireiksi on havaittu myös ruokahalun menetys ja harvemmin masennus ja pahoinvointi. Oireet saavuttavat huippunsa pari kolme päivää lopettamisen jälkeen ja ne kestävät viikon tai kaksi, hän kirjoitti vuonna 2008.
”Vieroitusoireiden olemassaolosta ei ole epäilystäkään. Me näemme niitä joka päivä klinikoillamme”, hän sanoo. Julkaistuaan tutkimuksensa hän sai puhelinsoittoja Marijuana Anonymous -ryhmältä, joissa häntä kiiteltiin siitä, että hän vahvisti sen, mistä potilaat olivat puhuneet tapaamisissa.
Käsite on ”yhä jonkin verran ristiriitainen”, sanoo Lichtman. Earleywinen mielestä on ”hyvin harhaanjohtavaa” käyttää sanaa vieroitusoire. ”Äkkiä käytön lopettavat ihmiset saavat selvästi lieviä epämiellyttäviä kokemuksia, mutta vieroitusoire-sanaan liittyvät merkitykset saavat ihmiset ajattelemaan heroiinia”, hän sanoo. Hän pitää myös absurdina sitä, että ruokahalun kadottamista pidetään kannabiksen vieroitusoireena, koska ”kannabis on niin kuuluisa ruokahalun lisäämisestä, että sille on olemassa aivan oma terminsä, mässyt, eli munchies englannin kielessä.
Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders -käsikirjan neljäs painos eli DSM-IV ei sisällä kannabiksen vieroitusoireistoa, koska oireiden ”kliininen merkitys on epävarma”. Budney yrittää saada sen mukaan tulossa olevaan DSM-V:een.
”Uskomme sen olevan tarpeeksi tärkeä”, hän sanoo. Hän lisää, ettei hän ole ristiretkellä marihuanaa vastaan: ”Olen vain auttamassa ihmisiä, jotka haluavat päästä siitä eroon”.
Millainen kannabiksen vieroitusoireisto sitten onkaan, on se selvästi lievempi kuin vierottaminen heroiinista tai alkoholista. Juomisen lopettaminen voi aiheuttaa vakavia halvauksia alkoholisteilla, huomauttaa Carl Hart Kolumbian yliopistosta. Hän pitää kannabiksen vieroitusoireita ”epämiellyttävinä muttei vaarallisina”.
”Se ei taatusti vastaa heroiinin vieroitusoireistoa, mutta lievät oireet saavat ihmiset jatkamaan polttamista”, hän huomauttaa.
Nämä oireet rajoittuvat kannabista käyttävien pieneen vähemmistöön. Hartin mukaan niitä esiintyy ”hyvin runsaasti käyttävien valikoituneessa ryhmässä”. Jotkin mutta ei suinkaan kaikki paljon käyttävät saavat unihäiriöitä ja heidän ärsytyskynnys laskee heidän lopetettuaan kannabiksen käytön. Budney arvioi, että puolet paljon käyttävistä ja ”pieni prosenttimäärä” kohtuukäyttäjistä kokee vieroitusoireita lopettaessaan käytön.
Kalifornialainen tohtori Jeff Hergenretter, joka on hoitanut etupäässä lääkekannabista käyttäviä potilaita viimeiset 12 vuotta, pitää lukua vähäisenä. Alle 1% hänen 2000:sta potilaastaan on hänen mukaansa ilmoittanut jonkinlaisista vieroitusoireista ja ”ne ovat olleet lieviä kestäen päivän tai pari”. Suurimmalla osalla ”ei ole ollut minkäänlaisia vieroitusoireita. Ei epämukavuutta, ei dysforiaa, ei mitään.”
Marihuanasta vierottaminen on verrattavissa tupakoinnin lopettamiseen Budneyn mukaan. Vuonna 2008 julkaistussa puhelinhaastatteluna tehdyssä tutkimuksessa tupakan polttajat ja päivittäin kannabista polttavat, jotka yrittivät lopettaa käyttöään, kertoivat samanlaisesta epämukavuudesta. Kuitenkin 44 prosenttia tupakoijista käytti nikotiinikorvaustuotteita kuten nikotiinilaastareita.
Budney myöntää, että ”Tämä varmasti väärensi tuloksia, mutta meidän piti tyytyä siihen, mitä saimme”. Kuitenkin nikotiinikorvaustuotteita käyttävät ihmiset kertoivat ärsytyskynnyksensä alentuneen ja tutkimustulosten kasautuminen eri tutkimuksista vahvistaa hänen teoriansa.
”Suurin osa ihmisistä vertaa sitä kahvin vieroitusoireisiin. Tiedän tämän omasta kokemuksesta”, kertoo Fred Gardner kalifornialaisen lääkekannabistutkimukseen keskittyvän O’Shaughnessy -lehden toimittaja.
”Kahvin vieroitusoireet voivat päätyä DSM:ään tällä kertaa”, kertoo Budney. Kahvi voi parantaa ihmisten suorituskykyä, mutta sen käytön lopettavat voivat saada akuutteja päänsärkykohtauksia.
”En saa vieroitusoireita. Minä vain kaipaan sen polttamista”, kertoo yksi pitkään kannabista käyttänyt taiteilija, joka menetti talouskriisissä työnsä, eikä hänellä ole enää varaa ostaa marihuanaa. Mutta eräs toinen pitkäaikainen käyttäjä, yliopiston professori, kertoo ”saavansa pääsärkyjä oltuaan pari päivää polttamatta”.
Riippuvuuden neurotiede
Tiedemiehet eivät ole vielä kyenneet selittämään, miksi jotkin ihmiset päihtyvät pakonomaisesti ja tuhoavalla tavalla samalla kun toiset voivat nauttia samaa ainetta ilmaan mitään ongelmia. Käytön aloittaminen nuorena lapsuudessa koettujen traumojen jälkeen lisää tunnetusti riskiä, mutta sitten on olemassa paljon hyvin huonosti tunnettua vaihtelua eri yksilöiden persoonallisuuden ja neurokemian välillä. Samoista syistä on hyvin vaikeaa ennustaa, kuinka masentuneet ihmiset saavat apua erilaisista lääkehoidoista.
”Sitä voi verrata ihmisten saamaan apuun lääkkeistä. Kaikki ei palaudu farmakologiaan”, sanoo Budney. ”Ihmiset ovat haavoittuvia. Jotkut ovat haavoittuvampia kuin toiset”.
”Jonkin sortin vieroitus ei oikeastaan ole oleellista”, Carl Hart väittää. Jos vieroitusoireiden hoitaminen olisi kaikki, mitä tarvitaan ihmisten huumeiden käytön lopettamiseksi, olisi se helppoa. Ongelma on enemmän siinä, miten ihmiset käyttävät huumetta kuin sen farmakologia.
”Sillä on oikeastaan hyvin vähän merkitystä onko riippuvuus psykologista, fyysistä vai molempia”, Marihuana Anonymous ilmoittaa. ”Marihuanan kohdalla olemme menettäneet valinnan vapauden”.
”Kannabiksen vieroitusoireiden neurologinen pohja on yhä avoin kysymys”, sanoo Lichtman. Espanjalainen tutkija havaitsi äskettäin, että THC ehkäisee syklisen AMP-välittäjäaineen eritystä ja vieroituksen aikana sen määrät nousevat liikaa. Lichtman kuitenkin varoittaa, että tämä on vain korrelaatio, eikä osoitus muutoksista aivoissa.
Hänen mukaansa vain pieni osa kannabiksen käyttäjistä tulee siitä riippuvaiseksi, mutta ”koska kannabista käyttää niin suuret määrät ihmisiä niin alhainenkin riippuvuusprosentti merkitsee paljon ihmisiä”.
”Marihuana ei sovi mielestäni riippuvuuden tiukkaan määritelmään. Se saa aikaan tavan muodostumisen, mutta ei riippuvuutta,” tohtori Hergenretten vastaa. ”Minulla on yksi potilas 2000:sta, joka kuvailee itseään riippuvaksi kannabiksesta. Hän sanoo, että aina kun hän saa kannabista, niin hän polttaa kaiken ja haluaa lisää. Hän on todella poikkeus. Hän on yksi niistä harvoista tapauksista, joka kuvailee kokevansa seuraavana päivänä dysforiaa jos hän ei polta.”
”9 prosentin riippuvuusluku ei kohtaa todellisuutta oikein millään muotoa”, Hergenretter jatkaa. Vaikka käyttäjille kehittyy toleranssia, on hyvin tavallista, etteivät he lisää polttamaansa määrää tai polttokertojaan, ja useimmat heistä eivät ole ”sosiaalisesti vaurioituneita kannabiksen tarpeensa vuoksi” eli heidän ei tarvitse varastaa naapurinsa televisiota kannabiksen käyttönsä jatkamiseksi.
Koska yli 800 000 ihmistä pidätetään vuosittain marihuanan takia, on riippuvuuden määritelmä politisoitu sanoo Mitch Earleywine. ”Psykologisen ja fyysisen riippuvuuden erottelu on täysin keksitty juttu”, hän väittää.
”Silloin kun DSM:n myöhemmät painokset julkaistiin, oli psykologinen riippuvuus lisätty siihen, koska kannabis ei aiheuta riippuvuusoireita ja kieltolain kannattajien mielestä siinä piti olla mukana jonkinlainen kannabisriippuvuus. Joten yhtäkkiä oli olemassa kahdenlaista riippuvuutta: fyysisten oireiden kanssa sekä ilman. Pohjimmiltaan jos sinulla on tarpeeksi ongelmia, mutta ei lainkaan toleranssia eikä riippuvuutta, saatat silti saada riippuvuusdiagnoosin.”
Yksi pääkriteeri ongelmaisen huumeiden käytön määrittelyssä on käytön jatkaminen vaikka siitä seuraa kielteisiä seurauksia. ”Mutta jos pidätetyksi joutuminen on yksi noista seurauksista, on se kieltolain aiheuttama seuraus”, sanoo Fred Gardner.
Monet kannabiksen käyttäjistä pitävät yrtin kasvattamisesta, ostamisesta ja polttamisesta uhkaavan pidätysriskin ottamista epäreilun lain uhmaamisena eivätkä riippuvuuden oireena.
Lähde: Alternet 11.8.2011
