Sodan ensimmäinen uhri on totuus, ja tämä pätee erityisesti huumesotaan. Ruotsin huumehaukkojen nettiportaali Drugnews bongasi 25.10. Suomen kannabisaktivistien kansalaisaloitteen kannabiksen rangaistavuuden poistamiseksi. Uutisen yhteydessä on perinteinen faktalaatikko kannabiksen haitallisuudesta. Sen lähteeksi ilmoitetaan WHO:n raportti “The health and social effects of nonmedical cannabis use” vuodelta 2016.
Kyseisen raportin alussa WHO kiittää Ruotsin sosiaali- ja terveysministeriötä rahoituksesta ja “organisatorisesta tuesta”:
“WHO gratefully acknowledges the financial and organizational support provided to this project by the Ministry of Health and Social Affairs, Sweden.”
WHO täsmentää, että julkaisu edustaa tekijäryhmän mielipiteitä, ei WHO:n tekemiä päätöksiä eikä sen politiikkaa:
“This publication contains the collective views of an international group of experts, and does not necessarily represent the decisions or the stated policy of the World Health Organization.”
Tekijäryhmä on Wayne Hall, Maria Renström ja Vladimir Poznyak, joista Maria Renström on ruotsalainen huume- ja päihdebyrokraatti eikä tieteellistä uraa luonut tutkija. Hänen taustansa on ruotsalaisen huumehaukkajärjestön Mobilisering Mot Narkotika kansliapäällikkönä, jonka jälkeen hän toimi EU:ssa alkoholibyrokraattina, kunnes vuonna 2014 Ruotsin sosiaali- ja terveysministeriö rahoitti hänelle projektin WHO:ssa. Tämän operaation tuloksena ilmestyi sitten vuonna 2016 tämä “WHO:n raportti”.
Ruotsin valtio sijoitti projektiin 480 000 dollaria. Raportin kirjoittajina on mm. ruotsalainen pitkän linjan kannabisvalistaja Peter Allebeck ja USA:n liittovaltion huumeriippuvuusinstituutin, NIDA, johtaja Nora Volkow eli ruotsalaisten huumehaukkojen perustaman kansainvälisen kieltolakilobbyn, WFAD, käyttämiä asiantuntijoita.
Ruotsin hallitus uutisoi tämän puoli miljoonaa dollaria maksaneen operaation siten, että WHO olisi palkannut Renströmin asiantuntijaksi, mutta tutkiva toimittaja Johannes Forssberg paljasti kyseessä olevan sosiaaliministeri Maria Larssonin projekti kannabiksen uudelleenluokittelun torpedoimiseksi WHO:ssa.
Maria Renström oli raportin laatineessa työryhmässä rahoittajana toimineen Ruotsin valtion poliitinen komissaari, jonka ohjauksessa raportti tehtiin. Ruotsissa tätä käytetään virallisena WHO-lähteenä, ja Suomen huumehaukat eli huumepoliisi ja IHRY poimivat siitä omia uskomuksiaan tukevia väitteitä.
Ruotsin hallituksen huumesotahenkisyys nousi vuonna 2014 lööppeihin Suomessakin, kun silloinen oikeusministeri Beatrice Ask kommentoi facebookissa kannabiksen laillisen kaupan aloittamisesta Coloradossa. Iltalehti uutisoi asiasta otsikolla “Ruotsin oikeusministeri haksahti satiirisivuston kannabiskirjoitukseen”.
Poliittiseen satiiriin erikoistunut Daily Currant -sivusto uutisoi aiheesta, että 37 ihmistä olisi kuollut heti ensimmäisenä päivänä laillistamisen jälkeen marihuanan yliannostukseen. Vitsi meni Ruotsin oikeusministeri Beatrice Askiin täydestä.
“Tyhmää ja surullista. Ensimmäinen aloitteeni puolueemme nuorisojärjestössä oli nimeltään Pysäyttäkää huumeet! Ja tässä asiassa käsitykseni ei ole muuttunut lainkaan.”
Ministeri Ask on yksi esimerkki Ruotsissa vallitsevasta kannabishysteriasta. On hämmentävän ristiriitaista, että maailman edistyksellimpiin valtioihin lukeutuva Ruotsi on huumepolitiikassa samalla linjalla maailman kammottavimpien diktatuurien kanssa. Tunnettu suomalainen päihdetutkija Kettil Bruun kuvaa tätä ilmiötä termillä hyvä vihollinen. Huumeet edustavat ulkoista vihollista, joka yhdistää hyvinvointivaltion kansalaisia yli puoluerajojen ja jolla on vähän tai ei ketään puolustajaa. Vaarallisinta huumeiden käyttöä on niiden poliittinen käyttö.
Tämä sama irrationaalisuus vaivaa myös suomalaista huumekeskustelua ja käsityksiä kannabiksesta. Tästä me olemme paljon velkaa ruotsalaisen kannabishysterian luojalle Nils Bejerotille.
WHO ja kannabiksen lääkekäyttö
Toinen ruotsalaisten huumehaukkojen WHO:n raporttina mainostama raportti “Update of Cannabis and its medical use.” käsittelee kannabiksen lääkekäyttöä. Tämän laatija on Harvardin yliopiston psykobiologian professori Bertha Madras.
Myös tässä raportissa on WHO:n huomautus: The author alone is responsible for the views expressed in this publication and they do not necessarily represent the decisions or policies of the World Health Organization.
Madras toimi WHO:n asiantuntijalautakunnassa, ECDD, kunnes WHO velvoitettiin laatimaan kriittinen arviointi kannabiksen huumeluokituksesta vuoden 2016 erikoisyleiskokousta varten. Tällaista arviointia ei oltu koskaan tehty huolimatta siitä, että kannabis luokiteltiin vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa vaaralliseksi huumausaineeksi heroiinin rinnalle.
ECDD järjesti vuonna 2015 arviointia varten kansalaisjärjestöille kuulemistilaisuuden, ja amerikkalaisen Veterans for Medical Cannabis Access järjestön toiminnanjohtaja Michael Krawitz huomasi Madrasin kaksoisroolin kannabiksen vastaisena lobbaajana USA:n hallinnossa ja puolueettoman asiantuntijan roolissa ECDD:ssä.
Vuonna 2015 kansainvälinen huumesotajärjestö World Federation Against Drugs, WFAD, järjesti UNGASS 2016 valmisteluja varten kokouksen, jonka yksi pääpuhuja oli professori Bertha Madras.
Krawitz halusi puuttua tähän ristiriitaan omassa lausunnossaan, mutta lausunto katosi kansalaisjärjestöjen jättämien asiantuntijalausuntojen joukosta. Krawitz valitti tästä sensuurista WHO:lle, ja hänen lausuntonsa ilmestyttyä julkisuuteen oli siitä sensuroitu Madrasia koskevat lauseet.
Madras kerkesi toimimaan WHO:n asiantuntijalautakunnassa vuosia, kunnes kansalaisjärjestöjen painostuksesta hänet erotettiin tämän kaksoisroolin takia tieteellisen puolueettomuuden nimissä.
Madras on yhä aktiivinen kannabiksen vastainen lobbari Yhdysvalloissa. ECDD:stä erottamisen jälkeen hän oli lobbaamassa USA:n uuden presidentin politiikkaa. Trumpin hallinnon ensimmäisenä oikeusministerinä toimi vanhan liiton marihuanan vastustaja Jeff Sessions, jonka pääasiallisena huolena oli se, että suurta yleisöä ei ole tarpeeksi valistettu marihuanakysymyksessä. Sessions järjesti 8.12.2017 neuvonpidon, jonka vieraslistalla olivat keskeiset amerikkalaiset kannabiksen vastaiset aktivistit, kuten Bertha Madras, joka on Trumpin huumeriippuvuuden ja opioidikriisin vastaisen komission jäsen. Mukana oli myös kusitestien kuningas ja Nixonin aikainen huumetsaari Robert DuPont. Lisäksi Sessionsin kokouksessa olivat mukana Reaganin kauden oikeusministeri Edwin Meese III, huumeeton koulu järjestön toiminnanjohtaja David Evans ja Smart Approaches to Marijuana järjestön, SAM, toiminnanjohtaja Kevin Sabet, joka oli nuorimpia osanottajia tässä kannabiksen vastaisten sarvikuonojen kokouksessa. Taustalla pyörii suuri bisnes, esimerkiksi DuPont on luonut suuren omaisuuden huumetestauksella ja metadonilla.
Syksyllä 2019 Madras on kiertänyt Floridassa lobbaamassa kannabiksen vastaisia tahoja vuonna 2020 järjestettävän kannabiskaupan laillistamista koskevan kansanäänestyksen alla.
Bertha Madras on esimerkki näistä keskeisissä viroissa toimivista kansainvälisistä huumesotalobbareista: hänessä yhdistyy ruotsalaisten rahoittama kansainvälinen huumesotalobbausjärjestö WFAD, presidentti Trumpin marihuanan vastainen oikeusministeri Sessions ja WHO:n asiantuntijalautakunta ECDD. Jeff Sessions erotettiin, eikä Trumpin hallinnossa ole ketään kannabiksen vastaisuudella profiloitunutta, mikä on yksi merkki muutoksesta USA:n kannabispolitiikassa.
Päihteiden haittavertailun poliittisuus
Jos nämä kuviot kuulostavat salaliittoteorioilta, niin kannattaa muistaa WHO:n asiantuntijaryhmän tekemän vertailevan tutkimuksen kohtalo vuonna 1995. Asiantuntijaryhmä suoritti alkoholin, kannabiksen, nikotiinin ja opiaattien haittoja vertailevan tutkimuksen.
Tuloksena oli niinkin harmiton huomio, että kannabis on haitattomampi kuin tupakka ja alkoholi, mutta New Scientist -tiedelehti uutisoi USA:n huumeriippuvuusinstituutin, NIDA, asiantuntijoiden painostaneen tämän sensuroimiseksi, koska se olisi ”palvellut laillistajien asiaa”.
Vertailun piti olla osana WHO:n kannabisraporttia ”Cannabis : a health perspective and research agenda.”, joka ilmestyi vuonna 1997. Tässä ilmestyneessä raportissa oli haittavertailusta jäljellä enää yksi luku 13. Comparing cannabis with other drugs, jossa todetaan, että ”Additionally, the public health significance of cannabis use in developing societies is even less well understood, given the lack of research, as indeed are the hazards of alcohol and tobacco”.
Eli kun ei ole tutkimusta niin ei sitten tehdä tutkimusta. Kesti vielä 20 vuotta ennen kuin WHO aloitti sen kannabiksen kriittisen arvioinnin, joka olisi pitänyt tehdä 60 vuotta sitten, ennen vuoden 1961 huumesopimuksen hyväksymistä.
Tusky on seurannut vuonna 2015 alkaneen kannabiksen huumeluokituksen kriittisen tarkastusprosessin etenemistä. Tämä prosessi on tuottanut tieteelliseen lähdekritiikkiin perustuvat raportit kannabiksesta ja sen vaikuttavista ainesosista, joiden pohjalta WHO:n pääjohtaja esitti vuoden 2019 alussa YK:lle asiantuntijalautakunnan suositukset virallisina WHO:n suosituksena. Tämä tarkoitaa kyseisten raporttien edustavan WHO:n tämän hetkistä tieteellistä kantaa kannabikseen.
Nämä raportit kertovat siitä, kuinka kannabiksen huumeluokittelu ja haittavertailu ovat vuosikymmeniä olleet poliittisten intohimojen temmellyskenttä eikä tieteellisen harkinnan kohde. Tiede on aina ollut laillistamisen puolella, eihän sitä muuten olisi tarvinnut sensuroida niin paljon vuosikymmenien mittaan.
Professorit ja tieteellinen lähdekritiikki
Tähän sensurointiin on rakennettu kattava ja runsaasti resursoitu byrokratia. 1930-luvulta saakka USA:n kieltolakiviranomaiset ovat luoneet kannabiksen ympärille myyttejä ja valtion hallintoon byrokraattisia esteitä kriittisen tiedon torjumiseksi. Liittovaltion huumelaki velvoittaa kaikkia virastoja vastustamaan kannabiksen laillistamisyrityksiä, ja tämän kieltolain suojaksi rakennetun muurin ydin on ONDCP – DEA – NIDA – FDA.
Tämä koneisto tuottaa myös Suomessa levitetyn reefer madnessin, ja täälläkin levitykseen syyllistyy professoritason ihmisiä. Turun Sanomissa oli 1.11. Raittiuden ystävien puheenjohtajan, professori Vastamäen mielipidekirjoitus ”Sisäministeri hakoteillä”, joka perustui ONDCP:n eli valkoisen talon huumetoimiston tuottamaan kannabisvalitukseen.
Professori Vastamäki kertoo, että ”Jokaista verotuloihin kertynyttä dollaria kohden Colorado käytti noin 4,50 dollaria laillistamisen negatiivisten vaikutusten hoitoon.”. Kuulostaa uskomattomalta, että joku valtio tai osavaltio jatkaisi näin turmiollista toimintaa.
Yhdysvaltojen liittovaltion laki velvoittaa liittovaltion virastoja vastustamaan kaikkea laillistamiseen liittyvää. Professorin käyttämä lähde Rocky Mountain HIDTA-ohjelma on osa liittovaltion huumesotabyrokratiaa, Valkoisen talon kansallisen huumevalvontatoimiston, ONDCP, alaista High Intensity Drug Trafficking Area, HIDTA, -ohjelmaa. HIDTA luotiin presidentti Reaganin kaudella vuonna 1988, jolloin myös solmittiin kolmas YK:n alainen kansainvälinen huumesopimus, ns. Wienin sopimus, jolla ns. Reaganin doktriini eli huumesota tehtiin kansainväliseksi normiksi.
Vuoden 1998 liittovaltion huumelain mukaisesti: ”Viraston johtajan velvollisuutena on varmistaa, että huumevalvontatoimistolle osoitettuja liittovaltion varoja ei käytetä mihinkään tutkimukseen tai valvottavia aineita koskevan lain (21 USC 812) 202 §: n I luettelossa mainitun aineen laillistamiseen (ei lääketieteelliseen eikä mihinkään muuhunkaan käyttöön). Tilanne on sama jos käyttäisi ilmastokeskustelussa vain Exxonin tuottamaa materiaalia, ja arvon professori osoittautuu lähdekritiikittömäksi debatööriksi.
Coloradon kannabislaissa osavaltio velvoitetaan seuraamaan laillistamisen aiheuttamaa kehitystä, ja siksi Coloradon osavaltiolla on kattavat tutkimukset yhteiskunnan eri osa-alueista. Kannabiksen käyttö nuorison keskuudessa on ollut tasaisessa laskussa, ja syynä pidetään sitä, että laillisissa kannabiskaupoissa tarkistetaan ikärajat. Osavaltion omat lähteet kertovat verotuloja kertyvän siihen tahtiin, että ne ylittivät vuonna 2019 1 miljardin dollarin rajan. Kannabiksen laillistamista vastustanut kuvernööri John Hickenlooper on siirtynyt näiden kokemusten myötä liittovaltiotasoisen laillistamisen kannalle.
Muita USA:n liittovaltion huumesotavirastoja ovat huumepoliisi, DEA, ja huumeriippuvuuden kansallinen instituutti, NIDA. NIDA tuottaa suurimman osan maailman huumetutkimuksesta, ja siitä 90% keskittyy haittojen tutkimiseen.
Kieltolaki vaikuttaa kannabiksen lääkekäytön tutkimukseen siten, että lääkevalvontaviranomainen, FDA, hyväksyy näytöksi vain Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen. Tutkijoiden on läpäistävä NIDA:n ja DEA:n raskas ja hidas byrokratia, ja tutkijat saavat käyttää vain NIDA:n Mississippin yliopistossa 1970-luvulta saakka kasvattamaa kannabista, jonka siemeniä on aikoinaan saatu DEA:n takavarikoista. Tutkijat pitävät tätä heikkolaatuisena, eikä sillä tehtyjä tutkimuksia pitäisi verrata esimerkiksi Euroopassa tehtyyn tutkimukseen, koska täällä on käytössä lääketuotannon kansainväliset kriteerit täyttävää lääkekannabista.
Yksi legendaariseksi noussut esimerkki on aikoinaan presidentti Nixonin aloitteesta tehty tutkimus, ns. Virginia Study, jolla piti todistaa se, että kannabis aiheuttaa syöpää. Rottakokeissa havaittiinkin, että kannabis sai kasvaimet kutistumaan ja jopa häviämään. Tulokset julkaistiin vuonna 1975, mutta niistä vaiettiin.
NIDA on nimensä mukaisesti huumeriippuvuutta tutkiva instituutti, ei lääketieteellinen tutkimuslaitos. Silti Suomessa esimerkiksi professori Eija Kalso käyttää lähteenään yksipuolisesti NIDA:n rahoittamaa tutkimusta.
Ristiriitaisen tiedon ongelma
USA:n liittovaltion tiede- ja terveysvirastot ovat tuottaneet tieteelliseen lähdekritiikkiin perustuvia raportteja kannabiksen lääkepotentiaalista. Näitä ovat Institute of Medicine-laitoksen julkaisemat Marijuana and Health. vuodelta 1982, Marijuana and Medicine: Assessing the Science Base. vuodelta 1999 ja
Marijuana as Medicine: The Science beyond the Controversy. vuodelta 2000.
Vuonna 2017 National Academy of Sciences julkaisi raportin The Health Effects of Cannabis and Cannabinoids: The Current State of Evidence and Recommendations for Research. Nämä raportit kuvaavat hyvin tutkimustiedon kehityksestä ja ovat vapaasti luettavissa. Kuvaavaa politiikalle on se, että liittovaltio ei ole käytännössä hyödyntänyt omien virastojensa tekemää tutkimustyötä vaan kannabiksen lääkekäyttö on laillistettu kansalaisaloitteilla.
Euroopassa EU:n huumeseurantakeskus, EMCDDA, on julkaissut säännöllisesti kannabiksen käyttöön liittyviä raportteja, joiden tieteellinen taso on korkea.
Kannabiskeskustelussa törmää toistuvasti ristiriitaisen tiedon ongelmaan: emme voi dekriminalisoida käyttöä, koska on ristiriitaista tietoa. Tähän on kaksi syytä. Ensiksikin kieltolakia tukee hyvin rahoitettu ja etabloitunut kieltolakilobby, joka tuottaa oman olemassaolonsa oikeuttamiseksi yksipuolista tutkimustietoa. Tämä tieto disseminoituu vakiintuneita kanavia myöten paikallistasolle, kuten huumepoliisille ja ns. huumeiden vastaisille organisaatioille, joille puolestaan lähdekritiikki on tuntematon käsite. Pääasia, että kopioitu tieto tukee omia ennakkoluuloja.
Toiseksi kieltolaki on jatkunut kymmeniä vuosia luoden kansainväliset laittomat markkinat, jotka tuottavat joka vuosi miljardeja järjestäytyneelle rikollisuudelle. Nämä rakenteet ovat edelleen olemassa ja toiminnassa, mutta laillisten markkinoiden kehitystä on voitu seurata vasta muutama vuosi. Voi olla vaikeaa erottaa toisistaan kieltolain aiheuttamat ongelmat laillistamisesta, jos tiedonkeruujärjestelmät ja -kriteerit muuttuvat samalla. Tämä näkyy esimerkiksi liikenneturvallisuuden tutkimisessa, koska kannabiksen valvonta liikenteessä on kehittynyt laillistamisen myötä. Tämä näkyy sitten ns. huumerattijuopumustapausten lisääntymisenä.
Ainoa keino vastata näihin ongelmiin on avoin ja tasapuolinen keskustelu ja tieteelliseen tutkimukseen perustuva näyttö tämän keskustelun perustana.
Alkoholin kieltolain muuttaminen lailliseksi kaupaksi on kestänyt kymmeniä vuosia, ja edelleen löytyy sen palauttamista vaativia ja niitä, joiden mielestä kuluttajien pitää saada alkoholia 24/7. Tätä jälkimmäistä kantaa ajaa tietysti alkoholiteollisuus. Yksi näkyvimmistä kannabiskaupan laillistamisen vastustajista on päihdeteollisuus, jolla on ollut vuosikymmeniä lobbarinsa eduskunnassa ja hallituksissa.
Myös kannabiskaupan laillistaminen tulee kestämään vuosia. Opetus kannabiksen laillistamiselle on se, että valvontakoneiston ja päihdeteollisuuden kolluusion kaltainen politiikka on vältettävissä laillistamalla ensiksi kotikasvatus ja kannabisklubit Uruguayn mallin mukaan.
Tusky seuraa prosessia. Voit liittyä jäseneksi tai antaa muuten tukesi: FI92 5491 0220 1491 86
Tinymight
Lähde: Drugnews 25.10.2019,
Wayne Hall, Maria Renström and Vladimir Poznyak: The health and social effects of nonmedical cannabis use. 2016,
Bertha K. Madras: Update of Cannabis and its medical use. 37th ECDD (2015) Agenda item 6.2., Drugnews 21.2.2014, Drugnews 4.3.2016,
WHO Project on Health Implications of Cannabis Use: Wayne Hall, Robin Room and Susan Bondy: A Comparative Appraisal of the Health and Psychological Consequences of Alcohol, Cannabis, Nicotine and Opiate Use. August 28, 1995.
World Health Organization. Division of Mental Health and Prevention of Substance Abuse & WHO Expert Working Group on Health Effects of Cannabis Use (1996 : Geneva, Switzerland) : Cannabis : a health perspective and research agenda. World Health Organization. 1997,
BBC 19.2.1998,
Turun Sanomat 1.11.2019 mielipide,
Turun Sanomat 6.11. mielipide,
Impacts of Marijuana Legalization in Colorado. A Report Pursuant to Senate Bill 13‐283. October 2018,
Monitoring Health Concerns Related to Marijuana in Colorado 2018: Summary,
Marijuana and acute health care contacts in Colorado. 2017,
The Cannabis Effect on Crime: Time-Series Analysis of Crime in Colorado and Washington State. 5.9.2019.,
WHO:n asiantuntijalautakunnan, ECDD, 40:nnen kokouksen raportit, jäsenet, CBD, Kannabis ja kannabishartsi, EMCDDA 25.3.2019,
Aleksi Hupli: Lääke, huume vai tulevaisuuden teknologia? Yhteiskuntatieteilijän vastine kipuprofessorin kolumniin kannabiksesta. 2.4.2019.
USA:n liittovaltion raportteja:
Institute of Medicine: Marijuana and Health. 1982, Marijuana and Medicine: Assessing the Science Base. 1999, Marijuana as Medicine: The Science beyond the Controversy. 2000 sekä
National Academy of Sciences: The Health Effects of Cannabis and Cannabinoids: The Current State of Evidence and Recommendations for Research. 2017.
EMCDDA: Developments in the European cannabis market. 2019, Cannabis control and the right to privacy. 2019, Medical use of cannabis and cannabinoids. 2018, Increasing potency and price of cannabis in Europe, 2006‐2016. 2018, Cannabis use among people entering drug treatment in Europe: a growing phenomenon. 2017, A cannabis reader: global issues and local experiences: Volume 1. 2008, A cannabis reader: global issues and local experiences: Volume 2. 2008, Näkökulmia kannabiskiistoihin, hoitoon ja sääntelyyn Euroopassa.
